Viime vkl:n koittaessa aattelin, että sama on kirjoittaa vasta sitten kun dopsu on käynyt visiteeraamassa. Varsinkin kun viikon tähdellisin juttu oli jo kerrottu, siis Ticon rallyily. Mutta enpä sitten ehtinytkään päivittää ja sama meno jatkui koko viikon. Inhottavaa, että aika ei läheskään riitä kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä. Aina joku on jostakin pois. Mutta, toisaalta on hyvä, että tilanne on tämä. Illman töitä olisin kyllä kusessa. Saa nähdä kauanko tässä vielä pysyy pinnalla... Kyllä vähän pelottaa suunnitella yhtään mitään, mutta teen niin silti. Voih :/
 
No, mutta yritetään nyt sitten ottaa viikko pakkia ja muistella kaikkia niitä tekosyitä siihen, etten kuvannut kertaakaan satumaista kauneutta, vaikka niin uhosin. Sehän jo tiedetään, että ma meni nokipojan piikkiin. Mulla ei ole mitään nokikolareita vastaan. Ei todellakaan jo siksikin, että isä oli sellainen. Mutta tämä kyseinen hemmo nyppii mua. Ilmeisesti ei tee työtään kunnolla. Ainakin isä ja sen kaveri putsasivat ison kasan moskaa kun ne pari vuotta sitten kesällä kävivät. Se oli isompi kasa, mitä hemmo on koskaan mulle ojentanut sanomalehtipussukassaan. Se laittaa noet sanomalehdestä tehdyn “pussin” sisään. Ei koskaan ole käyttänyt imuria. En tiedä, että pitääkö sitä aina käyttää, mutta useimmissa tapauksissa kyllä. Imuria käytettiin kun isä ja sen kaveri siivosivat hormia.
 
Ja toinen asia mikä mua nyppii tuossa on se, että se ilmoittaa tosi lyhyellä varoajalla tulostaan. Tänä vuonna oli laittanut lapun peräti torstaina kun jo maanantaina tuli (viime vuonna lappu tuli pe ja ma ite laputtaja). Ehkä systeemit on jotenkin muuttuneet, mutta isä ilmoitti viikkoja etukäteen tulostaan. Joskus olin mukana kun hän ajeli viikonloppuna jakamassa lappuja.
 
Kun sain ilmolapun päätin, että nurisen lyhyestä varoajasta ja kerron, että kaksi nuohoojaa olivat todenneet työn jäljen huonoksi. Isän kaveri +70 vee työskentelee vieläkin. Jos se olisi nuorempi, niin vaihtaisin siihen. Mutta noin vanhan kohdalla ei tiedä, että montako vuotta on vielä jäljellä työuraa. Sitten pitäisi taas ettiä uusi nuohooja. Joten, olin vaan hiljaa kun se hemmo tuli rahastamaan. Keskityin vain olkkarissa oleviin koiriin, jottei mun veetutus näkyisi. Pojat olivat hienosti. Toki niitä kiinnosti kuka keittiössä hääräili, mutta pysyivät pyykkitelineen takana. Vastasin jos multa jotain kysyttiin, mutta millään juttutuulella en ollut.
 
Tiistain kuvailut vei rally. Ke meni verokorttihäsläämisessä. Olisihan sen voinut viedä vielä tälläkin viikolla, mutta päätin kerrankin viedä sen aikaisemmin, eikä viime tingassa. Ehkä kuitenkin olisi ollut parempi olla tavoilleen uskollinen ja viedä se viime tingassa, meinaan jo samana päivänä alkoi epäilyttämään, että olinko nostanut rosenttia tarpeeksi. Jo kotona olin hämmästellyt, että tämmösinä aikoina veroprosentti oli laskenut viime vuodesta. Mä en osaa pitää nettiä tiedonhakupaikkana. Jotenkaan vaan en osaa lähteä ettimään vastauksia sieltä – ainakaan heti. Vasta töissä tuli mieleen, että olisin voinut koittaa kattoa netistä mitä rosenttia se ehdotti mun kunnalle. Ens kerralla kyllä jätän sen taas viime tinkaan - tai älyän kattoa netin ehdotusta. Sen näkee sitten ;)
 
