Tässä ollaan pikkuhiljaa palailtu arkisempaan meininkiin. Menoa oli viikon verran niin, että kävin kotona vain nukkumassa. Joskus sitäkin laihan puoleisesti. Missään vaiheessa tuo viikko ei tuntunut mitenkään älyttömän rankalta. Paitsi ma-ti yön tunnit 23-01 olivat vaikeita. Silloin en meinannut pysyä hereillä vaikka koko ajan tein jotain ja liikuinkin, niin ei. Onneksi pääsin väsymyksen yli ja sai sitten vauhtia hommiin. Se oli kumma juttu kun maanantaina nukuin pisimmät unet muutamaan päivään. Eilen oli eka päivä kun ei tarvinnut mennä minnekään. Niinpä heti töiden jälkeen laitoin pyykkikoneen päälle, tiskasin ja notkuin netissä hoitelemassa rästiasioita. Kyllä tää taas tästä alkaa tasoittua. Mutta otetaas vielä hieman pakkia...
 
Sunnuntaina töiden jälkeen nukuin pari tuntia ja sitten tulikin pyytämäni kyyti. Suunta oli taas Kupittaalle (ei vieläkään sinne hourulan puolelle ;)  ). Olin pyytänyt kyytiä, jotta saisin edes vähän nukuttua ennen lähtöä. Mätsärin ilmoittautuminen kun alkoi jo klo 10. Sää oli sen verran pilvinen, että pakkasin mukaan poikien sadetakit ja itelle laitoin sadepuvun just in case. Nuo viikon kaksi notku-mätsiä olivat menneet sen verran ookoosti, että päätin kokeilla kehää. Alunperin olin ajatellut meneväni kehään vain Sonyn kanssa kun Ticolla oli ollut se näyttely edellisenä päivänä, mutta pitihän se kokeilla miten Tico käyttäytyy kehässä. Ilmoitettuani pojat mätsiin mentiin kävelemään puistoon tarpeita varten. Pojathan olivat menneet suoraan sisältä autoon, joten niillä saattoi olla hätä. Toisin kuin viikolla, niin nyt en ollut antanut niille ruokaa aamulla. Nyt oli sen verran viileämpää, että pärjäsivät ilmankin. Kuumuudessa tassuttelu taas vaatii paljon energiaa, joten en uskaltanut jättää poikia ruuatta. Puistokävelyn jälkeen Tico sai mennä mökkiin ja lähdin Sonyn kanssa treenaamaan tyhjään kehään. Äänenkäytöstä seurasi puhuttelu ja se tuntui auttavan. Edestakaisissa taas vauhditin käännöksiä namilla. Sony tuntuu tykkäävän tuosta namien heittelystä. Välillä käytiin kävelemässä ja sitten taas palattiin tyhjään kehään. Meikä oli heti kehässä jos viereisissä kehissä oli joku. Sehän oli tilaisuus, joka oli pakko käyttää. Samoin jos kehän vieressä oli koiria, niin niitä kohti sitten otin edestakaista. Hyvä tilaisuus harjoitella, ettei muita tuijata vaan mennään ja namikäännöksellä se sujui hyvin. Kehien ulkopuolellakin oikein etsin tilaisuuksia, joissa Sony saattaa mölistä. Mentiin muita kohti ja vierestä juosten. Jos sujui hyvin, niin juuri ohituksen jälkeen heitin namin kehun kera. Silloin Sonya ei kiinnostanut mikään muu kuin juosta sen maassa kierivän napun perässä. Tein myös sitä, että ihan vain kävelin ympäriinsä Sonyn kanssa. Muiden koirien kohdalla en sanonut mitään. Tavoitteena oli, että nami tulee jos Sony kattoo mua ilman aneluja. Muuten ei mitään. Välillä toki vaihdoin koiraa, mutta täytyy myöntää, että touhu oli Sony -painotteista. Sony on se hankalampi ja Ticon kanssa sujui hyvin. Alussa se oli “muissa maailmoissa”, mutta melko nopeasti siihen sai yhteyden. Treenasin myös Ticon kanssa tyhjässä kehässä. Tämmöstä oli meno ennen kehää.
 
