Nyt taas on se aika, jolloin talvi ja kevät vääntävät kättä. Tällä kertaa se vääntö onkin tosi kovaa, sillä lämpötilaerot ovat olleet huimia yön ja päivän välillä. Maanantaina poljin töihin mittarin näyttäessä –22. Sitten oli pienempien pakkasasteiden aamuja, kun taas perjantaina asteet tipahtivat –18. Sen päälle oli kylmä tuuli, joten mun nenä on taas punainen. Sen kuoriutumista odotellessa...
 
Lauantai jatkoi kirpsakkaa talvisäätä aloittamalla päivän –22 asteen lukemissa. Ja tänään oli –24. Hassua tästä tekee se, että päivisin asteet ovat olleet lähellä nollaa. Muutamana jopa plussan puolella. Asteiden ollessa muutamassa plussassa arska on sulattanut lunta vauhdilla. Varsinkin alkuviikosta lunta katosi ihan silmien edessä. Nyt kun kattoo maisemaa, niin eipä uskoisi, että vajaa viikko sitten olisi satanut uutta lunta 30-40 senttiä. En ihan heti muista näin kovaa vääntöä talven ja kevään keskellä. Tavallaan toivon, että talvi voittaisi ja voitaisiin hypätä suoraan kuiviin kesän keleihin. Mulla kun ei oo mikään kiire päästä pesemään, pesemään ja pesemään kuraisia tai muuten vain likaisia koiria. Mutta se on edessä, siitä sain eilen esimakua.
 
Eilinen olikin varsinainen sähläyspäivä. Se alkoi jo mettälenkillä, jonka tein Jomin kanssa, ennen kuin lähdin kävelemään isosten kera. Mentiin taas siihen samaan “muistojen metikköön”, jossa oltiin oltu viime lauantaina. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, joten toki mulla oli mukana kamera. Jonkin matkan päässä meitä edellä meni saku omistajansa kanssa. Ne menivät pitkin polkua. Polku ei kuulunut mun suunnitelmiin. Silti mietin, että uskallanko päästää Jomia irti. Lähtisikö se kuin raketti sen sakun perään, vaikka välimatkaa oli reilusti? Odotin, että ne hävisivät näköpiiristä, kävelin keskemmälle sitä puutonta aluetta ja päästin Jomin irti. Ei se lähtenyt sen sakun perään –heti. Ensin se oli jonkin aikaa siinä mun lähellä. Sitten ykskaks huomasin, että eipä näy koiruutta missään. Kohta herraa taas näkyi. Mitään varmaa en voi sanoa, mutta tuntuu, että Jomi kävi ettimässä sitä sakua. Vähän sieltä suunnalta se tuli. Jomin katoaminen oli niin lyhyt, ettei se ollut ehtinyt löytää sitä sakua. Ja jos saku olisi löytynyt, niin varmasti Jomi olisi siitä kertonut äänekkäästi.
 
Pyörittiin siinä puuttomalla alueella. Auringonpaiste oli todella kirkas, joten kuvista tuli vähän värittömiä. Olisi kai pitänyt olla vvs mukana. Anyway, Jomilla oli kivaa. Se juoksenteli ympäriinsä ja välillä humpsahti hankeen koko koiruus. Hanki oli pääasiassa vähän upottavaa, mutta toisinaan tuli pehmeämpi kohta ja sitten humps. Leikin jonkin aikaa Jomin kanssa raadolla.
 
 
             triple6-normal.jpg
                            Näkeekö muut muka Jomin tälläisenä? Öh ja köh...
 
 
             triple7-normal.jpg
                                                             HAA!!!
 
 
             triple8-normal.jpg
                                                 "Katkon sulta niskat."
 
 
                                 triple9-normal.jpg
                                                          Vauhtiviikari.
 
 
Jomi on kiinnostunut ja reagoi liikkeeseen. Siinä hyvän matkan päässä menee kävely- ja autotie. Aina kun jommassa kummassa liikkui jotain, pieni paimen lähti juoksemaan kohti. Kutsusta se teki uukkarin, mutta aina liike sai Jominkin liikkeelle. Sitten jos joskus pääsee paimennustaipumustestiin Jomin kanssa, niin siitä tulee mielenkiintoista. Niin se on kyllä ollut muutenkin joka kerta, mutta eipä oo ennen ollut mulla koiraa, joka olisi noin kiinnostunut liikkeestä.
 
