Siinä näyttää olevan Jomille uusi nimike, mutta ennen kuin enemmän siitä, niin yritän muistella alkuviikkoa.
 
Vaikka rallykisat on jo ihan nurkan takana, niin silti oon nyt päättänyt pitää treenailussa pienen tauon. Siispä ollaan vaan tylsästi lenkkeilty eikä treenitty yhtään. Maanantaina mentiin puolentoista tunnin lenkki. Sen jälkeen Sony oli ihan loppu. Voi, kun toisella on huono kunto. Tai sitten sillä on turhan paksu turkki näille helteille. Tosiaan lenkin jälkeen kun päästiin kotipihaan, Sony lysähti maahan ja läähätti kuin viimeistä päivää. Pidin koiria sisällä noin tunnin ja sitten päästin ne pihailemaan. Sisällä oli viileämpää ja olisi ollut hölmöä jättää pojut pihalle paahtumaan hikilenkin jälkeen.
 
Tiistaina oli Jomskun vuoro rallyilla. Oli mukavan viileää ja pilvistä kun lähdettiin liikenteeseen. Olin kyllä todella iloinen kun ei ollut sellaista samanlaista helotusta kuin oli ollut edellisenä päivänä. Näkymä ja tuntuma olivat vähän pettävät, sillä kun oli kävellyt jonkin aikaa, niin huomasi, että näennäisestä viileydestä huolimatta oli hiostavaa :S
 
Hallissa on seinässä semmoinen pidike, johon voi sitoa hihnan. Omien vuorojen välissä olin tehnyt Jomille sitä, että olin jättänyt sen odottamaan ja ite olin mennyt istumaan jonkin matkan päähän. Se meni hyvin, Jomi oli hiljaa. Hyvin suuri todennäköisyys oli, ettei Jomi olisi ollut hiljaa jos olisin sitonut sen tällä kertaa rataan tutustumisen ajaksi samaan paikkaan kuin sidon isoset. Kuitenkin halusin Jomi pois käsistä, joten kokeilin, että malttaisiko se olla hiljaa seinäpidikkeessä. Siinä hömpällä oli mahdollisuus nähdä mut koko ajan. Tämä toimi ja sain tutustua rataan ilman mökää. Se oli kyllä hieno juttu! :)
 
Istu, eteen, sivu, istu –> 270 o –> istu, koiran kierto –> istu, yhdessä tiivis käännös oikeelle, istu –> kiepsahdus –> liikkeestä maahan –> spiraali o –> istu, juoksuun –> normivauhti –> peruuttava askelsarja –> 270 v –> maali.
 
Ja nyt kun vielä muistan, niin kerron, että viime tiistaina Tico teki ratansa ilman hihnaa. Ties miten monesti on pitänyt tuokin mainita. Jomi teki radan kolmesti hihnan kanssa. Hmm... hmm... hmm... Ekassa radassa oli ainakin se, että liikkeestä maahan menon kyltti yllätti mut. Se tuntui olevan jotenkin hirmu lähellä kiepsahdusta. Siispä talsin iloisesti kyltin ohi :D Tuo sama tunne jatkui muillakin radoilla, vaikka oikein kiinnitin huomiota, että en menisi kyltin ohi.
 
Äh, en mä enää osaa eritellä ratoja. Mitään isompia mokia niissä ei tapahtunut. Vinottamista oli koiran kierrossa ja liikkeestä maahan menossa. Tiivis käännös oikeelle ei oikein ottanut onnistuakseen kahdella ekalla radalla. Onhan Jomi tuon tehnyt ja hyvin on tehnytkin, mutta ei noin nuori voi vielä kaikkea muistaa. Noh, tokan radan jälkeen treenin tätä odotusajallani ja kolmannella radalla Jomsku teki nappisuorituksen :)
 
Muistaakseni ekalla radalla en namittanut Jomia ja sitten sen jälkeen kasvatin namien osuutta. Eka ratahan se on silleen se tärkein ja sen jälkeen voikin pitää vaan kivaa.
 
