31.3.2014
Maanantaina suunnattiin taas kohti hallia. Edessä oli eka kerta jatkokurssilla. Tiesin, että jatkolla keskitytään enemmän ohjauksiin. Se vähän jänskätti kun en muistikuvissani ollut kovin hyvä ohjaaja. Ticon kanssa sitä oli monta kertaa pihalla kuin lumiukko. Mutta, kun hömpy on niin innoissaan lajista, niin piti ottaa härkää sarvista ja kattoa miten kurssilla sujuisi.
Kouluttaja rakenteli reilun kymmenen esteen radan ja kehotti tutustumaan siihen. Ihmettelin, että pitikö heti mennä noin pitkä rata. En ehtinyt kauaa ihmetellä kun kouluttaja jo ohjeisti, että mulla ja Jomilla oli opiskelun kohteena valssi. Just... Muistan, että tämä mun oli vaikeaa sisäistää, eh. Kouluttaja näytti, miten piti pyöriä ja mä kuivaharjoittelin.
Valssissa olisi ollut mulle jo ihan tarpeeksi, mutta kouluttaja keksi, että kaikki voisivat harjoitella radan kolmea ekaa estettä niiston merkeissä. Kouluttaja näytti miten tehdä ja niisto tuntui valssia helpommalta. Eniten mietitytti, että pysyikö Jomi hanskassa “niin pitkän ajan”, vaikka oli muita koiria.
Jätin Jomin istumaan hypyn eteen ja menin seuraavan hypyn viereen. Se hyppy oli silleen poikittain ja ei tarvinnut tehdä muuta kuin saada koira tulemaan aitojen välistä. Rima oli maassa. Eka kerta meni pipariksi. Luvan saatuaan Jomi hyppäsi ekan esteen yli ja paineli vauhdilla mun ohi. Ei tehnyt elettäkään reagoidakseen muhun. Onneksi ei lähtenyt rallaamaan ympäriinsä vaan sain herran helposti kiinni. Seuraava oli täydellinen suoritus. Kolmannella kerralla mukaan liitettiin u-putki ja sinne hömpy meni. Muutama toisto ja Jomin osuus oli ohi. Kouluttaja sanoi Jomin olleen tosi hyvä. Mun suorituksesta ei tullut noottia, että kai se sitten oikein meni, vaikken todellakaan tiedä, että menikö mun askeleet niin kuin piti. Ei siinä vauhdissa ehdi miettimään jalkoja kun pitää keskittyä niin paljon muuhun : D
Käytiin toisella lohkolla vähän treenimässä niistoa. Siellä kun sattui olemaan suht samanlainen viritelmä. Sitten vähän kokeilin valssia. Keinua myöskin otettiin.
Eri lohkolla otettiin puomia ja kontakteja. Kun Jomi oli tauolla, piirsin maahan neljä viivaa, joiden oli määrä esittää valssihyppyjä. Yritin pähkäillä pyörimissuunnat ennen grande finalea.
Valssissa oli neljä hyppyä. Ne mentiin silleen ristiin, niin tuli sitten sitä pyörimistä. Parin kerran jälkeen kouluttaja ohjeisti mua tekemään valssin aikaisemmin. Kyllä me oltiin hypyistä selvitty, mutta silti. Sitten kouluttaja odotti namilautasen kanssa Jomia kahden hypyn jälkeen. Niiden jälkeen piti tehdä valssi toiseen suuntaan. Apua! Onneksi siinä oli aikaa miettiä millä kädellä ohjaan ja koska, kun kouluttaja namitti Jomia.
Harjoituksen jälkeen meillä oli hetken aikaa yhtenäinen Jomi fan club. Kouluttaja taaskin kehui hömpyä ja sanoi, että Jomista tulee vielä hyvä agilitykoira. Jomi kuulemma lukee mua tosi hyvin ja sitten poika on tosi fiksu. Nappaa idean nopeasti ja on kuin siihen olisi aina ollut ohjelmoituna agijutut. Lisäksi Jomi on innokas, mutta pystyy kuitenkin keskittymään. Mä sitten kerroin Jomin piha-agista ja, että oon itekin huomannut herran olevan nopea hoksottimiltaan. Lopuksi sitten todettiin yhdessä, että Jomi on tosi kiva ja hyvä koira.
Kerta vielä valssitreeniä ja sitten kohti kotia. Ilma oli kiva ja fiilis oli kiva kun Jomilla oli ollut kivaa, johon koiruus oli osallistunut joka solullaan. Ainakin toistaiseksi noilla treeneillä on ollut mieltä ihan mielettömästi kohottava vaikutus. Eipä se kai ihmekään jos kulkee islanninvalon tai –kirkkauden, tms. kanssa : ) Mun pieni Íslandsljómi <3
7.4.2014
Agin jatkokurssi on nyt puolessa välissä. Ekasta kerrasta olinkin näköjään kirjoitellut raakaversion, mutten sitten ollut jaksanut sitä sen enempää duunailla. Toisella kerralla meille läiskäistiin 12 esteen rata. Öh, musta se oli vähän liian iso hyppy, mutta kokeiltiin kun ope niin sanoi.
