Kylläpä tuli ostettua takit hyvään aikaan! Eilen Sony sai testata omaansa ihan käytännössä kun mentiin koirakouluun. Sataa tihutti sellaista todella kastelevaa, pientä sadetta, mutta Sonyn ei tarvinnut palella märän turkin kanssa koulussa kun oli sadetakki päällä sateessa. Koulun ajaksi se tietenkin otettiin pois.

Linja-autossa Sony meni jopa makaamaan muutaman kerran. Tosin ihan hetkeksi, mutta silti se oli hienoa huomata, että ainakin kykenee siihen.

Koulu meni pelättyä paremmin. Ei ollut sellaista älytöntä mekkalaa, että halli olisi kaikunut Sonyn äänestä. Puhinaa se kuitenkin harrasti jonkin verran.

Mentiin ympyrää, pujoteltiin kahdesti, mentiin parina, yksin kolmio ja edestakaisin ja muutama kerta tutkittiin.

Tutkimiset menivät muuten hyvin, paitsi eka kerta. Viimeinen meni suorastaan loistavasti kun Sony sai pärjätä omillaan ja ne hampaat saatiin katottua. Sitten kouluttaja veteli käsiä muutaman kerran pitkin Sonyn turkkia, muttei se Sonya haitannut kun palkkasin sitä samalla.

Pujotteluissa oli aika ajoin takkuilua. Ja taisipa muutama lyhyt rähähdyskin esiintyä.

Toinen kouluttaja oli se, josta en oikein tykkää. Se kun ei tunnu ymmärtävän, että kaikki koirat eivät synny kehätaitojen kera. Ja kaikki koirat ilmeisesti pitäisi sen mielestä esittää niinkuin pikkukoirat...

Koulutus meni ihan ok. Olisi se voinut olla paljon kauheampikin kokemus. Seistä Sony ei jaksanut pitkään, mutta onneksi ei ollut niin paha kuin olin pelännyt. Ihan tyytyväinen olen.

Tokoon ei jääty. Sony ei vaikuttanut väsyneeltä, mutta kun se toisten koirien sietäminen on vielä vähän hankalaa, niin päätin lähteä. Ei sitä kuitenkaan pidä liikaa harjoitella kerralla.

Rautaportaita Sony ei suostunut menemään houkutteluista huolimatta.

Kävellessämme keskustaan, yhden baarin kohdalla portsari sanoi "te olittekin pitkällä lenkillä". Siitähän me oltiin menty ohi kun mentiin kouluun. Sanoin, että me oltiin koirakoulussa. Portsari kysyi missä ja kerroin. Se silitteli Sonya ja kysyi rotua. Lopuksi vielä sanoi, että on kivannäköinen koira.

Kun olin maksamassa matkaani, kuski sanoi, että autossa on toinenkin koira, että mun täytyy pitää huolta koirastani. Sitä toista koiraa ei koskaan nähty. Oli ilmeisesti jossain penkkien välissä. Me oltiin vaunupaikalla. Muutaman haukahduksen Sony päästi matkan aikana ja puhisi vähän. Että sitten taas sattui olemaan toinen koira samaan aikaan linja-autossa!

Takkiin olen erittäin tyytyväinen. Vähän Sonyyn tuli kuraa, sillä eihän se kaikkea peitä ja Sonyn karvat pursuilee aukoista. Pesin Sonyn ja takin samalla kertaa. Sitä takkia voi kuulemma pestä koneessakin 40 hienopesussa. On se kyllä kivaa kun vihdoin löytyi takki, jollaista olen pitkään etsinyt!

Ja ihan kuin Sony tuntuisi jotenkin rauhoittuneen... Sitä on vaikeaa selittää, sillä se mahdollinen muutos on niin pieni, mutta ihan kuin se ei enää olisi niin "alarmed"...

Sony ja uusi takki