Torstaillekin oli joku tekosyy, mutta nyt en sitä muista. Voiskohan olla, että menin töihin aikaisemmin? Kaupassa en ainakaan käynyt kun sinne sain aikaiseksi mentyä vasta pe. Äh, kun inhoan sitä. Heh, ostin muuten appelsiineja. Vaikka alkukuusta ostin sen appelsiiniämpärin, niin silti mulla ei pursu nuo pallukat korvista. 19 appelsiinia meni alle viikossa. Tuolloin huomasin, että ne ovat loistavia masuntäyttäjiä. Kun vetäsee pari oranssia ennen mettäilyä, niin nälkä ei pääse kurnimaan lainkaan.
 
Kaupan jälkeen pistin pesukoneen pyöriin ja aloin odotella yhtä kamua. Fiksuna hän ilmoitti hyvissä ajoin, että oli tulossa. Menin äijien kanssa pihalle venaamaan. Hengailtiin siellä kunnes yhtäkkiä ukot näyttivät hieman jähmettyneiltä. En ihmetellyt sitä sen suuremmin. Kohta alkoi haukkukonsertti. Mä en nähnyt tai kuullut mitään (jos se siinä metakassa edes oli mahdollista). Mutta, niin vaan se oli, että kamu oli tulossa ja poitsut olivat tutkillaan huomanneet auton ennen mua. Lisäksi tutkat olivat kertoneet, että nyt oli oudompi auto kotitiellä, meinaan eivät nuo hauku naapurin autoa. Joskus koirat tuntuvat hirmu yliluonnollisilta otuksilta.
 
Pumin omistaja hämmästytti mut. Heti alkuun hän huokaisi että “kylläpä täällä on kaunista!” Ja perään lisäsi, ettei heillä ollut sellaista. Mä olin luullut, että ainakin ympäri Turkua olisi samanlaista, mutta ei kuulemma ollut. Hämmästyin suuresti. Mulle ojennettiin kassillinen koiralehtiä ja yksi pieni puuttuva osanen. Kiitos paljon näistä <3
 
Hetki siinä juteltiin. Isoset olivat enemmän vähemmän äänessä. Jomi ei enää alkumökäämisen jälkeen osallistunut kuoroon. Se touhusi omiaan.
 
Mettäily jäi väliin kun olin heittänyt toppikset koneeseen pyörimään. Ovat mun ainoat ja pirun hyvät pöksyt onkin! Tosi lämpimät ja lahkeessa on tavallaan sellainen kuminauhallinen lisälahje, jonka saa vedettyä kengän päälle ja näin ei takuulla mene lunta kenkiin, vaikka hankea olisi polviin asti. Pitäisi koittaa löytää vastaavanlaiset pöksyt kun eihän nuo ikuisuutta kestä. Jostain alesta ostin ne vuosia sitten. Nyt voisin maksaa vaikka normihinnankin vastaavanlaisista pöksyistä.
 
Mettäilyn sijasta mentiin koululle treenimään. Mitäköhän mä siellä tein muuta kuin jäädytin näppini? Hmmm... kai mä otin tiistain rataa ja sitten jotain muuta. Hävettävän vähän on tullut treenittyä rallya tai oikeestaan muutakaan. Tai onhan sitä juttua treenitty, mutta mitään “järkevämpää” ei ole tullut otettua. Intoa kyllä olisi, mutta aika vaan ei kaikkeen riitä.
 
Illemmalla suunnistettiin taas koululle treeniaikeissa. Matkalla kuulin pari raketinpaukahdusta. Wtf? Eihän niitä enää saisi ampua. Äänet tulivat koululta päin, joten en sitten mennyt sinne. Pojat eivät äänistä välittäneet.
 
