Antaa sataa!!!

Kyllä tätä näkyä oli odotettu!!! <3

Perjantaiksi oli luvattu lunta koko maahan. Jihhuu!!! Mutta, masennuksen musta pilvi alkoi vyöryä kun perjantai valkeni vesisateen raikastamana talvipäivänä. Lisäksi näin uutisen, että pari Suomen kolkkaa saattaa jäädä ilman lunta. Rannikko oli toinen ja mietin lasketaanko tämä meidän alue siihen.

Koko perjantain odottelin lumisadetta. Kun käytiin hakemassa posti, niin muutama hiutale leijaili taivaalta alas. Olin ihan innoissani, että JES, nyt se sade alkaa!

Vaan ei alkanut. Vielä iltakympiltä maa oli masentavan musta. Ei satanut, mutta taivas ei ollut pilvetönkään, joten oli turha haaveilla revontulistakaan. Kumpikin luonnonilmiö näytti sivuuttavan meidät: lumisade ja revontulet.

Yö taas venähti ja siinä kolmen jälkeen päästin pojat käymään pihalla. Silloin huomasin hennon lumikerroksen maassa. Jo se ilahdutti ja ilon määrä vain kasvoi kun huomasin hiljaksiin lunta tippuvan taivaalta. Ihanaa, sittenkin mekin saataisiin LUNTA!!! :)

Siskon kanssa oli sovittu, että jos hän tulisi lauantaina siinä puolen päivän aikoihin käymään. Laitoin herätyksen kasiksi, jotta ehti sitten lenkittää isoset kunnolla. Jo seiskan jälkeen huomasin pyöriskeleväni sängyssä ja miettivän, että miltä ulkona näytti :D

Parin appelsiinin jälkeen lähdin käyttämään hömpylää pienellä lenkillä. Sen jälkeen siitä tuli kotivahti kun lähdin isosten kanssa 2,5 tunnin lenkuralle. Lunta satoi, muttei kovin suurella volyymilla. Kun tepasteltiin kotitietä, alkoi lunta tulla enemmän. Mahtavaa!!! Jätin isoset pihalle ja menin ite sisälle tankkaamaan sun muuta.

Otin lumiturkit sisälle ennen siskon klaanin tuloa. Kai ne olivat joku pari tuntia. En tiedä kun mulla ei ollut kelloa ja jäin pihalle vielä heidän mentyä. Kello oli kolme kun viimein menin ite sisälle.

Hömpylä ja roopermanni leikkivät ja juoksivat jonkin verran. Jomin leikkimiset olivat sellaisia “leikkipuuskia”. Roopermanni oli aika happy geelipallonsa kanssa. Jomi teki jotain, jota en olisi uskonut sen tekevän...

Olin just selittämässä siskolle Jomin perjantaista karkumatkaa kun kesken kaiken sisko kysyi, että missä se Jomi nyt on? Huhuilu ei tuottanut tulosta ja niin vaan se oli, että pirun pikku piski oli lähtenyt livohkaan! >:( Uskomatonta röyhkeyttä karata seurasta! Taaskin oli helppo saada piski aidan oikealle puolelle. Onneksi herraa ei tartte metsästää vaan se tulee ihan kutsusta. Ketutti silti. Ketusta tulikin mieleen, että aamulla isosten kanssa näin kissankokoisen otuksen, joka näytti ihan ketulta. Ollakseen kettu oli tosi pieni, että ei se voinut aikuinen olla. Eikä muistaakseni vielä ole ketunpoikasten aika... Tosin, nyt kun on ollut liian lämmintä niin kai sitä yks jos toinenkin sekoaa rytmissään. Olihan paikallislehdessä kuva kun joku oli löytänyt leskenlehtiä tammikuussa Turusta.

Äh, kun osaa olla kökkö koira. Sisko oivalsi, että nyt oli helppo nähdä mistä ukko oli karannut. Lumeen oli varmasti jäänyt jäljet. Alaosan pystyi heti rajaamaan pois, sillä me oltais nähty tapaus silloin. Jokin aika sitten sisko oli nähnyt Jomin kokeilevan tassullaan verkkoa, eli ukolla näyttää olevan ihan tarve karata. Tuosta kohdasta aasi ei ollut mennyt.

Kiitos hennon lumikerroksen ja siskon oivalluksen Jomin pakopaikka löytyi. Oli sellainen kohta, ettei ihan heti voisi kuvitella koiran siitä menevän. Mutta, valitettavasti Jomi näyttää hokanneen, että voi mahtua pienistäkin väleistä. Äh, äh ja äh! Eikö tuo otus voisi vielä kasvaa vähän isommaksi. Olla niinku kunnon uros eikä mikään miniversio siitä. Plääh, jos tästä nyt jotain hyvää pitää löytää, niin onneksi se on vain Jomi, joka karkailee. Mähän olisin lirissä jos nuo kaikki laajentaisivat reviiriään silloin kun sattuu huvittamaan. Ja onneksi Jomi on tuollainen “herra harmiton”, että ei väliksi jos sattuu törmäämään lapukkaan karkureissullaan. Sisko epäilee naapurin narttua syyksi Jomin karkailuille. Hemmetin David Duchovny! ;)

Jomi sai tuosta pyrähdyksestään selkeän adrenaliinipiikin ja pojilla olikin kunnon geimit kun islanninaasi oli taas omalla pihallaan.

Tosiaan siskon mentyä jäin pihalle isosten kanssa ja kuvailin koiruuksia. Jomin temppu häiritsi kuvailua, sillä oli vaikeaa keskittyä. Heti jos en nähnyt Jomia, niin oli pakko tarkistaa, että vieläkö se löytyi pihalta. Ylätasanteelle en päästänyt sitä ollenkaan. Tässähän tulee vainoharhaiseksi!

Lunta on nyt sen verran, että voi hyvällä omalla tunnolla sanoa olevan lunta. Montaa senttiä ei ole kertynyt, mutta on tämä ehdottomasti tyhjää parempi. Ei muuten tarvinnut pestä hömpylää roopermannin visiitin vuoksi. Ei roopermannin takia, ei, mutta karkureissun vuoksi sotkeentui kaulus...