Lauantaina heräsin puoli kuuden aikoihin kummallisen perjantain jälkeen. Olin meinaan valvonut koko päivän aina noin iltakymppiin saakka! Silloin tuli vähän pilkittyä kun odottelin pesukoneen pysähtymistä. Pilkkiminen meni ohi, kun alkoi syödä. Sen jälkeen kekkuloin myöhäiseen iltaan, eikä mua väsyttänyt silloinkaan, kun nukkumaan menin. Oli vähän pakko mennä nukkuun, jotta sai kunnon yöunet alle seuraavan päivän meininkiä aatellen.
 
Kello oli soimassa seiskalta, mutta aina se on mukavampaa herätä ilman kelloa. Puoli kuudelta olin jo kuitenkin nukkunut 7,5 tuntia, joten oli oikein hyvä aloitus päivälle. Seiska vaan oli se takaraja. Lähdin triplettelemään. Aaässä meni ihan kivasti. Kyllähän se Jomi veti, mutta ei niin pahasti kuin muutama päivä sitten. Itseasiassa meni niin hyvin, että kuvittelin, ettei lenkkiin menisi tuntia, ja sitten olisi päässyt isosten kanssa pidemmän lenkin. Noh, tunti lenkkiin kuitenkin meni, kun nähtiin jotain yllättävää. Kotitielle näkee melko pitkän matkan päästä. Matkaa oli useita kymmeniä metrejä, ellei jopa sata, kun näin kotitiellä valoa. Olin yllättynyt, sillä luulin, etteivät naapurit liikkuisi niin aikaisin. Aina viikonloppuisin ovat hakeneet lehden vasta kympin kieppeillä, joten tästä oli tullut se mielikuva. Koirat huomasivat valon. Veikkaukseni on, että lapukan kanssa käytiin postilaatikolla. En tiedä haistoivatko ne jotain, mutta jonkin verran mökää ne pitivät. Jomi ensin alkoi haukkua, ja sitten isoset lähtivät mukaan. Isoset lopettivat, kun kielsin niitä, mutta Jomi ei. Se haukahteli vähän väliä. Liekö sitten sitä taskulampun valoa, tai jotain muuta. Vaikeaa sanoa. Tämän jälkeen matkan teko oli hidasta, sillä pojat vetivät. Mietin, että minkälainen show oli kotitiellä odotettavissa. Kun sinne sitten päästiin, niin ihan ookoosti pojat olivat. Naapureiden talot olivat pimeät, että tiedä sitten...
 
Jätin Jomin kotiin ja lähdin isosten kanssa puolentoista tunnin lenkille. Olisin halunnut mennä pidemmän, mutta sitä ei enää ehtinyt. Tein mutkan matkaan, jotta lenkistä olisi tullut vielä vähän pidempi. Kotona sitten huomasin, ettei se mutka ollut ollut kovin iso.
 
Olin lenkin aikana päättänyt pestä Sonyn. Sillä oli vielä himmeet nokijäljet ja muutenkin Sony vaikutti siltä, että se piti pestä. Pesuun oli hyvä rako, sillä Sonyn turkilla oli hyvää aikaa kuivua sillä välin, kun mä olin poissa.
 
Olin koittanut selvittää googlettamalla bussireittien osoitteita, että millä bussilla pääsee Turun Koirakeskukseen, mutta mitään varmaa vastausta en löytänyt. Pyysin sitten äippää apuun. Hän tuli hieman sovittua aikaisemmin. Ilmeisesti isoset tunnistavat äipän auton äänen. Mulla oli valmistelut loppusuoralla ja yhtäkkiä isoset alkoivat haukkua. Jomi tietty lähti mukaan. Ihmettelin, että mikä niihin nyt oli mennyt. Äipänkään ei vielä olisi pitänyt tulla..? Kurkistin ikkunasta ja näin äipän auton. Eivät nuo hauku, kun naapurin auto menee tiellä, joten noiden täytyy tunnistaa äipän autonääni. Tuntuu ihan utopistiselta ajatella moista, sillä mun korvissa kaikki autot kuulostavat melko samanlaisilta. Välillä koirat tuntuvat melko yliluonnollisilta otuksilta ;)
 
Jomi lähti mun mukaan ja matka kohti Turun Koirakeskusta alkoi. Navista huolimatta matkaan tuli vähän mutkia, mutta ei se ollut niin vaarallista. Meinaan olin halunnut olla paikassa hyvissä ajoin. Niin myös oltiin. Ilmoittautumiset alkoivat vasta 11.30, mutta mä olin paikan päällä jo klo 11, jotta Jomi sai tutustua ympäristöön. Jomille oli tiedossa pitkä päivä.
 