Jäätiin sitten yhdelle bussipysäkille. Vähän mua epäilytti treeniä siinä kun oli vain yksi tolppa johon sitoa odottajat. Hömpylä kun tuppaa tekemään hihnoista solmukasoja. Ekana otin hömpylän kanssa siinä toivossa, että herra malttaisi sitten odottaa nätimmin vuoroaan. Otin seuraamista ja jääviä. Pääasiassa meni hyvin. Välillä saattoi tulla väärä asento, mutta seuruu oli todella hienoa. Mitä turhaan sitä treeniä jos koira näyttää osaavan jutut itsestään? ;) Ei vaan, kyllä Jomi tarttee treeniä, vaikka hyvin se osaa. Ukkeli on niitä “kyllä se kotona osaa” –tyyppejä. Nyt vaan ei ole mitään ryhmää, jossa treeniä. Olisipa Kaarinan Koirakeskus vielä olemassa...
 
Hömpylä laitettiin tosi lyhyeen hihnaan ja näytin sille purkkia. Oli ihan nätisti kun treenin samanlaista isosten kanssa.
 
Sunnuntai aamuna käytiin metikössä. Tosin tästä reissusta olisi selvinnyt ilman toppiksiakin kun asteet nousivat vain muutamaan pakkasasteeseen roikkumaan.
 
Mettäilyn jälkeen aloin väkertämään voikkareita tyyliin subi. Eli leivän päälle ladotaan rehua jos jonkilaista, myös punasipulia. Subista oon saanut inspiksen laittaa punasipulia leivän päälle. Se on vaan niin hyvää siinä muiden rehujen joukossa. Leipään kuuluu olennaisena osana salladi. Kerran Jomilla testasin, että mitä ukko tuumi salladista. Hyvin upposi. Nyt oli myös kaksi muuta koekaniinia paikalla. Sanoin “Sony” kun heitin sille ison salaatinlehden. Kuului nopea suun avautuminen ja lehti oli pallukan suussa. Ei siis kyseenalaistanut yhtään, että mitä sille heittäisin. Ticokin otti kopin, samoin Jomi. Sony oli asettanut lehden tassujensa väliin ja söi sitä tällä tavalla. Mua huvitti ja hain kameran. Kun olin valmiina kuvaamaan, niin karvapallot alkoivat tuijottaa kameraa. Kai luulivat, että piti posettaa. Tico taas yritti maastoutua räsyn päälle. Piti sitten hetki odotella, että koiruudet pystyivät unohtamaan kameran, ennen kuin sain otettua kuvan pokien salladipippaloista.
 
 
             sallad1-normal.jpg
                                Karvapallot posettaa ja Ticoa ketuttaa ;)
 
 
             sallad2-normal.jpg
                                    Räsykin on päässyt salaattibileisiin.
 
 
Niin, tuo räsy on aika hauska kun se reissaa täällä ympäriinsä. Kaikki tykkäävät nukkua sen päällä. Oon laittanut sen olkkariin yhden tuolin alle, mutta toisinaan räsy ei vaan millään pysy siellä. Joku koirista raahaa sen jonnekin muualle. Etenkin Jomi tekee tuota paljon ja kun se on raahattu koiruuden mielestä hyvään paikkaan, alkaa kiehnääminen sen päällä. Usein räsy pääsee mukaan leikkeihinkin. Tuolloin se menettää jonkin verran kuteitaan. Räsy on jo aika huonossa kunnossa ja oonkin monesti miettinyt, että heitän sen pois ja hommaan tilalle uuden vastaavanlaisen maton. Mutta poikien kiintymys tuohon matonraatoon on jotenkin niin hellyttävää, etten ole raaskinut heittää sitä. Oon yrittänyt pidentää räsyn elämää solmimalla kuteita, mutta silti se varisee. Noh, katotaan kauanko räsy vielä reissailee täällä.
 
Myöhemmin sunnuntaina Jomi sai peuhuseuraa dopsusta. Puolitoista tuntia siinä hurahti kun pojat juoksivat ja leikkivät keskenään. Valo alkoi olla katoava luonnonvara, mutta silti yritin kuvailla. Sisko yritti neuvoa ja en voi kuin ihmetellä, että miten tuon kaiken voi muistaa ;D
 
 
             sallad7-normal.jpg
                                            Oma lelu, paras lelu?
 