Kivaa ei ollut kotimatka bussissa. Myöhästyttiin siitä, jolla yleensä ollaan menty. Noh, tiedä sitten, miten paljon se olisi ollut eri, jos oltais ehditty siihen bussiin. Kun on kesä niin kai niitä matkustajia riittää joka bussiin. Tämä, jolla mentiin oli täynnä jo heti kauppatorilta alkaen! Me siis noustiin bussiin toiselta pysäkiltä ja joka penkki oli varattuna. Lisäksi vaunupaikassa oli rollaattori ja kahdet vaunut. Yhdet vaunut olivat ovensuussa. Yök, miten oli turhan tiivis tunnelma!
 
Onneksi ihmisiä poistui tiuhaan, sillä sakkia tuli vaan lisää milteipä joka pysäkiltä. Itäkeskuksen kohdalla joku nainen järjesti shown. Edessä istui jotain ulkomaalaisia ja se alkoi häätämään niitä pois siitä. Huusi jotain, että eivät saisi olla siinä kun eivät ole suomalaisia. En tiedä oliko se muidu kännissä. Tosi vihaiselta se kuulosti. Ihmettelen, ettei kuski puuttunut asiaan mitenkään vaan antoi sen naisen saada tahtonsa läpi. Lopulta kummastellen ne ulkomaalaiset siirtyivät pois siitä paikalta taaemmas. Niitä ei kiinnostanut alkaa kinaamaan.
 
Joku puoli tuntia ennen kotia alkoi pilvipeite repeillä ja arska tulla esiin. Hyvä, että oli malttanut pysyä niinkin kauan pois kärventämästä.
 
Tosiaankin keskiviikkona oli Jomskun synttärit! :) Tämän päivän ohjelman olin suunnitellut jo aikoja sitten. Tosin suunnitelmiin tuli lisä kun sittari keksi pitää alkuviikosta euronpäivät. Siellä oli tyrkyllä ihan ostettavaakin kamaa, joten keskiviikkona taas viipotin niin, että hyvä kun letti vielä pysyi päässä.
 
Seiskalta ylös, lenkki ja sitten sittariin. Eurolla sai sitä sun tätä, kuten esmes kingiksiäkin. Siellä oli yksi hyvältä kuulostava uutuus: kirsikka kingis. Kiireessä sen enempää tutkimatta asiaa nappasin sellaisen testiin. Juuri euroa enempää ei kyllä niistä tikuista viitti köyhtyä. Jäde oli pettymys. Ei se ollut lainkaan sellainen kuin olin kuvitellut: ihanan suklaakerroksen alla kirsikanpunaista jädeä ja sitten suklaasydän. Kirsikkaa siinä oli muutaman kirsikkapalan verran, muuten vaan suklaata. Onneksi tuo jäde ei ollut mun syy lähteä sittariin ;)
 
Alunperin olin suunnitellut lähteväni liikenteeseen puoli ysin aikoihin. Kun nyt tuli tuo kauppakeikka, niin tokihan mä myöhästyin aikataulustani. Millään en voi ehtiä lähtemään puolelta jos kauppa aukeaa vasta kasilta ja matkaan menee noin puoli tuntia. Niin ja ostamiseenkin menee aina jonkun verran aikaa.
 
En ollut syönyt mitään ennen kauppailua, joten piti vähän tankata ennen pitkää lenkkiä. Lähtemään päästiin noin 20 minsaa aikataulusta myöhässä. Olin suunnitellut, että kun lähdetään puoli ysi, niin oltais M&M:ssä kympiltä. Siellä aikaa sai mennä enintään puoli tuntia, jotta ehdittäisiin kotiin klo 12. Siinä sitten olisi hyvin aikaa tehdä valmistelut sun muuta ennen töihin lähtöä. Siispä päästäksemme aikatauluun meillä oli hieman kiinni kurottavaa.
 