Rata koostui seuraavista esteistä: 2 x hyppy, kolmas hyppy piti kiertää takaa oikealta, jotta pääsi sujuvasti neljännelle hypylle. Sitten oli A ja A:n ali menevä putki johdatti hypylle. Seuraava hyppy oli vasemmalla ja sen jälkeen vähän vinossa hyppy ennen putkea. Putkesta kepeille, jonka jälkeen käännyttiin vasemmalle parille viimeiselle hypylle.
Jooh ja just. Hämmentyneenä kuuntelin kun viimeistä kertaa jatkokurssilla ollut nelikko osasi hahmotella, että mitä kannattaa käyttää missäkin kohtaa. Mulla ei ollut mitään käsitystä. Opastuksella sain jonkinlaisen ajatuksen, että miten kannatti ohjata, mutta huh huh.
Kattelin muutaman suorituksen ja sitten menin kokeilemaan, että saanko Jomin kiertämään hypyn takaa. Sitä ei oltu juurikaan treenitty... Jätin hömpyn istumaan jonkin matkan päähän hypystä, vetäisin henkeä ja sitten näytin & käskin kiertää. Jomi mokoma meinasi livistää samalla lohkolla, mutta kauempana meistä treenineen villiksen luo. Murahdin ja sen jälkeen poju ei yrittänyt muuta kuin tehdä hienoja suorituksia. Hyvin kiersi esteen takaa.
Kun sitten tuli meidän vuoro, niin Jomi hyppäsi ekan hypyn jotenkin hassusti. Tuntui, että herra hyppäsi just silloin kun mä käskin. Seuraavan hypyn rima putosi. Toinen yritys kosahti siihen kun mä jännäsin, että miten Jomi hyppäisi nyt hypyt. Hyvin meni, mutta ohjaaja ei osannut ajoissa ohjata takaakiertoon : D Kolmannella kerralla sujui hyvin.
Sitten oli vuorossa hyppy, A, putki, hyppy. Jomin A oli kummallinen. Ihan kuin se ei olisi juurikaan estettä mennyt. Liekö pienellä oli jotain jänskätystä? Kyllä se omissa treeneissä oli mennyt A:n ilman ongelmia. Treenittiin vähän A:ta. Kun se sujui, niin sitten siitä piti ohjata koiruus A:n alla olevaan putkeen ja sen jälkeen pistää itelle turbovauhti päälle, jotta ehtisi putkensuulle tekemään persjätön ohjaukseksi hypylle. Emmää ehtinyt : D Piti vaan koittaa luottaa, että kyllä se hömpy menee putkeen, vaikken ihan sitä sinne viekään ja niinhän se meni! Silti sai juosta ja lujaa.
Jomin rata lopetettiin keppeihin. Keppeihin oli laitettu kaikkia koiria varten verkkopalat, joten kepeissä ei ollut ongelmia. Toisella kertaa treenittiin vaan A:ta ja kouluttaja totesi, ettei siinä ollut mitään ongelmaa.
14.4,2014
Kolmannella kerralla me oltiinkin ainoat jatkokurssilaiset kun se, joka oli ollut alkeiskurssilla samaan aikaan, ei jatkanut. Ope ei kuitenkaan jäänyt ilman oppilaita, sillä tuolloin alkoi uusi alkeiskurssiryhmä. Matkalla treeneihin olin saanut pomolta soiton. Ainahan sitä vähän pelästyy kun pomo yllättäen soittaa. Luulin puhelun koskevan sitä kun olin yhden kanssa vaihdellut vuoroja ja olin yövuorossa. Luulin, että pomo oli muuttanut mielensä vaihdon suhteen. En sitten tiedä olisiko se ollut parempi soiton aihe. Puhelun jälkeen oli vähän mieli maassa kun kaikki mun suunnitelmat oli pistetty palasiksi.
Mutta, treenit Jomin kanssa ovat niin mukavia, että hymy korvissa lähdin hallilta. Olin saanut hetkeksi unohtaa, että edessä oli äkillinen muutos.
Tällä kertaa ei onneksi ollut mitään rataa vaan pelkkää persjätön treenimistä. Mun piti ohjata hömpy putkeen ja sen jälkeen vähän vinottain oikealla olevalle hypylle. Kokeiltiin sitä jonkin aikaa, mutta en kyennyt olemaan tarpeeksi nopea. Jomi piti koittaa saada lähetettyä putkeen kauempaa. Sitäkin koitettiin, että olisin palkannut Jomin putken jälkeen, eli ottanut haltuun, mutta jostain syystä tämäkään ei ihan onnistunut. Kouluttaja pilkkoi meille treenin ja lähti puhumaan alkeiskurssilaisille.