Eka kehä oli jo klo 12, tai niin oli ilmoitettu. Se alkoi joskus 12 jälkeen, kun ilmoaikaa vähän pidennettiin. Tässä mätsissä oli tarjolla harjoituskehä 3 eellä, jos koira osallistui johonkin toiseen kehään. Muutenkin sen kehän hinta oli vain 5e. Pitihän sitä käydä kokeilemassa, että miten tuossa kehässä menisi. Ilmoittauduin vasta viime minuuteilla, jotta saataisiin mahdollisimman pitkä väli paikalle tulon ja kehän väliin. Oltiin numero 12.
 
Harjoituskehässä ei sijoitettu eikä palkittu koiria mitenkään. Sen sijaan tuomari antoi sanallisen arvostelun, joka oli kiva juttu! Kun olin ollut Jomin kanssa pihalla, niin kyllähän se herra oli mökännyt. Sisällä myöskin jonkin aikaa oli haukkunut jokaista uutta sisälle tulevaa koiraa. Ajan myötä kuitenkin taas oli rauhoittunut.
 
Jomin parina oli kääpiöpinsunpentu. Pinsu meni edellä. Ensin tuomari kävi moikkaamassa koiria, kysyi ikää ja silitteli ja kosketteli. Vähän myös raotti huulta. Jomi oli oikein hienosti. Pieni seisoi hievahtamatta kun tuomari silitteli Jomia. Huulen raotuksessa vähän säpsähti, mutta ei ollut se villipeto kuin oli joskus ollut. Mä en pitänyt Jomia mitenkään kiinni, että tosi hienosti hää oli! Kierrettiin yhdessä ympäri. Sitten taas oli vähän tutkimista ja yksin et. Yhdessä kiertämisessä Jomilla taisi olla hienoista edistämistä. Et:n aikana Jomi mörköili pinsua. Vähän ennen kuin oli aika kääntyä takaisin, Jomi haukahti lähellä seisoskelevaa pinsua. Se oli kertamöläytys ja sitten taas mentiin hienosti. Ei alkanut kattelemaan pinsun perään kun lähdettin takaisinpäin.
 
Tuomari sanoi, että mulla on aivan ihastuttava pentu, joka ei vierasta vieraitakaan ihmisiä, joka kuuntelee mua tosi hyvin, ja että meillä tulee vielä olemaan kivaa yhdessä :)
 
Kävin Jomin kanssa ulkona ja sitten taas takaisin koirien keskelle. Isot pennut olivat siinä puoli kolmen aikaan, että muutama tunti jouduttiin odottelemaan. Jomin parina oli saman ikäinen dalmis. Jomin numero oli 2, joten dalmis meni edellä. Ensin tuomari taas moikkasi koiria ja silitteli niitä. Sitten mentiin yhdessä puoltoista kierrosta. Kyseessä taisi olla aika tasaväkinen pari, sillä tuomari laittoi meidät menemään parijuoksua (kaikille tuota ei tehty). Lopuksi vielä piti kiertää yhdessä ympäri. Molemmilla kuulemma oli tosi hyvin liikkuvia koiria. Mulle annettiin punainen nauha, sillä tuomari tykkäsi, että puhuin koiralle ja näin motivoin ja kannustin sitä. Hienoa Jomi! :)
 
Punaisten kehässä Jomi liikkui hyvin, mutta ei enää oikein jaksanut seistä. Tuppasi helposti istumaan. Päivä oli ollut pitkä, sillä aamukasin jälkeen pieni ei ollut nukkunut yhtään. Tuomari oli jo valkannut kolme jatkoon ja pitkään mietti sitä neljättä. Ei menty jatkoon, mutta ei se mua haitannut. Jomi oli ollut kolmessa kehässä mahottoman hienosti, joten päivä oli mennyt oikein loistavasti :) Niin kivaa kun on koira, jolla ei oo mitään ylimääräistä show:ta kehässä <3
 
Siinä kun oli ollut aikaa, niin olin käynyt vähän tutkailemassa, että pääseekö hallin lähelle jollakin bussilla. Bussipysäkki löytyi suht läheltä, mutta vain se kyltti. Ei pienintäkään vihjettä siitä, että mikä bussi siitä menisi :( Kai se vaan pitää unohtaa tuo halli ja hypätä kyytiin vaan, jos sellainen on tarjolla...
 