Jonkin verran siinä onnistuttiin, sillä kaupan luona oltiin joskus kymmenen yli. Eipä sillä, kyllä me pirupolot paahdettiinkin. Jätin isoset ulkopuolelle ja tietty Jomi pääsi sisälle kun oli hänen synttärit <3 Ostoslistalla oli oma autonturvavyövaljas Jomille. Myöskin olisin halunnut ostaa sellaiset samanlaiset luut kuin hommasin pojille pääsiäisenä, mutta johan niillä oli luut odottamassa pakkasessa. Valjaan valinta oli helppo juttu, sillä Jomille menee sama koko kuin isosillekin. Otettiin viimeinen M koko. Ideana tässä oli, että Jomi sai vähän spessua päiväänsä spessupäivänä. Ihan nätisti Jomi oli kaupassa kuulolla, vaikka olikin paljon uusia ja ihania hajuja. Myyjäkin kehui, että Jomi oli tullut sisälle tosi hienossa kontaktissa. On Jomi sellainen herra hurmaava, että tuntuu ottavan tilan haltuunsa, vaikkei ookaan koolla pilattu ;)
 
Vyö, kassalle ja kiitti ja moi. Ei mennyt ihan näin. Myyjä tiedusteli, että oliko tarvetta punkkitorjunnalle. No tottamaar oli! Sunnuntaina sellainen inhotus oli tarttunut mun pieneen turkkipalloon. Se ällötys olikin todella tiukassa! Se vaan lipesi pihdeistä kerta toisensa jälkeen. Punkki pysyi kiinni, mutta Sonyn ihoa rikkoontui ja karvoja lähti. Lopulta otin sen pskiaisen pois paperin kanssa. Ei ollut kovin oikeaoppinen poisto, mutta ei näyttänyt olevan muuta mahista. Toinen mahis kun näytti olevan, että ennemmin kaivan Sonyn silmän pois päästä, ennen kuin se veen punkki lähtee irti. Oli ottanut kiinni Sonyn oikean silmän yläpuolelle. Siihen nousi mojova patti, joka helotti punaisena kilometrien päähän muutaman päivän ajan. Voih, miksi pitää olla olemassa punkkeja? Mihin niitä tarvitaan? Syökö niitä mikään eläin? Ovat vaan turha riesa maan päällä, joten jos ne häviäisivät, ei tulisi minkäänlaista koloa ekologiseen systeemiin, vai? Ja nyt vielä kun puhutaan, ettei punkeilta ole suojassa oikeastaan missään. Niitä voi olla lyhyessä nurtsissa tai kalliolla, siis roskiin vaan ajatus pitkien heinikoiden välttämisestä, masentavaa :/ Jajaja sitten on ollut puhetta taigapunkista, joka uhkaa levitä Suomeenkin. Se pskiainen kestää kylmää paremmin kuin nämä nykyiset riesat, siispä nyt iski tuplamasennus. Ei liene kannata enempää avautua asiasta tai kohta löydän syyn triplamasennukselle ;)
 
Mutta siis joo, punkkien torjunta oli kyllä ollut mielessä. Myöskin olin nähnyt lehdessä juttua jostain syötettävästä uutuudesta, mutta en nyt jaksanut alkaa asiaa ihmettelemään. Oli kiirus. Myyjä kuitenkin esitteli tuon uutuuden mulle kera erittäin myyvän puheen, sillä mukaani lähti purkki punkkijauhetta. Tuotetta oli kuulemma monet kehuneet ja siinä oli 100 prossan tyytyväisyystakuu. Hinta kyllä pisti vähän maailman pyörimään, 29.90 purkki. Mutta sitä ei sitten tiennyt, että kauanko yksi purkki kestäisi, joten pidemmällä aikavälillä tuote saattaakin olla ihan ok hintainen. Jos tuote todella toimii, niin ilman muuta ostan seuraavan purkin hintaa miettimättä. Pantaa kun noille ei voi laittaa: ovat leikkiessä ja uidessa hankalahkoja, eikä Sony anna pannan olla muilla. Niskaan laitettavat liuoksetkaan ei nappaa jo senkään takia, että oon kuullut niistä monta kauhutarinaa koirista, joille se ei sovikaan. Ticolle oon sitä kerran laittanut eikä sille silloin tullut mitään oireita. Ei tainnut tulla punkkejakaan, mutta ei siihen näytä muutenkaan niitä tarttuvan. Toiveikas oon tuon jauheen suhteen!
 
Poikettiin risman kautta. Tarttin maitoa ja vihdoinkin muistin ostaa kakkapusseja. Niin monta kertaa niitä on pitänyt ostaa kun oon kauppaan lähtenyt, mutta mutta ei vaan oo niitä kotona kuitenkaan näkynyt ennen keskiviikkoa.
 
