Kun silmät alkoivat avautua tähän päivään, ulkona oli tumma meininki. En nyt keksinyt parempaa sanaa tuohon. Mutta siis ei ollut ihan pimeää, mutta en sanoisi sen olleen hämärääkään. Kun kello ei ollut vielä soinut, päättelin aamun olevan vielä varhaisessa vaiheessa. En kattonut mitä kello oli. Yritin jatkaa nukkumista. Vähän se tuntui hankalalta. Onneksi kovin kauaa ei tarvinnut yrittää nukkumista ja / tai miettiä, että noustako vaiko ei, sillä kello käski ylös.
 
Kurkkasin ikkunasta ulos. Oli tumman näköinen taivas. Näytti siltä, että sadetta voisi tulla koska vaan. Hmmm... Kello oli puoli kasi, joten piti odottaa puoli tuntia, jotta sai kuulla mitä radiossa sanottiin säästä. Siinä odotellessa söin leivän ja kävin aamupesulla. Koirat tietty pääsivät piipahtamaan pihalla.
 
Lappiin ennustettiin lunta. Epistä. Etelään pääosin poutaa. Kai me sitten tällä kertaa kuuluttiin etelään. Välillä kun tänne pätee lounaan ja lännen ennusteet. Vähän arpapeliä kun koskaan ei voi olla täysin varma, että mihin tämä seutu on sillä kertaa lokeroitu. Mutta kun nyt ei edes mainittu länttä tai lounasta, niin sitten piti mennä etelän ennusteen mukaan.
 
Siis pääosin poutaa... Pienen tuumailun jälkeen pakkasin repun ja sitten lähdettiin kohti hallia. Tummaa oli, mutta lähdettiin silti.
 
Noin tunnin päästä oltiin hallilla. Laitoin pojat häkkiin ja annoin niille vettä. Lopuksi vielä täytin vesikupin ja toivoin laittavani sen sellaiseen paikkaan, jossa kuppi saisi olla suht rauhassa. Oli metallikuppi. pannari on huono koppikuppi, sillä se lintataan ja sitten ei ole vettä.
 
En tiennyt, että mihin aikoihin meininki hallilla alkoi. Ajattelin, että joko ysiltä tai kympiltä. Meno oli aika hiljaista, joten päättelin, että vielä ei ollut alkanut mitään. Että kympiltä vasta.
 
Odottelin lähemmäs kymppiä poikien luona. Söin kiivirahkan ja sitten halliin sisälle. Möhnä. Siellä oli koe menossa, joten geimit olikin alkaneet jo ysiltä. Myöhemmin kävi ilmi, että menossa oli evl:n toinen osio. Vähän se harmitti, että se eka osio oli mennyt sivu suun. Olisin halunnut nähdä sen järjettömän peruutuksen, joka evl:ään on tullut sääntömuutoksen myötä. On mun mielestä turha pitkä matka. On koiralle aika vaativaa fyysisestikin, joten matka voisi olla lyhyempi.
 
Avo-luokka oli se syy, miksi olin hallille tullut. Halusin nähdä liikkeet livenä. Ja kun sattui niin hyvin, että kokeet olivat lähellä, jossa paikka koirille, niin kyllähän hallille piti lähteä. Jos olisi pitänyt yksin lähteä kauemmas, vaikkapa Haunisiin, niin en usko, että olisin lähtenyt. Vaikka meitin agihallille olisi päässyt nopeammin pyörällä, niin mieluummin kävelin sinne poikien kanssa. Pojat saivat kunnon lenkin ja niillä oli hyvä paikka odottaa. Yksinoloaika oli näin lyhyempi.
 
Voi-luokan aikana huomasin, että meitin entinen rally-ope oli tullut paikalle. Hän oli tullut avoon kisaamaan. Myöhemmin bongasin mummukan. Hän oli tullut aloon. Nähdessäni mummukan, moikkasin häntä nimeltä ja hän tuli viereeni istumaan. Siinä sitten kateltiin koetta ja juteltiin.
 