Ilmoitin äipälle, että oltiin valmiita haettaviksi. Siinä odotellessa evästin viinirypäleitä. Musta on alkanut tuntumaan, että Jomin väsymys näkyy kasvaneena kiinnostuksena kohti muita koiria. Jotenkin hassua, sillä luulisi, ettei väsyneenä jaksaisi seurustella vaan ennemminkin olla omissa oloissaan. Rypäleiden syöminen oli vaikeaa, sillä Jomi veti jokaisen ohi menevän koiran ja ihmisen perään. Vasta muutamaa minsaa ennen äipän tuloa Jomi heittäytyi kyljelleen maahan ja alkoi nukkua. Jomi yritti nukkua autossakin, mutta ei oikein osannut. Kiitokset jälleen kerran äipälleni
 
Sonyn turkki ei ollut vielä täysin kuivunut, joten pitkää lenkkiä en tehnyt isosten kanssa. Ensin saa työntää urakalla vettä toisen karvoihin, jotta saa turkin märäksi ja sitten se ei tahdo kuivua :D Se oli muuten hupaisaa, kun harjasin Sonya pesun jälkeen. Jomi tuli seisomaan Sonyn viereen ja ilmeisesti odotti harjausta. Ainakin pieni oli tyytyväisen näköinen muutaman karstanvedon jälkeen. Vähän harmittaa, etten silloin älynnyt kattoa Sonyn ja Jomin kokoeroa, sillä silloin sen olisi nähnyt tosi hyvin. Jomi meinaa seisoi ihan kiinni Sonyssa. Kun Sonylla on kuiva turkki, kokoeron kattominen tuntuu melko turhalta, sillä puolet blondiliinista on turkkia ;) Sony on semmoinen pufff, ja joskus jopa Tico näyttää pieneltä Sonyn rinnalla. Ticohan on korkeampi, mutta vähemmän muhku, kuin Sony.
 
Loppu ilta meni aika pitkälti nukkuessa. Rankkoja noi kehäreissut. Yöllä olin hetken aikaa hereillä ja sitten taas menin unille, josta heräsin taaskin puoli kuusi. Aikeena oli lähteä triplettelemään, mutta tuota aietta sai hetken aikaa pohtia pihassa. Jostain kuului, kun mies ja nainen huusivat toisilleen. Mulla oli epäilyni, että mistä riidanäänet tulivat, mutta varma en voinut olla. Koiratkin reagoivat huutoon. Isoset sain nopeesti hiljenemään, mutta Jomi ei voinut olla kommentoimatta. Siinä sitten mietin, että oliko vaan parempi olla menemättä, sillä en todellakaan halunnut mennä minkään riidan keskelle. Äänet loppuivat, joten päätin, että mennään ainakin postilaatikolla käymään. Siellä sitten pystyi kattelemaan tilannetta uudelleen. Kotitienjatke näytti tyhjältä, joten tehtiin se lenkki, jonka olin alunperin aikonutkin. Jonkin ajan päästä mökä taas alkoi ja tällöin sain huomata, että se tuli juuri sieltä, mistä sen oletinkin tulevan.
 
Kun Jomi oli nähnyt koiria edellisenä päivänä ja muutenkin ollut nätisti, niin Jomi sai pitää vapaapäivän, ja lähdin Ticon kanssa koulutukseen. Pyörällä sinne meni puolessa tunnissa. Niin kivaa, kun Tico on tuollainen herra virtanen :)
 
Tarkoitus oli mennä molempiin koulutuksiin, joten otin Ticon kanssa vähän jääviä nähdäkseni, että osasiko Tico enää niitä. Ei olla otettu niitä vähään aikaan, joten varma ei voinut olla. Hyvin meni kaikki. Sen sijaan käsitys perusasennosta on tyystin kadonnut Ticolta. Jää usein kummallisesti vähän eteen ja poikittain. Lisäksi pitää haukahtaa, kun käsken sivulle.
 
Halli ei ole mitenkään iso ja koiria oli aika tavalla. Heti tehtiin jako isoihin ja pieniin. Alkuun kierrettiin ympyrää muutama kierros. Pääasiassa Tico oli hiljaa, mutta aina välillä oli pakko sanoa “vuh!”. Pujottelua oli kahdesti. Eka meni aika huonosti, sillä Ticoa kiinnosti muut koirat. Oli kuin joku kakara. Toinen kerta oli myöhemmin ja se meni jo paremmin. Pari kertaa oli kolmiota ja ne menivät ihan ookoo kera muutaman vuhin.. Et oli yksin ja parin kanssa. Parin kanssa mentäessä koirat olivat vierekkäin ja hyvin Tico meni. Tutkimista oli kolmesti ja kahdella kertaa piti kouluttajaa tervehtiä kera äänen. Kolmas menikin jo hyvin. Harmi vaan, että kehissä se on kertamoikkaus ja piste. Olisi niin kivaa mennä käymään Ticonkin kanssa kehissä..
 
