23.3.2013 Loimaa
 
 
Ylös puoli neljä ja nukkumaan olin mennyt aivan liian myöhään. Inhottava yhtälö, mutta minkäs sille voi kun en ollut pysynyt töitten jälkeen hereillä tarpeeksi kauan. Väliunet sotki mun suunnitelmia. Kunpa olisin tiennyt jo kellon soitua, että hyvin voin vielä nukkua tunnin. Vaan sen hokasin vasta mettäiltyäni karvapallojen kanssa. Harmitti. Jotenkin se, että bussi lähti 7.40 oli saanut mut ajattelemaan, että mun pitää lähteä puoli kuuden aikaan. Valmistelut tehtyäni menin vielä hetkeksi peiton alle, ennen kuin lähdin Ticon kanssa. Edessä oli kaikin puolin jännä päivä!
 
Vakkella oltiin sen verran ajoissa, että ehdittiin jopa siihen hieman aikaisemmin lähteneeseen bussiin. Samapa tuo oli sitten mennä sillä keskustaan. Bussin sisääntulo oli kyllä... Mulla oli toisessa kädessä häkkisysteemi ja toisessa Tico. En tiedä, että pelästyikö Tico sitä systeemiä kun se kapealla käytävällä pomppasi penkeille. Sitten sen sai repiä alas sieltä, ennen kuin päästiin keskiosaan.
 
Kun kerran oltiin niin ajoissa liikenteessä, niin päätin kävellä kauppatorilta juna-asemalle. Oli kiva ilmakin. Kävelykadulla otin Ticon kanssa eteentulemista ja askelsarjoja. Alkuun oli vähän ongelmia, mutta kyllä se siitä alkoi sujua.
 
Juna-asemalla oltiin erittäin hyvissä ajoin, joten mentiin sisälle odottelemaan junan tulemista. Mietin, että mitenköhän Tico mahtaisi olla junassa? Onneksi matka ei ollut pitkä, joten eiköhän me siitä jotenkin selvittäisiin. Oli kyllä kivaa, että vihdoinkin Tico pääsi junailemaan :)
 
Junanvaunu oli sellainen vanhanaikainen, jossa oli jyrkät metalliraput. Onnistuin hilaamaan systeemini junan sisään. Tico onneksi meni omin avuin eikä sitä tarvinnut nostella. Vaunussa oli lappari. Miksiköhän ne panttavaat noita leveämpiä paikkoja, sillä meidän paikka oli ihan tavallisessa penkissä ja se isompi paikka oli tyhjä. Menin isommalle paikalle ja päätin siirtyä jos siihen tulisi joku, jolla oli paikka siihen. Ei tullut ja saatiin olla koko matka siinä. Tico oli junassa ihan ok :) Ulostulossa oli pientä ongelmaa. Halusin mennä hyvissä ajoin odottelemaan oven luo kun edessä oli sen lapparinkin ohittaminen. Sen omistajalle en antaisi kovinkaan montaa fiksuuspistettä, sillä se oli sitonut koiransa hihnan niin, että se lappari pääsi koko hihnan pituudelta menemään “ympäri” junaa! Kaikenlisäksi omistaja oli ties missä. Kun yritin mennä ohi, niin se lappari alkoi ärhennellä Ticolle, johon Tico vastasi. Onneksi kohta sen koiran isäntä tuli paikalle ja päästiin siitä ohi.
 
Sitten seurailemaan googlesta tulostettua karttaa. Matka ei ollut pitkä ja näytti helpoltakin. Silti onnistuin ensin lähtemään väärään suuntaan. Maahan oli sadellut hento kerros lunta. Se tiesi kuraa sitten kun aurinko alkaisi kunnolla lämmittämään..
 
Kun näin jonkin tienviitan, katoin, että löytyikö se kartasta, jotta sain tarkistettua missä oltiin menossa. Aika vaivattomasti löydettiin perille. Tiesin jo ennakkoon, että oli kiivettävä kolmanteen kerrokseen. Jätin häkkisysteemin ulos ja kiipesin Ticon kanssa ylös.
 