Ensin piti koittaa saada Jomi lähetettyä putkeen mahdollisimman kaukaa, jotta mulla olisi enemmän aikaa. Muutaman kerran jälkeen oli selvää, että hömpy kyllä meni putkeen hyvänkin matkan päästä. Sitten piti palkata se putken jälkeen. Kun se sujui, niin sitten koko setti. Ehkä joku 10 minsaa treenittiin ja sitten setti sujui hyvin. Voi myöskin olla, että Jomi oli sen verran menettänyt energiaa, että oli vähän hitaampi.
Alkeiskurssilaiset alkoivat treenailla hyppykujaa (ilman rimoja), aivan kuten mekin. Mentiin toiselle lohkolle treenimään keppejä. Laitoin verkkopalat vain toiselle puolelle. Omissa treeneissä olin huomannut, että se riitti ihan hyvin Jomille. Hyvin ne kepit menikin. Sitten otin vähän putkeen lähettelyä ja yritin saada jotenkin sommiteltua persjättötreeniä + valssia.
Kouluttaja kutsui meidät demonstroimaan takaakiertoa. Jaiks, paineita! ;D Otin Jomilta hihnan pois ja toivoin, että se keskittyisi nameihin eikä lähtisi muiden luo. Hyvin Jomi pysyi ja oli mallina.
Alkeiskurssilaiset treenivät takaakiertoa ja ope tuli kattomaan, että miten meillä nyt sujui persjättö. Tätä ei kuitenkaan tehty samoilla esteillä kuin ensin, sillä ihan putkensuun lähellä treenaili bokseri. Todennäköisesti Jomi olisi valinnut sen putken sijasta. Mentiin sitten toiseen kohtaan. Ja meidät treenailu oli ollut ihan turhaa, sillä nyt piti tehdä pelikuvana ;D Muutaman kerran meikä hyytyi ja kun ohjaaja saatiin agikartalle, niin homma sujui. Kerran siinä kouluttajaa kuunnellessani Jomi sujahti toiseen putkeen. Olin vaan, että voi ei, kun tajusin, että putken toisessa päässä oli tolleriuros. Jomi ei tullut pois, joten se piti hakea. Hömpy nuuskutteli koiruutta häntä heiluen. Huh, onneksi ei tullut mitään kahakkaa.
Kotiläksyksi saatiin putkeen lähettämistä putken takaa. Eli mun piti lähetellä Jomia u-putken ulkopuolelta putkeen. Tuumailin, että se tuskin on iso homma.
Alkeiskurssilaisia katellessani tajusin, että siinä oli just se ryhmä, johon me oltais menty, jos ei olisi tullut tuota helmikuista peruutuspaikkaa! Mikä onni, että ei oltu tuossa ryhmässä, sillä agin harrastaminen oli vaikeutumassa. Onneksi oltiin saatu jo vähän jalkaa oven väliin.
Agitreeneistä saatu hyvä mieli laantui töissä. Oli yövuoro, juontajana lemppari ja onnistuinpa kuulemaan “I`ve Seen That Movie Too” –biisin, joten fiilareiden olisi pitänyt olla hyvät. Vaan ei ollut. Mieli oli maassa ja kyseisen balladin tunnelma toi palan kurkkuun. Voi paska globalisaatiota > : (
Omia hallikertoja on ollut ties kuinka monta. Välillä ollaan käyty vaan kerran viikossa, joskus jopa kahdesti. Toisinaan taas suunnitelmista huolimatta ei ole tullut lähdettyä. Kun hallilla ollaan oltu, niin oon lähinnä keskittynyt yksittäisiin esteisiin. Jotain radan pätkiäkin on ollut, mutta treenien keskipisteessä on olleet kepit, keinu ja kontaktit. Kepeistä jäi verkkopalat pois kun kokeilin jonkun jäljiltä jätettyjä muoviliuskoja. Jomi pysyi niiden sisällä, joten heippa vaan hankalille verkkopaloille. Kerta kerran jälkeen Jomi edistyi kepeissä. Tällä viikolla ollaan käyty peräti kolmesti hallilla. Maanantaina (28.4) oli pakko mennä kun iltatreenit jäi väliin. Ti menin kun oli lupailtu sadetta ja ei se ole kovin kivaa mennä sateessa hallille. Muuten olisin mennyt ke. Sadetta ei tullut. To mentiin hallille, jotta pystyi sitten hyvillä mielin jättämään pojat kotiin kun ite lähti lihomaan.
Ma huomasin, että Jomi ei tartte käsiapua kun mentiin keppejä niin, että poju oli mun vasemmalla puolella. Kokeilin, että osaako ukkeli hakea oikean sisäänmenovälin tekemällä pienen hölkkälenkin ja sitten vaan yhtäkkiä lähetys kepeille. Jep, ja mikä vauhti ja rytmi! <3 Oikeella puolella ei sujunut vielä niin mallikkaasti. Tartti vielä vähän kättä, ettei tullut pois liian aikaisin.
