Mun tassuttelijat

keskiviikko, 29. huhtikuu 2015

Ystävällinen ysi

Toinen yyllä alkava sana, joka tuli mieleen oli “ylväs”. Se ei oikein kyllä sovi Ticoon kun herra on vähän sellainen hepsankeikka. Hyväntahtoinen, aina valmis partiolainen, pikku aurinko. “Hönö” on eka sana, joka tulee Ticosta mieleen. Mutta “hönöä” ei kannata ajatella tässä tapauksessa mitenkään tyhmä –sanaan liittyväksi. Ei Tico ole tyhmä. Toisinaan on ollut lähes yhtä hoksaava kuin Jomi. Ticolla vaan ne kierrokset nousee tosi nopsaan korkealle ja sitten herra pukeutuukin jo klovninpukuun. Punaista nenää vaille täydellinen klovninpuku kätkee alleen nokkelan nappisilmän. Tänään tuo nokkela nappisilmä täyttää yhdeksän vuotta : )

Päivän tähti on edelleen mieleltään nuori ja intoa riittää. Punainen värikin hehkuu vielä hienosti. Harmaantumista ei ole vielä ilmaantunut. Ainoa muutos, jonka Ticossa huomaan on se, että silmissä on sameutta. Ei se ainakaan vielä vaikuta näkemiseen kun oon sitä testaillut.

Yhdeksänvuotiaan koiran kanssa taitaa olla vähän sama kuin vanhojen ihmisten. Ainakin mun mummille on tosi vaikeaa ostaa synttärilahjaa kun on jo saavuttanut viittä vaille 90-vuoden iän. Niin hienoon ikään ehtineellä tuppaa olemaan kaikkea ja vieläpä useamman kerran. Ei sitä enää osaa ostaa Ticollekaan mitään. Leluja koirilla on ihan tarpeeksi. Luita tietty, mutta pelkkä luu tuntuu jotenkin pliisulta. Ehkä siksi kun niitä luita on tarjolla lähes viikoittain.

Ihan lahjatta mun ysi ei jäänyt. Sai sen ennakkoon kun synttäripäivälle oli luvattu vesikeliä. Senpä vuoksi eilen lähdin Ticon kanssa pyöräilemään. Herra sai spessua, kahdenkeskistä aikaa. Sai olla päivän Stjarni (= tähti).

Ei päivästä tullut ihan sellainen kuin olin alunperin suunnitellut, mutta aikalailla sinnepäin kuitenkin.

Eli punainen pöhkö pääsi piiiiiitkästä aikaa tassuttelemaan pyörän viereen. Edelleen näytti olevan vain menolippu ; ) Vauhtia piti himmailla kun innosta ja onnesta soikeena ollut otus ei ehtinyt ajatella tulevaa. Eli hetkessä nauttien siitä, miettimättä tulevaa. Sellainen mun Tico on. Siispä mun piti koittaa ajatella herran puolesta, että energiaa olisi paluumatkallekin.

Pääsuuntana oli kauppa, mutta ennen kuin sinne asti päästiin, niin ennen sitä tehtiin pysähdys yhden metikön kohdalla. Pitihän sitä ottaa ysi vee poseja. Tico oli tästä todella innoissaan, luonnollisesti... ; )

Tico ei tykkää posettaa, mutta mulla kävi tuuri kun silti onnistuin saamaan kivoja kuvia. Kyllähän herran ilme oli välillä varsin murhaava, joten kivoista kuvista lienee on kiittäminen suht lähellä menevää tietä. Siellä Tico näki jotain ihmeteltävää, jolloin ilme kirkastui ja korvat nousivat.

Yritin saada parempaa ilmettä lähettämällä Ticon esmes kiven päälle. Into pinkeenä se sinne pomppasi, oli tositosi happyn näköinen – aina siihen asti, kunnes aloin tähtäillä koiruutta. Vaikka yritin olla supernopea, niin lähes yhtä nopeasti Ticon ilme synkkeni. Joskus onnistuin pitämään vireen päällä vähän pidempään. Kyllä nuo kaksi muuta turrikkaa on paljon helpompia zoomailtavia.

