Eilen taas oli sellainen päivä, että sitä muistellessa alkaa hymyilyttää. Kiitokset jälleen kerran treenikamulle, sillä hänen ansiostaan se oli niin kiva päivä
 
Pojat saivat touhuta pihalla sillä välin kun mä valmistelin ja pakkailin. Samalla puntaroin, että laitanko Sonylle kurapuvun vaiko sadetakin. Kurapuku kun alkaa jo olla nähnyt parhaat päivänsä... Kumminkin laitoin sen. Pakko herralle oli jotain vermettä laittaa kun oltiin menossa mattopohjaiseen halliin ja tiet eivät nyt ole ne kaikkein puhtaimmat. Itse asiassa kun päästiin koululle, niin Ticon maha näytti siltä, että sekin olisi tarvinnut jonkinlaista suojausta. Onneksi Tico oli helppo putsata lumella tai, no, lopppujen lopuksi en tiedä, että puhdistuiko se maha lumella vaiko mun lapasella...
 
Kun treenikamun auto tuli pihaan, niin Tico alkoi haukkua ja sai duettokaverikseen Sonyn. Kumma juttu. Siinä odotellessa oltiin nähty pari muutakin autoa, mutta vain tämä auto sai poikien tunteet pintaan. Tunnistaako muka Ticokin jo sen auton, vaikka on nähnyt sen vain muutamia kertoja? Sony oli tolpassa ja taas vein ensin autoon Ticon. Nyt osasi Sony laskeskella pompun oikein kun ekasta kerrasta hyppäsi sisälle häkkiin. Mä tiesin, että kyllä sä sinne pääset, äijyli.
 
Saatiin auto samaan paikkaan kuin viimeksi. Se on hyvä paikka kun just sen häkin puolella ei ole autoa vieressä, niin ei tartte pelätä, että kolhii viereistä autoa. Lisäksi siihen saa laitettua vesikupin maahan, niin vaihtojen yhteydessä pojilla oli mahdollisuus tankata.
 
Ensin vähän treenailin autosta ulos ottamista. Se meni ihan kivasti. Sitten Sonyn kanssa halliin.
 
Sony vähän haukkui hallissa, mutta sain sen hiljaiseksi. Tehtiin pari kierrosta ja ne menivät äänettömästi. Mulla oli hihna nyt toisessa kädessä ja Sonyn puoleisessa kädessä pala mahatikkua. Kun lähdettiin liikkeelle, niin Sony oli hetken hirveen kiinnostunut edellä olevasta treenikamusta. Sitten kun sain siihen kontaktin, niin sitten mentiinkin nenu kiinni namissa :) Tuolleen mentiin muutkin yhteiskierrokset. Yhteiskiertelyn lisäksi oli kerran yksin et ja sitten kolmio. Ja taisi Sony kerran päästä tutkittavaksikin, ennen kuin vaihdoin koiran.
 
Vaihdon aikana oli meidän rako hävinnyt, joten jäätiin rivin jatkoksi. Seisotin Ticoa ja kävin yksikseni tekemässä et:n. Ensin kävellen ja sitten juosten. Hyvin meni liikkumiset. Seisotus taas meni vaihtelevasti. Helposti Tico istuu. Oon huomannut, etten voi esittää sitä kuten Sonya, sillä silloin istumisen riski vaan kasvaa. Sivulta esittämisessä on paremmat mahkut saada se edes jotenkin seisomaan. Tosin siinä sitten tuppaa olemaan sitä, että Tico kattoo pää vinossa mua kun meinaa hetken aikaa namia tuijotettuaan, että nyt oli kyseessä kontaktiharjoitus ja mä odotan koska Tico kattoo mua.
 
Kun kouluttaja tuli tutkimaan Ticoa, niin sieltä tuli se yksi “vuh”. Ei onneksi enempää, muttei tarttis tulla sitäkään... Mutta hienoa oli, ettei tuon pahempaa mökää tullut millään muullakaan tutkimiskerralla ja sitä taas oli kivasti. Lopussa taisi vielä olla niin, että Tico selviytyi lähentelystä äänettä!
 
Liikkumiset eivät aina menneet äänettä. Aina välillä millon missäkin kohtaa kuului se “pakollinen” “vuh”. Yleensä se oli just vaan tuo yksi sana ja ainakaan vielä en osaa yhtään ennakoida missä kohtaa se tulee. Mutta muuten liikkuminen menee paremmin kuin Sonylta. Liikkumista oli yksin et, parin (tolleripoika ja toisella kertaa appenityttö) kanssa et, kolmio ja yhteisympyrää. Tehtiinpä mitä vaan, niin se Ticon häntä jaksoi heilua ja heilua.
 
