Mutta ei auvoa. Ainakaan töissä, mutta jätän sen valivalin loppuun, jottei sitä tartte lukea.
Eli tiistaina oli tokoa. Agi on on nyt kesiksellä. Oli taas iso kynnys lähteä. Mieluummin olisin jäänyt kotiin. Oli tosi lämmin kun lähdettiin. Oharin lähellä pidin paussia. Okei, yritin vähän värittää itteäni. En ole mikään auringonpalvoja ja auringossa oleilu on tylsää. Tietty voisi jotain lukea, mutta sitten tarttee varoa, ettei tule varjoja vääriin paikkoihin. Ja ne kaikki ärsyttävät ötökät... Mutta tuloillaan olevien pippaloiden takia piti vähän koittaa värittää itteään siltä varalta jos vaatetuksessa päätyisi johonkin lyhythihaiseen versioon. On se jotenkin noloa jos kädet on ihan lakanat.
Jompulla oli mahdollisuus olla varjossa, mutta eihän se voinut olla yksin niin kaukana musta (noin 2 metriä). Siinä se sitten läähätti lähes paniikissa auringossa ja pisti itkuksi. Tuon suhtautuminen lämpöön on kyllä jotain ihan uskomatonta!
Lähempänä hallia pidin toisen tauon. Silloin oli jo arska mennyt pilveen. Nesteytyksen jälkeen kokeilin vähän avon juttuja. Liikkeestä istumisessa on kyllä työnsarkaa. Helposti päjähtää maahan. Maa tuolla on kyllä tosi vahva. Kaukot menivät paremmin. Samoin kapulointi. Hienosti nosti maasta.
Kun saavuttiin hallille, niin en nähnyt kouluttajan autoa. Kello oli joku kymmentä vaille. Mielessäni kirosin, että oltiinko tultu ihan turhaan hallille? Voi nyt joku... Melkein naputin kouluttajalle viestiä kysyäkseni asiasta. Päätin silti vielä hetken odottaa. Joskus penturyhmä lähtee tutustumaan kaupunkiin ja näin. Ehkäpä nytkin?
Juup, tuosta oli kyse. Onneksi. Kyllä olisi harmittanut jos olisin turhaan raahautunut paikalle. Etenkin kun lähteminen oli vai-ke-aaah. Osanotto ei näyttänyt kovin runsaalta. Oli vain toinen koirakko meidän lisäksi. Jonkin ajan päästä tuli kolmas ja siinä sitten olikin sen kertainen ryhmä.
Oltiin ulkona. Ekana oli seuraamista. Tarkoitus oli tehdä kivaa seuraamista, eli usein palkkaa ja näin. Uusissa säännöissä ei kuulemma enää kysytä, että onko valmis. Just... Se on vaan, että liikkuri ilmoittaa, että “liike alkaa”. En tiedä oliko Jomi jo niin lämmön uuvuttama vai mitä, mutta sen seuraaminen ei ollut sitä parasta. Hirveesti koitti nuuskia maata (ehkä oli joku kiva haju?) ja vähän perässä vedettävä oli. Välipalkkaus ei ole hyvä juttu tuon kohdalla, sillä silloin usein loppuu tekeminen. Oon kyllä pyrkinyt siihen, ettei palkkaaminen tarkoita tekemisen loppumista, mutta...
Sitten oli noutoa jokaisen tason mukaisesti. Kouluttaja halusi ensin nähdä miten Jomilta sujuu pitäminen. Sehän sujuu loistavasti. Sitten piti kokeilla nostamista. Nyt ei kyllä mennyt kovin hyvin. Ei tuntunut hoksaavan maassa olevaa kapulaa ja muutenkin oli “tosi jäykkä”. Kun nosto sujui, kouluttaja halusi, että kokeilen saanko Jomin sivulle kapula suussaan. Joo, kyllä sen sai kun hirveesti ohjasi ja neuvoi. Lisäksi oli tosi hidas vauhti. Luulen, että jompu otti ympäristöstä vähän häiriötä kun ennen koulutusta tehdyssä treenissä meni paaaljooon paremmin. Noh, tässä on vielä työstämistä.
Merkin kiertoa oli seuraavaksi. Tätä ei olla treenitty yhtään. Siispä ihan alkeista lähdettiin liikkeelle. Piti laittaa nami tötsän taa ja yrittää olla toisella puolella vastaanottamassa namin kanssa. Kouluttaja pohti, että lähtisikö Jomi kiertämään jos sanoisin kierrä. Agissa tuota on käytetty sen verran vähän, etten uskonut sen toimivan. Noh, nameilla sitten. Muutama toisto ja tämä uusi liike oli korkattu hyvillä fiiliksillä. Kattoessani yhden ryhmäläisen koiran suoritusta päätin, että muutan kiertosuunnan. Tötsän kun saa kiertää kummalta puolelta tahansa. Lisäksi päätin, etten käytä kierrä-sanaa sekaannuksen välttämiseksi. Merkki-sanan halusin säästää, joten piti koittaa keksiä jotain muuta...
