Kylläpä nyt on tehty meille vaikeaksi tämä talvisesta säästä nauttiminen... Ensin Sonylta halkesi antura. Kun anturan puolesta olisi voitu tehdä pidempiä lenkkejä, niin sitten sairastun mä. Ja kunnolla sairastuinkin, sillä en nyt ihan heti muista koska viimeksi olisin ollut niin kipeä, mitä nyt olin. Ti-ke yönä lähdin pois töistä kesken kaiken kun oli kamala olo. En varmaan olisi edes mennyt töihin, ellei illalla olisi ollut joku huisin tärkeä info. Ihan soitettiin ja kysyttiin, että olinko saanut tiedon siitä, joten kyllähän sinne sitten oli mentävä. Myönnän, että hieman se jännitti mennä kun ei yhtään tiennyt mistä oli kyse ja pelotti myös, ettei uutiset olisi olleet kovin hyviä. Kyse oli omistajasuhteen muutoksesta ja firmalla menee nyt hyvin, joten huh, ei tarvitse ainakaan ihan heti pelätä työttömyyttä.
 
Töistä lähdin ja aamulla mittasin 38 kuumeen. Nokipojan vierailu ei olisi voinut olla huonompana päivänä, mutta mitä sitä turhaan siirtämään. Varsinkin kun kyseessä ei ollut mikään vuosikäynti tms. Isä (entinen nokipoika) oli lähettänyt kaverinsa käymään mun luona. Isä itse asuu sen verran kaukana, ettei voinut tulla, joten pyysi lähempänä asuvaa kaveriaan käymään. Nokipoika tuli, mutta ei tehnyt muuta kuin kävi katsomassa polttopaikat. Se oli sopinut ristiin asioita, joten ei sitten ehtinyt sen kummemmin olla mun asunnossa. Sovittiin, että hän soittelee kun löytää paremman ajan. Sinänsä tämä ei harmittanut, mutta se, että seisoin kylmässä odottamassa tulijaa, harmitti. Miksikö seisoin kylmässä? Noh, koiruudet olivat pihalla, sillä nokipojan työskentely olisi ollut mahdotonta kahden “apulaisen” kanssa. Sisällä ne olisi saanut vain mökkiin tai sitten ehkä virittämällä pyykkitelineen olohuoneen ja keittiön välille. Ovia täällä ei juurikaan ole. Joten äijät saivat mennä pihalle ja mun piti olla ulkona myös, jotta voisin vaimentaa haukkumaakarit. Aamuseiskalta tuskin naapurit tahtovat kuulla haukkukonserttia. Ylhäällä ne taitavat siihen aikaan jo olla, mutta silti ei siihen aikaan nyt ainakaan huudeta. Mä oon ilmeisesti keksinyt tehokkaan tavan hiljentää nuo aasit. Kun meteli alkoi, niin turhaa oli yrittää huutaa kahden yli. Kakkoseks jäin satasella. Pillistäkään ei ollut apua. Kuitenkaan en halunnut, että äijät huutavat aina kun naapurissa tapahtuu jotain. Ja ääntä riitti kun naapuri joko tuli tai lähti autolla pihaltaan tai kun siellä pihalla pelattiin palloa. Teki naapuri mitä vaan, niin siitä sain raportin. Ja jos onnistuin saamaan tauon mekkalaan, niin se alkoi hyvin pian uudestaan. Sitten keksin jostain hyödyntää tuota peltistä autotallia. Kun mekkala alkoi, niin pam! Hiljaista tuli ja nameja satoi. Toista kopautusta ei tarvittu vaan naapurissa sai touhuta ihan rauhassa. Tuon jälkeen on ollut vielä muutama kopautuskerta ja nyt en ole enää saanut raporttia naapurin tekemisistä. Se kyllä tuntui tosi mahtavalta kun äijät olivat kerran pihalla ja mä kyttäilin niitä vähän väliä ikkunasta. Sitten näin kun ne kimpassa katselivat tien suuntaan. Jotain olivat huomanneet. Kohta mäkin näin mitä ne katselivat ja tuli kiire ulos. Siitäkin huolimatta, että en ollut paikalla “oikeaan aikaan”, niin pojat OLIVAT HILJAA!!! Siitä hyvästä pojat saivat namisateen kun antoivat naapurin tulla kotiin rauhassa. Sivuraiteille eksyttiin, mutta piti selventää, että miksi mun piti hytistä pihalla. Kun nokipojan auto tuli pihaan, pojat OLIVAT HILJAA!!! Muutama puhahdus kuului Sonyn suusta, mutta muuten ei mitään!!! Mahtavaa!!!
 