Kun lähdettiin liikenteeseen taivaalta vähän ripsutteli vettä. Se pisti miettimään suunnitelmani toteuttamiskelpoisuutta. Päätin kuitenkin lähteä kun oli Jomin synttärit. Pienen piti saada jotain spessua päiväänsä. Sade ei kestänyt kauaa ja jonkin aikaa saatiin kävellä pilviverhon alla. Loppujen lopuksi se arska ryömi esiin ja paluumatka oli yhtä tuskaa! Meillä oli tietty paahto päällä, jotta saatais kurottua aikataulua kiinni. Siinä onnistuttiin ja kotona oltiin viittä vaille 12.
 
Olo oli niin inha, että oli pakko suihkutella ja viilennellä ennen töihin lähtöä. Oli niin tuskastuttavan kuuma, että ajatus sukeltamisesta jääpalojen täyttämään veteen tuntui ihanalta. Jos mun vähemmän karvaisen olo oli noin tukala, niin voi vaan miettiä, että miltä tuntui mun karvakamuista, etenkin pienestä turkkipallukasta...
 
Ja nyyyt aploodeja mulle, että muistin punnata Jomin ennen ruokintaa. Jomin 1 vee paino oli 13,5 kiloa.
 
Torstaisen kauppareissun jälkeen mua odotti kotona lainehtiva lattia. Mitä ilmeisimmin asialla oli ollut Jomi. Myöhemmin sain siihen vahvistusta. Oon muuten keksinyt miten saan purettua kauppakassit rauhassa, ilman ilosta hyppiä koiria. Käsken ne maahan ja siinä ne pysyvät :) Jomikin makoilee hienosti, vaikka vaihtaisin huonetta. Kuitenkin Jomin suoritus lässähtää ihan lopussa. Pieni ei vaan malta pysyä turkissaan kun alan kaivella esiin nameja. Silloin maasta pomppaa pystyyn yksi innokas ahmatti. Ei se siellä oikein pysy, vaikka sanoisin “maa” vähän ennen namien kaivelua. Mutta on kyllä paljon mukavampi tapa tuo purkaa kauppakassit kun ei tartte hokea, että “älä hypi” tai “pois sieltä” tai “nyt alas” tai tai tai.
 
Keskiviikkona ei ollut mitään mahkuja räpsiä kuvia synttärisankarista. Nyt taas haikailen ihanan yövuoron perään, jolloin se olisi ollut mahdollista... muutenkin oli mukavampaa olla töissä öisin kun sitten oli koko päivä aikaa touhuta juttuja. Mulle kun tuntuu sopivan se, että saan tehtyä jutut ennen töitä. Lisäksi öisin ei tullut radiosta uutisia puolen tunnin välein. Kun menin yöksi töihin, niin tykkäsin kuunnella päivä tunnissa ohjelman loppua. Se oli aina menossa kun avasin radion. Nyt tulee uutisia niin massiivisella syötöllä, etten enää jaksa kuunnella kyseistä ohjelmaa. Pelkkää toistoa jo niin miljoonaan kertaan kuulluista uutisista :/ Yöllä ei tarvinnut kärsiä urheiluradiostakaan kuin kerran. Nyt joka tunti joutuu sitäkin moskaa sietämään. Yöllä tuli paljon parempaa musiikkia. Nyt on hyvin harvinaista jos kuulee muuta kuin suomenkielisiä biisejä. Nekin on ihan ok, mutta tykkään kuulla myös enkunkielisiäkin biisejä. TOKI voisin vaihtaa kanavaa, mutta kun tuolla kanavalla on ohjelmia, joita haluan kuulla, enkä jaksaisi kuluttaa aikaani ettien oikeaa kanavaa vähän väliä. Toisaalta taas se on nyt aikas makiaa, että on vaan neljä työvuoroa per viikko. Ja oikeestaan jos saisin mennä töihin tunnin tai pari myöhemmin, niin homma olisi aikas pöörffikti. Sitten ehtisi tehdä jutut rennolla meiningillä. Jopas meikäläisen jutut tänään harhailee. Ihan kuin tekstiä ei olisi jo muutenkin riittävästi! ;)
 
