Sitä keskiviikko ehdottomasti oli. Kiitokset taas tkamulle, jonka ansiosta kaikki oli mahdollista :) <3
 
Tkamu kyseli tuossa taannoin, että mitä teen vappuna. Eipä mulla ollut sen ihmeempiä suunnitelmia. Kohtapa mulla olikin ohjelmaa vappupäivälle ja vieläpä kaikille pojille, jos niin haluaisin. Sitä pitikin päivän verran miettiä. Nuo kaikki turrikat on mulle mahottoman tärkeitä ja rakkaita, enkä haluaisi arpoa mitään kenenkään kohdalla. Jos joku sanoo, että voin ottaa mukaan kaikki, niin siinä osutaan todella pehmeeseen kohtaan mussa. Kai jokin järjenääni yritti jotain piipittää kun päivän verran piti asiaa miettiä. Lopulta kuitenkin päätin, että otan mukaan kaikki ja kaikki myöskin osallistuvat. Ei ollut hajuakaan, että miten homman saisi nätisti pyörimään, mutta ei aina kannata olla liian vakava. Etenkin vappuna se kai on jonkinlainen vaatimus, että tekee jotain vähemmän fiksua ;)
 
Päivä valkeni aurinkoisena ja tuulisena. Ticoa furminoidessani tuuli tuntui sen verran kylmältä, että päätin pistää päälle toppatakin, tuplatuulihousut ja islispipon. Odottelua varmaan kuitenkin oli tiedossa ja paikka oli aukea, joten mieluummin sitten vähän liikaa kuin liian vähän vaatetta.
 
Ensin aattelin, että käyn kartonkinpönikällä ukkojen kanssa. Mutta reppu tuli niin täyteen, ettei sinne mahtunut mitään ylimääräistä ja kun kädessä on kolme talutinta, niin ei siinä enää mitään muovikasseja kanniskella.
 
Lähdin kuitenkin noin puolitoista tuntia ennen sovittua aikaa liikenteeseen. Halusin, että voin ihan rauhassa mennä. Jos vaikka olisi tullut joku koira vastaan, niin sitten olisi ollut hyvin aikaa keskittyä vain siihen tilanteeseen. Yhtään ei tullut vastaan, mutta tien toisella puolella olevalla kävelytiellä meni pari. Eipä ne aiheuttaneet sen kummempaa häslinkiä.
 
Oltiin koululla kun vielä oli 40 minsaa tapaamiseen. Soitin ajankulukseni isälle. Siinä menikin aika ihan mukavasti ja sen jälkeen kiikutin isoset lähemmäs miittipaikkaa. Jomi tietty osoitti mieltään kun muut pääsi, mutta hän ei. Kun se rauhoittui, hain senkin lähemmäs.
 
Pian jo näkyikin tuttu auto. Hetken isoset olivat hiljaa ja sitten Tico aloitti huutamisen. Tietty siihen osallistui Sonykin. Jomi oli hiljaa :) Tilanteen vähän rauhoituttua vein ensin Sonyn autoon ja sitten Ticon. Jomi matkasi mun jaloissa. Ticolla oli paljon asiaa kun lähdettiin ajamaan.
 
Eipä aikaakaan kun jo oltiinkin Metsämäen raviradan parkkiksella. Ekana suunnistettiin ilmoittautumaan. Tkamu oli keksinyt, että miten saadaan homma hyvin pyörimään. Ilmottiin Sony ja rotukaveri samaan kehään. Tkamu lupautui esittämään Ticon. Jomi meni vielä isoihin pentuihin. Tkamun toinen koiruus oli lääkekuurilla, joten se ei päässyt esiintymään kehään :(
 
Otin ensin ulos Ticon ja annoin sen Jomia jo pitelevälle tkamulle. Sonylla oli asiaa kun se tuli ulos autosta. Herran rauhoituttua päästiinkin aloittamaan suunnistaminen kohti tukikohtaamme. Tkamu vei sinne häkin. Mä kiersin väljempiä reittejä – tai niin luulin. Pari sydämentykytyshetkeä tuli parin irtokoiran takia. Toinen pääsi karkaamaan autosta. Onneksi koiralla oli toimivat korvat. Toinen oli kuurompi tapaus, mutta onneksi se meni toisen hihnassa olevan koiran luo. Tuo samainen koira nähtiin myös myöhemmin kirmailemassa hihnansa kanssa...
 
