Viime tiistaina polkaisin sittariin. En varmaan olisi saanut aikaiseksi lähdettyä, ellei olisi ollut pieni pakko. Halusin ostaa meidän kivalle ja taitavalle agi-kouluttajalle karkkia kiitokseksi. Ei ollut mitään ideaa, että minkälaista karkkia ostaisin. Sekin kävi mielessä, että voihan olla, ettei hän tykkää karkista, mutta sitä en sen enempää miettinyt. Ajatus kuitenkin tuli varmasti ilmi, ja ainahan karkin voi laittaa kiertoon. Kävin läpi koko sittarin karkkitarjonnan. Mikään ei tuntunut olevan ylitse muiden eikä mikään oikein kuvastanut agia. Lopulta ostin Haribon karkkiboksin. Siinä on monenlaista karkkia, että jos karkkia ylipäätään syö, niin eiköhän sieltä jotakin löydy. Boksiin päädyin osin myös siksi, että mulle oli tullut mieleen yksi idea...
Siitä kyllä olin hyvilläni, että vaikka nuohosin karkkiosastoa, ja siellä oli ihan ookoo tarjouksiakin, niin mä en ostanut mitään. Ei käynyt edes mielessä sortuminen. Ei mulla ole mitään tietoista karkkilakkoa, mutta on sitä tullut vedettyä sen verran paljon, että hyvä sitä olisi ainakin vähentää. Ehkä sitä on tullut vedettyä ihan kyllästymiseen asti kun enää ei oikein ennen niin ihanat karkit maistu miltään. Yhä useampi vanha tuttavuus on ollut pieni ja mauton pettymys. Hyväänkin voi joskus näemmä kyllästyä. Ette uskoisi miten paljon karkkia on tullut elämän aikana syötyä. Puntarinnumeroissa se ei näy, mutta kukkaroa ne ovat kyllä keventäneet. Sen takia karkin syönnin määrää oon halunnut vähentää kun se on ihan turha rahareikä. Karkki nyt vaan on ollut niin helppo ja nopea tapa täyttää maha. Ei missään nimessä terveellinen.
Kotona oli aikomus vähän tuunata boksia, muttei se lopulta onnistunut – kiitos Haribo-tehtaan, joka oli liimannut tuoteselostetarran turhan tiukkaan rasian päälle. Olin suunnitellut, että otan tarran pois ja siirrän sen pohjaan. Kanteen olin ajatellut laittaan vähän tekstiä ja agi-aiheisen kuvan Jomista. Loppujen lopuksi oli tyytyminen agi-aiheeseen kuvaan, jonka taakse oli kirjoitettu kiitokset + onnittelut kouluttajan tuplanollasta. Kolmosissa kisaavana hän oli saavuttanut lauantaina tuplanollan, joka tiesi menolippua SM-kisoihin!!! On meillä vaan niin taitava kouluttaja : ) Kouluttaja saavutti vkl:n aikana kaksi tavoitetta: tuplanollan ja sai mut kisaamaan virallisiin ; )
Mä olin niin keskittynyt karkkiboksin kuljettamisen onnistumiseen, että unohdin koirien vesikupit kun lähdettiin treeneihin. Vesikupeille olisi kyllä ollut käyttöä, sillä mittarin mukaan varjossa oli +27! : S Matkalla pidettiin vartin hengähdystauko varjossa ennen loppurutistusta hallille.
Hallilla tarkistin ulkokopin. Vaikka kopissa on hyvä “ilmastointi”, eli takaseinä on verkkoa ja ovikin suurimmaksi osaksi, niin silti se tuntui tosi lämpimältä. Tumma sisus oli imenyt auringosta lämpöä. En uskaltanut jättää isosia koppiin vaan vein ne sisällä olevaan häkkiin. Onneksi treenit olivat sillä kentällä, jonka laidalla on häkit + häkkipaikat. Hallista löytyi orpo vesikuppi, kuten olin arvellutkin.
