Kävin poikien kanssa pienen aamulenkin. Paino sanalla pieni Sonyn vaivan vuoksi. Kynnet kestivät eivätkä alkaneet vuotamaan, mutta silti täytyy himmailla lenkkeilyintoa vielä jonkin aikaa. Sain linkin sivustoon, jossa myydään töppösiä koirille. Mulle olisi jo töppöset tilauksessa jos vaan olisin tiennyt miten määrittää oikea koko. Laitoin myyjälle sähkäriä ja nyt odottelen vastausta. Vähän tuntuu, ettei tämä jää ainoaksi kerraksi, jolloin suoni tulee vastaan, niin onpahan jo valmiina töpsykät. Ja ehkä Sonylle kannattaa laittaa niitä aina välillä muutenkin.
Lenkin jälkeen hain kameran ja olin pihalla ukkoköörin kanssa. Testailin vähän, että millaisia kuvia sai. Tummia tai jos mukana oli salama, niin sitten kuvat näyttivät siltä, että ne olisi otettu aamu puoliysin sijasta illalla samaan aikaan. Oli pilvistä ja muutenkin sellainen säätila, että vettä voisi tulla hetkenä minä hyvänsä. Testituloksen jälkeen toivoin, että siskolla olisi mukanaan kamera kun todennäköisesti multa ei kuvia tulisi lainkaan. Tai toinen vaihtoehto oli, että jos hänellä ei ollut kameraa, niin sitten olisin tuupannut omani hänelle ;)
Hyvissä ajoin vein isoset sisälle ja aloin odotella Jomin kanssa. Jomi taisi jo tietää, että tiedossa oli seuraa. Se tuijotteli porttia ja oli muutenkin kuin mikäkin valpas vahti. Auton ilmestyminen ei jäänyt keneltäkään huomaamatta, siitä Jomi piti huolen. Jomi saa hetken haukkua pihaan tulevaa. Ei se mua haittaa ja hälyttäviä vahtejahan näissä tuppaa asustelemaan. Jomi kuitenkin muuten haukkuu aika vähän. Se ei hauku leikkiessään tai juostessaan. Oikeastaan ainoa hetki, jolloin tuo haukkuu on kun se “hylätään”. Joskus tietty isosten innoittamana haukkuu jotain mitä ei ite haukkuisi. Jomissa on sekin, että sen saa hiljaiseksi suht helposti. Toisin on isosten kanssa. Ne menee nopeasti kierroksille omasta äänestään ja etenkin Ticon vaientaminen on hankalaa ilman apuvälineitä, kuten vaikkapa vesi.
Pojat alkoivat kirmata ympäriinsä ja jotain painiakin taisi olla. Jomilla tietty oli tuota lutraamistakin. Allas on tyhjä, ollut jo jonkin aikaa. Ei siinä oikein enää pysy vesi. Ei allas tyhjene heti vaan hiljaksiin enkä oo jaksanut täyttää sitä. Jomi sitten lutrasi niissä astioissa, joita on altaan ympärillä ja pohjalla.
Siskolla oli mukana kamera, mutta vaikkei sitä olisikaan ollut, niin ei tilanne olisikaan ollut niin toivoton kuin vain hetki sitten oli näyttänyt. Kuvat näyttivät olevan ihan mukiinmeneviä. Roopermannin kuvailun myötä oon huomannut miten joku väri vaikuttaa johonkin toiseen. Kesäkuvissa Jomi tuppasi olemaan aika lakana roopermannin ollessa samassa kuvassa. Isosten kanssa tuota ongelmaa ei ollut. Nyt kun valonmäärä on vähentynyt, niin homma näyttää olevan toisinpäin. Jänskä jutska!
Reilut kolme tuntia juteltiin välillä koiria zoomaillen. Herra roopermanni on vähän rohkaistunut. Mä en ollut koskaan aiemmin kuullut herran haukkuvan, mutta tänään sain ääninäytteitä useammankin kerran. Ja muutenkin oli tavallista leikkisämpi.
Kolme tuntia oli pääasiassa mukavaa aikaa. Yksi muutaman minsan ikävä välikohtaus sattui, valitettavasti. Sisko käväisi sisällä lämmittämässä sapuskaa taaperolleen. Häneltä pääsi vahingossa isoset pihalle. Tietenkin ne olivat heti roopermannin luona. Mä menin häätämään Sonyn pois sen luota ja hyvin se uskoi. Tico tietty oli omillaan enkä nähnyt mitä tapahtui ennen kuin dopsu ja Tico matsasivat. Pelästyin kun näin dopsun kiinni Ticon kaulassa! Sisko sai kiskaistua dopsun ulos portista ja tilanne oli ohi.
