Tänään oli ohitusrinki. Oli jotenkin outo fiilis mennä sinne kun jo eilen oli päättynyt työviikko. Sitä tunnetta hämmästellessäni huomasin, että miten rentouttavaa oli eilen ollut se, ettei tarvinnut yhtään miettiä sitä onko illalla rinkiä vaiko ei. Se on jotenkin rassaavaa olla varpaillaan koko ajan sen asian kanssa...
 
Ohitusringissä oli sakkia ihan isoon kierrokseen asti. Se oli pieni ylläri kun jotenkin kuvittelin pääsiäisen vievän ihmiset pois kodeistaan, mutta on näköjään niitä muitakin, jotka eivät lähde reissuun “pidennettynä viikonloppuna”.
 
Sain taas lähteä ensimmäisenä liikenteeseen. On siitä autottomuudesta jotain hyötyäkin ;) Valitsin suunnan, jossa pääsin kulkemaan vasenta reunaa. Se on meille hankalampi puoli ja asiaa pohdittuani olen tainnut keksiä siihen syynkin. Kun mennään sivistyksen puolelle, niin siellä ohitukset tapahtuvat pääasiassa oikealta puolelta. Maaseudun puolella harvemmin törmää muihin koiriin – niitä pirun irtokoiria lukuunottamatta. Siis yksinkertaisesti oikealle puolelle on tullut enemmän treeniä.
 
Välit piti pitää sellaisina, ettei edellä kulkevaa nähnyt. Siinä sitten oli hyvä tilaisuus vähän testata Sonya. Kokeilin, että jos en mitenkään puutu yhtään mihinkään, niin ottaako jäpikkä silti kontaktia. Alkuun se oli sitä, että kun koira tuli vastaan, Sony alkoi edistää, sitten hidasti ja kattoi mua. Silloin mä tein sen palkkalupausäänen, annoin namia ja kehuin tyyliin “hyvä next, hieno next”, kun ohitettiin koira ja sitten taas namia. Muutaman koiran jälkeen Sony alkoi katella mua heti kun näki koiran! Se tuntui kyllä kivalta :)
 
Koirat Sony ohitti nätisti, muttei se silti täysin hiljaa ollut. Siitäkään huolimatta, että tällä kertaa Sonylla ei ollut kommentoitavaa pienen palaverin aikana. Oli muuten eka kerta! Noh, sanainen arkku piti kuitenkin avata. Ekan kerran kun äijä näki linnun. Toka kerta tuli kun meidän edellä meni koirakko hidasta vauhtia. Mä sitten pysähdyin treenimään Sonyn kanssa siksi aikaa, jotta edellä oleva häviäisi näkyvistä. Se oli vain hetken apu. Lisäksi meidän takana oleva alkoi taas lähestyä meitä. Päätin mennä sen hitaan koirakon ohi heti kun vaan tulisi hyvä tilaisuus. Kun olin kohdassa, jossa olin aikonut ohittaa ne, niin sain huomata, että niiden edessä meni myöskin hidas koirakko. Eli meidän piti päästä kahden ohi, jotta voitiin taas mennä meidän normaalia vauhtia. Lähemmän koirakon ohi päästiin niin, ettei ne edes sitä huomanneet. Oikaistiin rengashallin pihan läpi. Tuolla pihalla ajeli mies hiljaista vauhtia prätkällä. Taisi harjoitella ajamista. Miekkonen kaatui ja Sony kommentoi sitä. Tässä siis se toinen äänessäolokerta. Se toinen hidas koirakko ohitettiin vähän käyttämällä autotietä avuksi. Päästiin sitten nätisti niiden ohi ilman, että ne mitenkään häiriintyivät siitä.
 
Neljä ja puoli kertaa ehdittiin se ympyrä kävellä. Sony oli kyllä hieno. Joskus tuli vastaan koirakko joka käveli samalla puolella kuin me. Vaivattomasti sain Sonyn toiselle puolelle ja sitten mentiin “hyvä vieressä, hieno vieressä”. Silloin kun pysähdyttiin odottelemaan hitaamman menoa, niin Sony tokoili hienosti. Kivasti se seurasi kauppatorilla kun kokeilin bussia odottaessani. Makoiluakin otin ja pysyi maassa, jos ei nähnyt puluja... Onneksi tuo mölli ei oo ulkona ;)
 
Kotimatkaa väritti kauniin värinen taivas. Vähän harmitti, ettei ollut kameraa, jolla olisi voinut ottaa siitä kuvan. Kotiin kun ehdin punaisuus oli jo hävinnyt. Muuten olisin napannut kameran mukaan kun lähdin Ticon kanssa ulos.
 