Kävin isosten kanssa vähän kävelemässä ennen kuin vaihdoin niiden hihnat ja jätin ne häkkiin. Sitten Jomin kanssa lähdin tkamun mukaan kun se lähti kävelyttämään koiriaan. Jomilla oli masu löysällä ja sen pöksyt likaantuivat. Tkamulla oli autossa rätti. Sen kun kastoi ojassa olevaan veteen, niin Jomi oli puhdas kuin pulmunen. Oli mulla mukana paperia, mutta paperit olivat repussa ja reppu kauempana kuin auto.
 
Sitten ooteltiin ja ooteltiin. Jono näytti vain pitenevän, vaikka ilmoaika alkoi olla lopuillaan. Loppujen lopuksi kehät alkoivat noin tunnin myöhässä.
 
Rotukaverin numerona oli 307 ja Sonyn 308. Tuomari ensin vähän katteli ja tunnusteli koiria ja kysyi ikää. Sen jälkeen piti juosta kaksi kierrosta. Sony teki taas sitä jarrukiljumista noin puolen kierroksen ajan. Sen jälkeen meni nätisti.
 
Paremmassa tarkastelussa tuomari sanoi Sonyn olevan vähän tuhdissa kunnossa. Vai niin... taas näitä, jotka eivät ole tavanneet TODELLA paksuturkkista koiraa. Oliskohan mun pitänyt sanoa, että “anna trimmeri ja oota jonkin aikaa, niin tämä poju laihtuu ihan silmissä.” ?
 
Sonyn et ja ympyrä meni kiljuen. Sininen tuli ja oikein meni värit. Ei oo valittamisen aihetta.
 
Jomin numero oli 203, joten kyttäilin kehää, jossa oli ilmoitettu isojen pentujen olevan. Ennen isoja pentuja oli jotain muuta. Osan kuulin, mutta en kaikkea.
 
Isojen aikuisten kehä eteni sutjakasti. Tuomari kyllä paneutui ihan kunnolla koiriin, eli ei ollut ylimalkainen (muttei myöskään ollut niin hidas kuin se Laitilan mäykkytuomari: n. 8 koiraa tunnissa). Kohta jo olikin Ticon ja tkamun vuoro. Ennen kehää he olivat ehtineet löytämään yhteisen sävelen ja heillä meni kehässä tosi nätisti. Tico sai purutikun, jonka ympärillä oli punainen nauha! :)
 
Vaihdoin Ticon hihnan (se kolmas mukana ollut näyttelyhihna osoittautui huonoksi) ja laitoin sen tolppaan. Jomille näyttelyhihna ja isojen pentujen kehän viereen odottamaan. Siinä sitten saikin odottaa vielä pitkään. Mun mielestä oli vähän tyhmästi tehty, että ennen isoja pentuja oli lapsikoira, junnuhandleri ja seropien elinkaari pennuista vetskuihin. Eikö noista jotain olisi voinut jakaa johonkin toiseen kehään?
 
Isoja aikuisia oli enemmän kuin pentuja, mutta silti se kehä saatiin vietyä loppuun, ennen kuin isojen pentujen arvostelu oli edes alkanut! Tkamu meni sitten Sonyn kanssa sinisten kehään kun niihin aikoihin alkoi (VIHDOINKIN!!!) isot pennut.
 
Jomi alkoi jo olla väsynyt ja se näkyi ajoittaisena yhteistyön puutteena. Silti se sai punaisen et:n ja yhteiskierroksen jälkeen.
 
