Eilen aamulla oli taas –30, mutta päivällä vain –10. Talvi ja kevät tappelee ihan urakalla ;) Ennen lähtöä käytin pojat yhteislenkillä. En uskalla jättää Sonya “noin vaan” yksin, enkä jaksanut alkaa käyttämään ensin pikku lenkki yhdessä, sitten Sony, sitten Tico ja sitten Sonyn kanssa kurssille. Lenkin aikana kostautui huonon muistin & laiskuuden yhdistelmä. Mun kengissä on nauhat, jotka aukeavat itsestään helposti. Keksin, että kun kastelen nauhat ennen lenkkiä, niin ne pysyvät kiinni kun jäätyvät. En muistanut kastella nauhoja ja sitten kun sen tajusin, en jaksanut ottaa kenkiä pois jalasta, jotta olisin saanut kasteltua nauhat. Sen sijaan otin paperia ja kastelin sen litimäräksi ja sitten puristelin nauhoja sen paperin sisällä jonkin aikaa. Niinhän siinä sitten kävi, että nauhat aukesivat lenkillä ja kotona piti ottaa kengät pois jaloista, jotta sai uitettua nauhat kunnolla. Eivät auenneet enää turhaan.
 
Matkalla kurssille satoi lunta. Välillä jopa niin kovaa, että aloin kaivata sadetakkia Sonyn päälle. Onneksi se oli vain hetkellistä eikä Sony pahemmin kastunut. Yhtään koiraa ei tullut vastaan. Sen sijaan yhdessä kohtaa meidän edellä vedettiin kelkan kyydissä lasta. Se jostain syystä hermostutti Sonya. Se vilkuili vuoroin mua ja vuoroin sitä kelkkaa. Ensin oletin, että Sony kattelee mua namin toivossa, mutta luopumisharjoitukseksi vilkuilu oli liian levotonta.
 
Pihalla oli pari koiraa ja pidin sitten Sonylle ohitusharjoituksia. Hyvin meni. Sisällä taas jokainen kertoi vuorollaan menneestä viikosta. Mä en ilmeisesti osannut kertoa asioita oikein kun Sonylla oli myöskin sanottavaa. Joo, ei ollut hiljaista odottelua. Vähän olin toivonut, että se Prismailu olisi jo jotain vaikuttanut ;) Ja ehkä se ihan pikkuisen olikin. En tiedä, mutta kuitenkin, Sony ei ollut ihan koko aikaa puhisemassa. Teki sitä jonkin aikaa ja sitten alkoi makoilla. Sieltä maastakin piti heittää kommenttia jonkin aikaa ennen kuin tuli hetki, jolloin poju oli ihan hiljaa! Mun olisi tehnyt mieli kehua äijää, mutta kokemuksesta tiedän, että se olisi ollut hiljaisuuden loppu. Annoin Sonyn vaan olla.
 
Ulkona piti kävellä ympyrää. Auto oli parkkeerattu keskelle pihaa häiriöksi. Yksikään koira ei reagoinut autoon. Sitten alettiin vedellä pulkkaa ja yllätyin kun Sony ei siitä välittänyt. Juurihan se oli tulomatkalla hermoillut kelkasta. Ota tuosta nyt sitten selvää... Sitten tuotiin sen auton viereen kaks räksyttävää mäykkyä. Sony jatkoi nätisti kiertämistä eikä niihin koiriin reagoinut kukaan. Sitten piti tulla sen auton viereen haukkuva dalmis. Koiraa ei huvittanut haukkua. Se oli hiljaa :D Monen monta kertaa me kierrettiin sitä ympyrää. Välillä alkoi tuntua, että se kyllästyttää Sonya. Silloin kävelin sivummalle hetkeksi ja annoin Sonyn nostaa koipea. Sitten taas kiertämään. Meillä oli paljon ohituksia kun mä kävelin muita nopeammin. Pääasiassa Sonylla meni hyvin! Muutaman kiljukohtauksen se sai, mutta niitä lukuun ottamatta käveli nätisti ja OLI KIINNOSTUNUT NAMISTA!!! Hyvä Sony :)
 
Kiertämisen jälkeen piti jokaisen tulla yksikseen kävelemään keskelle ja sitten se dalmis tuli ikäänkuin kulman takaa. Ne ei menneet Sonylla hyvin. En kyllä oo ihan varma, että se johtui siitä koirasta. Jo ennen kuin sitä koiraa edes näkyi, Sony oli alkanut haukkua jotain ja sitten se taisi vaan jäädä päälle.
 
