Semmoinen lymysi tänään postilaatikossa. Se muutti ja vahvisti mun suunnitelmia. Mulla oli repussa kartonkikierrätykseen menevää kamaa ja ajatuksena oli viedä ne sinne poikien kanssa. Postilaatikossa oleva ylläri mietitytti ja kun Sony ei ymmärtänyt lopettaa vetämistä, oli poikien tyytyminen suunniteltua lyhyempään lenkkiin. Roskista nyt kuitenkin pääsisin eroon kun piti lähteä liikenteeseen. Niinpä pyörän selkään hyppäsi kysymysmerkki. Kuumeisesti pohdin, että mitä se ylläri oikein piti sisällään. Kimpun risuja??? Tai jotain muuta noottia... Pohtiessani yllärin sisältöä, melkein poljin kartonkikierrätyksen ohi. Noh, postissa ei tarvinnut olla kauaa, sillä mua ennen oli vain yksi asiakas. Heti postin ulkopuolella uteliaisuus vei voiton ja avasin isohkon paketin. Tässä vaiheessa en vielä paljasta muuta kuin, ettei siellä ollut kimppu risuja ;)

Olin pähkäillyt aamulla, että lähdenkö kyselemään niitä piiroja M & M:sta. Vähän funtsin, että niitä voisi kokeilla Ticon kannustamiseksi koulutuksessa. Postilaatikon ylläri teki päätöksen mun puolesta, joten jatkoin postilta kohti M & M:ä. Piiroja ei siellä ollut. Niitä olisi kyllä tilattu, mutta ei tietenkään niitä olisi saatu huomiseksi. Mulla oli toisena kokeilun kohteena broiskun sydämet ja niitä siellä oli, joten otin mukaani yhden pussillisen niitä. Kyselin, että miten niitä voisi valmistaa makupaloiksi. Kuulemma keittämällä joku n. 10 min. Uunista ei osannut sanoa (osaako joku lukijoistani neuvoa mua tässä???). Raakanakin antaminen on tietty yksi vaihtoehto, mutta säilyvyys tosi huono. Siksi kiinnostaisi kypsentää niitä, vai parantaako se yhtään säilyvyyttä? Help, help, te viisaammat! Sydämien lisäksi otin muutaman pötkön mahaa. On halvempaa kuin Prismassa ja kai ne nyt mahtuu mun pakkaseen tulevista kurkkutorvista huolimatta. Voi että, kun siellä on vaikka mitä kivaa sapuskaa tarjolla haukuille! Mihin saisin mahtumaan isomman pakastimen???

Poikkesin siinä ohimennen vielä Prisman kautta ja olipa hassu sattuma, että äippä oli samalla kassalla kuin mä. Meidän välissä oli yksi asiakas. Äippä ei heti tuntenut mua kun mulla oli päässä huppu & lippis –yhdistelmä. Pakkasta oli vain muutama hassu aste, mutta kylmä viima tuntui ilkeeltä pelkässä naamassa, joten piti vähän suojata.

Kotona sitten laitoin ostokset paikoilleen ja menin Sonyn kanssa pihalle. Sonysta piti ottaa taas palkintokuva. Se Winter Dog Show:n puska oli unohdettava, sillä sitä oli väritetty keltaiseksi ja luntakin siitä oli varisteltu pois. Kokeilin toista paikkaa, mutta vaikka Sony oli hienosti, tulos ei miellyttänyt mua. Sitten löytyi toinen luminen puska ja siinä saatiin hieno kuva. Elikkäs tänään oli postilaatikkooni ilmestynyt Kennelliitolta pakettiosoitekortti. Siinä oli lisätietoina Voittaja –11 / palkinto. Tuo palkintopussukka sisälsi: 130g (3 kpl)  Denticksejä (Best Friend), kaksi ruskeaa puruluuta (BF), neljä herkkuluuta (BF), Welldone härkä & riista pihvitikkupaloja (60g), pieni raatolelu, punainen “kumirengas” ja kakkapussipaketti. Tuo kumirenkaan pakkaus oli rikki, joten kuvauksen jälkeen heitin sen renkaan Sonylle. Se on semmoinen nystyinen rengas, joten aattelin, ettei se kamalasti kiinnostaisi. Sony lähti innolla sen renkaan perään ja alkoi leikkiä sen kanssa. Menin hakemaan Ticon bilettämään kans. Sillä välin Sony oli ilmestynyt oven taakse sen renkaan kanssa, että ei se kovin vastenmielinen sitten ollutkaan. Eikä se ollut sitä Ticostakaan. Tico vippaili sitä innolla ilmaan. Hirmuiset jahtileikitkin tuo rengas sai aikaan. Edellisten kirjoitusten, kuvien ja videoiden tähti; teippirulla sai nyt nököttää yksin hangessa. Se ei kiinnostanut kumpaakaan. Molemmat näkivät vain punaista. Pitihän tuosta ilottelusta napsia kuvia, mutta kauaa en siellä tarennut olla kun alkoi varpaita paleltaa. Sehän ei tietenkään vaikuta, että mulla oli jalassa kumpparit. Innottomana solmimaan nauhoja, olin herättyäni vetäissyt jalkaani kumpparit ja kätkenyt varret lahkeiden alle. Enkä sitten muistanut vaihtaa kenkiä kun pitikin ihan lähteä polkemaan.

Oon tuossa hiljaksiin opettanut pojille kapulanpitoa. Vauhti ei todellakaan ole mikään päätä huimaava kun sitä treenitään vain ruokintojen yhteydessä. Sonyn kohdalla totesin, että se tarttee kunnon palkan eikä mitään yksittäisiä nappuja. Tulosta on alkanut näkyä, sillä Sonyn ote on huomattavasti reipastunut. Kupillinen sapuskaa tai piimää on ilmeisesti ollut hyvä palkka. Tico on myös edistynyt hienosti. Jos se seisoo kun sanon “kapu”, niin kapula pysyy suussa, vaikka käskisin herran istumaan :) Vähän tuo Tico tuppaa pureksimaan kapulaa. Sitten otan sen siltä pois ja kokeilen uudestaan. Liekö se tietää, ettei niin saa tehdä kun sitten taas toisinaan se alkaa vispata tassujaan tai tekee jotain muuta sijaistoimintaa kun pitää kapulaa pureksimatta :D

Jahas ja sitten taas palkintoposetus plus kuvia uudesta ja ilmeisen kivasta lelusta. Kennelliitolle voisin antaa noottia siitä, että lähettivät punaisen lelun pojalle! ;) Sitäkin tuossa oon miettinyt, että tuliko tuo pussukka halvemmaksi kuin, että olisivat lähettäneet jokaiselle sellaisen ison ruusukkeen? Musta on vähän rahastuksen makua siinä, ettei sellaista anneta samalla kun ne muut ruusukkeet. Kyllä niillä ilmohinnoilla pitäisi saada se ruusukekin.

 

                                                                          

 

                                        

 

                 

              Ticon taidonnäytteet sen rinkulan kanssa.

 

 

                 

              Rinkulastahan riemu repesi!

 

 

                 

                                                                 

                                                                  Ei tää sitten niin tylsä lelu ollutkaan kuin oletin :)

 

 

 

P.S. Eilen(kään) ei näkynyt värejä taivaalla kun mököttävät taivaankappaleet tahtovat lymytä pilviverhon alla...