Liikkeeseen liittyvä on tääkin juttu. Kun käveltiin kohti metikköä, niin tien reunassa vipelsi päästäinen tai jokin muu vastaava. Jomi huomasi sen ja yritti kovin lähteä otuksen perään. Tullessa kun ohitettiin tuo paikka, niin Jomi valpastui siinä kohtaa, seisoi hetken kattellen tien toiselle puolelle, ja alkoi yrittää mennä kattomaan, josko se otus olisi odottanut häntä siellä. Saas nähä, että miten pitkään Jomi kuvittelee sen odottelevan häntä siellä ;)
 
Kun mun luurin akku on mitä on, niin mulla oli mukana herätyskello, jotta voisin edes jotenkin seurata aikaa. Eipä tainnut olla hyvä idea, sillä siitä ei hyvää seurannut. Kotona huomasin vekkarin olevan noin puoli tuntia jäljessä. Sehän meinasi samaa mun suunnitellun aikataulun kohdalla. Oh noes! Edessä oli sen verran fyysinen urakka, että mun oli pakko tankata ennen lähtöä, joten ei voinut vain pakata ibägiä uusiksi (se oli mukana mettäreissulla) ja lähteä menemään.
 
Siinä valmisteluja tehdessäni oli kivaa nähdä istuvan Jomin silmien lupsuvan ja pienen huojuvan kuin puun tuulessa. Siis Jomin väsytysplääni oli onnistunut. Levitin Jomin naput lattialle, josta se alkoi syödä niitä niin, että hampaat vaan kolisivat vasten lattiaa. Jomi ei imuroi niitä nätisti vaan haukkaa kunnon kasan nappuja suuhunsa. Tai ainakin yrittää. Jomin touhu näyttää aika aggressiiviselta. Pehmeämpään lattiaan tulisi varmaan kolo.
 
Sonylla oli päällään se makkarankuori. Melko hyvin se pitikin Sonyn puhtaana. Vähän blondiliini sai rannerenkaantynkää etutassuihin lahkeiden rajan kohdalle. Pääosin tiet olivat vielä lumen peitossa, hyvä. Mutta ne muutamat lumettomat ja märät kohdat saivat aikaan jotain, johon en ollut osannut yhtään varautua: Tico likaantui. Sen mahaan tuli noissa sulissa kohdissa kurapisaroita, jotka kylmä tuuli jäädytti mustiksi helmiksi. En olisi uskonut, että Tico olisi voinut likaantua kävelyn aikana.
 
Yritin putsata poikia ennen sisälle menoa, mutta eihän ne jäähelmet lähteneet minnekään. Ei siinä auttanut muu kuin odotella poikien sulamista ennen häkkiin laittoa. Ennen kuin päästiin sulattelemaan, niin meitä odotti ylläri...
 
Viime viikkoisen perusteella olin kuvitellut, että taaskin meitä ennen on joku ryhmä. Sen takia en pitänyt mitään järjetöntä kiirettä. Lisäksi tiesin, että koulutus alkaa yksilöjutuilla, niin en mä menettäisi mitään. Paljoa ei myöhästytty, joku 5-10 minsaa. Meitä oltiin odoteltu kuin kuuta nousevaa. Mulla kun oli se avain, ja ketään ei ollutkaan ennen meitä, niin ei muut olleet päässeet sisälle. Noloa!
 
Kun poikien jäähelmet alkoivat sulaa, niin sain putsattua jäbät ja laitettua ne häkkiin. Kattelin kun briardin kanssa treenittiin.
 
Sitten jouduin mä estradille, argh! Otin ekana Sonyn. En pitänyt tilanteesta yhtään. Jopa kilpailutilanne on vähemmän ahdistava. Kilpailuissa kun on tekemiset jo ennalta määrätty. Toki olin voinut suunnitella ite ennalta, että mitä teen, mutta ei, ei näin.
 
Otin Sonylle makoilun. Sony pysyi paikoillaan sen kaks minsaa. Vähän sen pää liikkui, mutta ei se mua haitannut.
 
Sitten olin ajatellut kokeilla jääviä. Aloitettiin istumisesta. Sony ei istunut vaan jäi aina seisomaan. Sitä sitten jankattiin aina siihen asti kuin kello soi. Se tiesi koiran vaihtoa.
 
Ticolle olin suunnitellut samaa settiä, mutta päätin sitten kokeilla, että jäikö Tico istumaan. Tico jäi :) Luoksetuloakin otettiin ja sitten jotain muuta, mutta en muista niistä sen enempää, sillä tuona estradiaikana kiemurtelen kuin mato koukussa. Tekisi mieli vaan lähteä pois.
 
Ticon tekemistä kehuttiin hyväksi ja iloiseksi. Sitähän se onkin, MUTTA se haukkuminen. Niin kuin siinä möllitokokisassa, niin nytkin Ticolla oli välisoolot. Senkin takia varmaan mun muistista on pyyhkiytynyt mitä hallilla tehtiin, sillä se oli noloa, sekä tuntui, ettei oikein ollut mitään, millä saada Tico hiljaiseksi kuin naps vaan.
 