Sitten seuraamaan sinisten kehän loppua. Edelleen tkamu oli siellä Sonyn kanssa ja heillä näytti synkkaavan hyvin :) Koirakko toisensa jälkeen laitettiin ulos kehästä ja mua alkoi jo jännittämään, että miten heille oikein käy. Liki liippasi, sillä kehässä oli enää viisi koirakkoa kun tkamulle annettiin pieni muisto herkkujen muodossa. Heillä siis oli mennyt ihan älyttömän hyvin! :) Ihan mahtavaa :)
 
Ite esitin Ticon punaisten kehässä. Tico oli todella nätisti. Seisoi hienosti ja liikkui ääneti. Se, miten seisotin Ticoa ei kai ollut kovin oikeaoppista, mutta väliäkös sillä kun toinen oli niin hienosti. Mä seisotin Ticoa niin, että seisoin sen vieressä niin, että tavallaan olin käskenyt sen perusasennosta seisomaan. Se toimi tällä kertaa ja se oli ihan mahtavaa! Tico ei ollut ensimmäisten joukossa ulkona kehästä. Olin kyllä niin tyytyväinen mun hömppääni <3
 
Isoja pentuja oli vain 18, joten pian oli edessä värikehät ja kotimatka alkoi häämöttämään.
 
Siinä odotellessa huomasin Jomin olevan todella väsyneen eikä se sitten kehässä ollut parhaimmillaan. Ei sijoituttu, joten kamat kasaan, koirat autoon ja menoksi. Autossa Jomi nukahti istualtaan. Herra voisi opetella nukkumaan väliajoilla sen sijaan, että koittaa päästä moikkaamaan kaikkia paikalla olevia koiria tai, että itkee hylkäämistään jos esitän jonkun muun.
 
Eipä sillä päivä oli kyllä tosi kiva, vaikka järjestelyt vähän ontuivatkin. Oli kyllä tosi hienoa nähdä isoset niin hienoina kehissä :) Kiitokset tkamulle handlaamisesta :) Tämä kokemus ratkaisi erkkariin liittyvän ongelman ja nyt voin ilmota kaikki sinne. Sillä ei ole niin väliä, että pääseekö isoset mahdollisiin “värikehiin”. Mulle riitää varsin mainiosti pelkkä arvostelu :) Ja joo.. ihanku Tico saisi muuta kuin EH:n korkeintaan. Ja Sony sitten taas on liian lihava. Ja Jomi.. pieni söpö kirppu ;)
 
Kotona en käynyt kuin kääntymässä. Ei tuntunut yhtään pahalta jättää kotiin kolme raatoa kun polkaisin äipän luo munkille ja simalle. Siellä olin kolmisen tuntia. Kotona oli vastassa mukapirteitä koiruuksia. Hetken ne toohottivat ja kohta taas koisivat.
 
Torstain aamulenkillä paistoi arska ja tuuli reippaasti. Se selvästi suorastaan huusi, että pitää laittaa matot ulos heilumaan. Lenkin jälkeen tein työtä käskettyä. Annoin pojille vihdoinkin ne luut pakkasesta ja kiikutin matot ulos. Siivosin ja pesin kolme koneellista pyykkiä. Tuli mm. pestyä poikien pyyhkeet ja kurapuvut.
 
Luita viedessäni ulos Jomi kirmasi alas omia reittejään ja repäisi yhteen rautatankoon takin kuminauhan irti toisesta päästä. Päätin, että niille rautatangoille piti tehdä jotain, ennen kuin sattuu pahemmin. Vähän se oli haasteellista, mutta loppujen lopuksi sain tangoista vaarattomat. Ne tangot pitävät tiiliä, joilla on aikoinaan tuettu rinnettä. Eroosio on liikuttanut tiiliä ja ne pitäisi astella kokonaan uudestaan. Ainoa vaan, että mulla ei oo nyt ylimääräistä maata käytettävissä. Pitää odottaa, että komposti sanoo “röyh”.
 