Kohta mulla oli kädessä Ticon kilpailukirja. Kysyin, minne voisin laittaa häkin, ennen kuin lähdin hakemaan häkkisysteemiä. Ticon vein vähän ylemmäs ja jätin odottamaan sinne kun hain ja viritin häkin asumiskuntoon. Tico odotteli hiljaisena :)
 
Avon rata oli rakenteilla. Voittajat olivat juuri olleet. Olisi ollut kivaa nähdä niitä voittajaluokan juttuja, mutta mieluummin sitä lähti kotoa niin myöhään kuin mahdollista.
 
Täytin Ticon kilpailukirjan ja vein sen ilmoittautumiseen. Ilmoitustaulun edessä oli muutama ihminen. Kuulosti ihan siltä, että ne puhuivat radasta. Kävin kattomassa ja totta tosiaan siellä oli alokasluokan radan kaavio! En tiennyt, että radan voisi nähdä jo etukäteen. Ihan kiva juttu. Rata vaikutti helpolta.
 
Ticolla oli katettu yksiö ja siellä herra viihtyi hyvin. Taisi jopa nukkuakin siellä. Tico piti ottaa ulos mittausta varten. Ihan kiva juttu tuo mittaus. Tulokseksi tuli 47. Ah, Tico on kasvanut sentin ;) Kahdesti se on mitattu 46 korkeaksi. Mittauksen jälkeen tarkistettiin Ticon siru. Sitä sai tovin ettiä, ennen kuin laite piippasi näyttöönsä oikean lottorivin. Sitten Tico taas pääsi odottelemaan yksiöönsä.
 
Mä kävin kattomassa avon koirat. Ei niitä ollut kuin neljä. Rata vaikutti muuten helpolta, mutta yhdessä kulmassa piti vetää aikamoista balettia. Se oli kiva huomata, että radalle oli vain sisään- ja ulosmenoaukot. Muuten koira ei voinut nähdä muuta maailmaa. Ehkäpä avoa isosten kanssa tuolla (sitten joskus)...?
 
Aikataulu oli tehty väljäksi sillä, avon jälkeen jäi aikalailla tyhjää aikaa. Alojen rataantutustuminen aloitettiin kymmenisen minsaa etuajassa, sillä silloin kaikki olivat jo paikalla. Mua ei ihmeemmin jännittänyt.
 
Käytiin rata läpi tuomarin kanssa. Se oli kivaa huomata, että rata selitetään. Mä olin vähän murehtinut sitä, että miten osaan mennä kohdissa, jotka eivät ole kovin loogisia. Mutta nou hätä, jos kerta aina (?) rata käydään läpi :)
 
Kävin radan kolmesti läpi ennen kuin palasin häkille ja otin Ticon ulos. Onneksi Tico oli vasta numero 10., eikä tarvinnut mennä heti radalle. Siitä olisikin voinut tulla varsin mielenkiintoista, sillä Tico kävi kierroksilla päästyään ulos häkistä. Oli turhaa ääntä ja narinaa muille koirille. Keskittyminen oli, jooh. Mutta kun Tico oli ollut jonkin aikaa, niin se alkoi rauhoittua ja sen kanssa sai tehtyä juttuja.
 
Mulla kävi moka laskuissa. Numeroita ei mitenkään kuulutettu. Tiesin yhden lapukan olevan numero 5. Siitä yritin laskea omaa vuoroani. Pieleen meni. En tiedä missä välin se yksi koirakko olisi mennyt, mutta vähän jouduttiin kyselemään numero kympin perään.
 
Istu, juoksuun –> normivauhti –> askelsarja eteen –> 360 v –> sakukäännös –> käännös o –> liikkeestä maahan –> käännös v –> istu, maa, koiran kierto –> 360 o –> hitaasti –> maali. Apua, puuttuuko tästä kyltti vai lasketaanko maalikin yhdeksi? Muistan, että kylttejä oli 12.
 