Kaukoilulla päätettiin koulutus. Nyt Jomi oli ekan kerran ilman seinää. Alkuasennossa koira makoilee. Tämä oli mulle uutta. Luulin, että koira laitetaan istumisesta maahan. Jos olisin tutustunut paremmin sääntöihin, niin... En saanut Jomia ylös. Se nousi vähän ja tavallaan hieman hypähti taaksepäin. Siispä seinän viereen. Siellä muutama onnistunut toisto ja kun kouluttaja tuli meidän kohdalle, niin kaukoilu sujui täydellisesti muutaman metrin päästä ohjattuna. Jomi sai kiitosta nopeista asentojen vaihdoista. Eikä liikkunut milliäkään : )
Istuessani kouluttajan kyydissä kattelin yhdessä suunnassa olevaa todella tummaa taivasta. Myöhemmin samana iltana kuulin, että ulkona satoi. Olisihan se ollut vähän ihmeellistä jos niin tummat pilvet olisivat vain lipuneet ohi.
Olin innostunut merkin kierrosta. Ei sen opettaminen ollutkaan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Tarkoitus oli treeniä sitä ke, mutta aikeeksi se vain jäi. To sain aikaiseksi treenittyä sitä sisällä kun ulkona satoi reippaasti. En pysty treenimään vain Jomin kanssa. Kyllä isosetkin tarttevat tekemistä.
Sony hoksasi idean nopeasti. En montaa kertaa vienyt namia tötsän taa. Käsiavun käyttämistä vältin eikä sitä tarvittukaan.
Tico taas... Se oli ihan noutomoodilla. Yritti tuoda mulle vaikka mitä, jopa sen tötsän : D Herra oli ihan kuutamolla asian suhteen, mutta kyllä se sitten siitä.
Jomilta homma sujui hyvin, vaikka nyt olikin eri kiertosuunta. Ei ollut ongelmaa kiertämisessä.
Pe treenittiin kiertoa pihalla. Lisäksi otin vähän kapulointia karvapalloille. Tico sai pitää taukoa noutohommista kun niin wannabee noutajaksi paljastui ; ) Karvapalloilta kiertäminen sujui hyvin. Ticoltakin kunhan sai kiinni ideasta. Sony on kyllä edistynyt hienosti kapuloinnissa : ) Jompun kanssa treenin nopeaa tarttumista & nostoa. Välillä ottaa kapulasta hassusti kiinni ja sitten se on silleen inhottavasti toispuoleinen. Sellaisia nostoja en noteeraa. Vain kun herra nostaa keskeltä, niin sitten on pippaloinnin aika. Ja kyllä noita nostoja saatiinkin : )
Eräänlaiseksi treenimiseksi voinee laskea sen kun ke väritin itteäni pihalla. Kerran kun Jomi oli suorassa linjassa muhun nähden, kokeilin kaukoa. Oli sopivasti jo valmiiksi maassa. Nousi istumaan : ) Jonkin ajan päästä kokeilin useampaa asennonvaihtoa ennen palkkaa ja hyvin meni!
Ticolle kokeilin samaa kun sattui olemaan suorassa linjassa muhun. “Never hööd”, näytti Ticon meininki olevan. Sen sijaan sivusilmällä näin kun Jomi vaihtoi asentoa ja piti sellaista läähätyksen ja murinan sekaista ääntä. Jomi tuntuu pitävän tuota ääntä kun se alleviivaa tekemistään. “kato nyt kun mä teen niin oikein!”. Mua huvitti Jomi, mutta pitihän pieni palkata. Näyttää aika hyvin olevan jyvällä kaukosta : )
Se treenimisestä. Yölenkkeilyäkin tuli harrastettua männä viikolla. Su-ma yönä ei taaskaan tullut uni, joten lähdin puol 12 lenkille. Suunnitelmissa oli mennä Kaarina kierros. Halusin kuunnella ämppäriä siinä samalla. Se kyllä vaati vähän säätämistä kun ei ne napit oikein pysy korvissa. Varmuuden vuoksi otin mukaan pussin, jonne voisin soittimen laittaa jos alkaisi satamaan. Su oli sateinen päivä ja säähöpinöiden mukaan yölläkin piti sataa. Sadetta ei ollut tullut muutamaan tuntiin eikä taivaskaan enteillyt sellaista, joten päätin ottaa riskin ja lähteä lenkille.
