Lauantaina suunnistin Jomin kanssa Petolan pelipäivään. Olin laiska ja pyöräilin sinne. Jomille laitoin puvun siltä varalta, että kun kuura alkaa sulamaan, niin kura alkaa lentämään.
 
Jomi tuntuu olevan Ticon kaltainen pyöräillessä. Kova on kiire ja täysillä pitäisi painaa. Kun koiruus ei ite näyttänyt tajuavan, että paluumatkakin oli vielä edessä, niin mun oli koitettava hidastaa herran vauhtia. Vauhti oli sen verran kova, että jo noin 45 minsan päästä oltiin perillä. Mä olin varannut matkaan 1,5 tuntia. Kävellen kun menee noin pari tuntia.
 
Mulla oli mukana muutama plo, jotka olin aikonut palauttaa vasta pelaamisen jälkeen, mutta kun aikaa oli, niin laitoin Jomin koppiin ja lähdin palauttamaan pullot. No siis joo, eihän sitä ollut mitään tiettyä kellonaikaa kun siellä tapahtumassa piti olla. Kestoaika oli klo 11-17, mutta mulla on tapana pyrkiä olla paikalla heti. Sitten se on nopeammin pois päiväjärjestyksestä eikä tartte koittaa rytmittää päivää tulevan tapahtuman mukaan.
 
Pullokuittia lähdin lunastamaan sittarista. Yhtäkkiä joku moikkasi mua. Olin hetken kuutamolla, sillä ihan heti en tunnistanut puhujaa. Oli jokseenkin kummallinen tilanne ja ehkä jonkin verran myös kiusallinen. Puhuja oli ex-työkaveri. Yllättävää oli, että moikkasi kun töissä ei ikinä tehnyt niin. Käveli vaan nenä pystyssä ohi. Vaihdettiin siinä muutama sana. Puhuja oli löytänyt uuden työn, joten sen kohdalla ei ikärasismi ollut toteutunut. Keskustelu päättyi yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin. Puhuja ilmoitti lähtevänsä kattelemaan tarjouksia. Siitä sitten hävisi. Mä en ollut tilanteen tasalla ollenkaan eikä kumpikaan toivotellut hyviä jatkoja, tms.
 
Sittarista suunnistettiin Jomin kanssa Petolaan. Ei ollut mitään ideaa, että miten tapahtuma oli toteutettu. Se selvisi kun astuimme liikkeeseen. Siellä oli pari aidattua aluetta, joissa oli erilaisia koirien älypelejä. Pelipäivän ideana siis oli, että omistajalla oli mahdollisuus tulla koiransa kanssa kokeilemaan erilaisia pelejä ihan ilmatteksi. Tietty taka-ajatuksena oli, että koirakko ostaisi älypelin. Pelit olivat –20%. Mutta musta idea oli kiva : )
 
Aitauksessa oli faaraokoira. Vielä tuolloin en tiennyt, että aitauksia oli kaksi. Faarao oli lopettelemassa, joten Jomi pääsi siihen aitaukseen. Sillä hetkellä liikkeessä ei ollut muita koiria.
 
Pelit olivat jo valmiiksi ladattu nameilla. Mun mielestä ei olleet kovin houkuttelevia nameja. Tosi pieniä, kovia ja värikkäitä. Jomi tutki innolla leluja. Kovin nuuskutteli, muttei jäänyt minkään tietyn kohdalle yrittämään pidempään. Joukossa oli myös kongi. Sen Jomi tyhjensi ja sen jälkeen jatkoi toohottamista. Häntä vipitti kun ukkeli meni nuuskien. Välillä piti heiluttaa häntää faaraopojalle ja ihmisille. Semmosta iloista toohottamista tuo Jomin “pelaaminen” oli. Jomista yritettiin ottaa kuvaa, mutta se oli vähän haasteellista kun koiruus ei malttanut pysyä paikoillaan. Kuulemma Petolan fb-sivuilla olisi Jomista pari kuvaa, että jotain onnistuivat kuitenkin nappaamaan.
 
