maanantai, 29. huhtikuu 2019
Tänään tulee kuluneeksi 13 vuotta siitä, kun Tico syntyi. Aikamoista! Jo kahdesti oon pelästynyt, että nyt on Ticon tassuttelut tassuteltu. Ekan kerran, kun sairastui haimatulehdukseen, ja toisen kerran viime syksynä kun sai pari kohtausta. Mutta tässä koiruli on edelleen ja ihan hyvin näyttää voivan. Uusia kohtauksia en ole nähnyt.
Ticon synttäriä vietettiin eilen, sillä työpäivänä se olisi ollut hankalampaa lähteä Teijoon. Aamuviideltä lähdettiin ja perille löydettiin noin tunnissa eikä ollut isompia suunnistusongelmia. Neitistä olin katellut, että mitä Teijolla on tarjota, ja Jeturkasti oli se, jonka halusin ensimmäisenä nähdä. Kun karu kauneus viehättää, niin kyllä se muinaisranta oli ihan helppo valinta. Lisäksi kun reitti ei vaikuttanut järjettömän pitkältä, joka oli vaan plussaa, sillä Ticon kanssa nyt ei enää suurille vaelluksille lähdetä. Ehkä olen ylivarovainen, mutta en uskalla.
Perillä ihmetytti parkkipaikkojen määrä. Siis tilaa oli vain kolmelle tai neljälle autolle. Oikeasti? Voisin kuvitella kohteen olevan varsin kiinnostava sesonkiaikana, jolloin kyseinen parkkis on kyllä auttamatta liian pieni. Onkohan jossain joku isompi? Miniparkkikselta ei ollut pitkä matka Jeturkastiin, tosin mutkan kautta sinne mentiin, kun näin toisenkin reitin, enkä ollut varma, että oliko se se tie, jota piti seurata. Ei ollut, mutta nähtävyys sielläkin nähtiin: autonraato.
Maisemaa parkkiksen lähellä. Taustalla menee tie.
Edelleenkin kanervikko nostaa Ticon kierroksia.
Maisemaa, jota nähtiin, kun...
...poikettiin toiselle...
...reitille, jolta löytyi myös...
...tämä autonraato.
"Joko saan mennä?"
Jeturkastissa pakolliset kuvat ja posetukset. Tico ei edelleenkään tykkää posettamisesta, ja nyt oli ihan turha saada äänellä ilmettä mukavammaksi, sillä papparaisen kuulo on huono. Sen sijaan kokeilin heitellä lapasia, leluja ja nameja. Lopulta Tico pääsi pahimman veetutuksen yli ja antoi itsensä reagoida heittelyyn. Sitten piti olla nopea ottamaan kuva.
Vippaskonsteilla Ticosta saa kivoja posetuskuvia.
Vau!
Kanervat saavat Ticon hassuksi.
Ihanaa sammalmattoa.
Ticon mielipide posetuksesta, mutta...
...vippaskonsteilla herra näyttää näin kuvaukselliselta.
Jeturkastista jatkettiin eteenpäin. Viitat näyttivät kohti Matildanjärveä. Kilometrimäärä ei ollut paha, joten lähdettiin sinne päin. Tälläkin kohteella näytti olevan muutaman auton parkkis. ??? Järvelle näytti olevan kaksi reittiä. Valitsin lyhyemmän. Jonkin aikaa käveltyämme alkoi näkyä asuntoautoja ja jotain rakennuksia. En uskaltanut jatkaa eteenpäin kun en tiennyt saako sinne mennä “kuka vaan”. Järveä en nähnyt ollenkaan. Liekö sitten, jos oltais menty eteenpäin. Toista reittiä ei lähdetty edes katsomaan, kun piti huomioida herraskoiran ikä, joten sitten kohti lähtöpistettä lyhintä reittiä, joka oli tylsästi tien viertä pitkin.
Kun melkein oltiin lähtöpisteessä, näin kyltin Matildanjärvelle, ja matkaa oli vajaa pari kilsaa. Ei paha, ja vielä kun edessä olivat houkuttelevat pitkospuut, niin menoksi. Mutta kun oltiin aikamme kävelty, näytti, että vastaan tuli se tie, jolta pitkospuille poikettiin. En viitsinyt lähteä ylittämään tietä vaan käännyttiin takaisin. Järveä ei siis nähty, vaikka muutamaan otteeseen yritettiin, joten kai se on kuivunut, heh.
Tassuttelija pitkospuilla.
"Mihin sä jäit? Tuu jo!"
Näitä olen nähnyt myös ihanassa Islannissa.
Parisen tuntia oltiin liikenteessä, mutta koko aikaa ei kävelty. Välillä oli juomatauko, ja välillä kuvaamista & posettamista.
Tunnin kuluttua oltiin kotona, joten tällä tavalla vietettiin Ticon 13-vuotissynttäreitä. Paljon onnea punainen hassu piparkakkutassuni <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3
Peeeässs Eikö muka enää saa pienennettyä kuvia silleen raahaamalla? Tyhmää, jos niin on, sillä nyt kuvat ovat liian isoja mun makuun.
Kommentit