Illemmalla kävin lääkärissä ja loppu viikko tuli saikkua. Lääkärin jälkeiset kaksi päivää menivät nukkuen. Välillä hyppäsin poikien kanssa ulkona. Peltopyrähdyksen jälkeen äijät saivat aitailla. Mä kattelin niitä ikkunasta. Oli mukavaa seurailla niiden puuhia. Ticosta tein sellaisen huomion, että se mokoma osaa hyödyntää Sonyn mustasukkaisuutta. Jos Sonylla on jotain, mitä Tico haluaa, niin mitä tekee Tico? Joskus se yrittää saada Sonyn aarteen hakemalla, mutta toisinaan Tico alkaa kaivaa maata, jolloin mustasukka-Sony purjehtii paikalle. Sillä välin Tico suunnistaa Sonyn aarteelle! Juoni kaveri :D Miten se onkin keksinyt tuon? Sony kun tosiaan on sellainen, ettei Ticolla saisi olla mitään. Kaikki se tahtoo itselleen. Ja jos Tico tekee jotain, Tico voi olla varma, ettei sitä tartte tehdä yksin.
 
Aikansa aitailtuaan hain pojat sisälle ja sitten taas nukkumaan. Kuume pysytteli sen pari päivää 38 tuntumassa. Yleensä kuumetta ei ole tarvinnut niin kauaa potea. Se on ollut päivä kuumeilua ja siinä se. Mutta niin vaan sitä noustiin sängynpohjalta ja töihin mentiin sunnuntai iltana.
 
Pakkanen oli kiivennyt –22 asteen tuntumaan. Ihan ihmetytti, että miten ne äijät tarkenivat aitailla jopa puolituntia siinä säässä! Mun pikku eskimot.
 
Sonyn tassu oli terve ja mä myös, joten sitten voitiin palata normaaliin eloon ja oloon. Niin mä kovin kuvittelin. Maanantaina olin nauttinut aamupalan seuraten poikia ikkunasta. Sitten ajattelin huuhtaista käyttämäni astian. Vesi oli hetken kirkasta ja sitten se muuttui ruosteenpunaiseksi. Mitä nyt? Ja sitten se loppui kokonaan. ??? Vessanhanan kanssa sama juttu. Ei kiva. En oikein tiennyt mitä ajatella, enkä oikeastaan jaksanut ajatella mitään muuta kuin nukkumista.
 
Herättyäni tilanne veden kanssa ei ollut yhtään parempi. Ei tullut vettä... Pumppu ei ollut hyrissyt, joten ajattelin vian olevan siinä. Enää en kuitenkaan ehtinyt alkaa saunanlämmitystalkoisiin. Siinä menee useampi tunti kun siihen ryhtyy ja töihin oli illalla mentävä. Homma siirtyi seuraavaan päivään. Pojille sulatin lumesta vettä...
 
Nukuin ensin muutaman tunnin ja sitten aloin lämmityspuuhiin. Ulkona oli kaunista: pakkasta oli sellaiset 12 astetta ja aurinko paistoi saaden kuuraiset puut näyttämään timanteista tehdyiltä. Pojat laitoin suoraan aitaukseen. Aamulenkistä oli sen verran vähän aikaa, että tuskin niistä olisi irronnut nestettä kummempaa. Jos irtosi, sitten irtosi. Kolme tuntia lämmitin saunaa. Sinä aikana pumpun suunnalta alkoi kuulua lorinaa. “nyt se sulaa”, aattelin. Sitten yhdessä vaiheessa vettä oikein suihkusi, jolloin laitoin pumpun kiinni. Sen jälkeen se ei enää pysynytkään päällä. Pojat aitailivat reilut pari tuntia ja loppuvaiheessa otin ne mukaan saunaan lämmityspuuhiin. Kun pumppu ei toiminut, lopetin lämmittämisen.
 
