Viime ke Turkulaisessa oli mätsi-ilmoitus. Ilmoitus oli puutteellinen, sillä siinä ei ollut kellonaikaa. Paikka oli Kurala. Laitoin jutun korvan taakse. Mulla oli ollut aikomus muutenkin lähteä ukkeleiden kanssa turkuseen pyörimään. Tänään oli Turun päivä ja siis takuulla olisi ollut populaa liikenteessä.
 
Perjantaina kauppareissun yhteydessä sunnuntain suunnitelmat oli sinetöity. Bongasin taas mätsi-ilmon. Tämä mätsi oli Kuppiksella, siis paremmalla paikalla. Lisäksi mätsissä kerättiin ruoka- yms. lahjoituksia. Se oli se tärkein pointti. Jokin aika sitten löysin mun kaapista 4 kg rc:n junnunappulaa. Oli jäänyt Jomilta ruuanvaihtoa ajatellen. Pussi oli ollut turha ostos, sillä ruuan vaihtoon oli riittänyt kasvattajan antama ruokamäärä. Ruuassa oli vielä päiväystä, mutta en tiennyt ketään kelle olisin voinut pussin tunkea. Pussi jäi sitten huusholliin pyörimään. Kupittaan mätsi tarjosi tilaisuuden päästä napuista eroon, joten sinne vei meidän tie tänään.
 
Heräsin ysin aikoihin ja taivas näytti siltä, että sieltä voisi vaikka pukata sadettakin. Olin suunnitellut lähteväni kympiltä. Ilmoaika alkoi vasta klo 13, mutta kun oli se ruokapussi, niin piti varata aikaa mahdollisiin taukoihin. Niin ja olihan matkassa yksi hidastava tekijä...
 
Aamupalaa syödessäni kattelin taivasta ja tuumailin, että jos alkoi satamaan, niin sitten veisin pussin pyörällä. Vaikka mulle se olikin ihan hyödytön, niin en silti viittinyt heittää sitä roskiinkaan.
 
Ei alkanut satamaan ja pääsin liikenteeseen poikien kanssa. Risman kohdalla pidettiin tauko. Repusta olevasta vesipullosta tietty saivat pojat juotavaa (tuli vähän kevyempi reppu). Mulla oli mukana se kassi, jonka sain tkamulta. Siinä ei ollut muuta kuin litra vettä, mutta kassi oli tarpeellinen, sillä en uskonut yhden litran riittävän. Repussa ei ollut tilaa toiselle pullolle.
 
Kuppiksella oltiin puoli yhden aikaan. Laitoin pojat tolppaan ja juotin ne. Sitten olla möllötettiin aina yhteen asti, jolloin jätin ukkelit keskenään ja menin ilmoittautumaan. Jomi nosti metakan johon yhtyivät muut. Tuota älämölöä sain kuunnella kun ilmoittauduin. Luulin, ettei se koskaan loppuisi, mutta jonkun aikaa huudettuaan ne yllättäen hiljenivät.
 
Ilmossa sanoin, että mulla on kolme isoihin aikuisiin ja että saanko ilmoittaa ne kaikki. Ystävällinen “kirjuri” sanoi, että toki ja lisäsi, että laitetaan niille väliä. Tällöin kysyin, että voisinko saada joku kolme paria väliä. Toki ymmärrän, että ei järjestäjät voi koskaan tietää, että montako koiraa tulee, mutta kysyin silti, sillä kaksi paria on aika tiukka paikka. Selitin, että mun tarttee laittaa kehästä tulleelle valjaat ja toiselle taas vaihtaa valjaat näyttelyhihnaan. Lisäsin, että eivät ole häkissä vaan sidottuina tolppiin. Kirjuri ymmärsi ja antoi kivasti väliä pojille. Olin todella iloinen. Kysyin, että missä otetaan niitä ruokalahjoituksia vastaan ja vastauksen jälkeen hankkiuduin eroon pussista. Johan tuntui reppu kevyeltä!
 
Lähdin koko lauman kanssa kävelemään ympäri Kuppiksen puistoja. Kuppis on kyllä todella hyvä mätsipaikka: on tilaa hyvän kokoisille kehille, mulla on hyvä paikka koirille ja on kivat kävelytysmaastot. Kun löytyi hyvästä paikkaa puu, sidoin ukot siihen ja vuoron perään harjasin jokaisen. Tällä kertaa Jomi oli se, josta lähti vähiten karvaa. No vihdoinkin! Eipä Sonystakaan mitenkään järkysti lähtenyt karvaa, kuin ei myöskään Ticosta.
 