Kentällä oli numeroitu rata enkä voinut vastustaa kiusausta mennä selvittelemään sen ohjauskiemuroita. Tuntui, että nopeasti olin perillä mitä tehdä, joten jompu istumaan ja menoksi. En enää muista miten rata meni. Luulen, että mua sekoittaa se, että tuota rataa muutettiin vain vähän treeneissä, ja kun yritän muistella tuota rataa, treeni-rata tulee mieleen. Sinänsä hassu sattuma, että kouluttaja käytti noinkin paljon valmista rataa. Yleensä on tehnyt muutoksia. Mutta tämä huvirata meni muuten hyvin, paitsi yhdessä pj:ssä olin myöhässä ja pikku-ukko väärällä esteellä.
Kun kouluttaja oli tullut paikalle, annoin karkkiboksin kera saatesanojen. Hän liikuttui. Sitten halasi ja vielä onnitteli super-sunnuntaista. Kiitin ja onnittelin häntä tuplanollasta. Yksi ryhmäläinen onnitteli mua halaten ja muilta tuli kommentteja. On meillä vaan kiva ryhmä <3 Sitten alkoi radan teko. Kun rata oli valmis, niin kouluttaja ilmoitti, ettei tänään ollut mitään teemaa. Oltiin tutustuttu rataan jonkin aikaa, kun hän ilmoitti, että sittenkin oli yksi juttu, jonka hän haluaa meidän tekevän. : D Näin käy hyvin usein, että tulee lisävaatimuksia, tms. rataan tutustumisen aikana : D Nyt hän lisäsi leijeröinnin, jonka määritelmä muistaakseni oli, että on este koiran ja ohjaajan välissä. Radan loppupäässä oli muutama kohta, joita jouduin miettimään. Mitään hyvää ratkaisua en keksinyt, joten päätin vaan kattoa, että miten käy...
Hyppy, hyppy, putki. Sitten olin suunnitellut tekeväni pari persjättöä peräkkäin, mutta pikku-ukko sekoitti mun pasmat. Näytti, että se tuli väärästä päästä putkea ulos. Häh? En jäänyt sitä miettimään vaan koitin jatkaa eteenpäin. Oikein meni, mutta kuten myöhemmin tuli kommenttia, ei ollut paras vaihtoehto. Putken jälkeen siis oli pari hyppyä ja sitten alkoi putkiralli kolmen putken muodossa. Mun oli ollut vaikeaa muistaa, että miten putkiin mentiin. Tästä syystä herra meinasi karata aalle. Täysin mun moka. Leijeröinti meni upeasti. Kolmannen putken jälkeen lähetin Jomin kohti kaaressa olevaa hyppyä. Välissä oli yksi putki ja mun ja koiruuden etäisyys kai joku 4 – 5 metriä. Ei ollut mitään ongelmaa vaan jompu meni hypylle ja sen jälkeisen pituuden vaikka mä en ihan sen vieressä juossut vaan putken toisella puolella. Puomilla sitten mentiin taas rinnakkain. Pikku piski hyppäsi iloisesti kontaktialueen yli. Olin kyllä käskenyt sitä pysähtymään, mutta mutta. Käskin herran mennä kontaktille. Sitten muuri, aa, hyppy, putki, hyppy takaa kierrolla ja hyppy.
Tosiaan sanomista tuli ekan putken jälkeisestä sohelluksesta. Mun selitys oli, että olin kattonut Jomin tulleen väärästä päästä ulos ja sitten meni homma sekalutta. Kouluttaja alkoi pohtia asiaa ja totesi, että niinpä muuten taisikin tulla väärästä päästä ulos. Molemmat oltiin sitä mieltä, että kyllä se oikeasta päästä sisään oli mennyt, joten ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin että, pikku-ukko oli tehnyt putkessa uukkarin! Merkillistä ja yllättävää.
Putkisohlaus oli mun moka kun en muistanut mistä päästä milloinkin piti mennä. Siksi yhdessä vaiheessa mun linja oli kohti aata.