No mutta, mokasin askelsarjakyltin kohdalla ja se harmitti. En tiedä, että oliko se vain tunne, mutta tuntui, että kyltit olivat lähempänä toisiaan, mitä olin tottunut. Anyway, kattoessani Ticoa vedin ohi kyseisen kyltin. Siis niin tyhmä virhe! Peruutin oikeaan kohtaan. Tästä kai Ticolla meni pasmat sekaisin kun oli vähän vaikeaa saada se mukaan tekemään sarjaa. Mutta siitä selvittiin kera kolmen miinuspisteen. Kyltti, jossa koira istuu, menee maahan, jne., niin siinä Tico meni vinoon. Tästä tuli yksi miinus. Loput miinukset, joita oli peräti seittemän tulivat taluttimen kiristymisestä. Hmmh, nyt täytyy sanoa, että ite en moista huomannut, eikä Tico mitenkään vetänyt. Ilmeisesti silti mulla oli väärin talutin kädessä. Harmillisia miinuksia nuokin, etenkin kun niitä oli noin monta..
 
Mutta hyvin Tico mun mielestä meni. Olin iloinen kun se ei haukkunut tai nuuskinut. Tuota vinoutta ihmettelen. En tiedä mistä se on yhtäkkiä tullut. Mutta sentäs toinen maa oli suora :) Radan jälkeen käytiin pihalla ja sitten Tico sai mennä yksiöönsä.
 
Siinä odotellessani harmittelin typerää kyltin ohitusmokaani. Lisäksi mietin, että teinköhän pyörähdykset oikeaan suuntaan. Oli olo, että en muistanut radasta mitään. 70 pojon saavutus alkoi tuntua epävarmalta.
 
Aloja oli ilmottu 26. Kaksi oli poissa. Alot oli jaettu kahteen ryhmään. Onneksi kaikkien ei tarvinnut odottaa toisen ryhmän menoa vaan kun pisteet oli laskettu, niin kirjat jaettiin takaisin kaikille muille, paitsi niille, jotka olivat sillä hetkellä joko kolmen kärjessä tai tuomarin suosikkeja (tämmöinenkin kiva titteli jaettiin).
 
Jee! Saatiin 89 pistettä, joten ykköstulos oli plakkarissa :) Aika oli 01:17:76.
 
Laitoin Ticon kiinni ja kamat kasaan. Vein häkkihökötyksen ensin ulos ja sitten hain hienosti odotelleen Ticon. Mukavaa, ettei se melskannut kun jätin odottelemaan :)
 
Reitti oli niin helppo, ettei enää tarvinnut kattella karttaa. Yhdessä vaiheessa huomasin Ticon mahanalusen olevan todella likaisen. Se tuli yllärinä, sillä jotenkin olin kuvitellut käveleväni suhteellisen puhdasta reittiä. Pyyhin kurat veks ja laitoin Ticolle sadetakin.
 
Asemalla odotti ikävä ylläri. Mä en ollut ostanut paluulippua kun en tiennyt kauanko kisoissa menisi. Lipun pystyi ostamaan junastakin ja onneksi se ei enää nykyään ole törkeen kallista. Ainoastaan pari euroa. Asemalla oli lippuautomaattikin, mutta ei se oikein oo mun juttu.
 
Seuraava juna meni vasta reilun kahden tunnin päästä! Sillä hetkellä tuntui, että Loimaa oli hyvin hyvin kaukana Turusta. Voi prkl! Kävin kattomassa vieressä olevan bussiaseman aikataulua eikä sieltäkään saanut muuta kuin kylmää vettä niskaansa. Jonkin aikaa harkitsin oikein vakavasti taksia. Olin jo näpytellyt numeron luuriini kun miltei painoin soita –nappia. Kiusaus oli kova.
 
Ei kiva. Oltiin valmiita lähtemään kotiin, mutta ei päästy. Miten ihmeessä selviäisi kahden tunnin odottelusta? Nälkäkin oli kun ne eväsleivät olivat jääneet jääkaappiin. Muistin sen aika alkumatkasta, mutta en lähtenyt hakemaan niitä.
 
Aseman lähellä on Hese. Ei inspannut kävellä metriäkään. Toisaalta jotenkin piti kuluttaa aikaa, joten lähdettiin kattelemaan, että pystyisikö Ticon jättämään johonkin niin, että saisin haettua sapuskaa Heseltä.
 