Sisällä purettiin treeniä ja sitten alettiin kiertää ja kävellä siinä pienehkössä huoneessa. Kun lähdettiin liikkeelle, Sony alkoi haukkua ja jarrutella. Mä vaan jatkoin ja kohta jo se tulikin nätisti herkun perässä. Eikä enää sen jälkeen kiljunut. Sony käveli nätisti monen koiran ohi ja takana. Jopa sen poninkin ohitti ilman ongelmia! Mulle muuten luultavasti selvisi, että miksi se pon oli Sonyn silmätikku. Se oli ainoa uros Sonyn lisäksi. Lopuksi mentiin ympyrään ja sitten jokainen vuorollaan pujotteli koirat läpi. Tätähän on tehty siellä näyttelykoulutuksessa ja en tiedä onko se kertaakaan sujunut hyvin. Tällä kertaa se sujui ongelmitta. Mun pieni ihanainen tuli kiltisti herkun perässä eikä noteerannut yhtäkään koiraa!!! Eikä se välittänyt muista kun ne menivät ohi. Jokainen sai pujotella kaksi kertaa ja molemmat kerrat menivät loistavasti!!!
 
Viime kerrasta viisastuneena olin ottanut mukaan vettä. Mulla oli ollut sitä mukana ekalla kerralla. Toisella kerralla jotenkin aattelin, ettei vettä tarvita. Mutta taisin olla väärässä kun tuntui, että Sonya janotti. Nyt oli virhe korjattu ja pystyin tarjoamaan pojulle vettä. Vesi kelpasikin hyvin. Kiertely lämmitetyssä huoneessa ei jätä ketään kylmäksi. Ihan lopuksi kouluttaja otti ulos oman koiransa haukkumaan. Se haukkui käskystä. Jos tunnistin rodun oikein, niin se oli dogo argentino. Siis iso ja haukkuva. Hyvä hyvä. Kiertelin Sonyn kanssa pihalla ja hyvin meni. Sitten kohti kotia.
 
Kotimatkalla nähtiin kaks koiraa ja höh, kun kummankaan kohdalla ohitus ei ollut niin hieno kuin kurssilla. Molempia piti enemmän tai vähemmän tuijottaa. Kyllä mulle kelpais käyttöohjeet tästäkin Sonysta. Eikös siinä mukana yleensä tule joku ohjekirja kun ostaa Sonyn? ;)
 
Jotenkin on haikea olo kun se kurssi jo loppui. Olisi se nyt voinut olla kerran tai pari pidempi. Mutta olo ei kuitenkaan ole toivoton. Itse asiassa tuntuu piiiiiiitkästä aikaa, että on jotain toivoa kun Sonya on alkanut kiinnostamaan herkut ohituksissa. Se jos mikä on suuri apu. Nyt on keino saada Sonyyn kontaktia :) Tämä kurssikerta meni niin hyvin, että alkoi tehdä mieli mennä testaamaan millainen Sony olisi nyt siinä näyttelykoulutuksessa. Olisiko yhtään erilainen? Seuraava koulutus on 6.3. ja sinne kyllä meen Ticon kanssa. Kattoo nyt vienkö Sonyn vielä suureen testiin...
 
Luminen talvi näkyy Ticon tassuissa. Kun leikkaa kynsiä, niin niitä saa ihan kaivaa esille kun Ticolle on kasvanut tassukarvat. Noh, ne karvat kuluvat pois kun lumi on sulanut ja pitää taas kävellä asfaltilla. Se vaan kummastuttaa, että miksei Sonyn tassuissa ole yhtään pidemmät tassukarvat kuin asfaltti-aikoina??? Onko sillä sitten oikeesti lyhyemmät tassukarvat vaikka muuten onkin pidempikarvaisempi? Tiedä sitten... :D