Goodbye
 
Heräämisen, tankkaamisen ja isosten pihailun jälkeen vuorossa oli lenkura Jomin kanssa. Se oli päämärätön lenkki, siis en suunnitellut meneväni tiettyä reittiä. Treenittiin vetämättömyyttä (taas!). Aina kun Jomin hihna kiristyi, mä vaihdoin suuntaa. Se oli sellaista aikamoista eestaas veivaamista. En tiedä oliko siitä mitään hyötyä, mutta pakko koittaa vaan jaksaa yrittää tehdä jotain tälle ikuisuusropleemalle. Se, että lenkittää kolmea koiraa yhtäaikaa vaatii mun mielestä sen, että koirat osaavat kävellä hihnassa vetämättä. “Ei se opi ikinä! – tai ehkä se joskus... – ei tuu mittään! – toisaalta taas..” Tollasta kamppailua käyn asian suhteen mielessäni vähän väliä. Mikä tässä voi olla niin ylivoimaisen vaikeaa hoksata kun muuten koiruus vaikuttaa aikas nokkelalta?
 
Piipahdettiin koululla vähän treenimässä. Kokeilin, että vieläkö Jomi huoli metallikapulan suuhunsa. Olihan se edellisenä iltana jyrsinyt metallista ananaspurkkia suurella innolla, mutta ei se kuitenkaan välttämättä tarkoita, että metallia pistettäisiin suuhun käskystä. Ei Jomi vierastanut kapulaa. Otin muuten videota kun Jomi jyrsi sitä purkkia. Tico vähän töni mua kun kuvasin... Btw nuo videoruudut voisivat olla pienempiä. Ite en niiden kokoon pysty (tai sitten vaan osaa) vaikuttaa.
 
 
 
 
Isoset pääsivät pihalle kun me kotiuduttiin. Pakkasin repun ja tein muut valmistelut. Sen jälkeen möksääni jäi vartioimaan maailman pelottavin vahtikoira ;D
 
Noin tunnin kuluttua oltiin Kaarinan Koirakeskuksen pihalla. Se oli sitten totta, että se paikka lopettaa :( Järjestivät jäähyväismätsin, jonne tietty piti mennä kun olosuhteet sen sallivat. Tästä mätsistä sain tiedon ihan sattumalta kun äippä kyseli ja googletteli koirahoitoloita siltä varalta jos sattuu lähtemään reissuun kesällä. Alkuun vähän harmitti, että mätsin päivämääräksi oli laitettu 25.5., sillä jo aikoja sitten tkamu oli kysellyt, että oliko mulla 25.5. mitään. Silloin en tiennyt mätsistä, enkä osaa sanoa, että olisiko se tieto loppujen lopuksi merkannut mitään. En viittinyt alkaa “hankalaksi” yhden mätsin vuoksi, joten näytti, ettei sinne ollut mahdollista mennä.
 
Tilanne muuttui kun sain tiedon, että koska vieraat olisivat tulossa. Aika oli sen verran passeli, että hyvin ehti piipahtaa mätsissä ainakin hakemassa värit jos ei muuta. Oli jotenkin kolkko olo kun jonottaessani ilmoittautumisjonossa kattelin lähestulkoon tyhjää huonetta jossa oli aiemmin ollut pienehkö koiratarvikeputiikki. Kyllä, mulla oli vähän surullinen olo, vaikka se ihan hassulta tuntuukin. Itteäkin ihmetyttää, että miten mä suhtaudun tuon lopettamiseen niin tunteella. Olihan se kaiken kaikkiaan kiva paikka. Osaava, innokas ja ideoita pursuava kouluttaja tarjosi parasta koulutusta, jota olin koskaan saanut. Niitä treenejä tulee kyllä ikävä. Ja koirahoitolaan oli helppo jättää koirat kun tiesi, että ne olivat hyvässä hoidossa.
 