Paikka, jossa istuttiin oli siitä huono, että takana puhalsivat niskaan hallin laitteet. Oli vähän vilpoisaa. Tietenkin olivat parhaimmat paikat juuri siinä kun olivat keskellä kenttää ja näin näki hyvin kaiken. Kaikki agiesteet oli raivattu pois. Aina välillä mietin, että ketkä rakentavat kentät uudestaan? Joskus taisi olla niin, että jos vkl:n aikana oli kisat, niin maanantai-ryhmäläiset joutuivat siitä kärsimään. Jäi niiden tehtäväksi rakentaa halli agikuntoon. Kökkö homma, sillä sehän söi treenikerran. En tiedä onko tuohon tullut muutos. Toivottavasti. Mitenkään pahalla en tätä sano, mutta mun mielestä tokoilijoiden pitäisi rakentaa ne kentät.
 
Avoimen liikkeet oli jaettu kahteen ryhmään. Se jotenkin rikkoi mun käsitystä siitä kokonaisuudesta. En tiedä, että kumpi on parempi. Kaikki yhteen pötköön vaiko kahdessa osassa. Molemmissa on puolensa. Kiva juttu on se, että koeosuudet ovat lyhyempiä ja ehkä näin koiran vire pysyy paremmin yllä. Mutta huonoa siinä on se, että kaikki ei ole ohi kerralla. Sitten pitää vielä jännittää / odottaa sitä toista kertaa. Tai kolmatta jos istuminen laitetaan kahteen ryhmään. Olen nähnyt muutaman avo-suorituksen videolta ja noissa liikkeet olivat putkeen. Tai sitten video oli käsitelty niin, että näytti siltä.
 
Jotenkin yllättävä oli se, että joiltakin korilta meni merkin kierto ja / tai ruutu nollille. Näyttivät olevan ihan kysymysmerkkeinä kun olisi pitänyt lähteä liikkeelle. Eihän ruudussa ole muuta kuin eteenpäin meneminen. Silti ei onnistunut. Ja merkin kierrossa sama. Miten voi olla, ettei koira näe sitä tötsää? Mikään asiantuntija en ole, mutta noissa tapauksissa tuli mieleen, että koiriin iski pieni epävarmuus kun olisi pitänyt irrota omistajasta. Ei aina ymmärrä mitä noiden karvakuonojen päässä liikkuu ; )
 
Se oli kyllä ikävä huomata, että liikkeiden välissä ei ole juurikaan aikaa. Siis miltei heti kun koirakko oli siirtynyt uudelle paikalle, ilmoitettiin, että liike alkaa. Enää ei kysytä, että onko valmis. Pikkuisen enemmän toivoisin sitä valmistautumisaikaa uuden liikkeen alussa. Jos avoon joskus meen, niin tuosta tuun kyllä ottamaan painetta. Tiedän sen jo nyt.
 
Alon liikkeet olivat kaikki putkeen. Alon aikana olin jo niin kylmissäni, että tärisytti. Enhän mä ollut liikkunut siitä penkiltä juuri minnekään muutamaan tuntiin, Sen verran olin arsetta nostanut, että kävin onnittelemassa rally-opea ykköstuloksesta kera toisen sijan. Hienosti meni, onnea! : )
 
Alossa kiinnitin huomiota siihen, että kaukossa moni (tai ehkä peräti kaikki?) jätti nousematta istumaan. Piti antaa toinen käsky eikä sekään aina auttanut. Ja, kyllä makoilussa nähtiin muutama ennakoija. Joko ennen makoilua joku koira meni maahan “kun kaverikin meni”. Tai sitten nousi ylös liian aikaisin. Alon makoilu tehtiin kahdessa satsissa. Huvitti kun makoilun päätteeksi alettiin nostamaan koiria ylös, niin kaksi viimeistä istuivat jo kun niiden olisi pitänyt nousta. Ei oo mikään helppo nakki tuo alon uusi makoilu. Siinä on niin paljon ennakoimisen riskiä. Koira voi reagoida muiden käskyihin ja pahimmat ennakoijat voivat reagoida jo siihen kun liikkuri tulee kohdalle.
 