Ekana kehään meni Sony. Tuskin mistään tulisi mitään jos sen veisi kehään suoraan mökistä. Sonyn parina oli joku musta koira. Sony kulki perässä. Tuomari kysyi tutkimisen yhteydessä ikää. Sitten koirat kiersivät yhdessä ympäri. Sonyn suunnalta kuului “urrur rurrur”. Kielsin sitä murisemasta. Sitten piti mennä edestakaisin  yksin. Taas tuota urrur rurrurria kuului. Sitten vielä kerta yhdessä ympäri. Oikein meni kun saatiin sininen nauha. VAIKKA Sony piti ääntä, niin kuitenkaan se ei ollut niin paha kuin siinä koulutuksessa, joten olin ihan tyytyväinen kehään. Sitten vaihtamaan koira. Sony ei tykkää olla yksin mökissä ja se alkaakin hidastella kun tajuaa mitä tapahtuu. Yritä siinä sitten vaihtaa koira nopeasti kun toinen pitää laittaa mökkiin puoliväkisin.
 
Välissä oli yksi pari ja ehdin vähän treenata Ticon kanssa ennen kehää. Otin liikkumista ja johan sieltä heti kuului “hau!”. Siihen olin varautunut. Tico seisoi hyvin ja hiljaa niin kauan kunnes tuomari tuli kysymään ikää. Silloin Tico haukahti pari kertaa. Ei sitä sulta kysytty, Tico ;) Sanoin tuomarille, että koira on vähän innoissaan kun se on tullut suoraan häkistä kehään. Tutkiminen meni hyvin. Nyt olikin arvostelun kulku muuttunut. Ei ollut yhteiskierrosta, niin kuin Sonyn kanssa vaan edestakaisin yksin. Sen jälkeen yhteiskierros. Ihana Tico liikkui hiljaa ja hyvin. Landseer-parka sai siitä hyvästä sinisen nauhan. Hyvä Tico! :) Äijä näköjään täytti mun toivomuksen. Ennen kehää olin sanonut sille, että sitten käyttäydyt yhtä hyvin kuin näyttelyssä ;)
 
Sitten otin Sonyn ulos odottelemaan sinisten kehää. Pääasiassa vaan istuttiin ja Sony puhisi... Sinisten kehässä oli seisomista, kierros ja seisomista. Ne menivät Sonylta ihan ok :) Mä olin niin keskittynyt Sonyyn, ettei mulla ollut niin minkäänlaista käsitystä oliko karsinta jo tehty vaiko ei. Yllätys olikin suuri kun tuomari tuli mun luo sanoen “te ootte tänään sinisten neljäs”!!! No, jopas jotakin... Sonysta otettiin kuvakin, mutta ainakaan vielä ei shibojen sivuilla ollut mätsituloksia. Palkinto oli aika onneton, mutta en pahoittanut mieltäni. Mehän oltiin vaan treenaamassa. Ruusuketta ei saatu. Oli joku muovipussi, jossa oli vinkujuna, pieni peltinen säilytyspurkki, pari näytepussia myrkkynappuja ja joku juomapulloon liitettävä “kuppi”. Onneksi ei ollut mitään isompaa kun en todellakaan ollut varautunut mihinkään sijoitukseen! Noiden kanssa vielä selvisi hyvin kotiin.
 
Vaihdoin koiran niin nopeasti kuin pystyin. Silti sain huomata punaisten kehän jo alkaneen. Sonyn yllättävästä sijoituksesta häkeltyneenä en ollut älynnyt sanoa, että menee hetki kun vaihdan koiran. Toiset olivat juuri menneet kierroksen. Ehdin vain seisottamaan Ticoa kun tuli jäähyväiskättely. Noh, eipä tuo nyt niin vaarallista ollut. Kaikesta huolimatta Tico oli ehdottomasti viikonlopun tähti! Niin upeaa käytöstä, että! :)
 
Koiria ei ollut paljon. Määrästä ei ole käsitystä, mutta koko höskä oli meidän osalta ohi noin tunnissa. Sitten vaan kamat kasaan ja kohti kotia. Kamoja kasatessani tuli yksi mies joka sanoi, että Tico on kauniin värinen. Kiitin ja sanoin sen olleen talvella vielä punaisempi, mutta nyt se on haalistunut karvanlähdön myötä. Siltikin Ticon väri miellytti miestä. Sonylla oli asiaan oma mielipide ja kun yritin sille kertoa, että evvk, niin se mies sanoi, että antaa äijän vähän haukkua. Mä siihen, että tämä äijä haukkuu vähän liikaakin. Siltä löytyy kommentti asiaan kuin asiaan. Sadevermeitä ei tarvittu kotimatkalla. Eipä siinä sitten muuta kuin syönnin jälkeen nukkumaan.
 
Täytyy vielä kertoa, että kun otin ennen töihin lähtöä sulamaan mustikoita ja banaania, niin lattialle tippui muutama mustikka. Pojat olivat heti paikalla. Iltalenkin jälkeen ihmettelin mitä punaista oli Ticon rinnassa ja kaulassa. Jännityksellä kääntelin karvoja. Väri näytti olevan vain karvojen päissä. Sitten raksutti: se oli mustikkaa! Ticolla kun on tapana pyöriä marjojen päällä... :D Saman se tekee karkkien kanssa. Mistä lie moinen hassu tapa on peräisin.
 
