Perjantaina mun pihalla pyörähti tuttu punaturkkinen monirotutyttö. Siitä oli aikaa kun se oli viimeksi nähnyt Jomin ja tuolloin Jomi taisi enemmänkin vaan olla. Nyt näytti koiruuksien osat vaihtuneen, sillä tällä kertaa Jomi olisi ollut innokas leikkimään, mutta tyttö ei niinkään. Liekö jotain juoksujen jälkeistä juttua tai sitten siitä Jomi oli vaan liian tylsä ja pieni leikkikaveri ;) Olihan Jomi tytön peräpäästäkin kiinnostunut, mutta ei onneksi koko aikaa. Hetkittäin oli leikkiä ja juoksemista. Jomi pystyi pinkomaan tytön edellä ja yllätyin siitä. Jotenkin automaattisesti olettaa, että isompi, jolla on pitkät jalat, pinkoisi nopeammin. Toisinaan juoksun tiimellyksessä Jomi pomppasi altaaseen. Tuli sellainen olo, että se olisi huutanut “puti” loikatessaan sinne :D Jomi innostui myös vähän kaivamaan vettä siitä vihreästä saavista. On se pöhkö :D Mitäs vielä siihen 2,5 tuntiin mahtui? Ai niin, nähtiin parit todella komeat liidot kun tyttö liiti altaan yli hakemaan tennispalloa! Kuvat miitistä eivät ole niin kovin komeita, mutta kun parempia ei ole, niin niillä on mentävä.
Kerjuupose.
Liian kiireinen kiertämään?
Hännät suorina vauhdin hurmaa.
"Leiki mun kaa tai mä kaivan tän tyhjäksi."
Muuten kiva pose, mutta Jomin etujalat näyttävät suhteettoman lyhyiltä.
Loput kuvat nähtävillä täällä
Sen sijaan pikkuisen paremmin onnistuivat kuvat, joita räpsin ennen tytön tuloa. Silloin oli sen verran musta taivas, että mä otin vvs:n pois. Enkä sitten laittanut sitä enää takaisin, vaikka miitin aikana alkoi arskakin porottaa.
Hoivaa sulle...
...ja hoivaa sulle.
Sony on taas hinkannut itteään pensaaseen :D
Pientä rispaantumista lukuun ottamatta lelu on ehjä :)
Tico saa kimppuunsa hurjistuneen vesipedon.
Sony tahtoo pureskelurauhan.
Pöhköt nurtsilla :D
Masu maata viistäen Sonyn kimppuun.
"Apua, mun etuosa menee eri suuntaan kuin takaosa!"
"Kätevää kun ei tartte ite pitää kiinni kepistä!"
Perjantaina oli jäänyt kauppa väliin kun aamulla oli satanut ja sitten tosiaan miitin jälkeen helotti sen verran paljon, etten jaksanut lähteä kauppaan. Kauppa kutsui jälleen lauantaiaamuna. Kävin siellä isosten kanssa, niin saivat ne kunnon lenkuran ennen kuin jäivät kotivahdeiksi.
11 aikoihin mut ja Jomi napattiin kyytiin postilaatikoilta ja sitten suunnistettiin kohti mettää. Siellä kului semmonen tunti. Vesisateiden myötä ojiinkin oli taas tullut vettä ja sen kyllä koiruudet huomasivat. Kun kerran koirat ovat värisokeita, niin eiväthän ne osanneet varoa kirkuvan vihreää vettä ;) Etenkin nuoremmilla oli kivaa näissä vesissä. Jomista vesi oli niin ihkua, että sitä piti kovin yrittää hieroa turkkiin. Ukkeli yritti monta kertaa kieriä vedessä. Yritykset päättyivät kerta toisensa jälkeen ravisteluun kun kaiketi korvaan meni vettä.
"Rannalla vihreen joen...."
Ainahan voi yrittää....
"Mun mönjää!"
Etsi kuvasta koira...
Jättis & nättis.
Bileet pystyyn jo täyttövaiheessa.
Toisilla on asiaa niin paljon, ettei ehdi leikkimään ;)
"Liiku lötkö!"
Pienimmästä suurimpaan.
Pihan koristus & komistus.
