Tämän näyttelyn takia en halunnut, että Jomi olisi lauantaina kastunut. Karvanlähdön aikana kastuminenhan vaan kiihdyttää karvojen irtoamista ja juuri näyttelyn alla sellainen ei ole kovin toivottavaa. Noh, herra kastui ja kun päästiin kotiin karvapallot saivat näyttelyä edeltävän pesun jo aamusta.

Su oli aikomus herätä klo 7.30, mutta aamuviideltä Sonyn puklaama ruohoällötys muutti suunnitelmaa. Pakkoko sitä ruohoa on syödä? Siivottuani ällön yllärin en enää saanut unta, joten touhusin jotain, ja yritin myöhemmin uudelleen. Olin tehnyt lähtövalmisteluja ennakkoon, joten herätyksen pystyi nyt laittamaan myöhemmäksi.

Kun kello soi kasilta, en noussut. Oli vähän vilpoista ja peiton alla sopivan, ihanan lämmintä. Kuuntelin sadetta ja mietin, että mitä ihmettä laittaisin päälleni? Sadevermeet kyllä piti ottaa messiin, mutta pitikö ottaa jotain muutakin jos sitten kuitenkin tulisi sateettomia hetkiä? Tämä oli aamun vaikein dilemma.

Puoli ysiltä jätin lämpimän peittopesäni. Edelleen satoi. Taivaassa näkyi sininen reikä, että ehkä sade loppuisi? Eeei. Taisi vain koventua. Tulin siihen tulokseen, että sadevermeet päälle ja alle jotain kehäkelpoisempaa siltä varalta jos ei koko aikaa sataisikaan.

Karvapallot saivat päälleen puvut ja me oltiin valmiita hyppäämään kukan om kyytiin klo 9.45, kuten oli sovittu. Kukan om oli lupautunut esittämään toisen koiristani, joten oli ollut mahdollisuus ilmoittaa peräti kaksi koiraa näyttelyyn. Ilmon aikana tuomariksi oli laitettu Harry Tast. Já Harry on juuri se tuomari, joka sijoitti kermiksen Seinäjoella BIS4 –sijalle, joten kiinnosti saada arvostelu tuolta tuomarilta juuri tälle koiruudelle. Toki aikaa oli vierähtänyt jo liki kuusi vuotta, mutta kuitenkin. Ja tokihan se kiinnosti tietää, että mitä Harry-setä tuumaisi mun pikku-ukosta.

Menin Jomin ja kamojen kanssa ulos odottelemaan sade oli lakannut. Luurin olin jättänyt sisälle, ettei se kastuisi jos sataisi. En mä sitä kuitenkaan näyttelyssä tarvitsisi. Odoteltiin ja odoteltiin. Odottavan aika on pitkä, sanotaan, mutta vähitellen alkoi tuntua, että aikaa todellakin oli mennyt enemmän kuin sen viitisen minsaa, jolloin kellon olisi pitänyt olla 9.45. Jatkoin silti odottelua, sillä tieto kellonajasta ei olisi muuttanut tilannetta mitenkään. Kyllä hän sieltä sitten tulisi – vaikkakin ilmeisesti vähän myöhässä.

Jo muutaman kerran olin miettinyt, että käyn kattomassa kelloa. Tuntui, että siinä oltiin seisty jo hyvän aikaa. Kun kotitie jatkoi pysymistään hiljaisena, kävin kattomassa kelloa. Ei hitto! Se oli jo kymmenen! Soitin kukan om, mutta naisääni ilmoitti, ettei puhelimeen saada juuri nyt yhteyttä. Mitvit?!? Eikös tuota joudu kuuntelemaan silloin kun toisen luuri on kiinni? Miksi se luuri olisi kiinni? Iski paniikki ja epätoivo. Mietin, että mitä hemmettiä nyt?!?! Soitin yhdelle kaverille, joka ei vastannut. Argh! Taisin laittaa viestiä perään, että miksi soitin. Sitten soitin äipälle, jonka vastaaminen tuntui kestävän niin kauan, että tuntui, etten saanut ketään kiinni sinä aamuna. Ikuisuuden jälkeen äippä vastasi. Se oli jossain taloyhtiönkokouksessa, joten hän ei voinut auttaa. Yritin uudestaan kukan om, mutta edelleenkään ei saanut yhteyttä. Hetken pohdinnan jälkeen soitin siskolle, joka pääsi lähtemään. Laitoin äipälle viestiä, että enää en tarvinnut kyytiä. Kohta sain viestin siltä kaverilta, jolle olin ensin soittanut. Viestissään sanoi, että lähtee kuskiksi. Soitin hänelle. Puhelun jälkeen soitin siskolle, ettei tarvinnutkaan lähteä. Sisko asuu kauempana kuin kaverini, ja kaverini tiesi missä näyttely oli, joten se oli niin helpointa.