Innostuin kokeilemaan, että saisinkos Ticosta vilkutuskuvia. Já, kyllä onnistuin. Tuli muutama tosi kiva. Sitten Tico sai posettaa myös kahden kannon varassa. Näppärästi kuvien asentoon asettui ja ei siinä mennyt kauaa kun Tico hoksasi mitä siltä halusin. Hetken yritti tarjota sitä vaihtoehtoa, että posettaisi isomman kannon päällä.

Isompaa kantoa käytin kun halusin ottaa sellainen “nojaposen”. Hyviä tuli ja kiitos taas sille tielle. Sen avulla sain Ticon katseen juuri oikeaan suuntaan ja korvatkin on pystyssä. Kuvista tuli kovin samanhenkisiä kuin tuo pentukuva, joka oli otsikkokuvana. Senpä vuoksi tuli pieni dilemma. Olin saanut venkulasta vinkeän vilkutuskuvan, jonka olisin halunnut laittaa otsikkokuvaksi. Mutta sitten toisessa vaakakupissa painoi tuo nojapose, joka oli pentukuvan kanssa samanhenkinen. Aikalailla samat asennot kuvissa. Sen vuoksi oli oikein oiva otsikkokuvaehdokas. Ja niin kuin näette päädyin tuohon kuvaan. Se vaan jotenkin sopi siihen himpun verran paremmin. Näkee, että oljenkeltaisesta, pelkkää tassua ja korvaa olleesta pentusesta on kasvanut kauniinpunainen kaunis uros. Ei ole enää pelkkää tassua ja korvaa, vaikka hieman kevytrakenteinen edelleenkin on.

Väliäkös sillä kun ticoliini on muuten mainio koiruus. Ihmisille ystävällinen, tosin tämän koiruuden ystävällisyys on ylitsepursuavaa. Toisiin poikiin suhtautuu varauksellisesti, mutta ei ole rähjä pahimmasta päästä. Jos niin olisi, niin en olisi yrittänyt luovia hänen ja toisen koiruuden kanssa väentungoksessa. Näinhän mä tein kun oltiin messarissa maaliskuussa. Ei ollut pelkoa, että kumpikaan yrittäisi syödä vastaantulijoita, vaikka muuten aikamoista sirkusta olikin...

No, niin, mutta takaisin Ticon ikiomaan päivään. Lopuksi yritin ottaa kuvaa, jossa Tico posettaa puuntaimen kanssa. Ajatuksena oli, että kun se taimi oli hiirenkorvilla, niin se aloitteli uutta kauttaan, kuten myös Ticokin aloitellessaan kymmenettä vuottaan.

Kuvailusessioon meni kai joku tunti. Tapani mukaan mulla ei ollut mukana kelloa. Arvion heitin kun näin kellon vakkella.

Skanssin sittari oli se the kauppa tällä kertaa. Jätin Ticon lokeroonsa odottamaan. Mahdetaankohan noita häkkejä käyttää paljon? Ovat meinaan aika piilossa.

Ostokset tehtyäni alkoi kotimatka. Kotona oltiin noin neljä tuntia lähdön jälkeen. Semmoinen oli Ticon päivä Stjarnina.

Alunperin olin suunnitellut, että pyöräillään vähän siellä ja täällä. Välillä oltais pysähdytty ottamaan kuvia ja sitten taas jatkettu. Visiitti m&m:iin oli myöskin osana tuota synttärikierrosta. Sieltä olisi ainakin synttärisankari saanut jotain välipalaa ja olisi muutenkin päässyt käymään sisällä liikkeessä.