Ti ei enää tarvinnut kättä oikeellakaan puolella ja pystyi hölkkäämään hömpyn vieressä sen mennessä keppejä. Vasemmalla puolella tein lähetyksiä eri kulmista. Kokeilin sellaistakin, että Olin Jomin kanssa keppien toisessa päässä ja sanoin “kepit” samalla kun näytin minne päin mennä. Hömpy ryntäsi keppien toiseen päähän ja alkoi pujotella keppejä oikeasta aukosta kovalla vauhdilla : )
To kokeilin lähetyksiä eri kulmista oikealla puolella ja myöskin tuota toisesta päästä lähettämistä. Oli aivan täydellistä. Liuskat kepeissä edelleenkin on, mutta olen hömpyn suorituksiin todella tyytyväinen : )
Keinu on ollut pelkkää herkuttelua. Jomi on saanut laittaa keinun alas omalla painollaan, jolloin oon syöttänyt koiruutta. Samoin kun keinu on mennyt takaisin ylös, oon syöttänyt pientä.
A:n ja puomin kontakteja ollaan treenitty ihan vaan sitä kontaktialuetta ja välillä koko estettä, ettei se pääse unohtumaan ; )
Niin ja se meidän putkikotiläksy. Ei siinä ollut mitään ongelmaa. Ensin lähettelin Jomia putkeen ihan putkensuun läheltä. Kun se sujui alusta alkaen hyvin, niin sitten menin putken puoliväliin ja hiljalleen lähestyin putken toista päätä. Aina meni oikeasta päästä putkeen.
Isosten kanssa oon ottanut jonkin verran agia + rally- & tokojuttuja. Sony ei oikein tunnu syttyvän agista samalla tavalla kuin karvasammakot. Kyllä karvapallo menee ja tekee, mutta ei näytä yli-innokkaalta. Lisäksi pallukka on huono irtoamaan musta ja välillä sitä ei meinaa saada millään putkeen!? Tokosta & rallysta tämä koiruus syttyy enemmän ja se näyttääkin ihan hymiöltä kun näitä treenaillaan.
Ticolla on kivaa, tehtiinpä mitä vaan. Herra pakittaa jo varsin mukavasti mun sivulla ja edessä. Paremmin kuin poikansa. Eniten ollaan treenitty oikealle kääntymistä, etenkin paikoillaan. Tästä on jostain syystä tullut sellaista kurkkimista. Eli jos Tico on sivulla ja käännyn paikoillani oikeaan sanoen “sivu”, Tico lähtee mukaan, mutta jää taakse. Vasuriin menee loistavasti ja se tuntuu jotenkin hassulta. Luulisi, että jos tavallaan menee koiraa päin, niin sitten se väistäisi ja jäisi taakse, mutta ei.
Hallitreenien lopuksi oon ottanut makoilua. Hiekkainen alusta sottaa namialustan, joten kävelen hallin toiseen päähän putsaamaan sen. Matkaa sinne on 50-100 metriä (huono arvioimaan...) ja koko aikaa ukkoset eivät mua näe. Silti ne pysyvät maassa : ) Makoilu jatkuu kun otan pois muoviluiskat kepeistä. Hyvin pysyvät. Lopetus on vähän ongelmallinen. En voi vaan vapauttaa koiruuksia, sillä siitä seuraisi sellainen riehuminen, että ei kiva. Mieluummin lopettaisin treenin rauhallisissa merkeissä. Tämä lopetus on vielä hakusessa.
To (1.5) lähdettiin treenimään siinä viiden aikoihin aamulla. Matkalla hallille putoili muutama hiutale. Olin yllättynyt. Tiesin, että oli luvattu sadetta, mutta että lumisadetta!? Päästiin hallille kuivina, mutta treenailun ohessa vilkuilin ikkunasta lumisadetta. Lunta tuli sellaisella volyymilla, että kuvittelin maan olevan valkoisen kun puolentoista tunnin jälkeen lähdettiin kohti kotia. Ei ollut. Ei lumi enää ota maahan kiinni.
Märkää oli ja koirat törkeen kuraisia. Pesulle koko konkkaronkka joutui. 3,5 tuntia reissuun kului ja taisi olla ihan mukavan väsyttävä aamu kun tirsojen jälkeen heräsin eikä yksikään turrikka seurannut mua vessanoven taakse. Tuohon mennessä oli kulunut neljä tuntia kotiutumisesta. Vaikkei oltukaan menty mitään pitkää lenkkiä ennen mun lähtöä, silti ihan hyvillä mielin jätin ukkoset kotivahdeiksi.
Että näin keväisissä merkeissä oli luonto wabbuna 2014...
