Se maanantaiaamun hento kuorrutus oli tipotiessään kun päivällä heräsin. Sen jälkeen ei taivaalta ole tullut alas muuta kuin vettä. Sitä myös tihutti kun pyöräiltiin kouluun. Onneksi ei ollut kovin kastelevaa sadetta. Itse asiassa tänä aamuna tuli enemmän vettä.
 
Koulussa mentiin ekana pihalle seurauttamaan koiria. Siellä mentiin ristiin rastiin, jotta tuli samalla vähän ohitteluakin. Tico seurasi hyvin eikä välittänyt muista yhtään :)
 
Sisällä Ticon kärsivällisyyttä koeteltiin kun kouluttaja jutteli parin kanssa koiranruuista. Tico vinkui, kieri, rapsutteli ja välillä kuului terävä haukahdus kun mitään ei tapahtunut. Sitten kun tapahtui, vuorossa oli tutustuminen noutokapulaan. En tiedä oliko viime kerran lopussa käsketty ottamaan kapulat mukaan, kun mun piti lähteä ennen kuin koulutus oli loppu. En kuitenkaan ollut ainoa ilman kapulaa. Yksi osti semmoisen ja toinen sai kouluttajalta lainaksi. Mä en ostanut kun ei mulla ollut rahaa mukana. Yksi ihana ihminen luopui omasta kapulastaan ja touhusi koiran kanssa muuta, jotta mekin saatiin treenata kapulaa!
 
Hassua, mutta tajusin vasta eilen, ettei nuo pojat ole koskaan edes nähneet kapulaa. Ite piti istua ja pitää kapulaa. Koira palkattiin, jos se osoitti minkäänlaista huomiota kapulaa kohtaan. Ticon eka reaktio oli, että se iski hampaat siihen kiinni ja alkoi kiskoa. Selkeästi oli sitä mieltä, että kyseessä oli vetoleikki. Sitten toistin sanan “tuo”. Tico oli vähän hämillään kun käskin tuoda, mutta mitään tuomista ei ollut. Kyllä se sitä kapulaakin ohimennen kuonollaan tönäisi. Hämmensin lisää Ticoa vaihtamalla sanan muutaman kerran jälkeen. Ajattelin, että on parempi olla erikseen leikkinouto- ja kapulanoutosanat. En keksinyt siihen hätään muuta kuin “hae”. Luultavasti Tico joutuu hämmentymään kolmannenkin kerran, sillä aion vielä vaihtaa tuon sanan.
 
Tico oli kyllä aikas hupaisa. Mä hoin “hae” –sanaa ja Tico meni maahan, huitoi tassulla, pyöri ympäri, siis esitteli taitojaan. Ticon harmiksi mikään niistä ei miellyttänyt mua. Sitten kun tuli aihetta palkkaan, niin Tico oikein hypähti ilosta. Kun kouluttaja tuli katsomaan meitä, niin se käski mun alkaa käyttämään jo irti- sanaa, sillä Tico otti kapulaa mielellään myös suuhun. Sitten taas Tico esitteli vaikka mitä vaihtoehtoja kun ei enää kelvannut mikä tahansa huomio kapulaa kohtaan. Ja oikeasta teosta tietty taas ilonhypähdys kun namia oli tiedossa.
 
Sitten loppuun piti ottaa jotain todella helppoa koiralle vastapainoksi uuden asian opiskelulle. Otettiin vähän seuraamista ja sitten leikittiin raadolla. Tico olisi mieluummin leikkinyt tuolilla olevan kapulan kanssa. Muutaman kerran yritti sitä ottaa siitä. Nyt on pikku pähkinä purtavana. Kapulaa tarvitaan myös ens kerralla. Ostanko uuden pojille, vai käytänkö tyttöjen vanhaa? Raaskinko?
 
Kotona puuro mikroon, vaatteet vaihtoon, Sony ulos ja kohti töitä. Töissä oli taas yks varsinainen yö. Pari ekaa tuntia meni hyvin. Sitten yhtäkkiä kisko alkoi mennä yli. Pienensin numeroa useampaan otteeseen ja yritin käyttää pienempää vauhtia, mutta ei auttanut. Sitten kun olin taas pienentänyt, niin kisko alkoi jäädä vajaaksi. Lisäsin vauhtia ja sen jälkeen meni taas yli. Kyllä ketutti ja miltei itketti yhtäaikaa. Piti purkaa, purkaa, purkaa ja purkaa. Enkä tiennyt mikä olisi se hyvä numero tai vauhti. Eikä se selvinnyt mulle koko yönä. Jatkuvasti meni yli. Sitten vaan piti vähän sumplia, jottei menisi purkuun siitä huolimatta. Kyllä niinku... Entisellä koneella tein noita parhaimmillaan joku 108 kpl yössä. Nyt joku päälle 60. Mrrrh!!!