Mummukalla meni hienosti. Ykköstulos ja kolmas sija! Onnea : ) Hän oli niin iloinen ykköstuloksesta, ettei tajunnut tulleensa kolmanneksi. Ihmeteltiin vaan kun kolmospallille ei tullut ketään vaikka kakkonen ja ykkönen kansoitettiin. Sitten kun lähdettiin ulos hallista niin mummukalle tultiin tuomaan palkintosäkkiä perään. Vasta sitten tajuttiin miksi kolmas palli oli tyhjä : D
 
Viitisen tuntia pojat olivat joutuneet olemaan keskenään, mutta tuskin niillä oli hätää. Olihan niillä ihan hyvin tilaa, vettä ja toisensa. Otin pojat häkistä ja sitten käveltiin mummukan kanssa kimpassa jonkin matkaa. Se alku oli kyllä aikamoista hässäkkää. Pojat tietty kävivät kierroksilla kun olivat päässeet ulos häkistä ja sitten vielä kun oli matkaseurana neitonen. Jomin kuonohan osoitti sinne, missä neito oli. Vähän aikaa kun oltiin kävelty, niin isoset kävelivät nätisti, mutta Jomin oli vaikeaa unohtaa takana tullutta tyttöä.
 
Mummukka oli suunnitellut kävelevänsä vakkelle, mutta palkintosapuska muutti suunnitelmia. Pussia oli raskasta kantaa. Vähän vihjaili, että voisi antaa sen mulle, johon mä topakasti sanoin, etten syötä rc:n moskaa koirilleni. Mummukka sanoi, ettei hänkään. Näköjään jos kisat on meitin agihallilla, niin palkinnot on huonot. Niin agissa ja tokossa näytään jakavan rc:n moskaa. JOS joskus satun sijoittumaan tuolla, niin aion kyllä sanoa, että kiitos, mutta mun koira ei voi syödä näitä. Silloin kun Sony tuli viimeisessä epävirallisessa rt-kisassa kolmanneksi, niin jätin rc:n pussin sinne vetoamalla, etten voi kantaa sitä kun oon liikkeellä junalla ja näin. Kiitos, mutta ei kiitos rc:lle.
 
Olipa kivaa taas nähdä mummukkaa. Jos olisin tiennyt, että hän oli kisaamassa, niin olisin ottanut kameran mukaan. Ei mulla ole paloa kuvata ns. väärän rotuisia koiria, jotka eivät ole kaverin tai tutun. En ollut osannut varautua, että näkisin tuttuja hallilla.
 
Tummia pilviä oli taivaalla vielä kotimatkallakin. Tämä oli pilvinen syyspäivä, joten pentunen visiteerasi juuri oikeana päivänä kuvia ajatellen ; )
 
En tiedä miten pojat olivat aikansa häkissä viettäneet, mutta sapuskan saatuaan alkoivat nukkua. Ite aloin lueskella ja kun alkoi unettaa, niin simmut kiinni. Sitten kun muutaman tunnin päästä heräsin, niin pojat olivat tavallista rauhallisempia. Normaalisti ne pomppaa ylös samantien kun mä selvitän mitä kello on. Nyt alkoivat pikku hiljaa nousta venyttelemään vasta, kun mä nousin sängystä. Vaikkei mitään megapitkää lenkkiä tehtykään, niin silti päivä oli ollut tavallista väsyttävämpi. Näin ei olisi ollut jos olisin mennyt hallille yksinäni.
 
Pihapiipahduksen ja iltapiimän jälkeen annoin pojille puruluut eläinten päivän kunniaksi. Vielä ei ole päivä vaihtunut, joten hyvää eläintenpäivää kaikki maailman eläimet : )