 
Kauneuskin on katoava luonnonvara ja konkreettisesti sen joutui toteamaan sään lämmittyä. Viikon alkaessa kuurakerros oli lähes tyystin hävinnyt. Viimeiset kuorrutukset vei tuuli, joka on tällä viikolla puhaltanut. Eikä ole ollut lämmin tuuli. Meikä yleensä polkee töihin tuulipöksyillä (alla pitkikset) ja hyvin tarkenee. Mutta maanantaina oli sen verran hyinen kotiutuminen, että sen jälkeen piti pyöräillä toppikset jalassa. Ei mua mitenkään haitannut tuo tuuli. Pikemminkin koin sen mukavana poskien nipistelijänä. Tietty treenimiseen tuli rajoituksia kun kuola + kylmä tuuli on vähemmän mukava tunne sormissa, mutta se on talvi ny! :)
 
Maanantaina treenittiin taas eri paikassa. Otin samaa kuin bussipysäkillä + jotain rallyjuttuja, kuten pakittamista. Parin kierroksen jälkeen sormet olivat kohmeessa ja hetken puntaroituani jatkoimme lenkkiä. Mietin myös uukkarin tekoa. Oli hieno ja aurinkoinen ulkoilusää, joten hyvin ulkona viihtyi 3,5 tuntia.
 
Tiistaina sulloin Sonyn pukuun, jottei se olisi ihan musta kun päästään perille. Kadut ja tiet ovat lähes paljaat ja tiepöly värjäilee nyt mun poikia. Kyllähän se pöly voi sotkea puvusta huolimatta, mutta tällä kertaa puku hoiti tehtävänsä hyvin. Mä oon sitä mieltä, että se tarra, jonka avulla puku on muka helpompi pukea koiralle, saisi olla neppari. Ei se tarra pidä yhtään kun yritän tunkea Sonyn pumpuleita puvun sisään :D
 
Matkalla hallille Sony löysi jostain hanskan, jota kanniskeli ihan innoissaan. Sony tykkää kanniskella juttuja. Toisinaan kelpaa ihan roskatkin. Mutta tämä esineiden liikuttelu on vain omatoimista.
 
 
                             sallad16-normal.jpg
                                      "Kattokaas, mitä mä löysin!"
 
 
Askelsarja eteen –> hyppy –> käännös o –> istu, eteen, sivu –> istu, yhdessä tiivis käännös o –> istu, seiso, maa, liikkeelle –> pujottelu et –> 270 o –> käännös v –> yhdessä pakittaen kolme askelta –> eteen, takaa sivulle –> 360 o –> maali.
 
Mua huvitti, että olinkin sattunut treenimään pakkia edellisenä päivänä + mukana oli Sony, joka on mun koirista paras pakittaja. Onneksi en ollut eka, joten ehdin vähän kokeilla, että miten pakitus sujuu ja miten saan sen onnistumaan suhtkoht soljuvasti. Kun tämä oli ratkaistu, niin sitten kokeilin, että vaihtaako pallukka asentoa mun vierellä. Jeps, oli ihan hyvä fiilis mennä tokana radalle.
 
Sony oli vähän flaatti. Teki kyllä kaiken mitä pitikin, mutta vähän himmaillen. Pakituksessa alku lähti hyvin, mutta sitten Sony alkoi vinottamaan. Kouluttaja epäili, että vinotus johtui mun käden asennosta. Koitin keskittyä pitämään sen suorassa ja uusi yritys oli moitteeton. Tietty mun tarttee vielä ukkelia avustaa, mutta hyvin se tekee siihen nähden mitä liikettä on treenitty. Sanoinkin kouluttajalle, että Sony on luomupakittaja.
 
Toinen rata meni vähän plörinäksi. Askelsarjassa Sony pajautti maahan kun pysähdyin. Jatkoin silti ja taas sama juttu. Otettiin kyltti uusiksi ja nyt ukkeli pysyi pystyssä. Toinen kummallisuus tuli kun Sonyn olisi pitänyt mennä edestä sivulle. Jostain syystä se lähti kiertämään mun takaa sivulle. Nyt ei ollut keskittyminen ihan kohdillaan. Pakitus meni ilman ongelmia.
 