Tosiaan tuli täytettyä kompostia risuroskalla. Ylätasanteen puskat olivat alkaneet levitä ja sellaisellehan piti laittaa piste. Puskia jätin sen verran, että on edes jonkinlaista näkösuojaa ja estettä, ettei ihan kallionreunalla hypitä. Tosin siinä pihalla ollessani sain huomata, että Jomi ei paljoa kato missä juoksee, kun saa hepulin. Se veti niin hurjista paikoista, että ihan nousi hiukset pystyyn. Pariin niistä pistin verkkoa esteeksi, ettei äijä kirmaa ihan missä sattuu. Ja sitten toinen ei uskalla mennä ylätasanteen rappuja alas. Tässä on jonkinlainen ristiriita olemassa ;D
 
Pihalla tuli vietettyä 7-8 tuntia. Kun äijät viimein pääsivät sisälle, niin ne alkoivat nukkua. Tosin Jomi päivysti sapuskan varalta, vaikka olikin vetänyt ulkona sen luun. Pöhkö.
 
Luut eivät olleet laittaneet poikien massuja sekaisin, mutta silti sain ylimääräistä siivottavaa. Kuuden aikaan tänään heräsin siihen kun Jomi haukahti. Ensin aattelin, etten välitä. Alkoi tuntua siltä, ettei Jomi ollut samassa huoneessa. Tunne oli oikea, sillä näin vain Ticon. Karvapallot olivat avanneet pari ovea ja menneet kuistille. Siellä oli kuistinmatolla peetä. Ei se ollut löysää, mutta kuitenkin. En tiedä, että kumpi sen oli tehnyt ja kumpi oli avannut ovet. Sinänsä fiksua, että ilmeisesti ajatuksena oli ollut mennä ulos asti, mutta avainta eivät sentään osaa vielä kääntää ;)
 
Tuo ylläri ällötti niin paljon, että kun olin käynyt kaupassa, niin pistin maton koneeseen. Taas oli kivan tuulinen sää, niin maton kuivuminen oli taattua. Nyt on kuistilla ihan puhdas matto.
 
Piti vähän nikkaroida ja sahailla parempaa peitettä Jomin tekosille. Talvella en päässyt puuvarastoni kimppuun, joten piti laittaa siitä, mitä käsiinsä sai.
 
Hmmm... onkohan Jomi “vähän” myöhässä keksinyt, että lumessa voi pyöriä? Tänään näin sen kaksi kertaa kieriskelevän pihalla viimeisiään vetelevässä lumikasassa. Ekalla kerralla häädin sen pois siitä vähemmän puhtaasta kasasta kun ei sen just nyt tarttis sotata itteään. Eipä mennyt kauaa kun herra oli siellä taas kieriskelemässä. Kun käskin sen tulemaan luo, niin se viipotti mun eteen pää ihan märkänä.
 
Vielä pari vähemmän kivaa juttua. Menneellä viikolla äipän tytsistä oli löytynyt punkki! Siis NYT JO! Voi painokelvoton sana sanon mä :/
 
Ja toinen tuli vastaan kun kävin piiiiitkästä aikaa Kaarinan Koirakeskuksen sivuilla. Näin siellä jotain, josta ihan järkytyin. Etusivulla on punaisella teksti, että Kaarinan Koirakeskus lopettaa toimintansa 31.5.2013, ellei yritykselle löydy jatkajaa :( Syyksi oli ilmoitettu muuttuneet olosuhteet. Tuo oli kyllä aikamoinen pommi. Eihän se ole kauaa siinä ollut ja mulla on ollut sellainen käsitys, että niillä meni hyvin. On kyllä todella harmi jos sen toiminta nyt loppuu. Siinä sitten menee hoitola, joka oli mulle sopivassa paikassa ja johon pystyin hyvillä mielin jättämään koirat hoitoon. Ja kaikesta huolimatta elättelin toivoa, että olisin vielä päässyt sinne koirakouluun kun siellä yksinkertaisesti oli niin hyvää koulutusta. Eääääh, tämä oli kyllä tosi kökkö uutinen :(