Musta riippumattomista syistä viime viikolla ei ollut rallyä. Ei tehty oikeestaan muuta kuin mettäiltiin. Se oli rankka viikko, mutta ei siitä sen enempää.
 
Eilen pukuun sullotun pallukan kanssa suunnistettiin kohti hallia. Hallin pihalla taas juotin yms. Sonyn ja sitten odoteltiin. Kun olin aikeissa mennä sisälle huomasin Sonyssa tuhat ja yksi sellaista heinänsiementä. Ärh, ei kyllä enää venata siinä kohdassa ennen lunta ainakaan.
 
360 o –> askelsarja peruuttaen –> 270 v –> spiraali o –> sakukäännös –> liikkeestä maahan –> istu, eteen, takaa, istu –> houkutus –> 270 o –> istu, seiso, koiran kierto –> eteen, sivulle, liikkeelle istumatta –> maali.
 
Ilman hihnaa olisi voinut ottaa, mutta ei huvittanut. Kouluttaja kannustaa sakkia ottamaan välillä ilman hihnaa, jotta luottamus koiraan kasvaisi kun avoimessa ei enää hihnaa saa olla. Ei mun luottamus tuossa hallissa kasva yhtään. Harvoissa paikoissa on tuskin yhtä optimaaliset olosuhteet kisoissa. Ei ole muita koiria “joka kulmassa” eli ihan rauhassa saa mennä. Ehkä Loimaa olisi lähinnä treenihallin olosuhteita. Mutta musta tuntuu turhalta mennä tuolla ilman hihnaa...
 
Mun vieressä pyöriskeli iloinen pallukka. Kieltämättä viime aikoina oon muistellut huvittuneena Tarton toisen tuomarin sanoja Sonysta “he could never catch a sheep” (ei voisi koskaan saada kiinni lammasta) ja nyökytellyt olevani asiasta samaa mieltä. Vauhdin puolesta varmasti saisi, mutta mun mielestä Sonyn olemus ei sellaista lupaa. Sellainen pieni nallukka-pallukka luo mielikuvan kaikesta muusta kuin ketterästä ja nopeasta koirasta. Mutta otetaanpa trimmeri käteen ja kuoritaan se vauhdikkaampi koiruus esiin ;) On tuolle turkkia siunaantunut, voi hyvä tavaton!
 
Mutta asiaan. Sonylla oli iloinen meininki päällä kun ruosteessa oleva ohjaaja vei sitä läpi radan. “Istu, eteen, takaa istu”, niin siitä jäi eka istuminen pois ja viimeisessä kyltissä ennen maalia mun liikkeelle lähtö viivästyi ja Sony miltei ehti istua. Toisella radalla korjasin nuo virheet, mutta liikkeestä maahan sai kritiikkiä. Siinä oli tosi hilkulla se, että ehtikö Sony istua ennen maata. Johtui ihan musta kun mulle tuo kyltti on ollut aina vaikea. Mun on jotenkin vaikeaa rytmittää sitä oikein. Helposti liikkeestä tulee tokomainen, eli jatkan ite kun koira on maassa. Idea taas olisi se, että ohjaaja pysähtyy samanaikaisesti. Jos en tee liikettä tokomaisesti, niin sitten on suuri vaara, että koira menee maahan istumisen kautta. Usein oon ratkaissut ongelman käyttämällä kättä. Kättä saa käyttää alossa, joten ei se oo virhe. Avossa ei enää saa avustaa ilman miinuksia. Tätä kylttiä piti vielä kokeilla radan jälkeen, mutta ei siitä tullut mitään kun vaan mietin, että koska olisi oikea aika sanoa se käsky tai sitten jäi koko käsky sanomatta.
 
Loppuun otettiin taas voittajaluokan kyltti. Kouluttaja alkoi selittämään sitä ja liian monen oikean jälkeen mä huokaisin, että mitä oikein se ope yritti selittää :D Näytettynä asia tuntui paljon helpommalta eikä se ollut vaikea kyltti lainkaan. Eli koira käveli oikealla puolella, otettiin oikealta eteen ja laitettiin oikealle istumaan. Toisinaan jätettiin istuminen väliin ja vaan jatkettiin kävelyä. Tuliko liian monta oikeaa? ;) Ei tämä tuottanut vaikeuksia pallukalle. Sivulle istuminen oli toisinaan vinoa, mutta muuten meni hyvin.
 