Jo edellisenä päivänä oli käynyt mielessä soitto entisille asukkaille. Olin kuitenkin siirtänyt sitä, sillä en halunnut häiritä heitä. Kun tilanne näytti umpikujalta, päätin soittaa ja kysyä, että oliko heille koskaan sattunut vastaavaa. Mies pahoitteli, ettei ollut muistanut kertoa, että heillä oli pakkasten aikaan ollut vessanhana ihan pikkuisen päällä jäätymisen estämiseksi. Hän lupasi koittaa josko saisi poikapuolensa käymään luonani. Kyseinen henkilö tuli vaimonsa kanssa. Visiitti oli pikkuisen turha heidän kannalta. Pumppu saatiin päälle ja se suihkuaminen alkoi taas. Sillä hetkellä tajusin, että miksei pumppu ollut mennyt enää uudestaan päälle. Nyt se oli mennyt päälle, koska pumppua ei ollut yritetty käyttää vähään aikaan ja vettä oli päässyt kertymään. Mun aikana vesi oli päässyt suihkuamaan “loppuun”. Putkessa oli reikä. Mulle piirrettiin joku ihme kaavio, jotta osaisin sitten putkimiehelle selittää asian. Tulijat ihmettelivät vetämätöntä lattiakaivoa. Sitä mäkin oon kironnut kerran jos toisenkin. Hyvä, etten ollut vielä kutsunut ketään viemärinavaushommiin, sillä se olisi ollut turhaa. Tulijoiden myötä sain oppia, että millainen systeemi lattiakaivossa oli. Tätä ajatellen, oli hyvä, että näin oli käynyt. Olisikohan tuo mulle muuten selvinnyt? Jee, se viemäri ei ole tukossa. Ääääääh, putkessa oli reikä. Kiitin käynnistä.
 
Jo toinen päivä kun ei tullut vettä... Kello oli jo sen verran paljon, etten saanut putkimiehiä kiinni. Olin kerännyt isoon saaviin lunta ja vienyt sen sisälle. Siitä sulattelin pojille juomavettä ja itselle naamanpesuvettä. Vessakäynnit pyrin hoitamaan töissä. Piti vielä koittaa nukkua ennen töitä.
 
Keskiviikko aamulla aloin soittelemaan. Yllätyksekseni ei ollut helppoa löytää oikeaa henkilöä avuksi! Vaikka keltaisilla sivuilla mainostettiin “putki sitä ja putki tätä”, niin se ei kuitenkaan ollut tae, että olin soittanut oikeaan paikkaan. Piti olla tietynlaiset valtuudet, jotta sai tehdä kyseistä hommaa. Lisäksi sain huomata, että putkimiehillä piti nyt kiirettä. Pakkanen oli purrut paikkaa jos toista. Löysin yhden, joka sanoi tulevansa käymään kun pääsee pois toisesta paikasta. Menin nukkumaan. Tunnin vetelin sikeitä kun puhelin herätti. Putkimies kyseli ajo-ohjeita kun navigaattori ei tunnistanut paikkaa :D Laitoin pojat aitaukseen ja sitten aloin odottaa putkimiestä. Olin kopautusvalmiudessa. Kun sitten se auto tuli, Sony nosti mekkalan. Tico yhtyi siihen myös. Kerran jos toisenkin on mielessä käynyt sanonta “joukossa tyhmyys tiivistyy”... Kopautus ei heti auttanut, mutta kun sain äijät hiljaisiksi, niin ne myös pysyivät hiljaa. Putkimies löysi puhkiruostuneen T-haaran. Se oli sellaisessa paikassa, että sähkömiestäkin olisi tarvittu. “Eih!”, aattelin. Putkimies soitti tutulle sähkömiehelle, mutta se ei voinut tulla, koska oli Naantalissa ja vieläpä luultavasti koko päivän. Putkimies sanoi hakevansa tarvittavat osat ja sähkökynän. Sähkökynällä hän ajatteli katsoa, että onko virta kokonaan pois silloin kun pumppu ei ole päällä. Jos asia olisi näin, niin sähkömiestä ei tarvittu.
 