Leijeröinti oli upeaa eikä mitään namialustoja tarvittu. Puomin kontakti sen sijaan... Jep, kontakteista taitaa olla kehittymäisillään ongelma kun herra ei malta pysähtyä niille. Pitäisi mennä treenimään epiksiin niitä...
Puomin jälkeen muurille meno oli ööh... : D Vähän jopa harmitti kun en ollut älynnyt miten helposti tuosta kohdasta voi selvitä. Sitten aa ja hyppy, joka oli 90 asteen kulmassa aahan nähden. Hypyn jälkeen oli putki, jossa tietenkin piti saada koira siihen vaikeampaan päähän. Tämä ei ollut onnistunut ekalla kerralla. Kouluttaja suositteli, että valssilla tai jollain vaihtaisin puolta sinä aikana kun Jomi suorittaa hyppyä. Tätä yritettiin, mutten mä ehtinyt, joten kouluttaja ohjeisti, että sitten pitää vaan koittaa saada koiran huomio vastakädellä ennen putkeen lähetystä.
Otettiin korjattu rata, ja se meni muuten hyvin, paitsi tuo aan jälkeinen osuus.
Toisella kertaa aika oli tosi vähissä, joten kun tuli meidän vuoro, kouluttaja vitsaili, että aikaa oli 50 sekkaa. Lähdettiin tekemään rataa, ja taas Jomi teki uukkarin putkessa!?! Nyt siitä ei ollut mitään epäselvyyttä vaan niin se teki. En jäänyt asiaa sen enempää ihmettelemään vaan lähetin ukon uudestaan putkeen, ja jatkettiin rataa. Nyt ei tehnyt uukkaria. Taas tuo aan jälkeinen kohta oli kompastuskivi, mutta ei ollut aikaa ihmetellä sitä.
Sitten kamat kasaan ja ulos paahtumaan. Olin miettinyt, että täytyy varmaan kuljettaa pojat erissä ulos, mutta silloin sattui olemaan väylä vapaa, joten sain kaikki yhdellä kertaa.
Tiistaina löysin Jomin päästä punkeroisen kävelemästä. Oli ilmeisesti ettimässä kohtaa, johon kiinnittyä. Nappasin ällötyksen paperiin ja sytytin tuleen keittiön kamiinassa. Se ei todellakaan enää vaivannut ketään. Ikävintä on se, että tuo ällötys oli tullut jompuun pihalta : / Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Tässä on ollut niin paljon menossa, etten ole paljon ehtinyt kiinnittää huomiota siihen, miltä piha näyttää. Kun viime keskiviikkona sen tajusin, niin miltei nousi tukka pystyyn. Johan rehotti! Ei auttanut muu kuin korkata kesän ruohonleikkuukausi. Siimuroin talon sivun ja sitten huristelin leikkurilla nurtsin. Lopuksi vielä siimuroin seinustan rehotukset. Pari tuntia tämänkertaiseen ruohosotaan meni.
Torstai oli huomattavasti viileämpi päivä. Itse asiassa viileneminen alkoi jo ke. Silloin kun leikkelin ruohoa, niin silloin oli vielä tosi kuumaa, mutta päivän mittaan arska vetäisi päälleen pilvipeiton, ja asteet putosivat jonkin verran. Ihanaa!
Torstaina nipsuttelin yhden pienemmän nurtsialueen ja sitten talon edustan rehotusta. Siihenkin meni parisen tuntia. Oli pilvistä ja tunsin pisaran silloin tällöin.
Kun lähdin tokoon oli joku +16. Oli pilvistä, muttei satanut. Jossain vaiheessa aloin tuntea yksittäisiä vesipisaroita, mutta niitä tuli niin harvaan, etteivät ne kastelleet. Joskus matkan puolivälin jälkeen mentiin saderajan yli. Yhtäkkiä maa oli kunnolla märkä ja satoi. Pikku hiljaa sade koveni, mutta kun sitä tuli kaatamalla me oltiin jo hallin katonreunuksen alla.