Jaah, ja mihinkäs on hävinnyt muutaman agikerran raakaversiot? Voi murrrh! Kaikista kerroista tein kyllä aina pienen muistion, mutta en tiedä missä on toukokuun treenit. Voi olla, että ymppäsin niitä näyttelyjuttujen yhteyteen enkä muistanut sitä kun julkistin näyttelyjutut ja poistin ne luonnoksista... Äh, nyt pitää vaan muistinvaraisesti koittaa kuvailla Jomin agiuran tyssähdystä ja lässähdystä. Se oli joskus toukokuussa kun se alkoi ja sen jälkeen ei ole sujunut niin kovin hyvin. En tajua mikä ukkeliin meni yhtäkkiä!? Gentlemannin kanssa ollaan pohdiskeltu, että olisikohan Jomille tullut joku murkkuikä tms. Anyway, ihan ykskaks sain huomata, ettei koiruus pysy radalla tai kykene keskittymään entiseen malliin. Sattuneesta syystä meitin jatkokurssi vähän venähti, joten tuli tehtyä samoja juttuja, joita oli jo aiemminkin tehtyä. Eihän sitä voinut millään olettaa, että kouluttaja muistaisi mitä kaikkea me on tehty kun oli toinenkin ryhmä vedettävänä. Mutta ne jutut, jotka olivat sujuneet aiemmin hyvin, eivät nyt tahtoneet sujua lainkaan, niinku alta näkee...
16.6.2014
Otin ennen koulutusta vähän omaa treeniä. Vähän kieli poskessa lähetin hömpyn kahdelle hypylle ja sen jälkeen kepeille. Se meni ja vieläpä ihan täydellisesti! Eikä lopussa ollut palkkaa : / Otin uusiksi ja nyt laitoin palkan loppuun. Noh, nyt jätti viimeisen välin menemättä kun oli kiire syömään. Piti sitten laittaa liuskat viimeiseen väliin ja sen jälkeen sujui hyvin. Tästä tuli idea ottaa videopätkää kun Jomi menee kepit. Keppivideoitahan on yhdessä kesäkuun postauksessa.
Koulutuksessa oli sellainen kolmen hypyn jutska. Hypyt olivat vierekkäin. Ensin yli poispäin, sitten hyppyjen välistä ja sitten taas yli, jne. Tällä kertaa oltiin ihan osa ryhmää, että ei otettu jotain yksikseen. Ekana meni ihanan värinen (ruskea) uros lappari. Se karkasi Jomin luo. Pojat nuuskuttelivat ja heiluttivat häntäänsä. Liekö tämän vuoksi meidän osuus meni aikalailla puihin...
Jo heti ekan hypyn jälkeen Jomi karkasi lapparin luo, mrh. Sitten se taisi hypätä pöydälle, joka oli hypyn takana. Yksi syy siihen voi olla, että tuo pöytä oli ollut osana meidän omia treenejä kun oltiin oltu keskenämme hallilla. Sitten kun sain homman sujumaan, niin hömpystä ihan näki, että joka hypyn jälkeen olisi tehnyt mieli lähteä kaverin luo. Sain kuitenkin pidettyä hömpyn otteessani.
Sitten otettiin hyppy ja putki. Tarkoituksena oli pitää hauskaa koiran kanssa. Pari nopeaa kierrosta tehtiin. Molemmilla kerroilla lähetin Jomin hypylle ja putkeen samantien. Näin ehdin pinkoa putken päähän, jossa kouluttaja odotteli namin kanssa.
Persjättöä putkesta putkeen. Toinen putki oli silleen puomin alun ympärillä ja kas, hömpy valitsi puomin putken sijasta! Meni puomin yläosaa puoleenväliin ja kun huomasi, etten mä tullut, niin hyppäsi pois sieltä päältä. Toisella kerralla poju meni putkeen. En muista, että otettiinko vielä toinen kierros.
Valssia neljällä hypyllä. Tämä tehtiin alkeiskurssilla ja silloin meni tosi hyvin. Nyt... joo, ei niin hyvin. Eka hyppy meni ok, sen jälkeiseltä hypyltä lähti oikealle juoksentelemaan. Siellä ei ollut mitään, mitä mä olisin voinut nähdä. Pikku-ukoista en tiedä ; ) En muista montako yritystä otettiin, ennen kuin päästiin “paluuhypyille”. Ne sitten menivät hyvin. Tota tota mistä nyt pienen tassua puristaa?
Lopuksi otettiin yhdeksän esteen rata. Ei mennyt hyvin. En tiedä paljonko siihen vaikutti se, että meidän vuorolla vettä satoi aivan älyttömästi. Katto piti aikamoista mekkalaa, että voi hyvin olla, ettei Jomi kuullut mun käskyjä. En enää muista mitä kaikkea radalla oli. Lopussa oli putki ja sitten ne kolme hyppyä, jota alussa treenittiin. Ainakin kerran hömpy karkasi radalta ja kai siinä oli muutakin säätämistä.