Paikan lopettaminen tuli kyllä sikälikin yllärinä, että vielä syksyllä niiden sivuilla kerrottiin, että kouluttajat kouluttautuvat lisää ollakseen parempia kouluttajia. Tämän takia kurssi- ja hoitolatarjontaa oli vähän karsittu. Vaikka teenkin nyt pelkkää iltaa, niin jotenkin kuitenkin elättelin toivoa, että vielä pääsisin treenimään sinne. Ehkä jonkun aamukurssin muodossa tai jotain. Nyt sen toiveen voi kuopata totaalisesti, niisk.
 
Isoset olivat häkissä sen aikaa kun kävin ilmoamassa ne. Ei ollut helppoa jättää Jomia kotiin. Olisihan se ollut kivaa, että sekin olisi ollut messissä ja kouluttaja olisi voinut nähdä Jomin. Mutta kun herralla on paha tapa mökätä, niin en sitten viittinyt ottaa sitä huutamaan sinne pihalle. Onneksi Jomille oli tiedossa aktiviteettia, niin oli helpompi skipata sen viimeinen mahdollisuus osallistua pentukehään.
 
Ilmoittautumisen jälkeen otin Ticon ulos häkistä ja menin rallyilemaan kehään. Yritin tehdä sitä tiistaista rataa, mutta kehä oli sen verran pieni, että piti jättää jotain pois tai muuten soveltaa. Ticolla meni jonkin aikaa siihen, että se skannasi ympäristöään. Sitten kun skannaukset oli tehty, niin sen jälkeen Tico meni hyvin. Rallyilyn päälle otettiin vielä vähän ympyrän juoksua ja seisotusta.
 
Sonyn kanssa oli sama meininki. Senkin piti skannata ympäristöä. Peruttava askelsarja ei nyt vaan ota onnistuakseen. Jos ei muuten, niin viimeisessä kolmen askeleen pätkässä menee mönkään. Sony hidastelee ja jää liian kauas kun pysähdyn. Kun kehotan Sonya tulemaan lähemmäs se menee mun sivulle. Eikä tää oo yhtään sen parempi vaikka mulla olsi nami kädessä. En tajua mistä nyt kiikastaa.
 
Treenailun jälkeen otin Ticonkin ulos häkistä ja sitten vaan oltiin. Pojat saivat ihmetellä kaikessa rauhassa ympäristöä. Häkki kutsui Ticoa vasta sitten kun alkoi olla isojen aikuisten vuoro astua kehään. Olin kiinnittänyt häkin päälle peiton pyykkipojilla, niin ei päässyt tuuli viemään näkösuojaa pois.
 
Pieniä aikuisia oli vain 8. Yllättävän vähän. Tästä heräsi toive, että ehkä ehdin vielä käydä värikehissä (tai –kehässä). Isoja aikuisia oli 17 eli hyvin ehdin hommaamaan lisätreeniä.
 
Sonyn numero oli 403 eli se sai mennä ekana. En enää muista, että mikä koira oli parina. Tuomarina oli meitin pirtsakka kouluttaja. Ensin hetki seisotusta, sitten yhdessä ympäri, jonka jälkeen tutkiminen. Vielä kierros ympäri ja parin taakse seisomaan. Kaikki meni kivasti Sonyn kanssa. Sillä oli muutaman kerran aikeita haukkua, mutta onnistuin tukahduttamaan sen aikeet. Lopuksi vielä yksi kierros yhdessä. Punainen nauha saatiin :)
 
Ticon kanssa sama rituaali. Ticon numero oli 407, joten sekin meni ekana. Tutkiminen meni ihan ok, vaikka Tico meinasi alkaa jutella kouluttajalle / tuomarille. Tico taisi pistää haukuksi siinä viimeisessä ympyrässä ennen parin taakse menoa. Sinänsä oli ihan hyvä, että Tico mokasi, sillä ei olisi ollut kivaa saada kahta punaista. Olisi ollut tylsää joutua arpomaan poikien väliltä. Tico hommasi itelleen sinisen, joten mun ei tarvinnut arpoa :)
 