En tiedä miten kauan oltiin aitauksessa. Yritin innostaa jompua omilla nameilla, mutta ei se ollut juuri sillä hetkellä kiinni nameista. Pojulla oli vaan liian kivaa, että olisi malttanut keskittyä pelaamiseen.
 
Pelituokion jälkeen menin kattelemaan kapuloita. Tuolloin mulle selvisi, että oli olemassa erikseen kapula ohjattuun noutoon ja noutokapula. Miksiköhän sama kapula ei kelpaa? Hmph. Aikani ihmettelin puupalikoita. Lopulta valitsin sellaisen, jossa oli suurin maavara. Mun mielestä jotenkin ruma kapula, mutta se ei liene ole oleellista, hih. Lisäksi otin ohjatun noudon kapulan. Se ei ollut pahan hintainen toisin kuin rumilus.
 
Kapuloilta mentiin hakemaan Naturiksia. Myyjä tuli selittämään, että ne on olleet tosi suosittuja siitä asti kun niitä myyntiin tuli. Yhdessä hämmästeltiin, että miten se tuote on melkeinpä liian hyvää ollakseen totta. Siinä samalla mainitsin kapulan valinnan vaikeudesta. Myyjän mukaan kapula oli oikeanlainen. Jomi sai antaa pitonäytteen. Hienosti poika piti kapulaa : )
 
Kassalla kysyttiin, että löytyikö mitään peliä. Sanoin Jomin tyhjentäneen vain kongin, joten ilmeisesti kongi on paras. Onneksi en ostanut mitään peliä. Niiden hyöty jää tosi pieneksi hintaan nähden. Koirat kun tuppaavat oppimaan jujut nopsaan ja sitten pelistä ei ole vastaavaa hyötyä aktivointia ajatellen. Ite oon tuollaiseen joskus sortunut ja nopeasti isoset idean hoksasivat. En muista oonko kokeillut sitä Jomille. En muistanut, että mulla oli tuollainen. Tuli tuossa taannoin vastaan kun etin todistuksiani. Samalla tuli vastaan muutakin, jonka olemassaoloa en muistanut. Että niinkin tarpeellista tulee varastoitua ; )
 
Kotimatkalla oli havaittavissa Jomin vauhdin hiipumista. Silti jostain löytyi energiaa loppukiriin ja sitten taas mentiin vauhdilla. Olipa ainakin yksi tyytyväinen koiruus huushollissa.
 
Vähän mietin, että olisin lähtenyt isosten kanssa pelaamaan. Aikaa kun oli vielä neljä tuntia. Toinen olisi saanut odottaa pantillisessa kopissa. Tosin se ei ole ihan liikkeen vieressä, että jonkin verran kävelymatkaa olisi tullut. Mutta en sitten kuitenkaan lähtenyt. Jos olisin tiennyt, että oli noin hiljaista, niin olisin lähtenyt liikenteeseen kaikkien kanssa. Pari olisi saanut venata kopissa. Ja miksen ylipäätään keksinyt tuota koppijuttua kun sitten olisin voinut ottaa kaikki ainakin mukaan.
 
Sunnuntai oli pojilla luupäivä. Kun sitten myöhemmin päivällä paistoin lettuja, niin pojat eivät saaneet mitään. Luupäivänä ei syödä muuta. Ticoa itketti. Oli pakko paistaa lettuja kun kaapissa oli liki viikon vanha maitotölkki. Just silloin riisipuuro ei napannut, joten kun en keksinyt muuta, niin lettuja sitten.
 