Kaatosade sai meidät jäämään halliin. En ollut varautunut yhtään sateeseen. Taivas näytti siltä, että sade ei olisi pitkäkestoista. Kouluttaja jäi pitämään yhdelle ryhmäläiselle vähän opetusta. Pienen tuokion jälkeen kouluttaja kysyi, että olinko pitämässä sadetta. Sanoin, että joo kun ollaan tultu kävellen. Kouluttaja, joka jo aiemminkin oli osoittautunut varsin hienoksi ihmiseksi, tarjosi meille kyytiä!
Ensin oli ollut puhe, että hän jättäisi mut koululle. Siinä jutellessa, tai oikeastaan kuunnellessa juttua hänen yhdestä koirastaan, koulu meni ohi. Sanoin, että voi jättää meidät seuraavalle bussipysäkille. Kouluttaja tähän, että sama se on heittää ihan perille asti. Siis me saatiin kyyti kotiin! <3
Kotona odotti ylläri by Sony. Herra oli tiputtanut Ticon kupin ja vähän muutakin kamaa tiskipöydältä. Eikä siinä vielä kaikki. Kun menin olkkarin puolelle, näin mun karkkilootan kipattuna lattialle. Menin siivoomaan karkkeja. Ei se tullut heti mieleen. Sitten hokasin, että lähes kaikki susupalat olivat kadonneet! Iski pieni paniikki, sillä koira + suklaa voi olla hyvin ikävä yhdistelmä. Ranskalaisia pastilleja oli otettu suuhun, mutta ilmeisesti maku ei ollut miellyttänyt, sillä niitä oli syljetty lattialle ja tietty ne olivat liimaantuneet lattiaan.
Piti kuuklettaa, että mitä koira + suklaasta sanottiin. Oksetusta ei suositeltu jos syönnistä oli kulunut yli tunti. Ei ollut hajuakaan, että koska suklaat oli syöty. Oireiden sanottiin ilmenevän 6-12 tunnin jälkeen. Laskeskelin, että pahimmassa tapauksessa aika ei ehdi täyttyä ennen mun töihin lähtöä. Kiva sitten olla töissä...
Mieltä huojensi vähän se, että susut eivät ole sieltä suklaisimmasta päästä. Ja ehkä sen takia tällä kertaa kävi hyvin. Edes pallukan masu ei mennyt sekaisin. Huh huh, että hyvin kävi. Herran ei olisi pitänyt päästä olkkariin, mutta jotenkin sen onnistui keplotella ittensä sinne ja juhlisti sitä sitten suklaalla. Mokoma...
23.6.2014
Oli sen verran vilpoisampi päivä, että mä päätin ottaa isosetkin mukaan. Hallilla on neljä pantillista koppia. Ovat samantyylisiä kuin risman tai sittarin kopit. Isoset koppiin treenin ajaksi ja näin joutuvat olemaan vähemmän aikaa yksikseen. Lisäksi saivat siinä samassa kunnon lenkuran : ) Vähän jänskätti, että malttavatko olla kopissa hiljaa. Pitkän aikaa olivatkin. Sitten yhdessä vaiheessa kuulin Ticon osallistuvan johonkin haukkukuoroon. Sonyn kiljumista en kuullut, joten tosi hienosti oli : )
Kouluttaja kysyi, että haluttiinko olla sisällä vaiko ulkona. Useimmille se oli “ihan sama”, pari tahtoi olla ulkona. Mä sanoin, etten uskalla päästää Jomia irti ulkona. Suklaalapparin omistaja totesi, että kyllä hänenkin koira karkailee (sitä ennen se sanoi, että ihan sama...). Inhottavaahan se on kun koira karkailee toisten koirien luo ja ehkä sen voisi jopa kestää ellei ihan vieressä olisi ajoittain suht vilkasta tietä. Ulkona on kaksi kenttää toisessa on aita ympäriinsä, toisessa tien puoleinen sivu on aidaton. Siinä on korkea nurmikumpare, joten kai luottavat sen estävän. Mä en, enkä oikein luota niihin aitoihinkaan, sillä kyllä ne on sen verran harvavälisiä, että halutessaan Jomi pääsee aidan toiselle puolelle.
Mentiin sisälle. Niisto oli treenin kohteena. Hyppy oli silleen sivuttain koiraan nähden ja alkuun riitti, että koira tuli hakemaan namin hypyllä olevalta omistajalta. Siinä piti himmata koiraa suhinalla tai mitä sitten ikinä käyttikin.
Jätin Jomin istumaan ja menin hypyn taakse. Kutsuin Jomia tulemaan ja hidastin sen vauhtia hypyn lähestyessä. Jomi hidasti ja kaikki meni hyvin. Sitten ykskaks ilman ennakkovaroitusta Jomi lähti haukkuen juoksemaan yhden ryhmäläisen koiran luo. Oli ainoa koira, joka oli kentällä. Ei hitto. Aiemmin sitä ei ole saanut pois kutsumalla vaan herra on pitänyt hakea. Sanoin Jomille, että “nyt pois sieltä” ja se lähti tulemaan mua kohti. Juoksin karkuun ja kehuin kun se tuli mun luo.