Kello läheni puolta yhtätoista. Islisten arvioitu aika oli 11.45. Jaiks! Tiukille meni ehtiminen. Karvapallot hikoilivat edelleen puvuissaan. Jo tunnin olivat joutuneet pitämään pukua turhaan. Ulkona taas satoi. Vein kamat suojaan sateelta ja odotin kyytiä kuistilla. Odotellessani sain viestin kukan om. Hän kertoi, että kukka oli päässyt karkuun ja hän etsi sitä. Olipas ikävä tieto. Kerroin, että mulla oli kyyti, ja toivotin onnea etsintään.

Kyydin tultua, kamat autoon, Jomi takapenkille, ja kermis jalkoihin. Saatiin auto tosi lähelle kehiä. Jo matkan aikana olin katellut, että sadetta oli ollut vähemmän kuin meilläpäin. Tiet olivat osittain kuivat paikka paikoin. Raisiossa paistoi aurinko, joten oli jokseenkin typerä olo kömpiä ulos autosta, kera sadevermeiden ja kumppareiden – unohtamatta puvuissa olleita koiruuksia. Kävin kävelyttämässä poikia lähellä olevalla nurtsilla ja se tuotti toivotun tuloksen. Oli mukavampi mennä näyttelyalueelle kun koiruudet olivat vessailleet kunnolla. Sitten alkoi roudaaminen. Annoin Jomin kaverille ja ite otin muut.

Tällä kertaa kehä oli viimevuotisen kehän vieressä : D Jos islikset olisi arvostellut Harry Tast, niin kehä olisi ollut juuri sama, mutta Harry ei arvostellut isliksiä. Olihan se harmi, että tuomari muuttui, mutta ei voi mitään. Nyt islikset arvosteli serbialainen Dusan Paunovic. Nimi ei ollut ihan uppo-outo vaan olin törmännyt siihen kerran kun olin Islannissa. Vaikkei tuo silloin isliksiä arvostellutkaan, niin silti nimi oli jäänyt mieleen.

Matkalla kehämme laidalle mua yllättäen moikattiin. En heti tunnistanut henkilöä. Kun näin, että hänellä oli ausseja, niin johan sytytti : D Häneltä sain muutamia kertoja kyydin bussipysäkille toko-treenien jälkeen. Häntä ei oo nyt näkynyt koulutuksissa. Multa puuttui esittäjä mun toiselle koiralle. Kaveristani ei ollut kehään menijäksi, joten kysyin missä vaiheessa aussien kehä oli. Reippaasti myöhässä. Kerroin turhan tapahtumarikkaasta aamustani, ja kysyin aussin om, että voisiko hän esittää toisen koiran. Hän sanoi, että toki voi, jos ei silloin ole oma vuoro hollilla. Ymmärrettävää. Huomasin hänellä näyttelyluettelon. Tiesin, että isliksiä oli ilmottu neljä. Kolme tiesin, mutta neljäs oli mysteeri. Pyysin saada nähdä luettelosta sen neljännen isliksen. Se oli narttu, joten päätin kysyä sen om josko hän esittäisi mun toisen koiran. Lievästi sanottuna olin et, eli epätoivoinen.

Meidän kehä oli melkeinpä aussikehää vastapäätä toisella puolella. Oli hyvä näköyhteys kehään. Löytyi paikka häkille ja sitten alkoi kamojen purkaaminen. Kun häkki oli pystytetty, koirat sinne. Sitten pois sadevermeet kun ei satanut. Ja seuraavaksi aloin katella, että josko näkisin sitä nartun om. Löytyi milteipä heti, joten marssin juttusille. Nartun om suostui esittämään toisen uroon. Lähti mun mukaan ja annoin Sonyn sille. Saivat sitten vähän harjoitella. Sony on tavallaan helpompi esittää kun se on sellainen pönöttäjä ja tuomarien helposti tutkittavissa. Jomi taas saattaa vikuroida hammastsekissä jos ei tiedä miten pitää ukkoa paikoillaan. Toki kermiksen kanssa on oltava tarkkana muiden urosten suhteen, mutta kun tuon muistaa, niin sitten menee hyvin. Niin ainakin oli erkkarissa ihan vieraan ihmisen kanssa.

