Menin nukkumaan kun olin lenkittänyt ja ruokkinut pojat. Kello oli silloin kaksitoista. Herätyksen laitoin kasiksi. Sitten yöllä heräsin ja yritin jatkaa unia. Ei tullut mitään. Vilkaisu kelloon oli masentava: se oli vasta kolme! Lueskelin lehteä jonkin aikaa ja käytin pojat ulkona. Sitten uusi yritys. Ei tullut uni. Taas lehden kimppuun hetkeksi ja toiveikkaana valot pois. Yitin ja yritin, mutta minkäs teet kun ei saa unta, niin sitten ei saa. Kellokin oli jo yli seitsemän, joten luovutin.
 
Kuski tuli puoli kymmenen aikaan (sovittua vähän aiemmin, mutta ei se mitään) ja lähtöön päästiin vaille kymmenen.
 
Messarin parkkipaikalla sitten tapahtui se, josta olin kuskia varoittanut: alkoi konsertti. Mitäpä siinä. Mentiin ulos autosta odottamaan poikien rauhoittumista. Vasta sitten pääsivät ulos.
 
Matkalla messariin Sonylla oli asiaa (ei yllätys). Messarissa suurin ongelma ei ollut muille rähjääminen. Itseasiassa pojat kävelivät hiljaisina, mutta vetivät jokaisen vastaantulevan koiran luo. Kehän vierestä löytyi paikka helposti. Kyllä se on aina niin suuri helpotus kun saa pojat mökkiinsä! Annoin niille vettä ennenkuin kävin ostamassa sen kirjasen. Ostin sen pelkästään uteliaisuudesta. Halusin tietää, että ketä on tulossa ja joutuuko pojat olemaan yksin kehässä. Ei sitä millään vaan malttanut odottaa paria tuntia, jonka verran oli vielä kehän alkamiseen. Tai itseasiassa odotteluaikaa olisi ollut vähemmän kun yleensähän paikalle tullaan hyvissä ajoin.
 
Vilkaisu kirjaan ja näin Ticon sertin saavan siivet. Ticolla oli kilpakumppanina se islis, jonka kerran näin koulutuskentällä. Se on upean näköinen koira ja ihan erilainen rakenteeltaan kuin Tico. Paljon maskuliinisempi. Noh, ainakaan ei tarttis olla yksin kehässä. Sonylla taas ei ollut kilpakumppania, joka toisaalta oli hyvä ja toisaalta taas ei...
 
Sitten tein tutustumiskierroksen Sonyn kanssa. Se meni ihan mukavasti. Ticon kanssa kierros meni paremmin. Muistutin Ticoa myös seisomisesta. Seisomista oltiin harjoiteltu koko viikko aina silloin kun Sony oli harjoittelemassa yksinolemista. Ravattiin pikkuisen ja sitten Tico sai jäädä seisomaan. Mitään muuta ei tehty. Ticolla on niin vahva se liikkeestä istuminen, että siksi vaan näitä kahta. Hyvin meni treenit.
 
Jonkin ajan kuluttua se Ticon kilpakumppani ilmestyi meidän viereen. Siinä sitten juteltiin ja koira kommentoi voimakkaasti ohikulkevia koiria. Meitä tuli myös moikkaamaan se ihana henkilö, joka oli tarjoutunut avuksi jos tilanne olisi ollut niin hassu, että pojat olisivat joutuneet kehään samaan aikaan. Tämä rotu on ihana ja sitten kun sen kautta tutustuu ihaniin ihmisiin, niin kyllä sitä on tosi koukussa!
 
Ticon kilpakumppani kävi kävelyllä ja veskissä. Pojille iso plussa siitä, että eivät juurikaan noteeranneet vieressä rähjäävää koiraa! Kyllä tuo mökki on tosi hyvä juttu! Ehkä sillekin koiralle?
 
Pitelin sitä koiraa hetken kun sen omistaja vei ennen kehän alkua todistuksen tapaturmaisesti menetetystä hampaasta.
 
Sitten Sonyn kanssa odottelemaan kehänalkua.
 
Kehä alkoi hieman etuajassa! Ensin oli urospentu ja sitten kaksi narttua. Toinen nartuista ei tullut paikalle.
 
Ja sitten oli Sonyn vuoro. Tutkiminen meni sikäli pipariksi kun Sony oli liian innoissaan tuomarista. Olisi halunnut olla mielinkielin. Liikkuminen oli ihan ok, vaikkakin välillä tahmeaa. Ensin mentiin ympäri ja sitten edestakaisin. Edestakaisin piti toistaa. Sitten seisomaan. Sony ei jaksanut seistä täysin koko aikaa. Pieni korjaus tarvittiin. Olenkin huomannut, ettei Sonyn kärsivällisyys riitä pitkään paikallaanseisomiseen. Viikolla harjoiteltiinkin seisomista. Seisotusajat eivät olleet pitkiä, sillä pyrin tekemään harjoituksista mukavia ja lopettamaan ne ennenkuin Sony hermostuu. Ja voitkos kuvitella, että palkkasin Sonya sekä nameilla, että LELULLA!!! Mutta takaisin kehään. Sieltä saatiin vaaleanpunainen ja punainen nauha. En muista sanottiinko mulle, että pitää vielä tulla uudelleen kehään, mutta tiesin sen itsekin. Mä olen oppinut jotain!
 
