Lähdettiin kymmenen aikaan aamulla liikenteeseen. Se oli liian aikaisin, sillä kisapaikalla oltiin jo puoli tuntia ennen ilmoittautumista. Kylmä tuuli sai ikävöimään islanninkoirat pipoa. Odotellessamme Sony puhisi ja jos jossain joku haukkui, niin sitten nousi metakka. Sen sai hiljaiseksi suhteellisen äkkiä. Välillä treenattiin seuraamista ja seisomista ja hyvin meni, mutta niinhän se on aina mennyt kun ollaan kahdestaan touhuttu.

Käytiin moikkaamassa Aamua. Sony ei pelännyt valkkaria. Kuulemma yleensä pennut ovat pelänneet isoa tyttöä. Juteltiin siinä hetki ja sitten Aamu jatkoi matkaansa muiden petsieläisten luo.

Odotellessamme treenattiin muiden koirien keskellä ja hyvin meni. Muttah, niin se on ollut näyttelykoulutuksessakin kun ollaan sivummalla touhuttu. Mua ei jännittänyt yhtään, sillä en odottanut suuria. Nimenomaan sen perusteella miten viimeksi meni koulutuksessa. Ajattelin tämän olevan maksullinen koulutuskerta ja hyvää treeniä pienelle.

Meillä oli vastassa musta lappari. Yllätyksekseni Sony seurasi mua hyvin! Kun tuomari tuli Sonyn luo, niin herra oli heti menossa syliin. Hampaat saatiin katsottua ja tuomari sai tunnustella Sonya. Sony seisoikin ihan nätisti. Sininen nauha siitä tuli. Olin todella tyytyväinen Sonyn seuraamiseen ja seisomiseen.

Sitten taas odoteltiin. Pentuja oli 31. Kun kaikki oli saaneet nauhansa, siniset menivät kehään. Sony alkoi osoittaa väsymisen merkkejä. Ei oikein olisi enää jaksanut seistä. Istuminen olisi ollut mukavampaa. 15 koiran rypäs jaettiin kahteen osaan ja molemmat puoliskot menivät kehässä pari kierrosta. Ja sitten tuli se hetki, jolloin tuomari valitsi neljä jatkoonmenijää. Alkoi tärräämään kun tuomari käveli ohi, eikä kätellyt. Siis oikeesti! Me oltiin jatkossa! Sijoitus oli nelonen ja mun mielestä se oli todella hyvin! Enemmän mitä odotin. Sony käyttäytyi kehässä kauniisti (mitä nyt lopussa alkoi väsyä, eikä seisominen enää huvittanut). Mä olin varautunut siihen, että Sony vaan vetää muiden koirien perään, mutta ei. Siihen sai kontaktin ja vieläpä melko hyvän sellaisen. Palkinnoksi saatiin nappuloita, lelu, pyyhe ja pokaali. Sonysta otettiin kuva. Nyt poika pääsee komeilemaan tanskandoggien lehteen.

Sitten mentiin vielä Aamun luo. Juteltiin hetki ja Sony teki tuttavuutta Aamuun. Aamun omistaja vaikutti mukavalta.

Sitten kohti bussipysäkkiä.

Täytyy kyllä sanoa, että tuo reissu Sonyn kanssa oli lomaa verrattuna Ticon mätsärireissuihin. Sony odotti suhteellisen kiltisti omaa vuoroaan. Oli kärsivällinen. Välillä hieman haukkui. Tico taas... Noh, Tico on ollut Tico. Menoa ja meinikiä on riittänyt odotellessakin ja sitten kehässä herra on käynyt ylikierroksilla. Ehkäpä se tästä vielä rauhoittuu...

Nyt kun meni näin hyvin, on isommat odotukset seuraavan koulutuksen suhteen...

Tämä mätsäri tuli ihan puun takaa. Ei ollut suunnitelmissa, ennenkuin Aamu vinkkasi asiasta. Kiitos Aamu. Mätsäreitä olenkin odottanut, mutta en ole bongannut niitä juurikaan. Ensi kuussa on yksi, siitä olen ollut jo pitkään tietoinen. Täytyy vaan toivoa, että se sopisi työn kanssa yhteen.

Sonylla oli pitkä päivä. Sen jälkeen poika oli hyvin ansaituilla unilla.