Joku 20 minsaa oli kävelty kun alkoi tihuttaa. Mietin, että pitikö nyt kääntyä takaisin. Päätin kuitenkin jatkaa eteenpäin ja kattoa, että alkoiko satamaan enemmän. Se oli vain pieni kuuro, joten hyvä kun ei käännytty takaisin.
Lenkin aikana saatiin joitakin tihutuskuuroja, mutta ei mitään isompaa. Oltiin noin vartin päässä kotoa kun kuurojen pituus ja määrä kasvoivat. Silti en pussittanut ämppäriä. Kotitiellä kun oltiin, niin vettä tuli jo aika reippaasti.
Olin ollut kuistilla joku pari minsaa kuivailemassa koiria kun kuului “whooom!”. Vettä tuli niin paljon, että! Siis täpärästi vältettiin kastuminen läpimäräksi. Muutenkin tuntuu, että on ollut tuuria sateen suhteen. On ollut sateinen kesä. Niin ainakin sanotaan, mutta musta ei siltä tunnu. Todella harvoin oon kastunut. Ehkä joku kerran pari ihan kunnolla, muuten oon pyöräillyt tihutuksessa. Kertaakaan en oo ottanut töihin mukaan sadevaatteita. Torstaina melkein lähdin kumisena, mutta kun taivas näytti selkiintyvän eikä satanut kun lähdin, niin jätin kumivermeet kotiin.
Tuon lenkuran ajoitus oli vähän virhe. Kotona oltiin joku pari tuntia ennen kuin piti alkaa valmistautua töihin. Halusin ottaa vähän unta pohjalle kun oli edessä työpäivä. Se oli virhe. Kuin myös oli se, etten vaihtanut työpaitaa päälle ennen unia. Eikä se ollut yllätys. Olin uumoillut, että ylösnouseminen tulisi olemaan hankalaa + paidan vaihtaminen. Mun jäähdytysjärjestelmä toimii liian hyvin. Kun sitten kello soi, mua vilutti enkä todellakaan halunnut tulla pois peiton alta. Vielä vähemmän viehätti ajatus paidan vaihtamisesta. Lymyilin peiton alla aika tappiin. Kiirehän mulle tuli, mutta ehdin ajoissa töihin. Siis mieluiten lenkille niin, että voi lähteä töihin suht pian.
Muina aamuina ei lenkuroitu kk:a (Kaarina kierros) kun satoi. Muutaman kiiltiksenkin näin kuluneella viikolla. Yhden jopa kotitiellä.
Sitten musahöpinää. Pe taas oli tarjolla islantilaista hunajaa ja rahkaa. Olin löytänyt vihreän omenan makuisen rahkan. Tuntuu, että noita uusia makuja tulee kuin sieniä sateella. Ennen kengänkuvaa persuuksiin ostin aina kaikki maut yhdellä kertaa. Potkujen jälkeen vain silloin tällöin jotain. Mutta kyllä tuon jälkeen on tullut useampi uusi maku. Ellei jotain makua ole poistettu valikoimasta, niin sitten niitä alkaa olla jo liki 20. Silloin vielä kun ostin aina kerralla jokaista makua, niin niitä oli 13 erilaista. Sen jälkeen on tullut ainakin neljä uutta makua. Kaikista muista mauista tykkään, paitsi Skyrin versiosta Danion stracciatellasta. Miten suklaasta ja rahkasta voikin saada jotain noin pahaa aikaiseksi? Sorry vaan...
Tällä kertaa ohjelman sisältö oli vähemmän puhetta ja enemmän musiikkia. Hieno biisivalikoima olikin. Ehkä just ne kaikkein parhaat. Sopi kyllä varsin hyvin juhlistamaan päivän merkkipaalua.
Vaikka tässä onkin nyt tullut höpistyä paljon herra islantilaisesta, niin herra englantilainen ei todellakaan ole menneen talven lumia. Kyllä hän edelleenkin on kova sana. Edelleenkin ne biisit säväyttävät ja piristävät. Tuo tuli huomattua edellisellä viikolla kun ratiosta yllättäen tuli “Island Girl”. Tuota biisiä kuulee ratiosta tosi harvoin. Hetken epäilin korviani kun olin tunnistavani alkavan biisin EJ:n biisiksi. Ja sitähän se oli. Se oli välitön piristysruiske.