Mettäilyn jälkeen koiruudet saivat touhuta mun pihalla. Ihan ensin kyllä piti suihkuttaa poikia letkun kanssa. Pahimmat moskat olivat ehtineet tippua pois ennen autoa, mutta silti jäi jotain, joka kieli kurabileistä. Huuhtelun jälkeen lisäsin altaaseen vettä. Sitä ennen tarkistin, että oliko sinne taas eksynyt sammakko. Eilen oli ja se piti poistaa altaasta ennen kuin mun koirat olisivat sen huomanneet. En todellakaan halunnut nähdä altaassa kelluvia suolenpätkiä ja / tai sammakon osia. Todennäköisesti niin sammakolle olisi käynyt jos pojat olisivat sen huomanneet ennen mua. Metsästin sammakon lapioon ja heitin sen pois pihaltani. Eihän se olisi ollut turvassa nurtsillakaan.
Tkamun toinen koiruus keskittyi lähinnä konsertointiin. Palloakin haki jonkin verran. Nuorukaiset painivat, leikkivät klapin ja risun kanssa ja juoksentelivat. Tähänkin hupailuun kului 2,5 tuntia.
Loput kuvat täällä
Illemmalla olin aikonut tehdä poikien kanssa kolmen tunnin lenkin, mutta luovuin ajatuksesta kun Jomilla oli turhan kiire. Niinpä ihan ekstempore keksin, että jäänkin paikoilleni seisoskelemaan ja ihmettelemään. Asiaa ehkä edesauttoi se, että just tuossa kohtaa oli sellainen hyvä kohta, jonne pystyi mennä pönöttämään ilman, että oli kenenkään tiellä. Tuon pönötyksen aikana Sony alkoi nähdä marssilaisia siinä määrin, että sen onnistui kiihdyttää ittensä aikamoisille kierroksille. Näköjään sillä on vieläkin tota, ettei osaa odottaa hiljaa...
Lähdettiin kohti kotia kun mua alkoi viluttamaan. Olisi pitänyt lähteä jonkin verran aikaisemmin sillä kylmyys jo tuntui tunkeutuvan luiden ytimiinkin. Jomilla näytti edelleen olevan kiire, joten päätin kokeilla, että onnistuisiko mitenkään juoksu kolmen kanssa. Piti saada itteään lämpimämmäksi tai muuten olisi ollut ihan jäässä kotona. Kun mä saavutan kalikali-asteen, niin siitä on vaikeaa sulaa. Juokseminen onnistui hyvin. Ehkä jopa paremmin kuin kävely, mutta silti tiedoksi vaan Jomille, että en aio alkaa juosta lenkkejä. Aikoinani kun treenasin puolimaratoniin, niin huomasin, että mun polvet kipeytyivät juostessa. Juoksu ei vaan ole mun juttu. Tiedonjanoisille kerrottakoon, että puolimaratonista selvisin. Aikaa meni joku päälle pari tuntia. Ekat 12 kilsaa juoksin ja sen jälkeen enemmän vähemmän kävelin. Vesihuolto hoidettiin kökösti, sillä en saanut yhdestäkään pisteestä juotavaa. Vaikka viimeisen kilometrin aikana jalat tuntuivatkin hyytelöltä, niin silti en ollut väsy juoksun jälkeen. Itse asiassa olo oli aika pirtsakka. Siinä oli mun lyhyt ja tuskallinen juoksu-ura :D
Kotona mun oli pestävä Jomi. Se haisi kuin rankkitynnyri mettäilyn jäljiltä. Sitten nappua & piimää haukuille ja lämpimiä voikkareita & maitoa mulle.
Sunnuntaina kävin poikien kanssa rismassa. Olin lauantaina unohtanut ostaa jatkojohdon. Ei se sinänsä ollut maailman tärkein asia, mutta jatkojohdon kanssa radion kuuntelu mun uudesta soittimesta oli vähemmän pelottavaa. Soittimen johto on harmillisen lyhyt ja tietty mulla on pistoke väärällä puolella. Käytin sitten samaa pistoketta kuin tietsikankin kanssa. Ainoa vaan, että tuolloin johto virittyi kulkuväylälle. Koirat eivät johtoon yltäneet. Ei edes niiden kippurat voineet koskea siihen. Pelkäsinkin, että ite unohtaisin johdon menevän siitä ja vetäisin soittimen alas.
Pienen veturin takia reissuun meni aikaa, mutta löytyi johto ja enää ei oo tarvinnut sydän sykkyrällä käyttää soitinta.
Tänään mulla oli herätys kuudeksi. Aikomukset vaihtuivat peiton korville vetäisyyn, sillä vettä tuli kaatamalla. Koitin toteuttaa tuota suunnitelmaa myöhemmin päivällä, mutta tummat pilvet puhuivat perumisen puolesta. Myöhemmin kävi ilmi, että ehkä oli vaan hyvä, etten saanut toteutettua mun plääniä, sillä mettään se olisi tainnut mennä muutenkin :D
Kommentit