Tokossa oli vain yksi meidän lisäksi. Oli kuulemma tullut paljon peruutuksia kuuden jälkeen. Aika myöhään, ettenkö sanoisi... Edellisessä ryhmässä oli ollut vain kolme, joten kouluttaja ilmoitti, että seuraavalla viikolla tullaan klo 18.30 ryhmään.
Kouluttaja nappasi käteensä ison tötsän, joten ajattelin, että nyt treenittiin merkin kiertoa. Sitten se otti käteensä pienempiä tötsiä, joten ajattelin, että nyt sekoitetaan ruutu ja merkin kierto... Ei sentään vaan tötsistä kouluttaja teki pienen radan. Isojen tötsien kohdalla piti pysähtyä ja palkata koira. Pienempien kohdalla vain pysähtyä. Meiltä tämä meni muuten hyvin, mutta mun käännökset olivat turhan pyöreitä. Okei.
Toisella kertaa kouluttaja vähän muutti palkkauspaikkoja ja lisäsi lattialle ja tötsien päälle ihania pehmoleluja. Olin varautunut, että Jomi noteeraa lelut, mutta yllätyin suuresti kun ei huomannut niitä lainkaan! Seurasi taas hyvässä kontaktissa. Liikkuessamme ajattelin vaan, että “oho, se ei edes huomannut leluja, vaikka kyllä näki kun ne laitettiin lattialle!”. Tämän vuoksi unohdin välipalkata Jomin yhdellä isolla tötsällä ja yhden pienen tötsän ohi meinasin mennä. Kouluttaja naureskeli, että ne lelut olivat enemmän häiriötä mulle : D Nyt oli käännökset hyviä.
Sitten otettiin luoksarit. Lattialle jätettiin tötsät ja lelut häiriöksi. Kun piti laittaa koira maahan, Jomi meni tosi hitaasti. Luoksari meni hyvin. Otettiin se myös toiseen suuntaan ja nyt kouluttaja sanoi kahdesti “käsky”, ennen kuin käskin Jomin sivulle. Hyvin meni.
Sitten kouluttaja kysyi, että oliko jotain, mitä halutaan? Mietin hetken aikaa, ja kun se toinenkaan ei sanonut mitään, ehdotin ruutua. Kouluttaja viritti ruudun. Päätin kokeilla lähettämistä niin kaukaa kuin mahdollista. Kisamatkan pituutta siihen en saanut, mutta ihan kivasti kuitenkin. Jomi meni ruutuun, mutta jolkotellen. Seuraavaksi kouluttaja ehdotti, että laittaisin ruutuun namia. Nyt poika meni kuin ohjus. Sitten namialusta pois, lähetys, pysäytys, ja pysäytyksen jälkeen namin heitto + vapautus.
Loppuun otettiin paikkikset. Otettiin mukaan pari kouluttajan koiraa, niin saatiin vähän todentuntuisempi harjoitus. Jomi istuskeli kahden neidon välissä – ja hyvin istuskeli.
Kotimatkalla mm. ihmeteltiin kouluttajan kanssa miksi rallyssä on niin pitkä aika tutustua rataan ja agissa niin lyhyt? Molemmat oltiin sitä mieltä, että rallyn aikaa voisi lyhentää. Sitä en tiedä, että tarvitaanko ylemmissä luokissa aikaa enemmän, mutta alemmissa ei, joten aikoja voisi vaikka porrastaa? Rallyssa radan voi suorittaa vain yhdellä tavalla, mutta agissa vaihtoehtoja voi olla useampia.
Perjantaina oli taas lämmin päivä, mutta lauantaiksi viileni kun arska oli paksun pilvipeiton takana : ) Lauantaina kävin mummin luona, jossa taas vierähti useampi tunti. Eikä nälkää tarvinnut nähdä kun mummin oli tehnyt kaalipiirakkaa ja raparperikiisseliä. Noissa olisi ollut jo ihan tarpeeksi täytettä kupuun, mutta silti tarjosi lisäksi pullaa ja kakkua. Olkkarinpöydällä oli sipsejä ja karkkeja, joita eno aina välillä mulle tarjoili ; D
Kommentit