Kun pelmahdettiin hallista ulos huomasin, että sateli. Tietty just silloin kun päätän jättää teltan kotiin. Onneksi sade oli lyhyitä kuuroja, jolloin tuli vain muutama tippa vettä. Päästiin siis kuivana kotiin. Mutta ei ihan kivuttomasti kuitenkaan. Huomasin, että kenkä hiersi mun oikeaa kantapäätä (vai onko se jo nilkkaa?). Kun sitten illalla tsekkasin, niin kantapäässä oli peukunpään kokoinen verinen hiertymä. Ja mä kun tarttisin ehjät jalat tulevaksi vkl:ksi...
 
Kuten jo alussa sanoin, niin muuten ei olla tehty mitään ihmeellistä, josta olisi kannattanut naputella. Vkl meni selaillessa ja samalla siivoillessa kuvatiedostoja. Tarjouksen kannustamana innostuin tilaamaan paperikuvia. Onpahan sitten edes jotain kuvia koiruuksista jos joskus kaikki kuvat katoaa mun koneelta. Loppujen lopuksi tarjous jäi käyttämättä kun mun kosahteleva kone hidasti hommaa ihan satasella. Projektin aikana sähkäriini kolahti uusi tarjous, joten ei ollut ihan turhaa tappelu kuvien kanssa.
 
Kuvia selatessani huomasin, että Jomilta oli lähtenyt pois maskistaan “kyynel”. En nyt jaksa kaivaa esmekuvia (ehkä myöhemmin?), mutta enpä ollut tuota ite muuten huomannut. Ukkeli näyttikin pentusena vähän surulliselta ja se vähän korostui kun Jomi oli sellainen ujo muiden seurassa. Jotenkin sitten ajattelin, että kun se reipastui niin siinä samassa se olemuskin muuttui sen verran, ettei maski tehnyt siitä surullisen näköistä. Nyt vaan naurattaa, että on tolleen ajatellut. Ei kai se ilme niin vain muutu. Nyt on vain pari salmiakkia ilman kyyneliä pläjäytetty päin Jomin näköä.
 
Islannista sain mahtavia uutisia! Jos nyt oikein ymmärsin gentlemannin pikaviestin, niin Jomin siskolla on B-lonkat :) Se neiti, joka miltei tuli mulle.. Sillä on aina oma erityinen paikkansa mun sydämessä <3 Mulla ei oo vieläkään mitään tarkkaa ajatusta, että koska kuvauttaisin Jomin. Kuvautan kyllä, mutta en tiedä koska saan siihen tarpeeksi rohkeutta. Miettinyt sitäkin, että käskisin jonkun muun mennä kuvauttamaan Jomin. Mä kun en halua kuulla minkäänlaisia arvioita lekurilta. Mieluummin odotan siihen asti kunnes tulokset tulevat kotiin.
 
Sisko oli bongannut alla olevat kuvat. Kuulemma Jomista eikä Ticosta löytynyt kuvia. Jomista olisi kiva ollut kans saada kuvia. Tico, joka ei nähnyt aiheelliseksi lähteä muovisuikaleiden perään, niin sen kuvien puuttumisen ymmärtää :D Kiitän Suvi Ylikojolaa, joka on ottanut alla olevat kuvat :)
 
 
             Sony%20l%C3%A4htee-normal.jpg
 
 
             Sony%20juoksee-normal.jpg
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Enkä malta olla naputtelematta tätä juttua. Viime la kerrankin muistin kuunnella Levylautakunnan ihan radiosta. Toisen biisin alkaessa tuli taas se kumma fiilis, jolloin aurinko tulee salamannopeasti esiin tummien pilvien alta. Meikä oli ihan täpinöissään kun tajusi, että hitto, ne soittaa EJ:n uudelta albumilta biisin! Äkkiä lisää vokkea lisää. Levylautakunnan kolme herraa pitivät myöskin biisistä. Kehuivat biisin fiilistä ja todettiin sekin, että hyvin miekkonen vielä laulaa. Jokainen antoi kasin. 24 pisteellä irtosi kolmas sija kuuden tsipaleen joukosta. Ei hassummin :) Eikä oo hassummin TDB pärjännyt maailmallakaan. Vastaanotto on ollut hyvin positiivista. Lienee tullut vähän yllärinä muusikolle itellekin kun se muutama vuosi sitten totesi, ettei enää usko tekevänsä musaa, joka kiinnostaisi suurta yleisöä, sillä hän aikoo jatkossa tehdä juuri sellaisia biisejä kuin itteä huvittaa. “Take this dirty water. Running like a river...”