Siellä oli oikein hyvät mahkut, joten Tico sai taas jäädä odottelemaan kun kävin hakemassa megan. Lompsasta löytyi kuponki, joten sitten se on mega. Normihintaa siitä en kyllä halua maksaa.
 
Asemalla herkuttelin aterian ja annoin Ticollekin sen nappusatsin. Lisäksi Tico sai vähän ranskalaisia kun oli ollut niin hieno. Sitten vaan oltiin. Onneksi penkki oli katoksessa, joka oli sopivasti suojassa tuulelta. Jos tuuli olisi puhaltanut vastakkaiselta suunnalta, niin hrrrh vaan. Suojaisuudesta huolimatta varpaita alkoi paleltaa, sillä lenkkarit eivät olleet järin lämpimät sillä hetkellä. Toppakengät ja housut olisivat olleet kiva juttu. Onneksi sentäs oli toppatakki.
 
Pyysin Ticon penkille, jotta sillä olisi vähän lämpimämpi. En tiedä miten jäässä se oli. Olihan sillä se takki, mutta vähän Tico oli päässyt kastumaan. Jonkin aikaa Tico istui penkillä, ennen kuin käpertyi makuulle. Tico vaikutti väsyltä. Olihan toisella ollut kaikkea uutta päivässään joten ei ihme.
 
Odottelun loppupuolella alkoi jo tärisyttämäänkin. Tyhmäähän se oli vaan istua, mutta kun sitä oli jo tullut käveltyä sen päivän osalta ihan tarpeeksi, niin ei inspannut lähteä tutkimaan Loimaata.
 
Lipun tosiaankin sai ostettua junasta. Ihan kiva juttu tuollainen. Lemmikeille oli sellainen muovitettu lokero, joka oli täynnä. Siellä oli paljon niitä, joilla ei ollut mitään eläintä. Kun mulla ei ollut lippua junaan tullessani, niin en tiennyt, että kenen vaunussa “kuului” olla ja kenen ei. Jäätiin käytävälle. Vähän siinä oltiin tiellä, mutta onneksi matka ei ollut pitkä.
 
Turussa piti odottaa bussia reilut puoli tuntia. Mä olin jo ihan kypsä venaamiseen, mutta... En ollut väsynyt. Uskon, että mega esti tulemasta väsyä pintaan. Hyvä ostos siis ;)
 
Olin herännyt tunnin liian aikaisin, jättänyt eväät kotiin, ohittanut kyltin, niin eiköhän siinä jo ollut ihan tarpeeksi mokailua yhdelle päivälle? Vaan kun ei ollut. Odottelun jälkeen näin tulevan bussin, joka saattaisi olla meidän. Yritin tihrustaa numeroa, sillä numerot olivat pimeänä. Numero näytti meidän numerolta. Aloin pysäyttämään bussia. Sitten se numero ei enää näyttänytkään oikealta. Näytin, ettei tarttekaan pysähtyä. Itku meinasi tulla kun bussin ohi pyyhältäessä näin, että olin juuri antanut ohittaa bussin, johon meidän olisi pitänyt mennä.
 
Ööh. En voinut uskoa tilannetta todeksi. Hetken mietin, että mitäs nyt. Seuraava lähti vasta tunnin päästä. Pitikö mennä vakken autoon. Ne on yleensä niin täysiä ja vaunujakin on aika varmasti, joten mihin sitten tunkisin häkkihökötykseni? Mieleen tuli yksi vaihtoehto, jota sitten lähdettiin toteuttamaan. Siis: juoksuun. Yritin muistella, että mitä reittiä se häädetty bussi menisi. Jos ei muuta, niin ainakin siltä pysäkiltä menisi vakken autot.
 
Pysäkillä kattelin aikatauluja, mutten nähnyt toivomani bussin aikataulua. Oikea numero kuitenkin komeili siinä kyltissä, jossa on kaikkien pysäkille pysähtyvien numerot. Sitten vaan toivoin, ettei se bussi olisi vielä ohittanut pysäkkiä. Helpotus oli suuri kun näin sen bussin olevan tulossa. Mokastani huolimatta päästiin siihen bussiin, huh!
 