Niin joo juu. Siispä kaupan jälkeen kamera kourassa pihalle nököttämään. Olishan mulla ollut muutakin tekemistä kuin vaan istuksia, mutta ei ne jutut olleet mitään sellaisia, joita ei olisi voinut siirtää. Nyt kai moni toivoo, että olisin kuvailun sijasta päivittänyt bloksuani, jolloin olisi tullut vähemmän luettavaa ;) Päivitys kun oli yksi jutska, joka löytyi “to do” –listalta.
 
Se oli mukavaa vaan olla ja kattella Islannin idioottien puuhia. Välillä viipotettiin pitkin pihaa ja välillä otettiin rennommin. Pojilla oli leluna megavingun jämä ja se saikin kovaa kohtelua kun kaikki halusivat sen itelleen. Lelusta irtosi niitä vinkuja ja etenkin Jomi innostui vinguttelemaan niitä samalla kun kieriskeli nurtsilla. Toisinaan Sonyn onnistui napata vinku Jomilta ja turkkis koitti tuhota vingun. Sain hupaisia kuvia kun se vinku oli suussa kyseisillä koirilla. Etenkin Jomin tapa pitää sitä vinkua on niin hauska :D
 
 
             one3-normal.jpg
                                      Tässä megavinku saa kovaa kyytiä...
 
 
             one4-normal.jpg
                                           ...tässä taas kovaa kohtelua.
 
 
             one9-normal.jpg
                                   Vinku vie huomion pois oleellisemmasta :D
 
 
             one10-normal.jpg
                  Niinkuin tässäkin: en pysty kattomaan kuvaa ilman hymyä xD
 
 
             one14-normal.jpg
                                     Ja taas pääosassa on vinku! XDDDD
 
 
             one23-normal.jpg
             Jomi tarttee jotain suuhunsa, jotta nurtsilla pyörimisessä olisi ideaa.
 
 
             one5-normal.jpg
                                       "EI! Eieieieieieiiiiih, et saa tätä!!!"
 
 
             one1-normal.jpg
                                             Pienen koiran pienet eväät ;)
 
 
             one19-normal.jpg
                                       Nyt on Ticon vuoro juoksuttaa Jomia.
 
 
            one21-normal.jpg
                                     Tico pusuhyökkäyksen kohteena.
 
 
            one7-normal.jpg
                                                      "Hyh, hellettä!"
 
 
            one8-normal.jpg
                                   Että mä tyksin tuosta Jomin hännästä! xD
 
 
            one17-normal.jpg
                                         Suuri metästäjä huomasi ötökän.
 
 
            one13-normal.jpg
                                        Hieno sommitelma, karvapallot :)
 
 
            one15-normal.jpg
                                Tico se vaan jatkaa kesäflunssan pakoilua xD
 
 
 
 
Kiinnostuneille on tarjolla videoklippi Ticon huivin vippauksesta
 
 
Tässä taas klippi Jomin omasta kivasta nurtsilla.

 

Jomi oli muutenkin hauska. Se taas tuli pyytämään multa vettä. Jos kellarinovi on auki, niin Jomi menee vesiastian luo. En tiedä miksi, mutta nyt annoin pojille vettä vadista. Jomi tykkäsi ideasta, sillä nyt pystyi uittamaan varpaita paremmin vesiastiassa! Se sitten lotrasikin vesikupissa ja sen nähdessäni ei ollut epäselvää kuka aiheutti keittiöön tulvan kun olin ollut kaupassa. Otin Jomin touhusta videotakin.
 
 
             one6-normal.jpg
                                              Jomin uusi kesäharrastus.
 
 
Lotrausta videolla.
 