Ja tiistaina oli pakko kuunnella “Can You Feel The Love Tonight” ennen töihin lähtöä. Sunnuntaina kun avasin radion, niin tuo biisi oli meneillään. Aika lopussa oli. Tiistaina avasin radiota sen verran, että tarkoitus oli kuunnella säähöpinää. Tuon jälkeen alkoi ohjelma, joka oli uusinta sunnuntai aamulta. mietin, että olikohan se LK-biisi just tuon ohjelman lopussa? Voihan se olla niinkin, että oli vain ns. yksittäinen biisi ennen uutisia. Ohjelman ehti kuunnella just ja just ennen töihin lähtöä. Oli ihan hauska ohjelma. Juontaja kertoi tarinoita levykauppojen asiakkaista vuosikymmenien takaa. Ilmeisesti se oikeesti on niin, että aivot jätetään narikkaan kun lähdetään ostoksille... Ja tosiaan ohjelman päätti se EJ:n biisi.
Eikä tuo LK:n tunnari jäänyt päivän ainoaksi EJ-biisiksi, sillä samana päivänä ratiosta tuli “I´m Still Standing”! Oli kyllä vaikeuksia olla siivosti. Siinä käämiessä olisi tehnyt mieli alkaa hytkyä, mutta ei kai nyt sellaista voi tehdä ;D Kyl kyl EJ:n musa toimii edelleen vaikka kohta 20 vuotta noita biisejä on tullut kuunneltua : ) <3
Mainitsin aiemmin jostain päivän merkkipaalusta. Sellainen tosiaan tuli vastaan perjantaina. Mutta ensin vinkuvonkua siitä miten hyödyllinen viikolla olin töissä. Maanantaina en tehnyt mitään. Ti sitten tuli se puuttuva materiaali ja työniloa kesti aina noin puoleen väliin torstaita. Tuolloin loppui toinen materiaali! Miksi en ole yllättynyt? Päinvastoin olisin ollut yllättynyt jos noin ei olisi käynyt. Noh, loppupäivä meni lusmutessa. Samoin pe noin klo 12 asti. Sitten tuli se puuttuva matsku, mutta siinä vaiheessa se ei enää auttanut.
Pe pomo tuli mun luo sanoen “lapun aika.” Mä sanoin “hyvä! Vihdoinkin!” Siinä kun virallista irtisanomista allekirjoitettiin, pomo niiskutti. Musta se oli jotenkin hassua. Etenkin kun mulle tilanne ei ollut mitenkään paha. Päinvastoin olin odottanut, että vihdoinkin saisin todistuksen, että mä oikeesti vielä joskus vapautuisin tuosta löysästä hirrestä, jossa mua nyt roikutetaan. No, niin nyt sitten on näkynyt pieni valonpilkahdus tunnelin päässä. Kysyin siinä samalla, että voisinko käyttää pekkaset pois silleen vähän ennen sitä viimeistä päivää. Pomo sanoi, että siinä tuskin tulee olemaan ongelmaa, mutta kehotti puhumaan asiasta mun uuden pomon kanssa. Jep, mulla vaihtuu pomo. Kunhan hahmotan, että paljonko mulla on pekkasia, niin sitten vaan pomon juttusille. Menee kai tän kuun loppupuolelle kun koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää. Tarkoitus on olla käyttämättä pekkasia, mutta you never know...
Joop, ja tosiaan la oli äipän veljen kuuskymppiset. Ennen lähtöä treenin vähän poikien kanssa. Sää oli aurinkoinen ja tuulinen. Ei oikeestaan mikään mekkoilma mulle, mutta kun olin ollut niin saamaton, etten saanut aikaiseksi lähdettyä kattelemaan jotain paitaa, niin piti laittaa mekko. Sitä näyttelyissä käytettyä paitaa en kehdannut laittaa. Alkaa olla jokseenkin kulahtanut. Eikä ihme, sillä noilla synttäreillä tajusin, että oli se paita ainakin kymmenen vuotta vanha. Muistan, että mulla oli se päällä kun mummi täytti 80 vuotta. Voi olla, että paita oli ostettu jo muutama vuosi ennen tuota merkkipäivää, että ikää voi olla enemmänkin kuin kymmenen vuotta. Ennen kuin siitä tuli ns. näyttelypaita, niin ennen sitä sen käyttö oli aika vähäistä. Tosi hyvä paita on kyllä ollut. Kivannäköinen eikä mene helposti ryppyyn. Olishan se jo aika vaihtaa tuo paita ja viime syksynä yritin ettiä uutta näyttelypaitaa, mutta tarjolla oli ihan kamalia helposti rypistyviä pöytäliinoja. Joo, en sellaiseen halua vaihtaa hyvää paitaa. Kattoo nyt koska sitä taas jaksaa raahautua kauppoihin kiertelemään. Shoppailu ei oo mun juttu, yöks.