Bussissa oli poika vanhemman naisen kanssa. Se poika taisi olla villi tapaus kun se nainen selitti, että laittaa seuraavalla kerralla sille pojalle valjaat. Sitten se nainen selitti sille pojalle, että ottaisi mallia “hienosti olevasta” koirasta. Mua huvitti ajatella, että Ticosta puhuttiin matkustamisen esimerkkinä :D Tico oli kyllä ihan ookoo. Pientä liikuskelua oli.
 
Vielä puolen tunnin kävely kotiin ja sitten karvapallojen kanssa kierrättämään kartonkia. Sen jälkeen reppu tyhjäksi ja uudet kamat sinne. Seuraavana päivänä oli tiedossa mätsi Jomin kanssa Metsämäessä.
 
Seuraavana päivänä hartioissa tuntui häkkihökötyksen vetely ja painavan repun kantelu. Mätsin jälkeen sänky oli kutsunut jo varsin aikasessa vaiheessa ja tulikin vedettyä miltei kymmenen tunnin unet. Olin mennyt nukkumaan ilman kellon virittämistä, sillä en olisi uskonut, että olisin nukkunut peräti kymmenen tuntia putkeen. Noh, vkl oli fyysisesti rankka, niin ihan mahtavaa oli kyllä saada kunnon unet :)
 
                                      ------------------------------------------
 
 
Tampere 1.4.2013
 
 
Neljältä ylös, ulos ja lenkille. Piti ottaa kaikki mukaan, sillä mulle ja Ticolle oli tiedossa kyyti asemalle. Luksusta! Eli Tico ei juurikaan ulkoilisi ennen junaan menoa. Lenkuran jälkeen viritin peitot häkkiin. Se helpotti paljon, että sain ne pois repusta. Viimeksi reppu nitisi ja natisi saumoistaan ja mulle tuli hartiat kipeäksi. Laitoin peitot jätesäkin sisälle (etteivät ne mene kuraisiksi) ja onneksi se mahtui vielä häkin pohjalle niin, että häkin sai kasaan. Tiedä sitten, tuliko mun repusta loppujen lopuksi kevyempi kun nappasin mukaan Akuja. Niitä oli tarkoitus lukea jos joutui paljon odottamaan.
 
Lemmikeille oli taas varattuna sellainen oma koppero. Oltiin ainoat matkustajat, joten voitiin valita paras paikka. Tuollainen vaunu on tosi kiva. Siinä saa olla rauhassa muulta liikenteeltä. Harmi, ettei kaikki lemmikkivaunut ole tuollaisia. Ainoa miinus on se, että näihin vaunuihin pääsee pitkin jyrkkiä metalliportaita.
 
 
                               Kuva0034-normal.jpg
                                      Tico valmiina pojojen metsästykseen.
 
 
                               Kuva0035-normal.jpg
                                       Tämmönen lemmikkivaunu on hieno!
 
 
 
Viime kerralla Tico ei haukkunut konduktööriä. Tällä kertaa herra louskutti. Se ei konduktööriä haitannut. Naureskeli vain, että sellaisia ne pystykorvat ovat ja silitteli Ticoa. Tunnin verran Tico toohotti, ennen kuin alkoi nukkumaan.
 
Taas mulla oli googlesta tulostettu kartta, mutta siitä ei ilmennyt (tai en osannut tulkita), että mistä päin asemaa olisi pitänyt mennä ulos. Mua ei kiinnostanut lähteä pyörimään sisälle, joten mentiin siitä, mistä vaan pääsi pois asema-alueelta. Sitten vaan summamutikassa kävelemään toivoen, että törmäisi johonkin kartassa olevaan nimeen.
 
Niin ei kuitenkaan käynyt ja semmosen tunnin verran tuli pyörittyä Tampereen keskustassa, ennen kuin löysin sen pirun Pirkantien. Kolmelta henkilöltä tuota tietä kysyin, mutta kukaan niistä ei tiennyt, missä se on. Kieltämättä alkoi tulla vähän epätoivoinen olo ja mielessä kävi, että olisin soittanut kisapaikalle ja kysynyt osaisiko joku siellä neuvoa mua. Taksiinkin hyppäämistä mietin...
 
