Olin suunnitellut tekeväni kapulatreeniä ruokinnan yhteydessä, mmuuutta eipä niin sitten käynytkään. Viime perjantaina tuli jotain lumen tapaista alas taivaalta. Lauantainakin sateli välillä jotain valkoista. Sitten vettä ja päälle pieni pakkanen. Näin oli tehty luomujäärata. Jösses missä kunnossa tiet olivat koko alkuviikon! Täällä päin tienhoito ei ole yhtä aktiivista kuin jonkin matkan päässä. Pyörällä ajaminen oli liian pelottavaa tiellä, jota ei ollut kertaakaan aurattu kun taivaalta oli tullut ties mitä moskaa. Autot olivat ajeluillaan juntanneet sen niin tiiviiksi, että luistimet olisivat olleet varsin hyvä vaihtoehto liikkua sillä tiellä. Tietä ei ole valaistu, joten siinä oli yksi syy lisää työntää pyörää kohti hoidetumpia teitä. Pyörän työntäminenkin oli varsin haasteellista kun takarengas liukui vähän väliä “pois alta”. Työmatkoihin piti varata enemmän aikaa. Tuo liukastelu ja kieli keskellä suuta ajelu oli niin rankkaa, etten jaksanut töistä tultuani alkaa kouluttaa poikia. Halusin vain nukkumaan. Illemmalla taas en viittinyt kun pyrin antamaan ruuan aamulla, jotta poitsut tyhjentyisivät mahdollisimman hyvin yöksi.
 
Se moska oli niin piukassa, että jäärata oli ja pysyi vaikka vettä satoi joka päivä. Vasta torstaina pystyi sillä tiellä ajamaan pyörällä. Sitten pitikin mennä kauppaan, joten taas jäi kapulointi... Perjantaina taasen puhkesi eturenkaankumi kun tulin töistä. Onneksi ei puhjennut töihin mennessä. Että eipä sittenkään kapuloitu. Siitä huolimatta Sony ei järjestänyt mulle ylläreitä viikon aikana. Hienoa Sony. Ehkäpä se oli sen verran lääketokkurassa, ettei jaksanut alkaa hötkyillä ;)
 
Onneksi nyt on takana pelkät veskilenkit ja voi mennä pikkuisen pidemmälle. Lenkit on olleet niin lyhyitä, etten oo viittinyt vaatia pojilta arkiseuraamista kotitiellä. Ovat saaneet käyttää joka askeleen mahdolliseen tarpeiden tekoon. Nyt kun pelkät veskilenkit ovat ohi, niin kotitiellä pitää taas kulkea nätisti vieressä.
 
Sony on ollut helppo hoidettava ja lääkittävä. Lääkintähetki on ollut mulle hupaisa hetki. Kipulääke on mennyt joka kerta alas paljaaltaan. Antibiootit ovat menneet kätkettyinä potilaan massuun yhdellä nielaisulla ja sitten on odotettu lisää. Kauluristakin Sony pääsi eroon loppuviikolla. Ei se tainnut oikein koskaan tulla sinuiksi sen hökötyksen kanssa. Tassun huuhtelut ovat sujuneet hyvin. Ja vinkistä Sony sai myös hierontaa takaosaan. Kiitokset vinkkaajalle :)
 
Leikkiä nuo ovat yrittäneet vääntää ja musta alkoi tuntua ilkeeltä kieltää niitä useasti. Niinpä päätin herättää poikien sisäisen vahtikoiran. Kun alkoi näkyä leikkiyrityksiä, niin mä koputin pöytään, seinään, tms. ja pojat lopettivat leikin siihen. Luulivat jonkun olevan tulossa ja alkoivat kuunnella korvat höröllään. Saas nähdä montako kertaa menevät vielä tuohon vipuun. Vielä pitäisi noin viikon verran ottaa rauhallisesti. Leikeistä vielä, että on tuo Sonyn tassu ainakin kosketusarka kun jos Tico on siihen osunut, niin Sony on ärähtänyt. Ticolle on riittänyt yksi ärähdys. Sitten Tico on mennyt istumaan vasten seinää ja ollut sen näköinen, että “hui!”. Joskus se tunkee ittensä nurkkaan kyhjöttämään :D
 
