Uudesta vuodesta selvittiin ihan hyvin. Tosin, oli mulla poikkeavia järjestelyjä sen suhteen. Esim. lenkkiväli oli 12 tuntia. Mun mielestä on turha mennä ulos ja asettaa pojat alttiiksi tyhmille ihmisille. Siitä valitettavasti on kokemusta kun edelliset koirat olivat ihan paniikissa aina uuden vuoden aikaan. Siitä voidaan kiittää niitä idiootteja, jotka heittivät paukkuja niiden eteen. Lisäksi kuuntelin musiikkia ja sälekaihtimet olivat kiinni. Uusi vuosi on paljon muutakin kuin pauketta. Se on rätinää ja ritinää ja valojen vilkkumista. Tarkoitus oli antaa pojille herkkuja pahimpaan aikaan, mutta meninpä sitten nukahtamaan. Siinä kun kylkeä kääntelin, niin pojat näyttivät nukkuvan rauhallisesti.

Ticosta on kai nyt sitten tullut astetta aikuisempi, sillä nyt on meneillään jotain, jota en ole aiemmin joutunut kestämään. Kun Tico kuulee, että mennään ulos, alkaa vikinä. Noh, siinä ei sinänsä ole mitään uutta. Aina se on ollut sellainen "muurahaispeppu". Ulkona se ero sitten näkyy: siellä nuuskitaan ja nuollaan maata. Tarpeiden teko meinaa unohtua.

Sony on oma itsensä, mutta ahkerasti opiskelee "isojen poikien juttuja" kun nuolee Ticon kanssa maata. Tosin mun on aika vaikea kuvitella Sony vikisemään Ticon tavalla. Sony on jotenkin aina niin cool. Siitä olen tyytyväinen, ettei Tico muuten melskaa. Se nyt vielä puuttuisikin kun sisällä ulvoisi ihanien hajujensa perään!

Näyttää tämä aika olevan oikeaa buumiaikaa juoksuissa. On tullut raporttia alkaneesta tai aluillaan olevasta juoksusta ja sitten kun täälläkin näyttää noita suloviestejä olevan... Näyttelystä taitaa tulla aika mielenkiintoinen!

Mielenkiitoinen on ollut tämä päiväkin. Sen seurauksena pojat pistäytyvät eläinlääkärissä ennen näyttelyä...

Pakkasta on piisannut ja se on hyvä. Niin se talvella olla pitääkin. Tosin, on kyllä ollut sen verran kylmää, ettei herkästi paleltuva nenä ole tarennut ulkoilla. Se on sääli poikien kannalta. Muuten kyllä tarkenisin, mutta tuo nenä... Nyt taas pakkanen on laskenut ja siitä ollaan otettu kaikki hyöty irti. Aamulla rämmittiin metässä ja päivällä talsittiin pari tuntita. Toivon, että pojilla olisi jatkossakin mettä, jossa kirmailla. Meinaan, metän eteen ilmestynyt kaivuri mietityttää...