Olin jättänyt tolpan viereen vesipullon ja kupin, jotta kukaan ei veisi meidän paikkaa. Paikkaa ei varsinaisesti ollut viety, mutta siihen lähelle oli ilmestynyt mies parin bulmastiffin kanssa. Menin kupille ja tarjosin pojille vettä. Mies kai katsoi paremmaksi lähteä pois.
 
Kun kello oli noin viittä vaille kaksi, jätin Ticon ja Jomin odottelemaan. Homman nopeuttamiseksi olin laittanut niille näyttelyhihnat valmiiksi kaulaan. Pojat oli sidottuina eri paikkoihin, sillä Jomi osaa tehdä sellaisia umppareita ettei niitä ihan heti auota.
 
Tietty Jomi nosti mekkalan. Tico taisi olla hiljaa. Jäin seisomaan silleen, että pojat näkivät mut ja Sonyn. Jomi hiljeni. Kun kehät alkoivat ja lähdin kohti kehää, Jomi alkoi mökätä. En muista mökäsikö Tico.
 
Mätsi alkoi vaan vähän myöhässä. Sonyn numero oli 303 ja me oltiin toisen koirakon takana. En enää muista, että millainen pari meillä oli. Seisotus, yhdessä ympäri, tutkiminen, et ja seisotus. Sony oli todella hieno, siis ihan ryp1 meininkiä! Ihan melkein tirautin kun toinen oli niin upea. Ja punainenhan siitä saatiin :)
 
Ticon numero oli 310. Hetki ehdittiin olla kehän vieressä ennen kuin oli meidän vuoro, eli aikaa ei ollut yhtään liikaa. Ticon parina oli lappari. Tico meni ekana. Yhteiskierros meni hienosti ja mä aattelin, että ei kai tästäkin tule punaista. Liekö Tico luki mun ajatukset, sillä kun tuomari tuli Ticon luo, niin Tico pisti haukuksi.. Tuomari yllättyi Ticon iästä, sanoi, että Tico oli nuoremman oloinen. Miksen ole tästä yllättynyt? ;) Et meni haukkuen. Niih, kun on ääneen päästy, niin antaa mennä vaan, niinkö Tico? Sininen, jes, ei ollut pelkoa kolmesta punaisesta ;)
 
Jomin numero oli 316. Taaskaan ei kauaa odoteltu vuoroa. Jomi meni ekana. Parina oli joku musta koira. En sen tarkemmin muista. Jomi ei ollut parhaimmillaan ja vähän epäilen, että parina oli tyttö.. Silti saatiin punainen. Tuomari sanoi, että pennulla on hyvät hermot. Öh, miten musta ei tunnu siltä, jos vaikka mietitään tota kun jätän se odottelemaan. Hihna on aina sen tuhannella solmulla ja oli muuten virhe laittaa Jomille näyttelyhihna valmiiksi. Jotenkin Jomi oli onnistunut solmimaan tavallisen ja näyttelyhihnan ihan kivaan myttyyn.
 
Jomi tolppaan ja Ticon kanssa odottelemaan sinisten kehää. Isoja aikuisia oli 33. Sinisten kehässä piti laittaa sakki kahtia, jotta pystyivät kaikki liikkumaan. Mun edessä oli joku noviisi, joka ei tiennyt kehäsäännöistä pöläystäkään. Se seisotti koiraa ihan väärin, eli kuono oli kohti meitä! En viittinyt alkaa siinä mitään sanomaan vaan yritin pitää Ticon hanskassa kun sitä tuijotteli toinen uros. Ticon seisotus onnistuu paremmin jos seison ite Ticon vieressä. Jos meen Ticon eteen (kuten karvapalloilla), niin Tico tuppaa istumaan, siis Ticolla oli hyvät näkymät väärinpäin seisotettuun koiraan. Onneksi se tippui pois aika pian.
 
Tico ei sijoittunut, mutta se oli viimeisiä joukosta karsittuja. Sitten Tico venaamaan ja Sony punaiseen kehään. Jomilla nyt on ollut noita kehiä viime aikoina, joten nyt oli Sonyn vuoro.
 