Noh, sainpahan ainakin toisen hiljaisuuskoulutusmahdollisuuden ja kun putkimies toisella kertaa tuli pihaan, pojat olivat hiljaa. Osan vaihto onnistui ilman sähkömiestä. Putkimiehen mentyä otin pojat sisälle ja kokeilin hanoja. Keittiöstä lirutti välillä puhdasta ja välillä likaista vettä. Vessasta ei tullut mitään... Siis putket olivat jäässä? Prkl! Loppu päivä menikin nukkuessa. Herättyäni käytin pojat lenkillä ja sitten saivat aitailla. Itelleni sulatin pesuvettä. Pojille annoin juomavedeksi töistä ottamaani vettä.
 
Torstaina töiden ja lenkin jälkeen aloin sulatuspuuhiin. Vein saunan ja autotallin välissä olevaan kylmään väliin siirrettävän patterin. Siellä on osa putkista... Lueskelin ja söin aamupalaa. Varmaan jonkun vartin verran olin tilaa lämmittänyt kun keittiöstä sammui valot. “no, voi ny joku”, kirosin. Valot lähtivät myös jääkaapista, vessasta ja autotallin edessä olevasta liiketunnistinlampusta. Muualle sai valot, joten sähkökatkosta ei ollut kyse. Sydän sykkyrällä menin kellariin. Pelotti, että oli joku putki pamahtanut ja se sitten oli aiheuttanut oikosen. Kellarissa kaikki oli kuten ennenkin. Ainoa, että sinnekään ei tullut valoa. Napsautin patterin napit off-asentoon ja suunnistin sulaketaululle. Kokeilin, mutta mikään sulake ei tuntunut kuumalta. Ei kai ollut palanut sulaketta. Löysin muista poikkeavan sulakkeen, jonka alla luki “keittiön valot”. Hetken kesti, ennen kuin oivalsin, että miten se toimii. Siitä napista palautui kaikki pimenneet valot. Vaihdoin patterin johdon paikkaa kun aattelin, että jos se pistoke ei ollut hyvä patterille. Nyt meni vähemmän aikaa kun episodi toistui. Prkl! On se nyt kumma jos pistokkeet eivät yhtä patteria kestä! Miten siinä kellarissa on voitu korjata autoja jos yksi patteri aiheuttaa ylikuormittumisen? Autojen kanssa kun tarvitaan vempainta jos jonkinlaista. Onneksi pistoke oli kestänyt putkimiehen vempaimet... Toinen oikonen sai mut lopettamaan lämmitysyritykset. Kun ei niin sitten ei.
 
Ilmeisesti kuitenkin jotain sulamista oli ehtinyt tapahtua, sillä nyt tuli vessanhanasta vähän vettä. Väri oli milloin mitäkin, mutta sitä kuitenkin tuli. Ja liruttipa jopa lämmintäkin vettä. Lisäksi wc-pönttö oli alkanut jokeltaa. Tunnin pari seurailin tilannetta ja kokeilin hanoja. Jännitti kun olin päättänyt kokeilla vessan vetämistä. Ei tapahtunut mitään maata mullistavaa. Ainoa vaan, että pönttö jokelteli edelleen. Sisäreunoilta valui iloisesti vettä pönttöön ja pelottikin, että vesi vielä tulee yli pöntön reunojen! Niin ei kuitenkaan käynyt vaan jokeltelu loppui jonkin ajan päästä. Uskalsin mennä nukkumaan.
 