Lopulta se katu löytyi ja johan helpotti. Sen jälkeen en enää mennyt harhaan vaan löysin perille. Tosin välillä kyllä tuli sellainen olo, että yhtä pätkää oli jo talsittu ikuisuus ja kohta, jonne olisi pitänyt kääntyä, oli jo ohitettu. Kartassa vaan ne välimatkat näyttivät niin paljon lyhyemmiltä ;)
 
Kisapaikalla oltiin 11 pintaan ja alojen rataan tutustuminen oli vasta noin 13.15. Ticolla oli siis hyvää aikaa lepuutella yksiössään junamatkaa ja 7 kilsan kävelyä. Vaikka tuon häkin vetäminen on vähän kenkkua, niin silti se on tosi hyödyllinen. Sinne saa koiran omaan rauhaan eikä tartte ite pitää sitä koko aikaa käsissä. Varmaankin odottelu sujuu kaikin puolin paljon rauhallisemmin tällä viisiin.
 
Aikaa oli odotella, mutta silti en lukenut edes yhtä tavua Akua. Siellä oli toinenkin isliksen omistaja paikalla. Se tunnisti heti Ticon rodun kun Tico tuli halliin kera äänen. Odotteluaika sitten meni jutellen. Hänen isliksen rataa en nähnyt tuoreeltaan, mutta siitä oli videota. Mua pyydettiin kuvaamaan hänen toisen koiransa rata. Kameraa oli tosi helppo käyttää, joten toki mä kuvasin sen. Mun ja Ticon rata on myöskin videoitu, että varmaan jossain vaiheessa voitte nähdä sen.
 
Kun avot olivat menneet, käytin Ticoa pissalla. Otin siinä samassa muutaman liikkeestä maahan menon. Ratakaaviosta olin jo ennakkoon nähnyt, että sellainen on radalla ja kun nuo Ticon maahan menot ovat nyt jostain syystä vinoutuneet, niin pitihän sitä vähän treeniä. Muuta en sitten treeninytkään. Pissatuksen jälkeen Tico takas häkkiin ja odottelemaan rataan tutustumisen alkamista.
 
Istu, koiran kierto –> spiraali o –> eteen, vasemmalle istumaan –> sakukäännös –> 270 v –> juoksuun –> käännös v –> normivauhti –> liikkeestä maahan –> pujottelu –> eteen, takaa vasemmalle sivulle ja suoraan liikkeelle –> maali. Tälläistä oli suunniteltu alojen pään menoksi. Ei ollut mikään mahdoton rata. Onneksi juoksuosuuskin oli helppo eikä tarvinnut alkaa vauhdissa miettiä, että kumpi on oikea ja kumpi vasen. Vasemmalle kääntyminen oli ainoa looginen veto.
 
Oltiin numero kuusi, joten onneksi Ticon ei tarvinnut mennä ihan suoraan häkistä radalle. Mä olin oikein panostanut huomioni siihen, että hihna pysyisi löysällä. Niin turhia virhepisteitä ne viimekertaiset. Radan jälkeen oli sellainen olo, että se meni ihan ok. Sitten aloin miettiä, että teinköhän spiraalissa kaikki pyörähdykset. Se on vaan jotenkin jännää, ettei muista mitä on tehnyt radalla. Kun kerran rata oli videoitu, niin sen pystyi heti kattomaan, että tuliko kaikki tehtyä ok. Sen jo tiesinkin, että kolmoskyltillä oli tullut takkua. Siinä jostain syystä Tico ei ensin meinannut tulla istumaan mun eteen. Mutta kaiken kaikkiaan rata meni niin hienosti, että saatiin 97 pistettä!!! Tico oli siis taas ticomiittiä :) Eli ainoat miinukset tulivat tuolta kolmoskyltiltä. Aaah, hihna ei kiristynyt ja meikä ei talsinut kyltin ohi. Opin näköjään mäkin vielä jotain ;D Tico oli totisesti ansainnut nakkinsa. Hiano äijjä <3
 