Lopussa oli taas sitä, että kaikki koirat olivat yhtäaikaa “estradilla”. Pojat olivat hienosti muista koirista välittämättä. Tuo loppujuttu on kyllä tosi kiva :) Ja mikä parasta, se on “käsikirjoitettu” juttu...
 
Kotiin käveltiin hiljaksiin kiristyvässä pakkasessa. Sen ihan tunsi miten miinuksia tuli lisää sitä mukaa kuin arska laski. Kotona tsekkasin mittarin ja –14 näytti.
 
Olin vähän suunnitellut, että olisin lähtenyt Jomin kanssa lenkille ja kokeillut Ticon rt-rataa. Ei musta ollut siihen, vaan laiskana jäin Jomin kanssa pihalle. Viime lauantaina opin, ettei Jomi viihdy siellä yksin, joten siksi menin seuraksi. Viime lauantaista oli muistissa sekin, miten Jomi oli virtaa täynnä ja olisi halunnut telmiä isosten kanssa. Tällä kertaa kotimatka oli ollut kevyempi. Sonykin oli kävellyt reippaammin. Silti halusin antaa isosille rauhan ja jäin Jomin kanssa pihalle.
 
Piti keksiä jotain, jolla saisi vähän purettua Jomin energiaa. Kokeilin, että lähtisikö Jomi mun kanssa vetoleikkiin. Hain sen sinisen narulelun, ja Jomi innostui siitä. Kita auki hyökkäsi lelun kimppuun ja veti kuin viimeistä päivää. Siinä olikin hyvä tilaisuus treeniä irti-sanaa.
 
Kun Jomi oli tosi innoissaan lelusta, niin päätin kokeilla, että voisinko palkata Jomia lelulla. Tulosta en osaa sanoa, mutta innoissaan Jomi oli lelusta ja tekemisestä.
 
Vetämisen lisäksi heittelin lelua Jomille. Jomi juoksi lelun perään, otti sen suuhun, mutta useimmiten lelu jäi puoleen matkaan. Mitään käskyjä en käyttänyt, vaan yritin houkutella Jomia. Jomi tuli, mutta maaliin ilman lelua.
 
Leikittiin semmoisen vartin verran ja sen jälkeen Jomi oli sisällä rauhallisempi kuin viime lauantaina.
 
Eilinen ei ollut ainoa päivä, jolloin yritin ottaa kuvia kuluneen viikon aikana. Perjantaina oli aika skitso sää. Vuoroin pyrytti lunta ja paistoi arska. Oli siis oikein mukavaa olla silloin kauppareissulla.
 
Viikolla en saanut aikaiseksi yhtään mitään. Ihme kyllä, mutta aamuviikot ovat mulle nykyään tosi raskaita. Enpä olisi uskonut! Silloin kun kuulin, että mennään kahteen vuoroon, niin olin sitä mieltä, että voisin tehdä aamua ja yötä, ja että ilta on ihan kökkö. Kelkka ja takki on nyt kääntynyt. Tällä hetkellä tekisin kahdessa vuorossa mieluiten yötä ja iltaa. En sitten tiedä, että johtuuko aamuvuoron inhottavuus siitä, kun ennen pääsin pois töistä silloin, kun nykyinen vuoro alkaa. Edelleenkin yövuorojen menetys korpeaa. Aamuvuorossa radion ohjelmatarjonta on kökköä. Noin kympiltä voisin laittaa radion kiinni, sillä sitten alkaa samat jutut toistumaan. Uutisia tyrkytetään puolen tunnin välein. Yöradion kerran tunnissa oli paljon parempi. En olisi uskonut, että päivisin radion ohjelmatarjonta on köyhempää kuin yöllä! Toki voisin vaihtaa kanavaa, mutta on tiettyjä ohjelmia, joita vielä haluaisin kuulla. Edelleenkin kanavaa voisi sitten vaihtaa takaisin, mutta on töissä muutakin tekemistä kuin surffailla radioaaltojen kanavilla. Mutta jos alkaa ihan sikana tökkimään radion kuuntelu, niin kokeilen, josko saisin Novan kuulumaan. Vuosia sitten yritin sitä kuunnella, mutta ei siitä tullut mitään.
 
Lumityöt on edelleen tekemättä, ja niin saa ollakin. Kun vuoroin on helottanut arska ja sitten yöllä ollut kirpsakkaa pakkasta, niin lumi on niin kovaa nyt, että taitaisi vain kola haljeta. Varsinkin kun sen lumen päällä on jo kävelty, niin se tekee kolaamisesta entistä vaikeampaa. Nooh, muutama kunnon arskapäivä, ja lumityöt on tehty ;) Ja onhan lumen pinta jo laskenut huomattavasti sitten niiden pyrypäivien.
 