Sitten oli maanantai ja taas suunta kohti Kupittaata. Koulutusta ei ollut kun siellä oli mätsi. Noh, se sai olla meidän koulutus. Ilmoitin taas molemmat kehään. Jälleen kerran Ticon passikuva herätti ihastusta. Sitä kuvaa kun ihasteltiin myös Raumalla rokotusten tarkistuksen yhteydessä. Odotellessani treenailin samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Kerran Sony sai nuuskutella tyttömäykkyä. Sony oli pian etutassut maassa ja takamus ylhäällä ehdottelemassa leikkiä. Kun tyttö ei innostunut, niin sitten piti käyttää ääntä. Siitä se mäykky vaan pelästyi. Odotellessani vähän harjailin Sonya, mutta ei siitä lähtenyt juuri mitään. Olihan se vasta eilen harjattu. Ja silloinkin äijästä sai irti pari karstallista eikä enempää.
 
Sonylla oli parina joko dogo argentino tai valkoinen boksu. En niin tarkkaan koiraa kattonut, mutta joku sen tyylinen anyway. Sony oli ekana. Tuomari kysyi ikää ja silmäili koiraa. Ei koskettanut millään tavalla. Sitten kaksi kierrosta ympäri. Kierrokset eivät olleet täydellisiä, mutta kelpas mulle. Parempia ne ainakin olivat kuin siellä koulutuksessa... Sitten piti mennä yksin edestakaisin. Uuh, miten hieno käännös Sonylla oli! Namikäännöstreeni oli tuottanut tulosta :) Ja sitten... Sonya ennen oli yksi pari ja kauhulla katselin, että koirien piti mennä yhdessä edestakaisin. Voi voi voi... Kun tuli sen aika, niin mä viis veisasin tuomarista. Nameja käytin ihan avoimesti. Nauhan värillä ei ollut väliä. Vaan sillä oli väliä miten se meni. Se meni ihan hyvin :) Tuomarilla oli vaikeuksia päättää ja se pyysikin vielä yhden yhteiskierroksen. Sony sai purutikun, jonka ympärille oli laitettu punainen nauha! :) Sonyn suorituksen arvoa nostaa se, että kehän vieressä seisoi se teini likka koiransa kanssa. Sony ei noteerannut niitä mitenkään. Mä kyllä yritin välttää sitä kohtaa tekemällä pienemmän ympyrän. On kyllä niin ärsyttävää kun sen idiootin pitää seistä ihan kehän vieressä. Ei meinaa ollut eka kerta...
 
Ticon kanssa otin taas jotain pikaista, että saisin sen suurimmat höyryt ulos. Ja voi faak miten pska tuuri oli. Kun tajusin kuka oli Ticon pari, niin mietin, että pitäisikö jättää väliin... Ticon parina oli se typerä teini, joka alkoi treenata luoksetuloa niin väärässä paikassa kuin vaan voi olla! Menin kehään hyvän matkan päähän siitä koirasta. Se oli eka. Seisotus meni ok, mutta liikkeessä Tico taisi huomata sen koiran. Tico meinaa murisi ja haukahteli. Näin jälkeenpäin tuntuu erittäin typerältä, että menin siihen kehään. En vaan osannut pyytää erikoiskohtelua. Ymmärrettävästi Ticosta lähti jonkin verran ääntä kun se liikkui. Ei kuitenkaan mitään älytöntä mekkalaa. Edestakainenkin sujui ilman sen suurempia kohtauksia. Oli meillä kyllä aikamoinen hajurako siihen koiraan. Sininen tikkuhan siitä tuli. Kun tuomari ojensi tikkua, niin sanoin, että olisi tämä voinut paljon pahempaakin olla kun tuo koira on hyökännyt tämän kimppuun. Siihen tuomari, että sittenhän se oli todella hyvin! Sanoin, että niinpä ja että olen todella ylpeä koirastani. Joo, eihän se nyt varsinaisesti hyökännyt kimppuun, mutta ei siinä ollut aikaa selittää koko typerää totuutta, joten sitten vähän oikaisin. Olosuhteisiin nähden Tico oli hienosti!
 