Sony seisoi todella upeasti. Pitkät ajat se pönötti paikoillaan. Itelle paikoillaan olo tuotti vaikeuksia kun ympärillä pörräsi amppari! Huitoahan niitä ei saa, joten koitin väistellä turhan lähelle tullutta piikkipeppua. Ötökkä ahisti.
 
Sonylla olisi ollut mahkut vaikka mihin, näin uskon, kun se vaan pönötti niin hienosti. Mutta, kun jäljellä oli viisi (sijoitettiin viisi) ja piti mennä kierros yhdessä, niin Sony jarrukiljui. Oltiin sitten viidensiä. Tasan samaa mieltä olen asiasta tuomarin kanssa.
 
Palkinnot olivat todella hyvät. Meidän M&M kassi sisälsi: Suomen löytöeläinten kummit ry:n jäsenlehti, jonka välissä oli heijastin, vihkonen Someron löytöeläintalosta, pieni narulelu, pussillinen jotain koirankeksejä, Orlando Happy Bones koirankeksipussi 150g, 11 rouhepurutikkua, Orlando Meaty Stripes 200g, minigrip-pussiin laitettuna erilaisia puruluita ja 340g pussi Acanaa. Siis jos tuossa oli viitosen palkinnot, niin huh huh vaan korkeampien sijojen!
 
Otin Sonysta palkintokuvan. Laatu on luuria, mutta siinä oli niin hyvä paikka, johon sai kivasti aseteltua koko saaliin. Evästin suklaalevyn, jota en kyllä enää ikinä osta. Yleensä mansikka & suklaa on hyvä yhdistelmä, mutta Panda on osannut tehdä tästä pahaa. Juotin pojat ja sitten lähdettiin kohti kotia.
 
 
                                 kuppis3-normal.jpg
                                Ruusukkeiden sijasta jaettiin kivoja nahoja.
 
 
Kotimatkalla mietin hymyssä suin, että olipa kiva päivä! Pääsin eroon siitä ruokapussista, sain mennä kehään kaikkien kanssa, oli kiva ilma (pilvinen, välillä arska esiintyi), hyvin järjestetty mätsi ja numerolaput ovat M&M:n viiden euron lahjakortteja! Ilmomaksu oli 7e per kuono, mutta kun aikoinaan saan jokaisesta takas 5e, niin hinnaksi tulee vaan 2e per kuono. Ei paha hinta niin mukavasta päivästä. Aika hyvät vaihdokit saatiin rc:n pussista ;)
 
Kun oltiin noin puolen tunnin päässä kotoa, pidettiin tauko, kun Sony näytti aika uupuneelta. Kuitenkin taukopaikalla se remusi ja kiehnäsi itteään nurtsiin, joten mahtoikohan tauolle olla tarvetta? ;) Kaikki kiehnäsivät nurtsilla, jopa Jomi, joka ei muuten nurtsikylpyjä oo harrastanut. Sitten niillä oli jotain peuhaamistakin ja välillä hihnat olivat solmussa isolla ässällä. Otin pojista videota ja muutaman kuvan. Laatu on luuria, joten en ota vastaan valituksia ;)
 
 
 
                                   kuppis2-normal.jpg
                                              "Näin me seistiin kehässä."
 
 
                                   kuppis4-normal.jpg
                                                          Ticon asento...
 
 
Jos verijutut tekee pahaa, niin ei kannata lukea enempää. Kotiin oli joku viis minsaa kun satuin kattomaan Sonyn tassuja. Mulla meni käsi suun eteen ja mun teki pahaa. En pystynyt alkaa siinä selvittelemään, että mistä oli kyse. Matkakin oli niin lyhyt, joten sama oli kävellä kotiin. Sain vähän aikaa valmistella itteäni siihen, mitä mahdollisesti tulisin näkemään. Loppumatkan mun mielessä pyöri verinen takatassu. Sonyn toisen takatassun varpaat olivat aivan veressä.
 
Kun pihassa otin pojilta vöitä pois, huomasin, että Sonyn kaikki tassut olivat enemmän vähemmän veriset. Ticossakin oli veripisaroita. Olin ihmeissäni, että mistä oikein oli kyse. Päätin huuhtaista Sonyn tassut saunassa ja kattella miltä sitten näytti.
 