Mutta, kun sadetta, ja vieläpä rankkaa sellaista ennustettiin juuri THE päivälle, niin piti muuttaa plääniä. Kaupan ymppäsin siihen kun sadetta oli ennustettu myös torstaille. Pieni ei nyt päässyt käymään m&m:ssä, mutta sai kuitenkin spessua muihin verrattuna.

Mielenkiinnolla kuuntelin eilen töissä millaista säätä tälle päivälle oli tiedossa. Vettä, räntää ja lunta, että kuivana ei Suomi tulisi Ticon synttäreitä viettämään ; ) Hämmentävää oli se, että mitään eksaktia ennustetta ei ollut juuri tälle alueelle. “Etelässä sataa” kuittaus voi tarkoittaa tätä seutua tai sitten ei. Koskaan ei tiedä, että kuuluuko tämä alue siihen, kun noin sanotaan. Jos sen sijaan puhutaan lännestä, niin sitten voi olla lähes satavarma, että ennustettu sää koskee myös meikäläisiä.

Kuivana pääsin töistä kotiin. Odottelin sateen alkavan yön aikana. Kun olin laittanut kuvat latinkiin, niin menin nukkumaan. Herätys oli viritetty halli-aamun aikaan.

Kun kello soi, ekana tsekkasin, että miltä ulkona näytti. Maa oli kuiva, joten ei vaan kun reppu rediksi ja kohti hallia.

Hallilla tein ekana Jomin kanssa k&k –treeniä ja sitten selvitin itelleni 20 esteen radan kulun. Taas oli pari kohtaa, joiden ohjaus mietitytti pidempään. Ei tiedä, vaikka olisi ollut oman ryhmän treenirata eilen, heh.

Ekana pääsi Tico kokeilemaan, että miten mun suunnitelmat toimivat käytännössä. Toisessa hankalassa kohdassa oli putken jälkeen pari hyppyä ja niistä kiepautus renkaalle. Hypyt ei siis olleet peräkkäin. Ticon kanssa sain huomata, että olin kuvitellut itteni nopeammaksi kuin olin. Ei vaan kun mietintämyssy päähän uudelleen. Noo, kyl mä jotain kehittelin, mutta ei tuntunut kovin sujuvalta. Ei tässä tai siinä toisessa kohtaa tullut mitään ahaa-elämyksiä, kuten viimeksi. Radalla oli seuraavat esteet: hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy, hyppy, puomi, hyppy, hyppy, kepit, putki, hyppy, hyppy, rengas, hyppy, hyppy. Já, tiijetään, että kivempaa olisi, jos piirtelisin jotain kaavioita tänne, mutta en jaksa (enkä edes osaa).

Ticon kanssa rata kahdesti. Sama Sonyn ja Jomin kanssa. Sitten taas oli Ticon tuplan vuoro. Sonylle myöskin tupla. Jomille kerta ja sitten toiselle kentälle treenimään aata, keppejä ja keinun kontaktia. Loppuun makoilua. Noin siellä hallilla saatiin hiki pintaan ja puoltoista tuntia kulumaan.

Ei oltu ehditty kovin pitkälle hallilta kun huomasin ekat vesipisarat. Oli tosi pientä ripsintää. Itekseni myhäilin loistavaa ajoitusta ja sitä, että vietin Ticon synttäripäivää hieman etuajassa. Mulla oli repussa kumitakki, mutta en laittanut sitä päälle heti.

Pikku hiljaa sade koveni ja sitten laitoin kumitakin päälle. Vaikka satoi, niin fiilis oli ihan mahtava. Tico oli saanut spessua eikä herran varsinaisesta synttäripäivästä tullut tylsää vaan päästiin käymään hallilla. Sitten vielä kun noin tunti kotiutumisen jälkeen annoin pojille luut työstettäviksi, niin juhlinta oli paketissa tältä erää.

Vielä ennen kuin siirrytään eilisiin kuviin, haluan toivottaa mun rakkaalle ja kauniille punaturkilleni oikein paljon onnea <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 Toivottavasti tämä tähti loistaa vielä pitkään : )