Sunnuntaina talvi taisi tulla hyvästelemään, sillä saatiin lunta 5-10 senttiä! Viikon mittaan tuo satanut lumi ja vanhaa lunta on sulanut pois. Me kuitenkin selvittiin kuivina aamuisesta ostoskeskusreissusta. Tosin kotiin mentäessä selkämme takana oli tosi iso ja tumma pilvi.
 
Jomi jäi puuhun ihan nätisti. Samoin se oli kun jätin sen odottelemaan ostoskeskuksella ja menin isosten kanssa kauemmaksi seisomaan.
 
En enää tarkkaan muista, että mitä tein koiruuksien kanssa. Jotain rt-juttuja kaiketi. Muistan ajatelleeni, että on hyvä kun tulossa on rt-treenit, niin päästään eroon puhki kulutetusta Tampereen radasta. Muistan senkin, että leikin matonkuteella kaikkien kanssa ja jopa Sony veti! Haluun uuden matonkuteen jos kerran blodiliinikin siitä noin innostuu. Tuo nykyinen on hieman, ööh, kärsinyt :D
 
Oli kylmä tuuli jo silloin ja sormet jäätyivät. Sekin oli yksi hyvä syy pistää kaikkien kanssa leikiksi, sillä silloin sormet olivat lapasten sisällä. Jomin kanssa on kyllä se vaara, että meinaa lähteä lapanenkin mukaan vetoleikkiin. Se hyökkää leluun suukki auki eikä todellakaan varo yhtään mitään. Välillä tulee sellainen olo, että Jomi on kuin nälkäinen linnunpoikanen: koko ajan suu auki, olipa kyse leikkimisestä tai nameista :D
 
Käytiin keitaalla. Edellistä päivää kylmemmästä säästä kertoo sekin, että se oja, jonka ylittämistä olin fundeerannut, oli nyt niin jäässä, että pystyin kävelemään jään päällä. Ukoilla riitti taas vauhtia. Kävi lopulta niin, että mun piti ottaa Jomi kiinni ennen aikojaan. Sitä vei nenä turhan paljon. Punastellen totean, että en silloin tajunnut käskeä sitä menemään toiseen suuntaan, kuten olin tehnyt edellisenä päivänä. Olin ollut liian keskittynyt yritykseen saada kuvia pojista samalla kun voivottelin sormia, joihin kylmyys ihan sattui. Kylmä tuuli ja koirankuola ei oo hyväksi sormille. Tosiaan Jomin otin kiinni ja isoset saivat mennä pidempään vapaina. Joskus sitten voi näinkin päin mennä!
 
Jotain olin tehnyt eri tavalla, kuin ennen. Meinaan reissuun meni nyt neljä tuntia. Että mä olin jäässä kun päästiin kotiin!
 
Maanantai oli, tuli, meni ja on pyyhkiytynyt pois muistista. Tiistaina puolentoista tunnin lenkuran, yms. jälkeen lähdin Jomin kanssa rallyyn. Nyt Jomi sai päälleen ihan oman kurapuvun. Silloin ei ollut märkää kun lähdettiin, mutta varmuuden vuoksi laitoin puvun, sillä aurinko sulattaa nopeasti ja keskustassa on nyt todella likaista.
 
Välillä kuulee juttua bussikuskien nuivasta suhtautumisesta koiriin. Sen, mitä ite oon koiran kanssa busseilla mennyt, niin kyllä kuskien suhtautuminen menee enimmäkseen plussan puolelle. Toki on ollut niitäkin, jotka on katelleet vähän nenä rypyssä kun koira on tullut bussiin. Se on ollut kohdallani vähemmistö. On ollut kuskeja, jotka ovat puhelleet koiralle, kyselleet multa koiran nimeä tai jotain muuta koirasta. Tai sitten kuskilta on ironnut jokin muu kiva kommentti. Näin kävi tiistaina. Kun mentiin bussiin, niin kuski tokaisi “nyt saatiin söpö vahtikoira tänne!”. Tiedä sitten siitä vahtikoirasta.. Ei taida Jomin katu-uskottavuus olla kovin korkea. Yksi mittari siitä lienee se, että ihmiset eivät kysele, vaan ne työntävät yllättäen käden Jomin eteen ja alkavat höpöttää iloiselle hännänheiluttajalle. Jomihan on sellaisesta ihan myyty ja heti valmiina vaihtamaan taluttimen pitäjää.
 