Nyt en enää tarkkaan muista, että miten meni, että minkä verran karkaili. Taisi se ainakin kerran käydä sen ryhmäläisen luona. Lisäksi se otti kierroksia viereisellä kentällä treenailleesta bordercolliesta. Sen juokseminen oli Jomille ihan liikaa. Oli pakko lähteä haukkuen kohti aitaa. Mä olin iloinen, että se bortsu oli siinä, sillä saatiin hyvää ja tarpeellista häiriötreeniä.
Kun koira saatiin tulemaan kohti hyppyä ja hidastamaan, niin sitten se ohjattiin hypyn yli ja sen jälkeen tiukka oikea. Tätä muutama kerta ja sen jälkeen hyppy tai pari. Hömpyllä oli keskittymisvaikeuksia, mutta kyllä se lopulta saatiin tekemään niin kuin piti.
Voi olla, että välissä oli jokin muukin treeni, mutta viimeisenä oli niin, että koiran piti kiertäen hypätä hyppy, jonka jälkeen oli pari hyppyä. Kun tuo sujui, niin sitten koira piti ohjata tuon kiertohypyn jälkeen koiran oikealla puolella olevaan putkeen.
Jomilla oli keskittymisvaikeuksia ja mulla taas tuli ohjausvaikeuksia kun tuli aika koittaa ohjata koira putkeen. Jotenkin vaan tuntui, etten saanut Jomia tarpeeksi ajoissa sille puolelle, jolle se piti saada.
Treenin lopuksi kouluttaja sanoi, että sunnuntaina oli ekstrakerta ja toivotti tervetulleeksi sinne. Sanoin, etten päässyt, sillä olin Karjaalla tuolloin. “No, tule sitten maanantaina. Se onkin meidän viimeinen kerta”. Että harmitti sanoa, etten päässyt tulemaan silloinkaan kun oli iltis > : (
Sunnuntainen koulutuskerta jäi pyörimään mieleen. Koko kotimatkan yritin laskeskella, että miten pääsisin molempiin. Ensin olin iloinnut, että Ticon kehä oli niin myöhään, nyt olisikin ollut parempi jos se olisi ollut heti ekana.
Treenit alkoivat 15.30 ja kesto oli parisen tuntia. Paikalle sai tulla myöhemminkin, mutta julkisilla se ei onnistunut, joten kysyin voisiko äippä käyttää Karjaalla. Onneksi se sopi hänelle ja Sonykin pääsi siellä tassuttelemaan, joten ei ollut vaikeuksia jättää isosia kotiin ja mennä hallille Karjaalla piipahduksen jälkeen. Äippä heitti hallillekin ja se oli hyvä, sillä kävellen olisin vähän myöhästynyt ja oli turkasen kuuma, joten Jomin energiaa säästyi.
6.7.2014
Paikalle tuli meidän lisäksi vain yksi koirakko ja yksi koiraton. Tosi laiha osanotto. Olisikohan syynä ollut se, että samana vkl:na rokattiin Ruissalossa? Mutta näillä nyt mentiin. Se yksi oli ilman koiraa, sillä sen koira oli aloittanut juoksun edellisenä päivänä. Tästä tuli tosi hauska treenikerta!
Kouluttaja esitteli meille 8 esteen radan. Oli pari hyppyä vinossa linjassa keppeihin, joissa oli verkot. Keppien jälkeen piti saada koira oikeella puolella olevalle hypylle. Hyppy oli silleen, että tavallaan piti mennä taaksepäin ja koiran piti hypätä “väärältä puolelta”. Sitten putki ja se sama hyppy toiseen suuntaan. Hyppy ja vielä yksi hyppy, joka oli vähän vinossa oikeella.
Kouluttaja antoi hetken aikaa tutustua rataan ja sitten kysyi jokaiselta, että miten oli suunnitellut menevänsä. Mä oon niin onneton ohjaaja, etten osaa hahmottaa milloin pitää käyttää mitäkin piruettia. Aina vaan suoraa menoa : D Esmes kepeille olisin ohjannut jättämällä Jomin vinoon istumaan, jolloin sillä olisi ollut suora linja keppeihin. Kouluttaja kuitenkin ehdotti toisen hypyn jälkeen valssia. Siis tein niin, sillä en ollut varma, että menikö Jomi häiriössä suoraan kepeille. Omissa treeneissä olisi kyllä.