Bussissa oltiin keskiosiossa ja Sony keräsi huomiota. Sai siltyksiä ainakin viideltä bussista poistuvalta ihmiseltä ja kehuja ulkonäöstään. Yksikään ei kysynyt, että saako silittää. Kai ne olivat jo omasta mielestään saaneet luvan rauhallisesti paikoillaan seisovalta ja häntää heiluttavalta koirulilta. Silti kyllä kannattaisi aina kysyä...
 
Keskiviikkona mun oli aikomus lähteä treenimään sinne, missä oltiin oltu maanantaina. Matkalla sinne bongasin vastustamattoman pellon. Siinä sattui olemaan puu, johon sain odottelijat kiinni, joten siihen jäätiin. Pelto oli jo sikälikin parempi paikka, että siinä mahtui kokeilemaan rallyrataa. Siinä toisessa paikassa ei olisi mahtunut.
 
Otin ukkosten kanssa radan ja jääviä. Eipä tässä ollut aihetta isompiin mutinoihin. Jomi & Tico eivät ole niin hyviä pakittajia kuin Sony, mutta kyllä ne saa kävelemään takaperin. Siis mahkuja on. Jomilla meni jäävät hyvin myötätuuleen mennessä. Kun käännyttiin vastatuuleen, niin pieni kuono nousi kohti taivasta ja näytti siltä, että Jomi olisi suorastaan leijaillut kuonoon tulvivien hajujen mukana. Ukkosta piti vähän herätellä tähän maailmaan.
 
Pihalla vihdoinkin tilkitsin Jomin viimeisimmän pakoreitin. Ei ollut helppo keksiä, että mitä siihen laittaisi. Mäjäytin siihen semmoisen ison “tiilen” ja sitten yritin sitoa aitaa kiinni alempaa. Harmittaa, että pitää tehdä tollasia juttuja, kun ne rumentavat aitaa. Kummallisia virityksiä siellä täällä ei ole kaunis näky.
 
Sitten kokeiltiin piiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa, että miten sujuu hyppy. Tarkoitus ei ollut ottaa sitä tyyliin toko vaan ihan vaan pelkkänä hyppynä. Jomihan sitä mun lastauslavanpalaa ei ollut vielä koskaan ylittänyt, joten olikin mielenkiintoista nähdä, että hyppääkö se sen. Muutaman oharin jälkeen ukko sai kiinni ideasta ja loppujen lopuksi hyppäsi paremmin kuin isoset.
 
Ai miten niin paremmin? No kah, kun isoset tekivät sellaisia kummallisia hyppyjä. Ne olivat ikään kuin haamuhyppyjä, eli hyppäsivät tyhjän yli. Luulen sen johtuvan siitä, että nuo kaksi ovat mieltäneet esteen tokohypyksi ja jo hyppyyn lähtiessään alkavat kääntämään itteään. Vaikeaa selittää. Eikä ukkoja ihan helposti saatu hyppäämään suoraan esteen yli. Pöhköt.
 
Torstaina olin laiska treenijä ja mun treenailu oli sitä, että pakitin ukkoset mun edessä kävellen ja käskin niitä vuoroin i-m-s. Kun koko rivi meni vaadittuun asentoon, niin kieltämättä se oli hieno tunne ja näytti hyvältä. Aina ei mennyt näin, mutta enemmän oli onnistumisia kuin epäonnistumisia. Pitäähän sitä joskus hyödyntää omaa pihaakin, heh.
 
Torstaina menin töihin kolme tuntia aiemmin. Itekseni hihkuin, että “jee, mun vkl alkaa jo klo 3. Poitsut pääsee sitten mettäilemään!” Vaan eipä käynyt niin. Jos työ on lähestulkoon valmis, niin mun on vaikeaa lähteä pois tietäen, että siinä se seisoo muutaman tunnin ennen kuin seuraava jatkaa sitä. Mun vkl alkoikin tuntia myöhemmin. Sitten olikin jo vähän turhan myöhäistä lähteä arkena mettäileen. Käytiin vaan lenkillä.
 