Mekon laitoin vaikka tarkeneminen arvelutti. Mukaan piti ehdottomasti ottaa joku takki. Tuokin takki taitaa olla jo juhlinut kymppipäiviään : D Suurin osa mun vaatteista on just tuota ikäluokkaa. Silloin vielä kun olin keskustassa töissä, tuli helpommin lähdettyä kattelemaan vaatteita. Nyt sitten pitäisi lähteä ihan erikseen vaateostoksille. Hankalaa yhdistää kauppareissuunkaan kun ne putiikit aukeavat niin myöhään. Toiseksi ei kaupoista oikein enää saa mitään kivaa kun kaikki on laitettu nettiin, plääh :/
Onneksi oli se takki mukana, sillä en tarennut ilman. Synttäreillä oli hyvät tarjoilut. Serkkulikka oli tehnyt tosi hyvää mansikkakakkua ja sen mieskaveri pari erilaista voileipäkakkua. Sitten tietty oli keksiä, pullaa, jne... Kakkuja jäi jonkin verran yli, joten niitä sai viedä halutessaan kotiin. Pitihän sitä ottaa pala mansikkakakkua ja toista voileipäkakkua, nam nam.
Synttäreihin meni sellaiset 5,5 tuntia. Oli ihan kivaa nähdä sukulaisia. Äipän yksi veli yllätti positiivisesti. Toivottavasti tekee saman ens kuussa. Sitten onkin astetta isommat pippalot tiedossa. Jospa vaikka siihen mennessä saisin aikaiseksi käytyä kattelemassa jotain paitaa...
Synttärit on ihan kivoja juttuja. Näkee tuttuja ja saa herkutella isolla hoolla. Yksi äipän veljistä kysyi, että koskas mulla on seuraavat isommat juhlat. Sanoin, että ei koskaan. Mua ei kiinnosta viettää synttäreitä enkä oo moneen vuoteen viettänytkään : ) Ja tuo aika olisi pidempi jos mä olisin saanut sen päättää. Sitä on sattunut syntymään niin, että omia synttäreitä on vietetty toisen ohessa vähän niin kuin väkisin. En näe synttäreissä mitään ihmeellistä. Mä oon jo kasvanut ulos lahjalistojen teosta, joten ei ole mitään syytä odottaa tuota päivää. Kersanahan sitä aina odotti synttäreitään, mutta nyt ne on enemmänkin plääh-juttu (siis omat). Herkkuja voi ostaa kaupasta koska vaan, joten ei tuo päivä ole senkään puolesta mitenkään erikoinen. Enkä mä tykkää olla huomion keskipisteenä. Ei ei. Pelkkä ajatuskin tuntuu inhottavalta. Mieluummin hukun massaan muiden vieraiden joukkoon. Pahoin kyllä pelkään, että joudun vielä olemaan juhlinnan kohteena joskus... :/
Pari i & d miittiäkin tässä on ollut. Ei pojat paljoa leikkineet. Viime maanantaina oli jonkinlaista tuijottelukisaa ja jonkin verran juoksemista. Sitten usein leikki päättyi siihen, että koirat olivat mun jaloissa pyörimässä. Se on ärsyttävää kun pitää tulla jalkoihin. Kuviakin on vaikeaa ottaa. Jomi innostui siskontytön omppuleikistä. Se keräsi puusta raakoja omenoita ja lähinnä pudotteli niitä vesiastiaan. Jomi innostui hakemaan noita omenoita.
Eilen pojat olivat maanantaitakin tylsempiä. Hienoahan se on, että tulevat toimeen, mutta harmi kun niin vähän enää leikkivät. Jomi tuntuu taantuneen tässä asiassa. On nykyään aika samanlainen kuin oli alussa pentuna: istuu ja ihmettelee. Ehkä pojat on nähneet liian harvoin ja leikkikipinä on hiljalleen sammunut?
Maanantaina sain jonkin verran kuvia. Tosin suurin osa meni poistoon kun oli niin kamalaa kuvakuraa. En oo aikoihin ottanut niin kamalia kuvia! Siispä kirjoituskuran lisäksi tarjolla on kuvakuraa ; )
"Jee, vieraita!"
Sniffailuhetki.
Omenaleikkiä.
"Tähän on hyvä pyyhkiä pallo."
Peeeässs Tässä olisi vielä yksi mahtava juttu kerrottavana, mutta se on ihan oman kirjoituksen arvoinen. Lisäksi yritän ottaa siitä jonkinlaista kuvaa ennen sitä. On kyllä vähän sommitteluvaikeuksia...
Kommentit