Eijeijeijeijeeiiiiiiiihhh!!! Nööööööyyyyyyy!!! Vai mikä kumma on se huuto, jolla herää tästä painajaisesta? Laiskuuttani päätin eilen yhdistää päivä- ja iltalenkin. Siis kohti Prismaa. Jonkin aikaa käveltyämme tultiin yhteen mutkaan. Siinä ei voi nähdä josko sieltä tulee jotain. Periaatteessa sieltä ei voisi tulla kuin autoja, pyöriä ja mopoja. Ei mitään jalan liikkuvaa jos liikennesääntöjä noudatetaan (ei oo jalkakäytävää). Täälläpäin kuitenkin liikkuu yks jackrusseli, joka kävelee väärää puolta tiestä. Ja eikös se sitten tullut vastaan siinä mutkassa. Se on rähjäämässä aina. Pojat on ohittaneet sen yhtä kertaa lukuun ottamatta hiljaa. Silloin oltiin lumen kaventamalla tiellä. Liekö se, että se ärrieri tuli niin yllättäen siinä mutkassa sai pojatkin haukkumaan. Olin saanut just pojat hiljaisiksi kun puolta vaihtanut ärrieri pääsi omistajaltaan irti. Se oli kauheaa tajuta, että hitto se koira tulee kohti mun koiria! Taas näin! Se koira hyökkäsi suoraan Ticon kaulukseen. Kauhuissani muistin juttuja ärrierieiden puruvoimasta samalla kun yritin pitää Sonyn irti siitä sopasta ja kiskoa Ticoa irti. Sen koiran omistajasta mulla ei oo pahaa sanottavaa, sillä se yritti ottaa koiraansa irti Ticosta. Taisi ärrieri olla kiinni kunnolla kun ekalla yrityksellä sen omistaja lensi pepulleen kiskoessaan koiraansa irti. Sitten meni hetki, että se sai taas otteen koirastaan. Sillä kertaa se sai koiran irti. Silmäilin nopeesti Ticon kaulusta ennen kuin poistuin päätä puistellen ja itkua nieleskellen. Suretti, että taas tuli huono kokemus muista koirista. Eihän tämä voi olla todellista kun jo neljäs kerta tämän vuoden puolella käy näin! Tämä oli niistä pahin ja vielä pahempaa pelkään. Kai se vaan pitäis rakentaa muuri tontin ympäri ja pitää koirat vaan siellä... Tämä oli sen verran fiksu omistaja, että pyysi anteeksi tapahtunutta. Ticoon ei näemmä tullut mitään fyysistä. Henkinen puoli onkin sitten toinen juttu... Kai se pitää olla iloinen, ettei tullut lääkärireissua. Ehehe. Koita nyt sitten tästäkin paskasaavillisesta olla iloinen! Sori kielenkäyttö, mutta ei tässä enää huvita puhua kukkasin tästä asiasta.
 
Prismalla sain laastaria haavoittuneeseen mieleeni. Siellä meni hyvin! Oltiin siellä kököttämässä tunnin verran ja Sonyn kommentointikerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Ja se on kyllä tosi hyvin kun miettii, että kyseessä on Sony. Nekin kerrat, jotka se oli äänessä, oli paria poikkeusta lukuun ottamatta puhahdus silloin ja toinen tällöin. Siis välissä oli pitkät ajat. Sony puhahti mm. prätkälle (sitä tuntuu hirveesti kiinnostavan kovaääniset menopelit. Traktori kun menee ohi, niin Sony näyttää siltä, että kävisi kiinni renkaaseen jos vaan voisi), penkille tulleelle vanhalle miehelle, jolla oli keppi ja rullaluistimille. Kerran joku mies kysyi multa kelloa ja pojat halusivat vastata. Vaan kun pojat se ei mee niin. Sain ne hiljaiseksi melko nopeesti. Toinen vähän äänekkäämpi tapaus oli kun oltiin menossa kopeille. Yhden autonikkunasta kysyi yllättäen mies, että onko mun koirissa laikaa. Pojat tietty kovin kieltämään moista höpöhöpöä ;) Nytkin ne sai melko nopeesti hiljaisiksi. Sanoin miehelle, ettei oo. Sitten se arveli mun koirien olevan sekarotuisia. Taas väärin. Kerroin, että ovat ihan rotukoiria, islanninlammaskoiria. Niin joo. Kerran yhdessä vaiheessa ihmiset osoittivat ja naureskelivat Ticoa. Äijä oli heittäytynyt sammakoksi ja se huvitti ohikulkijoita :D Tico taisi ottaa aika rennosti kun pystyi olla sammakkona. Se nousi siitä kun penkille tuli rullaluistelija.
 
Tuohon reissuun sai mukavasti kulumaan nelisen tuntia. Sitten pystyikin lähtemään suoraan töihin. Oli kiva tietää, että kotiin jäi kaksi väsyä äijyliä. Ja väsyjä taisivat ollakin kun Sony ei ollut rynkyttänyt ovea. Veikkaan, että on vaan ajan kysymys koska se hakanen antaa periksi...
 
Pitää tässä vielä pistää rapsuja Tinnille ja Dekkjalle kun en eilen tajunnut. Olin niin yllättynyt Ellin kommentista. Näköjään sitä voi vaan arvailla ketkä kaikki tätä blogia kurkkii...