Sitten käytiin vähän pihalla ennen toko-osuutta. Koiria oli paljon ja kouluttajia vain yksi. Aluksi kouluttaja kävi moikkaamassa koiria. Eihän Tico mun sivulla pysynyt. Ihme kyllä oli hiljaa kun syöksyi kohti kouluttajaa. Ihmiset on niiiii-in kivoja! Sitten otettiin makoilua ja kukin teki tasonsa mukaan. Mulla oli fleksi, joten pääsin Ticosta parin metrin päähän. En mennyt kauemmas kun ei sitä oltu treenitty vähään aikaan. Niin no, kynsien leikkuun yhteydessä, mutta ei muuten. Tico pysyi oikein hyvin, vaikka nuori koira sen vieressä sähelsi. Hienoa Tico! Maahan Tico ei mennyt helposti. Piti käskeä kahdesti ja melkein sanoin jo kolmannenkin kerran, ennen kuin Tico meni maahan. Jo jonkin aikaa oon huomannut, ettei Tico tahdo nousta ylös istumaan. Vaikka käskee istumaan, herra vaan makoilee. Eihän tuo enää osaa mitään ;D
 
Hyppyä otettiin pariin otteeseen. En tehnyt sitä liikkeenomaisesti kun en tiennyt, että osasiko Tico. Käskin vaan hypätä yli. Kaiken kaikkiaan hyppykertoja tuli neljä ja vain ekalla Tico hyppäsi hiljaa yli. Muuten sitten pitikin haukkua, höh.
 
Kun kerran koiria oli niin paljon, seuraamiset tehtiin ympyrässä. Samoin liikkeestä seisominen ja maahanmeno. Tico seurasi ihan ok ja teki jäävät hienosti :)
 
Luoksetulossa pelkäsin, että Tico mökää, kun nyt muutenkin oli sitä harrastanut. Vaan hiljaa se tuli sivulle. Kiva ylläri :)
 
Ryhmä jaettiin kahtia, jotta seuraamisiin saatiin käännöksiä. Toiset odottelivat sivummalla kun toiset seuruuttivat kouluttajan mukaan. Jonkin verran Tico tuppasi jätättämään, muuten meni hyvin.
 
Viimeiseksi vielä otettiin makoilua. Taaskaan Tico ei mennyt maahan ekalla. Mistä lie tullut moinen? Hyvin pysyi paikoillaan ja nousi istumaan ekalla käskyllä.
 
Tämä olikin tämän vuoden viimeinen koulutuskerta. Nyt taas putosi yksi pois ja jäljellä on enää tiistain rt-treenit. Saas nähdä miten kauan. Sen määrää työpaikka.
 
Kotona en lähtenyt lenkille turkkipallojen kanssa. Ne saivat kunnon liikunnat ja energianpurkaukset naapurin takia. Ne eivät vaan voi pitää huolta, ettei niiden koira pompi toisten pihoilla (kyse ei oo lapukasta. Se koira on hienosti hanskassa). Sony & Jomi alkoivat haukkua sitä koiraa, kun se oli tullut aidan taakse. En puuttunut mökään kahdesta syystä: en jaksa välittää, että mun koirat haukkuvat sitä koiraa, kun eivät sen koiran omistajat jaksa välittää, ettei se koira hypi missä sattuu. Toiseksi, on vaikeeta koittaa saada ääntään kuuluviin sen mökän alta. Sony ja Jomi sitten juoksivat ympäriinsä ja haukkuivat niin kauan, kunnes se koira haettiin pois. Sen jälkeen en antanut poikien enää haukkua.
 
Sisällä sain taas kerran siivota keittiötä. Tällä kertaa piti roskiin laittaa vaaleita pumpulituppoja. Pesu varmaan irrotteli niitä Sonyn turkista, vaikkei siitä muuten olekaan karvaa lähtenyt. Ticosta sen sijaan on lähtenyt ja lähtee edelleen. Se piti furminoida ennen treeneihin lähtöä.
 
Sitten vielä kehään liittyvä juttu. Menen sittenkin messariin tänä vuonna. En kuitenkaan esitä koiraa, vaikka koiran kanssa sinne menenkin. Melkein. Kasvattaja, joka oli miltei alusta asti mukana mun islis Islannista projektissa, haluaa nähdä Jomin. Mulle tuli sitten mieleen, että voisin mennä tkamun kyydissä Hesaan ja Jomi voisi odottaa autossa sen aikaa, kun katon kehän, ja ehkä shoppailen, jos jotain ostettavaa löytyy. Se ei käynyt, sillä tkamu menee Hesaan ihan eri suunnasta ja vieläpä junalla. Noh, sitten kysyin tuolta kasvattajalta, että voisiko Jomi olla jonkin aikaa hänen autossaan. Jomille löytyi hyvä paikka, joten tässä taas on edessä reissu Hesaan. Tuntuu niin kivalta jo nyt tietää, ettei tartte jäädä mihinkään loppukehiin :)