Herättyäni käytin pojat ja kokeilin hiusten pesua. Kyllähän se jännitti, että jääkö sampoot päähän kun vettä ei tulekaan tai sitten se vesi on sellaista ruosteista. Vihdoinkin sain pestyä hiukset! Jo oli aikakin kun viimeksi sen olin tehnyt sunnuntaina! Sitten menin nukkumaan valmistautuakseni huomiseen päivään. Silloin aioin lämmittää sen välikön saunan avulla ja ajattelin nukkua vähän niin kuin varastoon ;)
 
Herättyäni käytin pojat pikku lenkillä ja laitoin ne aitaukseen siksi aikaa kun valmistauduin töihin. Vesi oli alkanut olemaan pääsääntöisesti kirkasta, mutta kuitenkin pojat saivat työpaikan vettä kuppiinsa. Kun olin ollut poikien kanssa ulkona, niin edellinen asukas oli soittanut tiedustellakseen tilannetta! Aikas mieltä lämmittävää.
 
Perjantaina töiden jälkeen kävin poikien kanssa parin tunnin lenkin ennen viiden tunnin saunanlämmitystä. Lenkin jälkeen pojat aitailivat jonkin aikaa ja sitten olivat hetken saunassa seurana. Kun aloin kokeilla saunomista vein äijät sisälle. Ne eivät saunomisesta piittaa, joten turha niiden on siellä pyöriä varsinkin kun ei ollut hajuakaan millaista vettä suihkusta tulisi. Ruostevettähän sieltä ensin tuli, mutta se muuttui kirkkaaksi. Saunoin ja oli kyllä iiiiihanaa lojua lauteella tai katsella ikkunasta ulos. Ulkona sateli hiljalleen lunta. Saunomisen jälkeen jatkoin lämmittämistä. Nyt oli saunanovi auki, jotta lämpö pääsisi siihen välikköönkin. Viisi tuntia tuohon meni. Sitten kävin äijien kanssa postilaatikolla. Pidemmälle en jaksanut eikä ollut mieltäkään lähteä, sillä pojat eivät olleet vielä syöneet mitään, joten tuskin oli mikään kova hätä. Postilaatikosta hain mm. postia Texterrieriltä. Ihmettelin, että mitä ne nyt lähettää? Eihän tässä ollut mitään suurta menestystä tullut Seinäjoen jälkeen. Avattuani kuoren tajusin mistä oli kyse: Texterrieriltä olin saanut postia jo kerran ennen Seinäjokea. Silloin laitoin kuvan takaisin ja mukaan selityksen miksi en halunnut kuvaa. Eipä tullut mieleenkään, että ne yrittäisivät korjata asian mun mieleiseksi. Nyt oli kuva sellainen, jollaisen olisin kelpuuttanut alunperin :D Onhan se kuva kärsinyt suurennoksesta, mutta kaipa mä sen nyt sitten kuitenkin otan... Se kuva on Tampereen näyttelystä. Siellä Sony oli “vaan” ROP ;)
 
Heräsin puhelinsoittoon. Isä soitti. Olisihan uni maistunut pidempäänkin kun vasta kolmen aikoihin menin nukkumaan ja isä soitti 19.30 aikaan. Päätin kuitenkin nousta katsomaan oliko lämmityksestä ollut mitään hyötyä. Ennen unia olin juoksuttanut vettä ja vessanhanan vesimäärä oli kasvanut jonkin verran. Samoin keittiön! Vessassa ei ollut tapahtunut muutosta, mutta keittiössä oltiin taas “liru liru” –meiningillä. Siitä huolimatta ajattelin kokeilla pyykin pesua. Kone on jonkin aika sitten pysähtynyt ja mikään paikka ei hajonnut, joten eiköhän tämä tästä :)
 
Että tämmöinen viikko! Ilman aitausta pojilla olisi ollut paaaaaljon tylsempää kun mun päivät meni vesiasioita pähkäillessä. Ei paljon lenkkeilty. Kyllä tuo aitaus on kullanarvoinen!