Perjantaina vääntäydyin kauppaan, vaikka lähellä oli, että olisin siirtänyt sitä. Ei vaan nappais mennä sinne. Siellä sattui olemaan granaattiomenat tarjouksessa. Ostin, vaikka kokemus noista ei ollut kovin miellyttävä. Sen sisus on hyvää, mutta voi sitä sotkua, jonka sain aikaan kun kerran kyseiseen hedelmään tutustuin. Jokin aika sitten olin törmännyt granaatin avaamisohjeeseen, joten hedelmä sai uuden mahdollisuuden. Katotaan onko mun seinät kohta punaiset ;)
 
Kun suihkuttelin, kuulin hirveetä meuhkaamista. Paljastui, että räsy oli taas reissannut ja päässyt mukaan poikien leikkiin. Olisipa mulla ollut kamera kun Jomi roikotti räsyä suussaan kattoen mua silmiin ja häntää heiluttaen. Suloinen näky <3
 
Jomista puheenollen. Se osaa virnistää söpösti. Se on tullut siitä kun herralla on tapana kiivetä sohvalle ja laittaa sitten etutassut mun tietsikkapöydälle. Alkuun yritin häätää pojan pois puhaltamalla. Jomi käänsi päätään sivuun ja paljasti kulmurin. Ei siis tykännyt mun puhaltamisesta, mutta ei myöskään lähtenyt pois. Tästä on nyt sitten kehittynyt meille oma juttu. Kun Jomi kiipeää pöydälle norkoomaan, niin mä sanon sille “virnistys” tietyllä äänellä ja Jomi näyttää vain yhden kulmurin häntää vispaten. Saispa joskus tuosta söpöstä ilmeestä kuvan. Tiedä, vaikka hömpylä oppisi tälleen yhden ekstrasanan ;)
 
Fanittajana en voi olla kommentoimatta erään suomalaisnaisen suurta onnenhetkeä, jonka sille tarjosi “Pomo”. Oli päässyt konsertissa lavalle tanssimaan idolinsa kanssa. Aika huikeeta varmasti! Tuon jutun myötä muistin, että EJ:llä on ainakin ollut tapana ottaa väkeä lavalle yhden tietyn biisin aikana. Muistin, että meikähän oli ollut EJ:n pianon lähellä söörin viimeisimmässä Hesan konsertissa. Oli se kyl aikamoista olla vain muutaman metrin päässä. Tästä syystä on helppo samaistua tuohon naiseen ja ymmärtää miten iso juttu se sille oli. Noloksi tän tekee se, että mä oli u-noh-ta-nut kyseisen tapahtuman. Taas täytyy kyseenalaistaa, että onko sitä muka joku EJ-fani ;) Tiedä, mitä muuta hienoa oon unohtanut, enkä nyt tarkoita pelkästään konserttireissuja. Mutta, sitten on asioita, joita ei takuulla unohda, kuten se hetki, jolloin EJ kirjoitti omakätisesti tussilla mun lehteen NIMMARINSA!!! Tai se, kun olin ISLANNISSA!!! <3
 
Alla oleva kuva tuli vastaan kun nappailin Sonysta hanskan kanniskelukuvia. Tykkään kuvan sommitelmasta, vaikka mulla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Hömpylä istui penkillä junaa odotellessaan ja tuo ruusukkein peitetty reppu oli sopivasti sen vieressä. Mielessäni rajasin tästä kuvan ja kaivoin huippuluurini esille. En jaksanut laittaa tuota kuvaa kun messarivkl:sta kirjoitin. Toisaalta mulla oli vähän plääninä tehdä tuollainen samanlainen sommitelma jollakin puistonpenkillä, kivan taustan ja paremman kameran kera. Mutta, joulukuuhan oli niin vetisen talvinen, että ei napannut edes yrittää. Sitten kun vihdoinkin tuli talvisempaa, niin musta se oli jo liian myöhäistä. Siispä tässä on tämä raakaversio käyttämättä jääneestä ideasta.
 
 
                             sallad15-normal.jpg