 
Yhdessä vaiheessa vatiin joutui megavingun jämä. Se oli Jomista vähän, että “hyyyih!”. Mokoma neiti ;) Jomi onki lelun pois vedestä, vaikka se sitä inhottikin. Saatuaan lelun pois vadista, Jomi heitti lelun äkkiä pois eikä tiennyt miten pitäisi suhtautua leluun joka oli samalla aikaa sekä inhottava, että kiinnostava. Jos joku toinen otti lelun, Jomi syöksyi kärppänä tavoittelemaan lelua ja kun se sen sai, lelu lensi maahan. Jomsku on pöhkö ;D
 
Perjantaille olin suunnitellut citykierrosta poikien kanssa, mutta asiat eivät menneet kuten olin suunnitellut, niin se sitten jäi. Aamulenkillekin tuli lähdettyä myöhemmin kuin olin suunnitellut. Silloin oli kiva ja pilvinen sää. Näin pari kuvauksellisen näköistä kukkakohdetta ja mielessäni laitoin koiriani posettamaan niiden edessä. Kukkien lähellä ei ollut mitään, mihin olisi voinut sitoa muut koirat odottamaan yksilöposen ajaksi. Tehtiin pieni lenkki, jätin isoset kotiin ja otin kameran mukaan. Juuri kun olin avannut ulko-oven, niin mitäs mä näinkään: arska paistoi. Sehän ei passannut lainkaan, sillä sitten mun olisi pitänyt kuvata vastavaloon. Murh!
 
Sekin plääni muuttui ja annoin sitten pojille pakkasesta luut. Kuvaamaan lähteminen oli ihan turhaa. Ite aloin leikata käsin yhtä nurtsialuetta. En ollut mitenkään päättänyt, että leikkaisin sen kokonaan vaan aloin nipsiä sillä aatoksella, että nipsin niin kauan kuin jaksan ja loput sitten joskus.
 
Niin siinä vaan kävi, että tuli nipsittyä koko alue. Kolme tuntia siihen meni eikä se edes tuntunut missään vaiheessa siltä, että ei jaksais. Öööh? :D Heinät levittelin ympäriinsä kun en tiennyt minne muuallekaan laittaa ne. En halua tehdä mitään yhtä isoa heinäkasaakaan, ettei joku örvelö keksi tehdä pesää siihen. Nyt on lyhyttä nurtsi ja kun sitä nipsin, niin mielessäni maalailin, miltä se näyttäisi ilman minkäänlaista rehujen kurissa pitämisyrityksiä. Pajuja pojahtaisi moneen paikkaan hyvin nopsaan. En tiedä montako, mutta todella monta pajunalkua sai kyytiä. Lupiinit rehottaisivat myös hyvin iloisesti. Ja sitten puska, jonka nimeä en tiedä, mutta se on ihan mahdoton leviämään. Ainoat, jotka armahdin olivat metsämansikat. Niitä voisi tulla enemmänkin!
 
Nipsimisen jälkeen kaivoin maasta yhden pari vuotta sitten tuhotun pajunpuskan juuret. Ne kerrat, jolloin olin siimuroinut alueen, niin ne tyngät ikävästi kolahtivat laitteeseen. Eivätpä kolahda enää. Itse asiassa se on sellainen paikka, että en pistäisi pahaksi, vaikka koirat sinne tekisivätkin kuoppia. Jätin sen juurien aiheuttaman kolon peittämättä ikään kuin vinkiksi ja kimmokkeeksi ;)
 
Kun luut oli jyrsitty niin sitten kaikui pihalla Sonyn jahtihaukku poikien rundatessa ympäriinsä. Sony taitaa olla äänekkäin jahtaaja. Kyllä Ticokin joskus haukkuu kun taas Jomi ei oo vielä koskaan haukkunut leikin aikana. Rundaamisesta ja peuhaamisesta tuli tietty jano ja Jomi taas tuli pyytämään multa vettä kun nipsin ruohoa. Laitoin veden taas vatiin ja kun jano oli sammutettu, niin johan vettä lensi ympäriinsä Jomin kaivaessa vedet ulos vadista.
 
En oo pahemmin yrittänyt edes opettaa (...) Jomille noutoa, mutta tänään sain sen tuomaan mulle palloa. Jomi lähtee erittäin hanakasti liikkuvan perään. Aiemmin se onkin ollut sitä, että Jomi on lähtenyt heitetyn perään, mutta sitten sen kiinnostus on lopahtanut. Tällä kertaa onnistuin houkuttelemaan Jomin luo ilman, että se pudotti palloa :) Sitten hetki vetämistä lötsön pallon kanssa ja uusi heitto. Tällä kaavalla sain Jomin tuomaan palloa. Nyt kun poju hiffaa, että tuomisen jälkeen pääsee taas jahtaamaan, niin eiköhän mulla ole kaksi koiraa, jotka noutavat. Tico on ihan pro tässä asiassa. Sonya touhu ei oikein nappaa.
 