Sinisten kehässä mentiin kaksi kierrosta yhdessä ympäri (selvästi liiketuomari ;) ) ja sitten seisotusta. Tuomari kävi vielä vähän silittelemässä koiria ennen kuin alkoi tiputtamaan “ylimääräiset” pois kehästä. Tico jaksoi jonkin aikaa seistä hyvin, mutta sitten se alkoi jossain vaiheessa peruttamaan. Vähä vähältä se käveli pakilla ja äijää sai sitten olla vähän väliä korjaamassa oikeaan asentoon. Ei sijoituttu, mutta jos näinkin hyvin menisi erkkarissa, niin olisin tositositosi tyytyväinen! Mutta mieluusti ilman pakkia, Tico.
 
Sonyn kanssa sama juttu ja ihan ok meni. Ei sijoituttu, mutta olin tyytyväinen, ettei herra tällä kertaa mökännyt :) Sitten kamat kasaan, viesti tkamulle ja kuonot ja nenä kohti kotia. Kello oli vähän yli neljä ja viideltä oli sovittu treffit. Saattoi olla, että ehdin kotiin ennen vieraita, mutta siltä varalta, että en ehtisi, niin piti pistää viestiä. Tkamu kyllä tiesi mun olevan mätsissä.
 
Ei tuntunut yhtään pahalta jättää isosia sisälle kun ne olivat saaneet viisi tuntia ulkoilua ja astetta erilaisempaa ohjelmaa päiväänsä. Sen sijaan vähän haikealta tuntui se, että oltiin käyty sanomassa mukavalle paikalle goodbye :(
 
 
 
Hello
 
Murheellinen mieli unohtui helposti kun näki pihalla vipeltävän viisi islistä! Ihan kuulkaas meni sellaiset innostuksen väreet pitkin kehoa. Kävi niin hyvin, että oltiin jo melkein kotona kun meidän takaa tuli tuttu auto, eli aika nappiin meni ajoitus. Mulle oli tullut kuuma kävellessä ja jääkaappikylmä ananaspurkki oli päällimmäisenä mielessä. Ei sellaista viittinyt yksin nauttia, joten kysäisin, että oliko muut ananaksen ystäviä. Onneksi niitä löytyi ja oli mukavampaa nauttia viilentävä herkku.
 
Jomia sai alkuun olla häätämässä pois aidan vierestä haukkumasta naapurin koiraa. Onneksi se uskoi muutaman napakan käskyn jälkeen ja keskittyi sitten enemmän aidan sisäpuolella oleviin kavereihin. Koirat tulivat pääasiassa hyvin juttuun keskenään. Neesellä ja toisella nartulla tuli kähinää luusta. Neese on kipakka neiti joka kyllä pitää huolen omistaan ja kaikesta muusta jonka haluaa omistaa. Jo pentuna se teki ukilleen selväksi, että ei muuten juoda samasta vesikupista. Noh, neiti löysi jostain luun ja tepasteli pihalla sen näköisenä kuin olisi ilmoittanut kaikille”I`m the queen! I´m the queen!” Toinen tyttö kiinnostui luusta myös ja taisi siinä Jomikin palloilla. Neideille tuli kränää ja niiden piti ottaa aikalisä. Jomi oli vähän hämmentynyt tyttöjen rähinästä. Onneksi se ei lähtenyt mukaan vaan tuli mun luo kun pojua kutsuin :) Aikalisän jälkeen tytöt tulivat taas juttuun. Luu tietty vietiin pois näkyvistä.
 
 
             gh14-normal.jpg
                                            "I´m the queen! I´m the queen!"
 