Koulutusten välillä hypättiin ulkona ja käytiin vaihtamassa hihna. Sony nukkui tai ainakin makoili häkissä. Tokossa oli paljon sakkia. Ensin mentiin seuraamista ympyrässä muutama kierros ja sitten pujottelua. Ticolta ne menivät ihan kivasti. Aika hyvin se malttoi istua paikoillaan kun muut pujottelivat ohi. Kun Tico oli hypännyt esteen yli (piti vaan hypätä ei muuta), niin kävin vaihtamassa koiraa.
 
Sonykin sai vielä hypätä kun tultiin halliin. Sitten taidettiin makoilla. Osa meni toiselle puolelle hallia. Sony oli makoillut jo jonkin aikaa kun hoksasin seinässä olevan kiinnikkeen. Menin laittamaan hihnaa siihen kiinni ja Sony nousi mun säheltämisen takia. Laitoin Sonyn uudelleen maahan ja menin kauemmas. Kauaa en ehtinyt olla kun jo käskettiin palata koirien luo. Höh, kun olisin hoksannut sen koukun aiemmin.
 
Sitten oli luoksetuloa. Tein sen vaan hihnanmitan verran kun en uskaltanut antaa edes kouluttajalle pidettäväksi Sonya. Muutaman metrin päässä meidän vieressä tehtiin samaa harjoitusta vastakkaiseen suuntaan ja “vastaan tuleva koira” olisi saattanut saada Sonyn huomion matkalla mun luo. Tosin, yllättävän hyvin se työskentelee tuolla mun kanssa, eipä sillä.
 
Liikkeestä istuminen meni taas hihnassa tuosta samasta syystä. Sony teki sen hyvin, vaikkei istumista nyt ollakaan treenailtu.
 
Ympyrässä seuraamista ja pari kertaa pujottelua ja hyvin ne menivät. Aika lopussa oli hyppyrinkiä, eli oltiin ympyrässä ja hypättiin matalan esteen yli ja sitten jatkettiin eteenpäin ja seuraava pääsi hyppäämään, jne.
 
Tää oli aika tylsä tokokerta (koulutuksellisesti), mutta silti nautin kun sain touhuta molempien kanssa. Se oli harmi, ettei nyt ollut sitä lähentelyä lainkaan...
 
Nyt palaan hetkeksi eilisaamun tunnelmiin. Kun herättyäni kurkkasin sähkäriin, niin siellä oli postia treenikamulta. Hieman pelästyin, että nyt sille oli tullut jotain ja hän joutui perumaan... Ei sentäs. Hän vaan kysyi, että voinko kävellä kotiin kun hänelle oli tullut kiireistä menoa koulutuksien jälkeen. Siispä kun toko oli loppunut, niin otin Ticon pois autosta. Sony nosti mekkalan kun Tico tuli ulos. Olin siihen varautunut ja annoin äijän nieleskellä hetken aikaa sanojaan takaisin, eli pidin hihnaa niin kireällä, että panta painoi Sonyn kurkkua. Silti se jonkin aikaa yritti haukkua. Ticolle sitten varmuuden vuoksi sama. Hetki noin ja kun tilanne oli rauhoittunut, niin sitten otin namilla äijien huomion ja pyysin istumaan. Senpä jälkeen oltiin valmiita patikoimaan varsin harmonisesti.
 
Taivas oli pilvinen ja joukossa oli tummempaa pilveä, mutta ei alkanut satamaan. Maaseudulle asti tie oli kuiva, ja vaikka sittenkin olisi ollut kuivaa, niin viimeistään kotitie olisi varmistanut sen, ettei pojat säästy pesulta. Jätin äijät pihalle kun menin viemään kamoja sisälle ja valmistauduin heitin pesemiseen. Ikkunasta näin, miten pojat pusersivat viimeisiä mehujaan: jahtileikkiä ympäri pihaa. Että ne sitten jaksaa :D Pesun jälkeen Sony alkoi nukkua ja Tico harjailla hampaitaan. Ei kai sitä nyt vielä voinut olla valmis unille ;)
 
Nyt sitten jännään, että vieläkö pääsen kerran vaihtelemaan koiria...