Kun jäi aikaa, niin treenin Jomin kanssa tolppailua. Menin piiloon kahteen eri pusikkoon. Toinen oli kauempana. Nätisti Jomi oli. Tästä rohkaistuneena jätin Jomin odottelemaan siksi aikaa kun tutustuin seuraavanlaiseen rataan: istu, askel oikeaan, istu –> istu, täyskäännös oikeaan –> 270 v –> eteen, istu, takaa vasuriin, istu –> pujottelu et (kyltti oli kiinni tötsässä, joten ekan piti jäädä vasemmalle puolelle. Tätä nippelitietoa..) –> istu, tiukka käännös vasempaan, istu –> liikkeestä maahan –> spiraali o –> sakukäännös –> eteen, sivulle, liikkeelle –> kyltin jälkeen istu, yhdessä askel oikeaan, istu –> 360 v –> maali. Siis paljon oli avoa.
 
Eihän se Jomppeli-tomppeli malttanut odottaa hiljaisena. Oli se sitä välillä, mutta aika paljon vikisi. Onneksi ei täydellä volyymilla.
 
Jomi teki ekan radan innosta puhkuen. Intoa oli vähän liikaakin ja siihen kun vielä ynnää namia haluavan koiran, niin välillä herra meni loikkien kuin pupu. Kyllä Jomi hyvinkin meni, mutta näköjään tuo alkuhypähdys on nyt muuttumaisillaan jatkuvammaksi hyppelyksi. Sinänsä se on harmi, sillä tykkäsin nähdä toisen olevan innoissaan tekemisestä. Täytyy koittaa karsia tuo hyppely pois, nyyh.
 
Olin saanut vinkiksi pitää kättä korkeammalla. Ihme vaan, että se toimi! Jotenkin sitä ajatteli, että kun käsi on matalammalla, niin koira ei hyppisi niin paljoa kun nami on lähempänä. Toisella radalla mulla oli käsi vyötärön korkeudella ja nyt Jomi liikkui paljon paremmin. Pieni tepsutteli eteenpäin niin tomerana, että multa petti pokka. Spiraalin jälkeen piti vähän koota itteään, ettei olisi mennyt naureskeluksi koko loppu rata.
 
Kun jäi vielä aikaa, niin sai mennä koiran kanssa ottamaan pieniä juttuja, jos halusi. Treenin Jomin kanssa askel kerrallaan kääntymistä. Se oli kivaa huomata, että Jomi lähti vetämään mun kanssa vaikka ympärillä pyöri muita koiria :)
 
Kotiin mentiin vakken kautta. Se tietää enemmän kävelyä, halvempaa bussimatkaa ja nopeampaa kotiutumista. Mulla oli jalassa toppapopot ja tuntui, että ne olisivat painaneet ainakin tonnin kun auringonpaisteessa käveltiin.
 
Jomin puku piti puhtaana kaiken sen, mitä oli puvun sisällä. Eli oli ihan eri meininki kuin sen vanhan puvun kanssa. Tassut ja massu piti pestä, sillä ne olivat toooooosi mustat.
 
Keskiviikkona mentiin koululle. Sinne pääsy veikin aikaa, sillä koitan nyt pitää kiinni siitä, että ei askeltakaan mennä, jos pikku viirupää vetää. Se on tylsää ja ärsyttävää ja just nyt oon ihan saletti, että näin se tulee olemaan aina. On tästä asiasta kyllä ollut sellainen vääntö, että! Ihan tyhmä piski Jomi on ;)
 
Koululla laitoin Jomin ja Ticon kiinni puuhun ja aloin treeniä Sonyn kanssa. Voi sitä vinkumisen määrää! Tässä asiassa oli tullut takapakkia.
 
Sony teki radan aivan täydellisesti. En keksi mitään, mistä voisin motkottaa. Pysähtymiset olivat suoria, että ei voi edes vinoudesta valittaa. Radan jälkeen oltiin astetta totisempia kun treenittiin jotain tokon tapaista (lähinnä jääviä). Eikä tästäkään ole muuta sanottavaa kuin, että Sony teki täysin oikein. Herralla oli päällä oikein hyvä vire, sillä lopuksi vielä maistui leikkikin. Tosi kivaa, että voin leikkiä blondiliininkin kanssa :)
 
Ticokin teki hyvin, eipä siinnä mittään. Mutta kun se oli ihan intoa täynnä ja tuppasi edistämään, niin välillä pysähdykset olivat vähän niin ja näin. Kun tehtiin se, jossa tehdään tiukka käännös vasuriin istumisten keskellä, niin Tico oli jo kovaa vauhtia lähdössä peruuttamaan ympyrää :D Yksi pieni askel olisi mulle riittänyt, mutta virtanen lähtikin ihan kaasu pohjassa liikkeelle. Ticon tokoilu meni hyvin.
 