Ennen isliksiä tuomari piti tauon. Miten musta tuntuu, että tauko on aika usein ajoitettu juuri tähän rakoon? ;D Taivas oli ollut jo jonkin aikaa uhkaavan tumma ja siinä tauon aikana alkoi satamaan vettä. Vettä tuli todella kovaa, kuin Islannin vesiputouksesta konsanaan ; ) Mutta oikeesti siis volyymi oli niin raju, että hiekka hyppi maassa olevaan koirien vesikuppiin. Kuuro ei kestänyt kovin pitkään, mutta sai silti paikasta aikamoisen uima-altaan. Kuuron aikana Jomi oli häkissä, jonka päällä oli mun sadeviitta ja meikä + kaveri + Sonyn esittäjä, ja tietty pallukka oltiin MV-varjon alla suojassa. En tarkkaan muista, että missä vaiheessa kukan om ilmestyi paikalle kera koiruuden. Neito oli siis löytynyt. Hieno juttu. Mutta jotenkin on sellainen muistikuva, että hänkin oli sen varjon alla ja sen alla tehtiin Sonyn esittäjän vaihdos. Kukan om sittenkin esitti pallukan, ja se nartun om pystyi keskittymään omaan koiraansa. Kukka annettiin mun kaverille, kun sen om otti Sonyn.

Sateen loputtua alkoi kurassa juoksentelu. Yhteisympyrän jälkeen tuomari alkoi katella Sonya. Kysyi ikää ja sitten yllättäen pyysi esittäjää näyttämään herran hampaat! Eipä tuossa ollut ongelmaa. En tiedä miten paljon tämän jälkeen tarkasteli koiraa kun keskityin Jomiin. Yllättäen alkoi arvostella Sonya kun se seisoi vielä niin, miten oli pysähtynyt yhteisympyrän jälkeen! Tosi kummalista, sillä silloin tuomari näki vain koiruuden nassun ja sen mitä nyt edestä voi nähdä. Aina ennen tuomari on pyytänyt siirtymään vähän eri kohtaan, siihen pöydän eteen, mutta tämä ei. Kun kerran tuomari halusi arvostella koiran juuri siinä, pyysin kukan om kääntämään Sonyn sivuttain tuomariin nähden. Sitten oli et ja ympyrä, jonka jälkeen kermikselle ERI.

Jomin kanssa oli sama juttu. Mun piti näyttää hampaat. Paljon tuomari ei Jomia kosketellut. Vähän hipaisi selästä. En tiedä, että oliko tuomaria joskus koira puraissut, kun oli niin varovaisen oloinen koirien kanssa, vai eikö sitä kiinnostanut arvosteleminen? Niin ja sitten vielä tuokin, että olisi sanellut arvostelun kun koira seisoo naama tuomariin päin. Jäi kyllä vähän kökkö maku tästä tuomarista. Harvemmin niin on käynyt.

Jomi sai myös ERIn, joten karvapallot yhteisympyrään kuravellissä. On aina kiinnostanut ajatus karvapalloista samassa kehässä. Nyt se sitten tapahtui. Tai no, olivathan ne jo erkkarissa, mutta siellä oli niin paljon muitakin koiria, että en tiedä pystyikö niitä silleen vertailemaan. Nyt ei ollut muita. Omat pelimerkkini olin laittanut Sonyn puolesta kun se nyt vaan on komeampi ja maskuliinisempi uros kuin mun pieni somistus komistusten joukossa. Ja ainakin tällä kertaa tuomari oli mun kanssa samaa mieltä. Kermis oli ykkönen ja hömpylä-pömpylä kakkonen. Molemmat saivat SA:n. Tosin se, joka huutaa kehään koirat, ilmoitti, että Sony olisi paras narttu : D Eikä se ollut eka kerta kehän aikana kun hän puhui nartuista. Ekalla kerralla en viittinyt korjata, mutta nyt korjasin.