Paitsi aamuvuoro, niin myös mun nykyinen luuri vei mun aikaa ja energiaa. Oon jo jonkin aikaa suunnitellut ja ettinyt uutta luuria. Eihän sellaisesta luurista ole oikein mitään iloa, joka sippaa miltei heti, ellei se ole kiinni laturissa. Sääli. Niin sääli, sillä pidän tuosta luurista kovin :D Se on just niin hyvä, kun näytön ja näppäimet saa piiloon laittaessaan simpukan kiinni. Siitä syystä hakusessa oli uusi simpukka. No joo, jotain yksilöitä oli tarjolla, mutta en halua luurini näyttävän lelulta tai en halua maksaa siitä mansikoita. Merkillä ei ollut väliä, joten kävin läpi kaikki tietämäni merkit. Itseasiassa en oikeestaan olisi halunnut edes harkita nokiaa (tahallaan pienellä), sillä se vaan muistuttaa mua globalisaatiosta, ja tällä hetkellä se on sana, joka ketuttaa ihan vietävästi. En nyt jaksa selittää sen tarkemmin, mutta välillä ihan pelottaa töissä kun globalisaation hampaat vaan rouskuttavat... :(
 
Monesti vaan suljin netin todeten, ettei ollut mitään, jota olisin voinut harkita. Tarjonta oli surkeaa. Mua ei todellakaan kiinnosta luuri, jossa on vaikka mitä ylimääräistä. Kosketusnäyttö vielä vähemmän. Mulle riittää, että luurilla voi soittaa ja tekstata. Plussaa on kameraominaisuudet. En tällä nykyluurillakaan oo juurikaan kuvannut, mutta onhan se kivaa, että on kamera sellaisia ekstempore-juttuja varten. Ainoa vaan, että silloin sen luurin pitäisi olla mukana, ja harvemmin jaksan sitä ihan peruslenkille raahata.
 
Mulle on jo tullut sanomisia mun huonosta luurista, ja mitäpä sitä kiertelemään: huono se on. Lisäksi taidan tarvita kunnollista luuria ihan lähitulevaisuudessa, joten päätin pistää pisteen jahkailulle ja hommata jonkin luurin. Helppoa se ei ollut, sillä päivä toisensa jälkeen oli sen uuden luurin tulo vähemmän todennäköistä.
 
Torstaina sitten varasin netistä pinkin nokialaisen. Valitettavasti just sieltä löytyi suht halpa ei kosketusnäytöllinen älyttömän älytön älypuhelin. Luuri oli varattu, ja sen voisin sitten hakea heti töiden jälkeen.
 
Liikkeessä näin tuon pinkin konkreettisena ja kauhistuin. Sen väri näytti ihan hirveältä. Se oli liian pinkki mun makuun. Pinkin vieressä oli sininen, joka oli ollut vahva värivaihtoehto myöskin. Tykkäsin enemmän siitä, joten päätin olla hankala asiakas. Kysyin, voisinko vaihtaa värin. Se onnistui. Jos ei olisi voinut, niin sitten ei olisi voinut mitään, mutta pakko oli kysyä, sillä muuten asia olisi jäänyt kaivelemaan. Onneksi näin sen pinkin livenä, sillä jos olisin nähnyt sen vasta kotona, niin mua olisi harmittanut, ja olisin ollut vähemmän kiinnostunut ottamaan sitä käyttöön. Eipä sillä, on se sininenkin edelleen boksissaan. Ei nappaisi yhtään poistaa käytöstä vanhaa kunnon luuria. Niin, uudella luurilla olisin voinut estää herätyskellohässäkän... Kattoo nyt koska jaksan keskittyä virittämään sen käyttökuntoon.
 
Niin, perjantaina oli skitso sää. Kun sitten vihdoinkin kotiuduin, niin paistoi arska. Koirat pihalle ja meikäläinen myös kameran kera. Kohta taas pyrytti lunta. Pimeitähän ne kuvat on (en jaksanut alkaa säätelemään), mutta pistän silti tänne muutaman, sillä niistä näkee, että pojilla oli kivaa. Mulla olisi uusi kuva tyrkyllä blogin nimen alle, mutta en saa vaihdettua kuvaa?
 
 
             triple2-normal.jpg
                                      Lunta tulvillaan, on raikas kevätsää ;)
 
 
             triple3-normal.jpg
                                                            Tico xD
 
 
             triple5-normal.jpg
                                                       Ilmeet & eleet :D
 
 
             triple4-normal.jpg
                             Niin kivaa kun kaikki leikkivät kaikkien kanssa :) <3
 
 
             triple1-normal.jpg
                                                     Koska, oi, koska???