Sitten en ottanut heti Jomia. Odotin, että se rauhoittuu. En ottanut Jomin kanssa rataa vaan treenittiin ihan perusasentoa ja siitä askel kerrallaan kääntymistä ilman hyppelyä. Pian ne liikkeelle lähtö hypyt jäivät pois, mutta sitäkin vaikeampaa on karsia pois sitä, ettei namia mennä vastaan. Jomi teki hienoja ja tiiviitä käännöksiä ja oli halkeamispisteessä jäädessään istumaan odottaessa palkkaa. Hetken Jomi kestää namin lähestymistä ja sitten on jo pakko mennä vastaan hitaasti matelevaa namia (Jomin mielestä).
 
Vaikkei koulua pidemmällä käyty, niin silti aikaa kului 2,5 tuntia. Tästä syystä on hyvä lähteä liikenteeseen tarpeeksi aikaisin. Kelloa en oo virittänyt herättämään treenailun takia, joten ihan ite oon herännyt ja se onkin ihan ykköstä. Päivä lähtee ihan eri tavalla käyntiin kun sänky ei houkuttele liikaa ylösnousun aikana.
 
Koululle suunnattiin taas torstai aamunakin. Ennen koulua käytiin kartonkipönikällä ja sitten mentiin treenimään. Jomi puuhun ja isosten kanssa kiertämään hiekka-aluetta. Jomi oli hiljaa! Tico puuhun ja treenimään Sonyn kanssa.
 
Istutin Sonya hetken aikaa mun sivulla. Eihän sille oo oikeestaan koskaan ollut ongelmaa vaan istua siinä. Jomi oli edelleen hiljaa. Sanoin Sonylle käskyn ja Jomi alkoi vinkua. Käskin kersaa pitämään kuonon kiinni. Testimielessä toistin sen, että ensin istutin Sonya jne. Ja taas kun aloin tehdä Sonyn kanssa, Jomi ei enää kestänyt. Hassua, että saan kävellä isosten kanssa, mutta yhden koiran kanssa en saa treeniä.
 
Sony oli tehnyt niin täydellisesti edellisenä päivänä, etten viittinyt treeniä rt-juttuja. Päätin kokeilla seuruuta ilman höpöttämistä. Alkuun Sony jäi jälkeen. En sanonut mitään vaan jatkoin eteenpäin. Sitten kun Sony oli oikeassa kohdassa, palkkasin sen. Tämän jälkeen seuruu sujui tosi hyvin “tyyliin toko”. Taas mun muhku-puhku innostui vetoleikistä :) Tässä kävi sellainen kommellus, että olin sitonut Jomin hihnan hieman eri tavalla. Enpä sido enää niin, sillä yllättäen Jomi juoksi mukaan vetoleikkiin. Jätin Sonyn istumaan ja vein karkulaisen takaisin venaamaan.
 
Ticon kanssa oli samanlainen meininki. Tico oli mukana ihan alusta asti, että hyvin meni. Ticon kanssa leikkiminen sujuu kuin leikkiä vaan. Piti vähän sitoa matonkudetta, sillä se alkoi olla katkeamispisteessä.
 
Sitten vielä Jomin kanssa perusasentoa, kääntyilyä askel kerrallaan ja useamman askeleen seuruupätkiä. “Namia on mentävä vastaan tai jään ilman”, tuntuu Jomi ajattelevan. Muuten se kyllä teki hyvin ja hyppelykin oli vähentynyt. Leikissä Jomi veti välillä lapasta ja välillä matonkudetta. Vaikka kuinka yrittää suojella lapasiaan, niin silti Jomi vetää niitäkin. Se kun hyppää kita ammollaan ja sulkee sen heti kun suussa on jotain. Ihan sama mitä suussa on, mutta sitä vedetään niin paljon kuin jaksetaan.
 
Huomenna sitten, huomenna sitten! :) Näköjään Vaasan reissu on näitä “meant to be” –juttuja, meinaan kun kävin kaupassa, niin siellä oli tarjouksessa leipää ja salaattia. Siis ihan selkeesti rivien välistä saattoi lukea, että “ostapa tästä evästarpeet reissuasi varten” ;D
 
Tänään päivän pääteemana on isosten väsyttäminen. Eihän periaatteessa voi lenkkeillä varastoon, mutta mun on mukavampi lähteä reissuun kun tietää, että kotivahdeilla oli edellinen päivä asetta rankempi.