Sitten oli Ticon vuoro. Me oltiin sen toisen koiran takana. Se toinen koira rähjäsi kun kierrettiin ympäri. En ole varma vetikö. Tico ei välittänyt sen toisen koiran meiningistä (ei kasvattanut edes kyttyrää niskaansa!), mutta muutama haukahdus siltäkin tuli. Ja niin tuli myös kun Tico meni yksin samat kuin Sony. Tutkiminen meni Ticolta hyvin. Taisi se vähäsen tervehtiä tuomaria omalla tyylillään. Seisomiset meni aika hyvin. Paljon paremmin kuin edellisellä kerralla Turussa. Tico sai punaisen. Mun käskettiin vielä jäädä odottelemaan.
 
Kilpakumppani oli mennyt kehän laidalle odottelemaan. Siinä kun olin Ticon kanssa kehässä, niin näin, että Sonylla ja sillä toisella koiralla oli jotain kränää. Sony kun on sellainen, että sanoo kyllä takaisin, jos joku sanoo sille jotain. Odottelin Ticon kanssa sitä toista koiraa. Sitten ne tulivat ja menivät suoraan kehäsihteerin luo. Olin hämmentynyt, että mitä nyt? Näytti siltä kuin se toinen olisi päättänyt lopettaa kisan. Ja niin se olikin. Ilman sen kummempia me saatiin toinen punainen nauha. Vein Ticon pois ja hain Sonyn.
 
Sony taas kehään hakemaan serti! En tiennyt mitä oikein oli tapahtunut, mutta kauhistutti kun näin verta lattialla Sonyn hakiessani. Mielessä käväisi onko Sonylle sattunut jotain! En osannut tehdä muuta kuin mennä tuomarin luo. En muista pitikö meidän tehdä siellä muuta kuin hakea se serti. Tuomari oli kuulemma harmitellut, ettei Sonylle voi antaa ikänsä puolesta cacibia. Kehäsihteeri selitti mulle mikä se cacib on. Mä kysyin sitä. Olihan se selitetty mulle aiemminkin, mutta lahjakkaasti olin unohtanut sen. Niin taitaa käydä nytkin...
 
Ja sitten taas odottelemaan Sonyn kanssa kehäänmenoa. Ne kaksi avoimen narttua laitettiin paremmuusjärjestykseen, ennenkuin Sony taas meni kehään. Hassu ja kiva sattuma oli kun tajusin, että meillä oli vastassa sen naisen narttu, joka oli tarjoutunut hätäavuksi.
 
Sony meni edeltä kun kierrettiin kerran kehä. Seisottamisen aikana tuomari kysyi Sonyn ikää. Me oltiin roppi. Halattiin ja onniteltiin toisiamme. Sen nartun omistaja halusi roppi vsp kuvan. Se ei oikein onnistunut Sonyn kohdalla kun Sonya kiinnosti enemmän tyttö kuin joku tyhmä poseeraaminen. Ja leikkiminen sen tytön kanssa olisi ollut kivaaaa!!!
 
Vein Sonyn pois ja kävin moikkaamassa toista nettituttua isliksenomistajaa. Niilläkin oli mennyt hyvin: sen narttu oli roppipentu! Ja sitten menin moikkaamaan tarkemmin Sonyn kisakaveria ja tietty sen omistajaakin. Onnittelurapsut hienolle tytölle. Juteltiin aikamme ja sitten kysyin halusiko se nainen moikata poikia.
 
Sony meni heti sen naisen syliin pussailemaan. Ja sitten Sony huomasi sen kivan tytön ja alkoi ehdotella leikkimistä. Tico taas ei huomannut omistajaa juuri lainkaan. Katseli vaan sitä tyttöä.
 
No niin. Siinä sitä sitten taas oltiin tilanteessa, jossa kotiinlähdöstä ei ollut tietoakaan. Saatiin pian taas seuraa. Olin antanut Sonyn äitini pidettäväksi siksi aikaa kun Ticoa moikataan. Äitiä oli lähestynyt kaksi naista, jotka olivat kyselleet rodusta. Äiti ohjasi ne naiset mun luo. Ne olivat tulleet näyttelyyn katselemaan millaisia koiria nämä ovat, mutta olivat missanneet kehän. Kerroin omista koiristani ja vastailin kysymyksiin. Lähtiessään se toinen totesi, että kyllä tämä rotu on hyvin vahva ehdokas seuraavaksi koiraksi. Ja heh, kyllä oli naisilla hieman ihmettelemistä kun kuulivat mun koirien olevan isä ja poika!
 