Pyöränrengas on nyt paikattu. Ainakin toivon niin. Se olikin varsin mystinen paikkaamisjuttu. Kun reikä oli löytynyt ja kumia hiottu, niin olin valmis laittamaan liimaa. Paikkarasiassa ollut liima oli kuivunut. Jippii... Jos Sony olisi ollut kunnossa, niin ei olisi ollut mikään ongelma lähteä hakemaan sitä poikien kanssa. Mutta Sony ei ollut ja mä en todellakaan kävele kovin helpolla yksin ilman koiria tuntikaupalla. Siispä soitin äipälle. Tiesin hänen menevän mun ohi lauantaina, joten pyysin häntä tipauttamaan liiman ohimennessä. Noh, äippä toi sen liiman erikseen jo perjantaina. Ei mulla nyt niin hätä ollut. Hyvin olisin voinut odottaa seuraavaan päivään. Paikkasin kumin ja annoin sen olla pumpattuna usean tunnin. Ei ollut kiirettä, niin hyvin pystyi tuolleen kattomaan pysyykö se ilma vaiko ei. Ilma pysyi, joten paikkaus oli onnistunut. Laitoin renkaan paikoilleen ja aloin pumpata siihen ilmaa. Voi nyyhky miten masentavaa oli kuulla sihinää pumppaamisen aikana! Ei vaan kun rengas irti ja ettimään uutta reikää. Aattelin sisuskumin vahingoittuneen paikoilleen laiton aikana. Kumiin oli vaikeaa saada ilmaa. Lopulta sain siihen ilmaa sen verran, että pystyin toteamaan, ettei kumissa ollut reikää. Siis aivan turhaan olin irroittanut renkaan, ärrrh! Kumiin ei kuitenkaan saanut ilmaa ja pähkäilyn jälkeen löysin vian venttiilistä. Vaihdoin venttiilin ja ilma pysyi kumissa. Kumit paikoilleen ja ilmaa renkaaseen. Taas sihinää, nyyh. Nyt kokeilin ekana venttiilin vaihtoa ja se auttoi. Mitä kummaa sille venttiilille voi tapahtua siinä kun sen laittaa vanteessa olevan reiän läpi??? Pyörällä on tehty koeajo tuntien jälkeen renkaan paikoilleen laitosta, mutta oli kyllä niin kummallinen paikkaussessio, että vähän jäskättää selviänkö töihin kunnialla...
 
Eilen vihdoinkin tultiin hienosäätämään tuota porttia. Senhän piti tapahtua jo lokakuussa vaan eipä tapahtunut. Marraskuussa laitoin kyselyä, mutta ei kuulemma ehditty. Annoin asian olla. En jaksanut alkaa lähetellä turhia kyselyjä. Mulla kuitenkin oli portti ja sehän se oli pääasia. Perjantaina sahasin siihen lisää maavaraa. Yllättäen lauantaina multa kysyttiin, että sopiiko tulla kattomaan sitä porttia! Että oli iloinen ylläri. Porttia hienosäädettiin ja nyt se toimii todella vaivattomasti. On ihan nautinto availla ja sulkea sitä kun ei tartte samaan aikaan vääntää toista puolta!
 
Tämä dino sai viikolla levysoittimen! Isä oli joltain ullakolta onnistunut semmoisen bongaamaan. Soittimen entinen omistaja oli sanonut, että se maksaa 20 e jos se toimii. Muutoin sen voi heittää menemään. Ohjekirjaa ei mukana tullut, mutta onneksi siinä ei ole liikaa nappeja vaan tämmöinen tumpelokin pääsi melko nopsaan jyvälle soittimen toiminnoista. Siinä on automaatiota sen verran, että soitin laittaa ite neulan paikoilleen. Ei tartte asettaa sitä niinku leffoissa oon nähnyt. Hihi, mulla onkin parempi soitin kuin leffoissa ;) Soitin toimii, joten ilolla maksan sen 20 e. Jossain vaiheessa siihen pitää hommata kaiuttimet, sillä nyt se ääni tulee töllön kautta. Ite en tuota hokannut vaan portin kunnostaja sai sen niin toimimaan. Hupaisaa on, että soitin on merkiltään Sony ;D Tämä uusi Sony on helpompi käyttää ja tottelee loistavasti. Tämäkin Sony on toisinaan hyvin äänekäs, mutta lopettaa ääntelyn kun niin haluan. Vaikka nuo Sonyt hyvin erilaisia ovatkin, niin silti tulevat loistavasti toimeen. Ei meinaan ollut mitään ongelmia saada niitä yhteiskuvaan. Tämä eloisampi Sony laittoi kaiken charminsa peliin asettamalla päänsä Sonyn päälle. Mulle olisi riittänyt pelkkä makoilu kaiman vieressä, mutta posetuksen ammattilainen osaa keikistelyn taidon.
 
Ticolle ei ole olemassa vastaavanlaista kaimaa (en ainakaan tiedä), joten piti keksiä missä se saisi posettaa. Tico sai esitellä sukkia, jotka päätyvät äipän joululahjaksi. Musta ne on tosi ihanat vaikka rotu on ihan väärä. Kyllä niitä pitää täällä esitellä. Ajattelin kokeilla saisinko Ticon suhtkoht samanlaiseen asentoon. Painoin hellästi Ticon pään alas ja käskin pysyä siinä. Ja Tico pysyi! Kiitos pojille hienoista posetuksista :)
 
                                                
                                                                                                Kaimat
 
                                                
                                                                                   Ihanat väärän rodun sukat