Jonkun ajan päästä taas multa tultiin pyytämään vettä kun vesi oli kummallisesti hävinnyt astiasta. Laitoin nyt vadin ihan täyteen vettä, sillä halusin nähdä, että mitä Jomi siitä meinasi. Jospa se tykkäsi viskoa vettä vain vajaista astioista? Njääh, kyllä se vesi sai nytkin kyytiä. Hain kamerani ja kuvasin Jomin uutta kesäharrastusta. Se on niin kauan hauska juttu kun se pysyy ulkoharrastuksena. Sisälle sitä ei tarttis siirtää...
 
Jomi on hanakka lähtemään liikkuvan perään ja samalla innolla se tarttuu kiinni leluihin ja muihin mitä on mun kädessä. Se ei mieti vaan toimii ensin ja toisinaan kädet on jopa vaarassa kun Jomi vaan hyppää kiinni mitä mun kädessä sitten onkaan. Oli se sitten vaikka vati. Kun nostin vadin maasta, niin Jomi kävi kiinni siihen. Sitten se tajusi, että ei se ollutkaan mikään varsinainen lelu. Kohta taas herra oli kita ammollaan kun kaadoin vadista pois viimeiset pisarat. Ukkeli yritti ottaa kiinni pisaroita. Se on ihan uskomaton se kiihko, jolla Jomi tarttuu kiinni esineisiin. Siitä saisi varmaan vaikka hyvän suojeluharrastuskoiran. Varmasti kävisi kiinni siihen “hanskaan”. Tai voi olla, että vieraassa paikassa jänskätys voisi hämmentää eikä sitten kävisikään kiinni – ainakaan heti. Kotioloissa en usko, etteikö Jomi roikkuisi hanskassa kera hurrrrrrjan ärinän. Tosin muistaakseni suojelukoira ei sais äristä. Pöhkö pöhkö pöhkö pikku poika :D
 
Eihän tuo lotraaminen ole mitenkään poikkeuksellista. Oon kuullut juttuja vedellä lotraavista isliksistä ja olihan Ticollakin pentuna kiinnostusta veteen. Se kippasi vesikuppinsa kun jätin sen yksin ja kun vedettiin vessanpönttö, Tico oli salamana paikalla kurkkimassa katoavan veden perään :D Ticolla oli myöskin tapana uittaa leluja pöntössä. Mun pöntössä uiskenteli mm. hai ja karhu ;D Että vedellä lotraaminen ei ole poikkeuksellista, mutta se on hupaisan näköistä. Tässä vielä parempi pätkä Jomin tyylinäytteestä asian suhteen. Senpä myötä toivottelen teille hauskaa viikonloppua!
 
 
 
 
 
Just Like the old times
 
Vielä tämmönen pikku juttu. Jomin tulo ei oo ainakaan vielä vaikuttanut mitenkään siihen seikkaan, etteikö isoset vielä joskus leikkisi ihan kahdestaankin. Siis asiat täällä on yhtä hyvin kuin vaikkapa vuosi sitten tai vaikkapa kesällä 2009. Miksi mainitsin tuon vuoden? Siksi, että uusimman Hundurin (islisyhdistyksen lehti) takakannessa on isosista kuva tuolta vuodelta. Aika vanhoja kuvia toimituksen arkistosta näemmä löytyy! Laitan sen kuvan tähän, sillä tiedän, että blogiani lukee sellaisetkin, joilla ei ole islistä. Sen kuvan lisäksi laitan pelmukuvan isosista, jonka otin torstaina. Jomi ei näemmä sekoittanut pakkaa vaan toi siihen kivan lisämausteen :)
 
 
                                 2-normal.jpg
                                               Luomupose vuodelta 2009
 
 
             one2-normal.jpg
                                                Isosten oma leikkihetki.