Kukan om piti mennä heti uudestaan kehään. Kun he olivat tulleet paikalle niin viime tingassa, kukalla oli edelleen valjaat. Se huomattiin vasta kehässä ja sitten valjaat vaihtoon. Aikamoista sähläystä koko aamu.

Sonyn kanssa kehään tuli se toinen narttu. Yhteisympyrän jälkeen kermis oli ROP. Nartun om halusi otattaa ROP & VSP –kuvan kera tuomarin. En vissiin aiemmin ole tuollaiseen kuvaan joutunut ; )

Häkki sisältä oli aivan kamalassa kunnossa, joten annoin Sonyn kaverin pideltäväksi siksi aikaa kun hain palkinnon. Vaihtoehtoina oli poksu ja sitten jotakin lahjakortteja, jotka piti käyttää näyttelyssä. Rahaa mulla oli mukana tasan kymppi, joten lahjakortit eivät tulleet kyseeseen. Poksun otettuani, joulupukki moikkasi mua. Olin kyllä huomannut hänet aiemminkin, mutta hän palveli toista palkinnonhakijaa, joten en ollut viittinyt häiritä häntä. Joulupukki julisti muille paikalla olleille, että “tämä tässä on sellainen, joka pärjää lajissa kuin lajissa!”. Hän oli kesäkuussa näkemässä kun mun pieni viirupää napsi huimat pisteet toko-kokeessa. Vieläkin tulee mieletön fiilis kun muistelen pienen pojan menoa. Käskyn käydessä suoritukset täydellä teholla. Ja se ruutu... nuppi väärään suuntaan, näytti, että koira ihan omissa maailmoissa. Mutta kuultuaan käskyn teki täydellisen suorituksen, jolloin mun silmät levähtivät auki hämmästyksestä. Eikä tuo liike jäänyt kokeen ainoaksi silmien avaajaksi. Voi pientä. Mahdankohan enää ikinä nähdä kokeessa moista menoa?

Poksun haettuani harmittelin, etten ollut muistanut sanoa, ettei me tulla ryhmäkehään. En kyllä ollut siitä täysin varma, mutta kun koiruus oli aikamoisessa kunnossa, niin... Herralla oli naamassa kunnon hiekkamaalaukset, toisen lavan lähellä myös, ja sitten ne tassut + mahan alus... OMG : D Toisaalta on velvollisuus mennä kehään, mutta toisaalta taas koiruus näytti vähemmän kehäkelpoiselta. Herraa ei likainen olemus haitannut vaan se oli kuin ei olisi mitään.

Jonkin ajan päästä vapautin mun kaverin lähtemään kotiinsa, jos niin halusi. Kukan om saisin kyydin kotiin. Kiitokset kaverille, että pystyi lähtemään kuskiksi noin ekstempore! <3

Mä en vieläkään tiennyt mitä teen ryhmiksen kanssa. Siinä sitten seisoin poksu ja kansio (jossa arvostelut, koirien paprut, yms.) käsissäni. Aussien om tuli kysymään, että vieläkö tarttin esitysapua. Aussit eivät olleet alkaneet vieläkään. Jopas!

Aussien alettua kysyin, että voisiko kukan om pidellä Sonya kun kävisin juttelemassa aussien om kanssa. En viittinyt ottaa kermistä toisen uroksen lähelle. Hän suostui pitelemään, joten harppasin muutaman metrin, ja olinkin sitten aussien lähellä. Tuli siinä sitten seurattua koko aussien kehä. Oli kyllä tarkanoloinen tuomari. Paljon tarkempi kuin meidän tuomari. Aussien tuomarilta sai vielä suullisenkin perustelun, että miksi näin sillä kertaa. Ehkäpä tässä syy, että kehä oli myöhässä...?

Aussien jälkeen otin Sonyn ja kukka omistajansa kanssa lähti kojuja kiertämään. Mulla syyhysi sormet päästä harjaamaan Jomi kunnolla. Sonya en voinut laittaa häkkiin kun se oli niin kurainen, joten piti odotella, että kukan om sai tehtyä kojukierroksensa. Taivas oli taas alkanut tummua.