Lähdin selvittämään missä se ryhmäarvostelu on. Sillä reissulla kasvattaja sattui soittamaan. Hyvään aikaan soitti kun olin suhteellisen hälinättömässä paikassa silloin. Puhuttiin pääasiassa tuosta ikävästä sattumuksesta. Tiesin sen verran, että se koira oli kuulemma puraissut itseään kielestä ja siitä se veri oli tullut lattialle. Mutta sitä en tiennyt, että se koira oli saanyt hylkäyksen ja varoituksen rähjäämisestä! Kahdesta tuollaisesta saa kuulemma näyttelykiellon! Voi vitsit kun kävi ikävästi sille kilpakumppanille. Siinä koirassa riittää työtä jos sen meinaa saada nätisti käyttäytymään näyttelyissä. Kyllä se sen verran hurjana oli. Toivottavasti he saavat jostain apua. Ihan kamala juttu oli kyllä tämä!
 
Tehtiin muuttoliike D-halliin. Kello oli jo sen verran, etten viitsinyt laittaa Sonya enää takaisin. Arvostelun piti kohta alkaa. Vaan ei alkanut. Se alkoi reilun tunnin myöhässä. Sonyn odottelu meni ihan kivasti. Ei ollut jatkuvaa haukkumista. Välillä tuli kommenttia, mutta olin päättänyt antaa sen haukkua siinä toivossa, että jospa se sitten olisi kehässä hiljaisempi.
 
Ensin mentiin seisomaan tuomarin eteen. Tuomarilla oli aika riuskat otteet, mutta Sony antoi tutkia hienosti! Mentiin edestakaisin ja ympäri. Siinä kun taas odoteltiin, niin ohitse meni tuttu kouluttaja. Sony syöksyi miehen luo. Mä olin vaan, että "hei!". Mies sanoi, että me ollaan nähty aikaisemminkin ja tokihan kaveria pitää moikata. Se siis tunnisti Sonyn. Ilmeisesti mies on oppinut tunnistamaan ainakin tämän isliksen. Sony sai rapsuja ja jakeli pusuja ihan kuin ei olisi ikinä nähnytkään ihmistä. Se oli Sonylle piristysruiske hetkiseksi. Tuo mies on kyllä mainio heppu ja ilman hänen kuuluvaa ääntään oltaisiin oltu pulassa. Kuulutukset kun eivät kuuluneet puheensorinan läpi. En käsitä mikseivät ihmiset hiljentyneet kuulutuksen ajaksi? Eikö niitä kiinnostanut tietää missä mennään?
 
Kun jonotettiin sinne yleisön eteen, niin huomasin, että Sonylla oli hätä. Yritti nostella koipea. Miljoonat plussat Sonylle, että käyttäytyi hienosti, vaikka ainakin edessä oli uros!!! Vähän ne nuuskuttelikin.
 
Vihdoinkin jono lähti liikkeelle ja kun huomasin, ettei kuuluttaja tiennyt rotua, avitin. Ei menty jatkoon, mutta saatiin kokemusta!
 
Matkalla ulos yksi tuote-esittelijä kysyi saako koirille antaa maistiaisia. Kyseessä oli tuttu tuote: best in kotoisa. Pojille maistui hyvin ja ne saivat loput esittelymaistiaisista. Ostin sen messutarjouksen, joka oli todellakin hyvä. Neljä pakettia kympillä. Sitä voikin sitten sekoitella yrjölän kanssa.
 
Kotona käytin pojat pikkulenkillä, vähän netteilin ja laitoin sähköpostia ennenkuin menin makselemaan univelkoja.
 
Varaesittäjää ei tällä kertaa tarvittu, mutta olen kiitollinen jo pelkästä tarjouksesta. Kiitos! JOS pojat olisivat joutuneet kehään samaan aikaan, niin olisin antanut hänelle Sonyn. Se olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten Sony käyttäytyisi toisen esittäjän kanssa. Ihan kenelle vaan en Sonya uskalla antaa, mutta tämä henkilö vaikutti sellaiselta, jolle Sonyn olisi voinut antaa.
 
Ja ennen arvosteluita vielä hehkutan Sonyn yksinoloharjoituksia. Ne ovat sujuneet viime viikolla ihan kivasti. Samoin kuin leikkiminen. Kyllä tämä vielä tästä...
 
TICO
 
3,5 years old. Right bite. Well set ears. Good neck. Acceptable topline. Correct tailset. A bit upstending. Double-claws. Correct coat. Moves a bit cowhocked behind & correct front.
 
AVO EH AVK1
 
SONY
 
Dog of good prop. Correct bite. Beautiful eyes. Well set and carried ears. Good neck, topline & tailset. Well developed in body. Double-claws. Correct coat quality. Moves & shows well.
 
JUN ERI JUK1 SERT ROP
 
Kiva kun arvostelut oli kirjoitettu enkuksi, niin ei tarvinnut mennä kääntäjälle.
 
Loppuun vielä kuva pojasta palkintojensa kera.