 
Tkamun vanhempi uros keskittyi konsertointiin ja pallon perässä juoksemiseen. Herralle piti potkia palloa, jonka perään se lähti innolla. Hänen korkeutensa ei koskaan vaivaudu viemään palloa uudelleen potkittavaksi vaan odottaa, että joku tulee hänen korkeutensa luo ;) Joskus voi vähän äänellä huomauttaa, että olis tarvetta päästä pinkomaan pallon perään.
 
 
             gh30-normal.jpg
                                                          Pallopoika
 
 
Jomi ja jättis leikkivät keskenään. Neeseä taisi harmittaa kun hän ei ollutkaan se keskipiste. Neiti pisti haukuksi ja meni poikien väliin. Tuosta pippurisuudesta tulee mieleen neidin mummo, joka on aikamoinen neiti pippuri. Pippuria ei kuitenkaan ollut niin tarpeeksi, että sillä olisi saatu yksi casanova kuriin. Onneksi kuitenkaan Jomin touhu ei ollut pelkkää selässä hyppimistä ja se uskoi yllättävän hyvin kun mä kielsin Jomia.
 
 
             gh61-normal.jpg
                                                          "Ookko ok?"
 
 
Ja vihdoinkin saatiin pihallemme tämä pohjoisemmasta Turkuun muuttanut neiti omistajansa kanssa. On siitä ollut juttua ja suunnitelmaa jo jonkin aikaa. Mahtavaa, että pääsivät nyt mukaan. Pohjoisen neiti keskittyi enemmän istumaan ylväästi tkamun (tai hänen namitaskun) edessä. Neiti oli niin ryhdikäs, että! Hän oli oikein hauska neiti. Enemmän häntä tuntui kiinnostavan ihmiset, mutta kyllä sekin välillä oli geimeissä mukana.
 
 
             gh31-normal.jpg
                                                   Vekkuli uusi tuttavuus
 
 
             gh97-normal.jpg
                                                    Topakka seisonta!
 
 
             gh45-normal.jpg
                                                 Pusupoika iskee jälleen
 
 
Pari tuntia hurahti tosi nopsaan kun siinä jutustellessa seuraili koirien touhuja ja yritti kuvailla niitä. Kuvat napsin yökuvauksella. Ensin se oli vahinko. Huomasin ykskaks, että mulla ei ollutkaan se sporttikuvaus, niin kuin oli ollut aikomus. Vaihdoin sportille ja kuvista tuli niin auringon kirkastamia, että en tykännyt. Yökuvauksella otetut kuvat miellyttävät mun silmää. Tykkään näiden kuvien värimaailmasta. Liikekuvauksessa yökuvaus ei ollut paras mahdollinen vaihtoehto, mutta pääasiassa meno oli sellaista melko rauhallista, että hyvin sai räpsittyä yökuvauksellakin. Välillä koiruuksille tuli spurtteja, mutta pääasiassa ne jolkottelivat tai painivat. Oli aika haasteellista saada kaikkia yhtäaikaa kuvaan. Muutamaan kuvaan onnistuin saamaan kaikki. Lisäksi otin pari videopätkää, joissa vilistää viisi islistä. Ovat kyllä yhdet maailman ihanimmista videoista kun ajattelee, että se tapahtui mun pihalla <3
 
 
 
 
 
 
 
             gh104-normal.jpg
                                            Kaikki turrikat samassa kuvassa
 
 
             gh56-normal.jpg
              Miksi kiertää kun pääsee ylikin? (Tässäkin kuvassa on kaikki)
 
 
             gh49-normal.jpg
                                        Tämän asennon jättis valitsi usein
 
 
 
Tuolla on nähtävissä loput kuvat x aikaa.
 
Oijoi, oli niin ihana parituntinen! Kiitti kaikille visiteeraajille. Oli mukavaa sanoa pitkästä aikaa hello :)
 
Sisällä Jomia odotti pesu. Oli aika pestä herran valkoiset osat. Karmean tuppoilun vuoksi päätin, etten pese Jomin runkoa ollenkaan vaan se sai mennä kehään ennen Tamperetta tehdyn pesun voimin.