Kun kojukierros oli tehty, vietiin vähän kamoja autoon. Kukan om lähti vielä shoppailemaan kun koiran kanssa se oli ollut hankalaa. Mä menin siinä lähellä olevalle nurtsille pyörimään karvapallojen kanssa. Ei mennyt kauaa kun alkoi satamaan vettä. Menin puun alle, laitoin Sonyn kiinni, ja aloin harjaamaan jompua. Harjaamisen jälkeen pyörittiin siinä nurtsilla kunnes kukka ja om tulivat paikalle. He jäivät puun alle, jolloin ehdotin, että mentäis lähellä olevan bussikatoksen alle. Vaikka silloin puut antoivatkin suojaa, niin ajan myötä vesi kyllä alkaisi lehtien kautta valumaan, joten katoksen alla pysyisi kuivempana.

Sonysta oli jo aika hyvin varissut kaikki lika pois. Kintereitä olin yrittänyt pestä yhdessä lätäkössä, mutta ei niitä täysin puhtaiksi saanut. Kukan om kertoi, että kaikki kehät olivat jo loppuneet. Kello oli noin puoli kolme. Arveltiin, että ryhmikset alkaisivat kolmelta. Niihin aikoihin palattiin takas näyttelyalueelle, joka oli lähellä. Välillä oli ollut taukoja sateessa, mutta kun palattiin kehille, niin taas satoi. Tulipa sitten taas käyttöä MV-varjolle.

Kaikki kehät eivät sittenkään olleet loppuneet. Jossain meidän silmien ulottumattomissa oli vielä corgikehä käynnissä. Ryhmikset alkoivat puoli neljän aikoihin. Viitoset arvosteli Hilkka Salohalla. On nähnyt kerran Jomin, ja antoi Jomille yhden harvoista EH:staan kun oli narttumainen tai epäselvä sukupuolileima (en muista kumpi). Hilkka kävi kattomassa kaikki koirat, ja luulin, että siinä se. Yllättäen aloitti uuden kierroksen ja pyysi menemään kolmion. En voi olla ihmettelemättä, että miksei tehnyt niin samalla kun katteli koiria : D Kermis, the kestopönöttäjä, pönötti lähes koko sen ajan kun oltiin esiarvostelukehässä. Sai istua, jos ei ollut tuomarin näköpiirissä, mutta eipä pieni pönöttäjä yrittänyt montaa kertaa istua. Poika oli oikein hienosti koko ajan, mutta treenin puolelle meni tämä ryhmis ; )

Sitten kamat kasaan, ja kohti kotia, jossa oltiin puoli viiden aikoihin. Kukan om kysyi, että voisiko tulla pihailemaan. Itekin olin ajatellut ehdottaa sitä, mutta kun kuulin, että heillä oli tokoa su illalla, niin en sitten ehdottanut. Tokosta huolimatta kukka tuli pihailemaan, niin sai sitten kotivahtina ollut Ticokin vauhtia ja virikettä päiväänsä.

Vissiin joku 2,5 tuntia he pihailivat. Sinä aikana ei satanut. Yritin otta kuvia, mutta saldo jäi köyhäksi. Ilkeet otukset ; ) Kukan lähdettyä päätin hoitaa kermiksen palkintokuvan pois päiväjärjestyksestä. Oli kiva ilma ja kamera valmiina, joten siinä samallahan se meni. Etenkin kun pallurainen on helppo kuvattava.


             r1.jpg
                                           "Anna nyy se keppii..."


             r2.jpg
                                     "Mee sä sinne, mä meen tänne."


             r3.jpg
                                               "Mitäs oot löytänyt?"



Eipä tässä sitten enää muuta kuin karvapallojen arvostelut päivänvaloon ja kermiksen palkintokuva. Arvosteluista sen verran, että kukan om heitti ilmoille hyvän kysymyksen: miten tuomari voi ruksia kohdan “käsiteltävissä”, jos tuskin koskee koiraan?

Jomi

“4 years, correct size, enough correct type, elegant head, good neck, correct chest & bones, correct topline, tail & behind angulation, loose in elbows, front moving could be better, good in silhouette, good in temperament.”

Hmmm... taas tuli sanomista Jomin liikkeistä. Mikäs nyt? Vaikuttaako treeniputken jatkuminen tähän jotenkin?

Sony

“8 years, correct male, correct size, normal head, enough long neck, deep chest, correct bones, good topline, tail & behind angulation, enough correct summercoat, parallel behind legs, moves well.”


             r4.jpg