Niin... kun Tico sai sinisen, niin se tarkoitti sitä, että Sonyn oli mentävä SEN kanssa samaan kehään. Voi fak! Sinisethän on ennen punaisia, mutta otin kuitenkin Sonyn ulos mökistä. Kun kuulin sinisten kehän alkavan, niin vaihdoin nopeasti koiran. Nyt Tico liikkui paremmin. Ei murissut. Muutama haukahdus kyllä tuli. Seisominen tehtiin häntä heiluen. Meidät karsittiin neljän joukkoon. Piti kiertää yhdessä kehä ympäri ja sitten seisottaa. Se kiertäminen oli Ticolta vähän vetämistä. Tico oli sinisten neljäs! :) Saatiin ruusuke ja puruluu. Huh, ei taaskaan mitään painavaa kotiin rontattavaa. Sijoittujista otettiin kuva, mutta eipä näkynyt mäykkyjen sivuilla vielä... Niin ja tässäkin mätsissä oli aika vähän koiria, sillä tämäkin oli ohi noin tunnissa. 
 
Kun saavuin punaisten kehään, sanoin suoraan, etten halua mennä tuon yhden koiran lähelle. Tuomari sanoi, että voin jäädä ensimmäiseksi. Muut olivat numerojärjestyksessä ja meidän paikka olisi ollut sen paskiaisen vieressä. Liikkeessä Sony haukahteli ja seisominen oli levotonta. Se varmaan haistoi sen taaempana olleen koiran... On kyllä ihan arsiista, että tuo idiootti tuntuu liikkuvan samoissa mätseissä >:( Ei se nyt ihan jokaisessa oo ollut, mut kertakin on liikaa kattella sitä idioottia :( Sitten kohti kotia ja töitä. 
 
Huh huh. Johan oli viikko! Aikavälillä ma-ma kävin viisi kertaa Kupittaalla. Ehkei se sitten ole ihan turhaa haista tassuhieltä (oon ihan tassun alla ;)  ) kun Sonykin käyttäytyi nyt paljon paremmin kuin siellä koulutuksessa. Ei kyllä uskoisi millainen monsteri se silloin oli. Tosin epäilen, että ne molemmat kehäkamut olivat tyttöjä. Vaikuttiko se???
 
Eilen en ollut tassun alla vaan nukuin suurimman osan päivästä. Välillä kävin ulkona poikien kanssa ja sitten taas nukkumaan. On vähän velkaa kertynyt.
 
Lopuksi vielä kaivetaan yksi luuranko kaapista. Palataan mun loman viimeisiin päiviin. Silloin oli mätsi tässä ihan lähellä. Se hemmetin teini oli siellä. Kumpikaan koirista ei ollut sen pari (thank God!). Sony sai miltei punaisen nauhan. Sony ilmeisesti pilasi mahiksensa sillä lisäkierroksella, jonka tuomari halusi kun ei osannut päättää. Sony haukkui jollekin kehän vieressä olleelle koiralle. Tico pokkasi itelleen punaisen nauhan. En enää muista miten se loppujen lopuksi meni kehässä. Sen kyllä muistan, että kun seisotin Ticoa, niin sanoin sille likalle, että voiskos se mennä sen koiransa kanssa kauemmas kehästä. Se meinaa oli ihan just siinä meidän takana. Kettu se mitään tajunnut. Sinisten kehässä se koira tuli mun ja Sonyn eteen, jolloin Sony sekosi. Sonylla on kyllä harmillisen hyvä muisti noissa asioissa. Sen jälkeen mistään ei tullut mitään. Se oli äärimmäisen noloa yrittää rauhoittaa sekopäistä koiraa. Menin kehästä ulos, mutta Sony kävi tosi kierroksilla eikä hevillä vaiennut. Tuosta mätsistä sainkin sitten monen päivän ketutuksen. Onneksi ei ollut loman alussa tai muuten olisi mennyt loma piloille. Voi että, kun voikin olla kökkö tuuri. Kehän jälkeen menin läksyttämään sitä likkaa. En tiedä eikö se mua muistanut vai teeskentelikö se vain. Kun muistutin siitä tapahtumasta, niin johan muisti. Ensin kiitin, että oli pilannut mätsin. Sitten kerroin sille miten typerää on alkaa treenata luoksetuloa sellaisessa tilanteessa. En huutanut pää punaisena (vaikka kyllä otti päähän!) vaan asiallisesti selitin mitä vahinkoa se likka oli käytöksellään aiheuttanut. Se sanoi olevansa pahoillaan ja että oli ottanut siitä opiksi. Toivotaan... Paska sentäs kun pitikin olla lenkillä silloin väärään aikaan! Nyt tuo idiootti näyttää pilaavan mun treenit kun yritän korjata vahinkoa, jota sekin on ollut aiheuttamassa. Fak!