Vaikka noin hyvät pisteet saatiin, niin sijoille ei ylletty. Pari sai ihan täydet 100 ja yksi 99 pistettä. Mutta 97 ei todellakaan ole huonosti. Aika oli 1:16:37. Kommentiksi oli laitettu, että reipas ja iloinen ratasuoritus :) Jippii ticomiittini mun. Mitäs tykkäsit synttärilahjoistasi ukkeli? Tänä vuonna Tico sai ne ennakkoon: pari kisaa ja uusi kokemus junalla matkustamisesta. Tuosta junailusta oon jo pitkään haaveillut ja nyt vihdoin Ticokin on saanut kokea sen :)
 
Kamat kasaan, Ticolle päälle kurapuku ja kohti asemaa. Nyt kellotin ajan, jonka asemalle kävely vei. Vähän mua mietitytti se alkupää kun mulla ei todellakaan ollut käsitystä, että mistä kannattaisi mennä. Muistelin googlen karttaa, jossa reitti oli merkitty ihan suoraksi. Tuota noudatin ja ilman mutkia päästiin asemalle 1 tunnissa ja 15 minsassa.
 
Asemalla meni turhaa aikaa lipunmyynnin ettimiseen. Jonoa siellä ei ollut ja saatiin lippu nopsaan junaan, joka lähti noin vartin päästä. Sain hyvät opasteet laiturille numero 5. Sitten vielä piti löytää joku ihmeen D-lohko. Se oli jotenkin hämmentävää.
 
Asemalla oli jo yksi juna. Mun mielestä sen pää oli C-lohkossa, mutta varmuuden vuoksi kysyin henkilökunnalta, että minne mun kuuluisi mennä. Noh, just siihen junaan, että hyvä kun kysyin.
 
En mennyt lipun osoittamalle paikalle vaan jäin tilavampaan kohtaan. Olin varautunut siirtymään siitä jos joku tulisi esittämään jotain dokumenttia sen suhteen, että olin hänen paikallaan. Kukaan ei tullut sanomaan yhtään mitään, joten saatiin olla siinä koko matka. Vähän kyllä jännitti, että saadaanko siinä olla, sillä vaunu oli aika täysi.
 
Vaikka Ticolla oli ollut se kurapuku, niin silti sillä oli aikas mustat tassut. Pirun pöly oli keplotellut ittensä lahkeista sisään. Ääh, että kevät on sottasta aikaa :s Pyyhkeellä hinkkasin Ticoa, jotta se edes hieman puhdistuisi. Vielä kun oli edessä matka kotiin äipän autossa. Kiitos äippä <3
 
Tico oli väsynyt, vaikka vähän yrittikin esittää muuta. Herra pilkki paljon ja välillä meinasi jopa kaatua kun nukahti istualtaan. Silti vaan korjattiin ryhtiä ja yritettiin olla niin virkeätä, että! :D Toisinaan Tico alkoi nukkua, mutta sitä kesti vain hetken ja kohta taas huojuttiin istuen. Videon laatu on huono, sillä se on kuvattu luurin kameralla, mutta tähän tyyliin Ticon paluumatka sujui http://youtu.be/mzqXG_b2i2Y
 
Kun Tico oli noin väsy, niin mä oletin, että se olisi äipän autossa kerällä penkillä nukkumassa. Njaa, mettään meni mun lottoaminen tämän asian suhteen. Koko matkan Tico piti sellaista “kuiskausvikinää”. Ei siis nukkunut lainkaan. No, nyt nukkuu ja eiköhän uinu hyvin kevyesti aamuun asti. Mä olin laiska ja päästiin karvapallot pihalle kotiin tultuani. Meen sitten aamulla oikein kunnon lenkuran. Nyt on puhti pois.
 
Iltasapuskan jälkeen pojat saivat ekstraherkkua Ticon kunniaksi.
 
Enkä nyt naura räkäistä naurua käskien syömään silliä kera kuraveden, sillä tämä kirjoitus ei ollut aprillipila.