Sekä mut, että siskon yllätti se, että dopsu puolustautui. On kuulemma muuten aikamoinen mammanpoika (enkä väitä vastaan oman kokemuksen perusteella). Tilannehan oli varsin kaaottinen jo siksikin, että isoset vaan pääsivät ovesta ulos. Tällä tarkoitan sitä, että jos itekin vaan avaan niille oven, niin menee muutama minsa ennen kuin ne kuulevat yhtään mitään. Käyvät niin kierroksilla ja haukkuvat. Tämän takia mä en vaan avaa ovea ja päästä niitä. Sen sijaan saavat odottaa kun heitän ovesta nappuja etittäväksi ja käsken ettiä niitä. Näin menevät ulos hiljaisemmin ja voi vaikka yölläkin päästää käymään ulkona. Että kun kaksi kierroksilla käyvää koiraa ilmestyy yhtäkkiä niin eiköhän siinä ite kukin löydä ne piilotetut nyrkit... Harmillinen tapaus kaiken kaikkiaan :/ Onneksi oli tilaisuus nollata se roopermannin osalta.
Jomi ei kahakkaan osallistunut. Hänen kaveri oli autossa sen aikaa kun sisko syötti taaperonsa. Jomi oli ihmeissään kaverinsa katoamisesta. Kun sitten koitti roopermannille vapaus, se tuli pihaan karvat pystyssä. Sama “ridgebäkki” koristi sen selkää kun se nuuskutti Jomia. Sitten meni vielä hetki ennen kuin karvat olivat laskeutuneet ja pojat taas leikkivät. Hyvä, että ei roopermannille jäänyt mitään isliskammoa. Mä huolestuin, että oliko nyt niin mukavaluonteinen dopsu pilattu. Sisko sanoi, että ei kun on vähän “kovapäinen” ja nyt vielä kun tilanteen sai nollattua, niin se oli hyvä juttu. Se on niin mukavaa kun meidän pojat tulevat hyvin juttuun, että toivotaan sen kestävän sellaisena :)
Kuvalinkkiä en nyt voi tarjota kun Picasa lakkasi yhteistyön ekan latauskerran jälkeen.
Poski poskea vasten.
Kylki kylkeä vasten.
"Viimeinen altaalla on koirankirppu!"
"Siellä se pallo on..."
"Me saatiin pallo pois saavista, mutta anna se nyt mulle!" "Eiku mulle!"
Geelipallon kaatama.
Jomin oli käytävä läpi kaikki vesiastiat.
Uusia hajuja bongannut.
The Diving Board
Pakkohan sitä on höpistä TDB:sta. Aloitin eilen kuuntelun älppäreillä. Kun laitoin levyn pyörimään Sony kulki soittimen vieressä ääntä ihmetellen. Oonhan mä kuunnellut radiota, joten äänen tuleminen laitteesta ei pitäisi olla niin ihmeellinen juttu. Luulenkin, ettei pientä ihmetyttänyt EJ:n ääni vaan se rahina, joka älppäristä kuuluu sen pyöriessä. Hassu haukku.
Kun älppärit oli testattu, sen jälkeen soittimessa on pyörinyt ahkeraan cd. Levyn tunnelma on seesteinen. Ensin cd:stä erottui “Oscar Wilde Gets Out” (mitäköhän Bernie on miettinyt tuon sanat tehdessään?). Siinä on metka melodia. “Home Again” tietty myöskin erottui kun sitä oli tullut kuunneltua jo aiemmin. “Can´t Stay Alone Tonight”, siinä myöskin on metka melodia. Tällä hetkellä mun suosikki tuolta lätyltä on “The Diving Board”. Alkuun se kuulosti vähemmän kivalta kun siinä on vähän kaikuva EJ:n ääni. Se muistutti mua “Stones Throw From Hurtin´” biisistä, joka ei kuulu mun suosikkeihin. Mutta tässä “tdb” biisissä se kaiku ei oo niin paha ja kerran vaan huomasin, että tuo biisihän on upea ja ihana! Melodia luo ensin mielikuvan jostain 50-luvun savuisesta kapakasta. Mä jotenkin tykkään sen oloisista biiseistä. Esmes Jari Sillanpään “Albumi” biisi on sellainen kans ja tykkään siitäkin. EJ:n “Idol” on myöskin tätä samaa tunnelmaa luova. Kaikkia näitä biisejä yhdistää se, että ne on myöskin osattu esittää juuri oikealla tavalla. “tdb” biisissä tykkään siitä, miten EJ leikittelee äänellään. Tästä biisistä kuulee, että vielä mies osaa laulaa vaikka 70 vee lähestyy vuosi vuodelta. Nimikkobiisiä on kyllä tullut ripiitattua... Kun sulkee silmät ja keskittyy ite biisiin, alkaa muutaman minuutin pakomatka todellisuudesta. Musiikki on kuin tyynellä järvellä kelluva vene, jota EJ:n pehmeä ääni ohjaa hiljaksiin kohti rentoutumisen alkulähdettä, ahhh <3 Pistetään tähän vielä tuubista pikagoogletettu Elton Johnin & Bernie Taupinin “Idol”. Harmillisesti videon ääni on vähän rikkonainen...
Kommentit