Loppujen lopuksi tilanne näytti pahemmalta kuin se todellisuudessa oli. Mulle selvisi, että Sonyn molemmista etutassuista oli alkanut kynsi vuotamaan. Jotenkin sitten oli kävellyt niin, että oli takatassutkin sotkeutuneet vereen. Ticon veripisarat ovat todennäköisesti peräisin hetkestä, jolloin ukot tauolla nujusivat. Silloin en huomannut mitään Sonyn tassuissa. Sonylla on etutassujen kaksi keskimmäistä kynttä sellaisia, että niitä ei tartte leikata oikeestaan koskaan. Jotenkin hassusti blondiliini kävelee, että ne kuluvat enemmän. Nyt ilmeisesti kulumista oli tapahtunut sen verran paljon, että parista kynnestä oli tullut suoni vastaan ja kynnet olivat alkaneet vuotamaan. Hassua, ettei aikaisemmin ole noin käynyt, meinaan kyllähän me ollan kävelty Kuppikselle aiemminkin ja muutenkin. Mutta, onneksi kyse ei ollut mistään vakavammasta. Mä kun oon sellainen nyhverö näissä jutuissa, että en välttämättä osaa / kykene tekemään mitään – ainakaan heti. Ei mua sinänsä veren näkeminen ällötä. Lattialla voi olla verilammikko eikä se tee pahaa. Mutta jos nään veren tulevan jostain aukosta tms., niin sitten onkin pahempi paikka.
 
Tassuhuuhtelun jälkeen Sony kirmasi kiertämään puskaa itteään siihen hinkaten, joten ei pari vuotavaa kynttä hänen elämäänsä haitannut. Olin hetken pihalla miettien, että miten kannattaisi edetä. Kynnet näyttivät vuotavan enkä mä halunnut verta ympäri kämppää. Pyrähdin tyhjentämään pyykkitelineen ja viritin sen keittiön ja olkkarin väliin. Koirat saisivat olla keittiössä siksi kunnes pahin vuoto olisi ohi. Keittiössä ei ole mattoa kun en sellaista uskalla vielä sinne laittaa. Pelkään, että matto-parka joutuisi raatelun kohteeksi kun en ole kotona.
 
Ei poikien tarvinnut viettää loppuiltaa eristyksissä. Huomasin, ettei lattialle ollut tullut pisaraakaan verta, joten poistin pyykkitelineen ja pojat saivat vapaasti valita paikkansa. Nyt kai kannattaa ottaa ainakin pari päivää lyhyemmillä lenkeillä, jotta kynnet saavat rauhassa parantua.
 
Vielä kuva, joka ilmentää hyvin tämän hetken meininkiä täällä ja sitten vähän edellisten päivien treenihöpötyksiä.
 
 
             kuppis1-normal.jpg
 
 
 
 
 
------------------------------
 
Keskiviikkona oli aikomus suunnata koululle treenimään, mutta eipä sitten menty. Jomia sai taas himmailla ja meidän takana tuli koira. Mua alkoi vaivata se koira ja halusin päästä siitä eroon. Sattui sopivasti tulemaan bussipysäkki ja mentiin sinne, jotta takana tullut pääsi ohi. Koiran mentyä ei me lähdettykään pois pysäkiltä vaan jäätiin siihen. Oli oikein hyvä ja erilainen paikka treeniä.
 
Heti alkuun sain huomata, että Jomi ei vieläkään osaa olla hiljaa kun treenin jonkun muun kanssa. Koululla se oli hiljaa joo, mutta joko se oli vaan sattumaa tai sitten paikka oli Jomille tarpeeksi tuttu. Vaikka ukkeli oli Ticon kanssa kiinni samassa tolpassa, silti piti karjua. Se sitten haittasi Sonyn pakitus-, alitus- ja oikealla istumistreenejä. Kyllä Sony jotain teki, mutta sitä haittasi Jomin mökääminen. Mä yritin olla niin kuin en kuulisi mitään.
 
Ticon kanssa yritin samaa settiä, mutta oli meluhaittaa... Mölytoosan kanssa meni ihan kivasti, paitsi jos vastakkaisella tiellä meni koira, niin sitten keskittyminen herpaantui. Ei Jomi haukkunut muita koiria, mutta silmät karkailivat niihin.
 