Maanantaina treenittiin merkin kiertoa, kapulointia, pakkia ja Jomin kanssa kaukoa. Sony on kyllä tosi jämähtänyt tuohon vanhaan merkkiin. Jää helposti seisomaan tötsän viereen. Kapulointi meni kivasti. Eiköhän se vielä joskus pidä ihan kunnolla. Tosi hyvältä ainakin näyttää : )
 
Ihan kuin Ticolla olisi suorempi reitti merkille vaikka matkaa olisikin useampi metri. Ainakin tuntui siltä, ettei ukkeli enää tee maailman ympärimatkaa merkin kiertämisen yhteydessä. Tico noutaa tosi hyvin, mutta kapulan pitäminen on vähän niin ja näin. Tuppaa pureksimaan jos en heti ota kapulaa + yrittää tunkea sitä mun käteen “ota jo! Ota jo!” : D
 
Jomin kanssa kokeilin sillä uudella kapulalla. Hyvin se sai sen suuhunsa ja muutenkin kapulointi oli hienoa. Kaukossa otti häiriötä linnuista. On kyllä vähän turhan pelottomia tirppoja kun tulevat pihalle hillumaan vaikka me siellä touhuttiin. Kerran kun käskin Jomin kaukona maahan, niin se oli siinä ja siinä, ettei olisi lähtenyt häätämään tirppoja. Teki kyllä pyydetyn liikkeen, mutta hetken siinä oli sellainen valmiit-paikoillanne-hep-meininki.
 
Tänä aamuna ei ollut kuuraa ja muutenkin nurtsi vaikutti aika kuivalta. Se ei mitenkään rehottanut. Paikka paikoin oli pidempää, mutta silti päätin käynnistää leikkurin. Se oli helppo leikkuu. Ei tarvinnut kuin kerran tyhjentää kone. Muuten sain vain työnnellä vempelettä. Ja noin tunnissa olin valmis. Jospa se nyt vaikka oli vuoden viimeinen huristelu.
 
Huristelun jälkeen innostuin kokeilemaan, että saisinko jotain kuvia lähinnä mun pallukasta. Aurinko oli alkanut paistamaan, mutta enää ei ollut aikaa lähteä minnekään kuvailemaan. Huomiselle on jossain ennusteissa luvattu sadetta... En vielä tiedä, että sainko mitään. Kamerasta puheenollen... onkohan se hajoamassa? Siinä ei enää nouse salama ylös. Onneksi on suht turha kun koiria kuvatessani pyrin välttämään salaman käyttöä. Mutta jos pimeällä / yöllä kuvaa jotain, niin se salama tuppaa pomppaamaan ylös, halusinpa sitä tai en. Tietty ei sitten jos käytössä on salamaton ohjelma. Mutta tuo tuli ilmi kun tuossa yhtenä iltana yritin ottaa usvakuvaa kaverille. Hän tykkää usvaisista maisemista, joten kun lähipelto suorastaan kylpi usvassa, niin tuli tuo kaveri mieleen. Salama ei noussut ylös vaikka useamman kerran koitin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käyttää salamatonta ohjelmaa.
 
Tänään oli taas tehotiistai. Agissa oli 15 esteen rata. Aiheena oli pakkovalssi (pv). Kovin samantapaisia tuntuu olevan nuo ohjauskiemurat. Just nyt ei raksuta, että miten tuo eroaa normi valssista... Ekana hyppy ja pv:lla kepeille. Sitten putki ja hyppy pv:lla, josta toiselle hypylle. Takaa kierolla okserille, sitten putki ja taas pv:lla hyppy, jolta muurille. Rengas, putki, hyppy pv:lla, uusi lähetys samaan putkeen ja nyt sakulla viimeiselle hypylle. Voi apua!
 
