Sää suosi, joten karavaani lähti liikkeelle kolmen aikaan. Alkumatkasta tuli tippa silloin, toinen tällöin. Ei onneksi alkanut sen kovempaa sataa. Kaiken varalta Sonylla oli päällään puku. Korjasin sen puvun eilen. Tai aika sen näyttää, että korjasinko vai pahensinko vaan ongelmaa. En ole niin satavarma, että sitä materiaalia pystyi ommella. En keksinyt mitään muutakaan korjauskeinoa, joten kai se oli tyhjää parempi?
 
Kupittaalla laitoin pojat kiinni tolppaan ja aloin pystyttämään niiden mökkiä. Sitten odottelin ilmoittautumisen alkamista. Ilmoittautuessani pyysin poikien väliin kunnolla tilaa, jotta ehdin vaihtaa koirat. Sain poikien väliin kaksi paria. Se kuulosti hyvältä.
 
Sitten kävin vähän kävelemässä Ticon kanssa ja furminoin sitä. Ennen mökkiin laittoa vaihdon sen päälle näyttelyhihnan. Sen jälkeen Sonyn kanssa kävelemään. Sony on myös aloittanut karvanlähdön ja sen reisistä saikin karstata aimo annoksen pumpulia. Tällä hetkellä karvaa lähtee vain reisistä. Kehän ilmoitettuun alkamiseen oli vajaa puoli tuntia, joten en enää laittanut Sonya mökkiin. Tico haukkui...
 
Odottelu sujui äänekkäästi. Kävin kokeilemassa tyhjässä kehässä eikä se sujunut hyvin kun kiersin ympyrää. Turhaa ääntä oli :( Välillä kiertelin ja seisoskelin ja sitten kävin koittamassa uudelleen ympyrää tyhjässä kehässä. Joskus sujui, joskus ei...
 
Sony oli ekassa parissa kehässä. Parina oli beauceron. Jes... Seisominen vielä meni jotenkuten, mutta ei sen koiran perässä meneminen. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että se koira pysähteli välillä. Sen yhden kierroksen jälkeen piti mennä kierros yksin. Ei sujunut sekään. Takkuilua oli. Ansaitusti tuli sininen.
 
Kuvittelin siinä olevan pikkuisen aikaa treenata Ticon kanssa. Tämä olikin nopea tuomari, sillä kun tulin Ticon kanssa kehän viereen, niin meidän numero kuulutettiin! Mielestäni en vitkutellut yhtään kun vaihdoin koirat. Tico haukahti heti pari kertaa. Jes... Malttoi seistä, mutta välillä piti sanoa. Tutkiminen meni ihan ok. Kehän kiertäminen muutaman haukahduksen kera. Sama juttu yksin kiertäessä. Olin pettynyt Ticoon. Niin hyvin kun se oli niissä koulutuksissa ollut ja nyt taas tätä... Mökä ei ollut ihan niin pahaa kuin se oli esim. erkkarissa. Ja nyt sen sai hiljaiseksikin, mutta kuiteski tyhmä juttu. Ansaitusti sininen. Se tiesi sitä, ettei Tico mennyt enää kehään. Ticolle ei ollut esittäjää ja olin päättänyt, että jos pojat saavat samaa väriä, niin meen kehään Sonyn kanssa. Se tarttee enemmän treeniä – kai...
 
Jätin Ticon taas haukkumaan ja menin odottelemaan vuoroamme. Sony odotteli ihan kivasti. Ei ollut täysin hiljaa, muttei koko ajan äänessäkään. Välillä kävin kävelemässä koirien joukossa ja se meni pääasiassa hyvin. Sinisten kehässä ei onnistunut kehän kierto ryhmässä. Oli takkua ja seisominenkin oli puhinaa.
 
Kotimatkalle en laittanut Sonylle pukua. Olisi pitänyt, mutta mistäpä mä olisin voinut tietää, että just tänä iltana pestään katuja. Ilman tuota pesua olisi ollut kuivaa. Noh, kotona piti sitten pestä äijät. Mulla pyöri loppu matkan vaan mielessä ruoka ja syöminen oli kova nälkä. Mulla oli eväänä banaani, mutta kun lähdettiin Kupittaalta, niin ei silloin ollut yhtään nälkä. Kotona sitten olikin oikea syömäsessio. Samalla laitoin aamuksi herkullista tuorepuuroa. Jos jotakin kiinnostaa, niin pistetään tähän nyt sen resepti: 200g esim. sulatettuja puolukoita ja banaani muussataan tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Se maustetaan 3/4 dl fariinisokeria (ite käytän tavallista). Sitten sekoitetaan joukkoon 4 dl piimää ja lopuksi vielä 4 dl ruishiutaleita. Mössö laitetaan jääkaappiin 2-3 tunniksi. Tai sitten sen annetaan olla siellä yön yli. Nam, nam. Aamulla pääsenkin herkuttelemaan :)
 
Poikien käytös kyllä harmittaa... Etenkin Ticon kun jo ehdin luulla sen oppineen paremmille tavoille. Niin hienosti se oli niissä koulutuksissa. Liekö se sitten oli saanut kerättyä liikaa kierroksia kun oli yksin ja haukkui? Jos mulle vielä tulee tilaisuus päästä yhtä aikaa mätsiin noiden kanssa, niin täytyy kyl pyytää pidempi väli, että ehtisi vähän treenata Ticon kanssa ennen kehää. 
 
No, mutta vaikka tämä olikin käytöksen puolelta pettymysreissu, niin oli se silti kivaa kun pääsi poikien kanssa jonnekin ilman kyydin kinumista. Se tässä olikin parasta, ettei tarvinnut jättää kumpaakaan kotiin :)