Oli turhaa ottaa toista kierrosta, joten treenin Jomin jättämistä odottamaan. Kävelin isosten kanssa pois Jomin luota ja hiljaisuudesta palkkasin ukkoa.
 
Aikomuksena oli myös ollut käydä kierrättämässä kartonkia. Eipä tehty sitäkään. Oltiin kai oltu joku pari tuntia pysäkillä (eikä muuten mennyt yhtään bussia tuona aikana...) ja kun näytti, että matkan jatkaminen tiesi kinaamista vauhdista, päätin mennä suorinta tietä kotiin. Ehtihän siellä pönikällä käymään myöhemminkin.
 
Treenatessani peruuttamista hokasin miksi arset tuppaavat kääntymään oikeelle. Koiruudet ilmeisesti olettavat, että nyt mennään 360 v. Ihan loogista kun sehän on ainoa, jossa on tarvinnut pakittaa. En jaksanut viimeksi kertoa, että koulutuksessa sanottiin tuo seinän apuna käyttäminen. Mä koitinkin sitä Ticon kanssa, mutta seinästä ei ollut hyötyä kun arse kääntyy oikeelle. Pitäisi pitää koira oikeella puolella, mutta mahtaakohan se jotenkin vaikuttaa jos opettelee pakittamaan niin, että koira on “väärällä puolella”?
 
Torstaina treenittiin tuolla samalla bussipysäkillä Jomin jättämistä. Meni vaihtelevasti. Kuten keskiviikkona, niin nytkin kotiin palattua treenittiin pihalla juttua. Vähän niin kuin jonkinlaista tasoitusta erilaisen treenailun jälkeen. Vielä kun käytin palkkana jotain makkaraa, jonka sain äipältä, niin johan oli pojilla kivaa. En tiedä mitä makkaraa se on, mutta musta se maistuu lampaalle. Lammasta maistoin ekan kerran Islannissa ja totesin, että on kumman makuinen ötökkä. En ihastunut. Makkara on meetwurstin väristä, mutta kooltaan paljon pienempää. Ja maku on mun mielestä lammas. No, pojat tykkää, joten ei pääse makkara vanhentumaan.
 
Perjantaina treenittiin vain pihalla. Treenittiin juttua ja sitten sitä samaan suuntaan kääntymistä. Halusin kokeilla, että saanko mitenkään onnistumaan sitä, että koira kääntyy yksikseen samaan suuntaan kuin ohjaaja. Onneksi Jomia ei haitannut olla sidottuna kun kokeilin tätä muiden kanssa.
 
Ajatuksissa liike tuntui todella vaikealta, enkä osannut ajatella, että miten sen saisi onnistumaan. Mutta kun teoria muuttui käytännöksi, ei homma ollutkaan niin vaikea. Yllätyin, miten helposti sain koiran kääntymään itekseen! Niin tai sitten mulla on vaan niin taitavat pojat ;D Sony hoksasi melko pian, että mistä oli kyse. Ticon kanssa oli suurimmat vaikeudet. Se tuli niin vauhdikkaasti (oma vauhti oli hidas), että en heti saanut käännettyä sitä ajoissa vaan Tico teki normikäännöksen oikeelle. Mutta kun muutaman kerran olin onnistunut “pysäyttämään” Ticon ajoissa, niin sitten ei ollut ongelmaa. Jomi osasi homman heti. Kai se oli odotellessaan katellut ja opiskellut ;)
 
Mitään muita uutuuksia en pihalla tehnyt. Oltiin jo treenitty juttua hyvän aikaa ja mä vaan halusin kokeilla miten käännökset samaan suuntaan onnistuu. Eipähän tartte tuota sitten tiistaina miettiä jos sitä rallyssa otetaan ja jos mä oon taas eka (niin kuin miltei aina nykyään) niin onpahan jotain pohjaa.
 
Lauantaina tehtiin semmonen 2,5 tunnin lenkki. Ei ollut täysin tyylipuhdas suoritus Jomilta, mutta hetkittäin mentiin pätkiä, jolloin ukkeli ei vetänyt! Sitten taas jostain syystä se palasi huonoihin tapoihin. Mutta, ehkä tää tästä kuitenkin...