Ekan putken jälkeen Jomi hyppäsi hypyn menosuuntaan vaikka se piti hypätä toisesta suunnasta. Uusi yritys ja nyt sujui. Yllätyin, että se ei mennyt uudestaan putkeen vaan kohti oikeaa hyppyä tekemään takaa kiertoa. Sitten okseri ja putki. Mä olin ihan hukassa. Odotellessa olin yrittänyt funtsia, että kumpaa kättä käytettiin missäkin, mutta ei se mua auttanut kun oltiin vauhdissa. Se pv muurille oli kyllä aikamoinen... Mutta Jomi pelasti tilanteen korjaamalla mun mokaa ja silti suunnisti oikealle esteelle. Rengasta ei hypännyt kunnolla. Kouluttaja epäili, että se johtui siitä kun mä olin niin pihalla ja niin mä totisesti olin. Ja sitten tuo putki & hyppy kombinaatio. Mä en ollut tilanteen tasalla lainkaan ja se vaikutti Jomiin. Se alkoi olla kuutamolla. Oli ihan outo ja kovin koitti nuuskia maata. Noh, lopulta tuosta selvittiin ja päästiin maaliin. Voi elämä, että joku oli hukassa!
 
Toisella kerralla meni hyvin aina tuohon putki & hyppy kohtaan. Siis siinä tapahtui ihan liikaa lyhyessä ajassa : D Lähinnä se ongelma oli siinä, että mä vaihdoin liian hitaasti hypyn toiselle puolelle. Sitten kun koira oli lähetetty putkeen toisen kerran, niin ohjaajan piti vaihtaa hypyn toiselle puolelle tekemään sakua. Kerran Jomi alkoi taas nuuskia maata. Mä tömäytin kengän kuonon viereen ja sanoin “NYT!”. Sitten kun nuuskuttelu loppui, näytin namia Jomille ja kiusasin sitä vähän aikaa namin kanssa. Joutui vähän niin kuin metsästämään sen. Tuon jälkeen ei ollut ongelmaa. Lukuunottamatta tuota yhtä kohtaa, kouluttaja sanoi, että toisella kerralla radalla oli ihan eri koirakko. Ohjaus oli sujuvaa ja pv:t ja saku sujuivat hyvin. Ehkä tää tästä...
 
Toko aloitettiin ohjatun noudon treenimisellä. Meille sattui taas sama pari, mutta ei se haitannut. Kunhan mainitsin asian. Eli taas herkkua toiseen kuppiin sillä välin kun koira seisoi selin kuppeihin. Ekalla kerralla jompu lähti väärään suuntaan ja sen jälkeen meni aina oikein. Kun onnistumisia tuli, niin kouluttaja kehotti vaihtamaan toisen kupin kapulaan. Koiran piti tuoda kapula. Vähän epäilytti tuon onnistuminen ja en yllättynyt kun Jomi ei ensin “huomannut” kapulaa ja sen suuhun ottaminen oli vähän niin ja näin. Mutta tämän jälkeen sujui tosi kivasti. Tosi kiva ylläri, että pieni oikeesti toi kapulaa : ) En vaatinut sivulle tuloa vaan riitti, että toi kapulan mulle. Se oli todellakin jotain!
 
Sitten oli häiriötreeniä. Osa koirista oli seinässä. Ne, jotka olivat ilman koiraa, kävelivät rivissä vastaan seuruutettavia koirakoita. Rivien ihmiset olivat silleen limittäin, että kohtaamishetkellä pääsivät vaivatta eteenpäin jatkamaan lähelle seinää, jolloin käännyttiin takaisin. Eipä tuossa ollut ongelmaa.
 
Paikkikset sitten. Ensin meinasi olla pelkkää makoilua, mutta kun yksi kysyi, että saiko koiran jättää istumaankin, niin kouluttaja ilmoitti, että ne, jotka halusivat istumista saivat viedä koiransa seinään. Seinäkoirien omistajat tekivät häiriötä liikkumalla kun toisten koirat makoilivat. Ja sitten istumisen aikana toiset tekivät häiriötä. Ihan vaan varmuuden vuoksi kävin palkkaamassa Jomia muutaman kerran.
 
Treenit päätettiin rinkipujotteluun. Jompu pujotteli hienosti : )
 
Aussilaisen kyydillä päästiin sille bussipysäkille. Kiitokset taas kerran : )