Keppien jälkeen olikin tenkkapoo. Kouluttaja esitteli useamman vaihtoehdon. Jäin pohtimaan, että mitä kandeisi käyttää. Sitten vielä hyppy, jonka jälkeen valssilla viimeiselle hypylle. Jaa, ja mä kun olin vaan suunnitellut juoksevani Jomin oikealla puolella ja lujaa! xD
Ekana radan teki kääpiösnakutyttö. Sitten oli meidän vuoro. Sanoin kouluttajalle, ettei mulla ollut mitään ideaa miten ohjata Jomia keppien jälkeen. Kun se kohta oli opiskeltu, tai ainakin melkein, niin sitten hömpy radalle.
Hömpy meni hienosti aina tuolle hypylle asti. Mua oli neuvottu ihan pysäyttämään Jomi ja palkkaamaan ennen tuota hyppyä. Tein niin ja sitten lähetin Jomin kiertämään hypyn. Tässä piti tehdä joku puolivalssi ja se sekoitti mun pasmat. En tajua miksi valssi piti tehdä, sillä ilmankin sitä koiran olisi saanut putkeen. Kun tämä kohta saatiin sujumaan, niin mä olin jo unohtanut loppuradan xD Hinkattiin sitten sitä.
Jomin jälkeen koiraton kokeili rataa snakulla. Sen jälkeen snakun omistaja sai kokeilla Jomin ohjaamista. Menin piilosta seuraamaan. Kyllähän Jomi kävi välillä haahuilemassa. Kävi moikkaamassa ihmisiä ja tarkistamassa oliko namialusissa syötävää. Siis tässä kohtaa Jomi ei ollut vieraskorea vaan käyttäytyi niin kuin käyttäytyy munkin kanssa. Toisinaan piti pidätellä naurua, mutta kyllä siitä radasta selvittiin.
Sitten mä sain kokeilla snakun ohjaamista. En saanut pysymään sitä hyppyjen takana, joten lähdin sen kanssa yhtäaikaa. Ei onneksi ole kovin nopea koira. Olihan radalla sählinkiä, mutta loppuun asti selvittiin.
Ennen paussia koiraton sai kokeilla rataa Jomin kanssa. Tosi hauskaa oli, että joku muu ohjasi Jomia ja sai ite kokeilla toista koiraa : )
Kouluttaja vinkkasi, että hallilla oli vesipiste, jossa sai halutessaan käydä kastelemassa koiransa. Toki halusin kastella Jomin kun oli niin turkasen kuuma.
Seuraavana oli ihan iisiä menoa. Senkun juoksit käsi oikealle levitettynä. Yhden hypyn jälkeen piti tehdä valssi, mutta muuten vaan mentiin. Oli siis hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy (valssi), hyppy, hyppy. Esteet muodostivat ympyrän.
Tämä tehtiin molempiin suuntiin ja ihan hyvin meni. Ainakin koiraton ohjasi Jomia molempiin suuntiin. En enää muista, että ohjailtiinko me koiralliset ristiin. Oli taas hauskaa seurata, että miten Jomi meni toisen kanssa. Mahtoi pieni haljeta onnesta kun lopussa oli syötävää ja silitteleviä ihmisiä. Häntä vipitti ja kovin.
Vaikka osallistujia oli niin vähän, silti saatiin kulumaan liki kaksi tuntia. Mä olin varannut mukaan paaaaaaaaaljooooooooon herkkuja. Ihan liikaa, joten piti mennä hallille seuraavana aamuna. Halusin kokeilla ratoja itekseni + sitä kun kouluttaja vinkkasi, että joskus voi kokeilla, että mitä koira tekee jos vaan juoksee käsi ojossa mitään sanomatta.
Otin kepeiltä verkot pois ja laitoin loppuun pari muoviliuskaa. Hyvin Jomi meni kepit : ) Kokeilin rataa kaikkien kanssa. Sonylla alkaa tulla jo vähän vauhtia keppeihin : ) Kyllä siinä läähätti kuin viimeistä päivää kun oli kolmen kanssa muutamaan kertaan tahkonut sen radan.
Sitten vielä se ympyrärata. Kokeilin niin, etten sanonut mitään ja kaikki menivät esteet hyvin. Sitten tein vähän omia versioita ja loppuun Jomin kanssa keinua. Kontaktit jäivät kun namit loppuivat. Noh, ehtiihän niitä treeniä myöhemminkin.
Tässä nyt oli jonkinlainen tiivistelmä Jomin ohjatuista agitreeneistä. Tosiaan tuo 6.7. oli viimeinen kerta ja sen jälkeen ollaan oltu omillamme. Meillä ei ole ryhmäpaikkaa. Kerran on tarjottu, mutta kieltäydyin siitä, sillä sattui olemaan just samaan aikaan kuin toko. En kyllä luovu nyt tokoilusta kun taas vihdoinkin on joku ryhmä missä treeniä. Jos agia ei saa järjestymään viikon muille päiville, niin voi voi. On siinä puolensakin, ettei ole ryhmäpaikkaa... En nyt ala latelemaan miksi näin, mutta en ole murheen murtama.
Kommentit