Tico pääsi juoksemaan pyörän viereen. Mulla oli aikomuksena mennä ottamaan kokeenomainen treeni sille paikalle, jossa oltiin edellis maanantaina. Siellä oli joku auto, joten ei sitten menty sinne. Koulunpihalle en viittinyt mennä kun se on niin tuttu paikka Ticolle. Oli sitten pikku pakko mennä erään kaupan parkkikselle. Vähän se harmitti, mutta en keksinyt muutakaan paikkaa siihen hätään.
 
Tehtiin ne liikkeet, joita möllissäkin on. Tico oli ticomiittiä. Vitsit jos se on huomenna tommonen, niin vaude! Luoksepäästävyys tuskin tulee menemään kovin kauniisti. Toinen, josta en kovin suuria Ticolta odota on hyppy. Sekin on nyt alkanut jäämään turhan lähelle. Alkuun se jäi kauemmas.
 
Sonyn kanssa menee varmaan ihan kivasti kun se meno saa olla niin rentoa. Laitan seuraavaksi sen, mitä sain sähkäriini huomista koskien.
 
 
"Startti-luokassa seuraavat Toko Alokas-luokan liikkeistä: luoksepäästävyys, paikalla makaaminen, seuraaminen taluttimessa ja ilman talutinta, maahanmeno seuraamisen yhteydessä, luoksetulo, seisominen seuraamisen yhteydessä, estehyppy, yleisvaikutus. Palkitseminen liikkeiden välissä ja liikkeiden aikana sallittua, lisäkäskyistä, eleavuista ja kehusta ei mene pisteitä! Vain koirakoille, jotka eivät ole jo kilpailleet ALO-luokkassa."

Käytännössä saatte siis käskyttää, kehua, palkita, imuttaa ohjata, houkutella ja auttaa niin paljon kuin on tarpeen, jotta liikkeet onnistuvat, ja tästä ei veroteta pisteitä! :) Näin varmistetaan, että saadaan mahdollisimman onnistuneet suoritukset ja koiralle oikeanlainen, positiivinen kokemus kisatilanteesta. Koiraan koskeminen/pakottaminen/remmin kiristäminen eivät ole sallittuja

"Mölli-luokassa kaikki virallisen Toko Alokas-luokan liikkeet: luoksepäästävyys, paikalla makaaminen, seuraaminen taluttimessa ja ilman talutinta, maahanmeno seuraamisen yhteydessä, luoksetulo, seisominen seuraamisen yhteydessä, estehyppy, yleisvaikutus. Arvostelu kuten virallisessa kokeessa, mutta palkitseminen liikkeiden välissä kuitenkin sallittua! Kaikentasoiset koirakot ovat tervetulleita!"

Mölliluokkalaiset voivat liikkeiden välissä (eli sen jälkeen, kun tuomari on sanonut edellisen liikkeen osalta "kiitos" eikä ole vielä kysynyt seuraavan liikkeen osalta "onko valmista") kehua, leikittää ja
palkita oman mielen mukaan! :) Itse liikesuoritukset arvostellaan kuitenkin jo ALOkasluokan sääntöjen mukaisesti.”
 
 
Siis vähänkö on rento meininki! Nyt on enemmänkin semmoinen olo, että tuonne mennään pitämään hauskaa :) Ainoa, jota toivon, on ettei mun tarttis olla ihan eka. Kilpailunumerot saa vasta paikan päällä. Möllissä sitten voin olla ekakin, mutta en mielellään startissa. Kiva olisi nähdä edes yksi suoritus ennen kuin on oma vuoro.
 
 
 
Sitten vähän haastemeininkiä. Tämä haaste on otettu vastaan Aitiorannan Hugsi Husamuksen blogista. Ja se kuuluu että: Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa/asiaa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa!
 
 
1. Jos olisi rahnaa millä mällätä, niin ekana hankkiutuisin eroon lainasta. Sitten vähän remppaisin möksääni sisältä ja ulkoa.
 
2. Lähtisin reissaamaan. Islantiin nyt ainakin! Lisäksi kiehtoisi nähdä pyramidit, Eiffeli, Stonehenge... En oo niitä, jotka menee ulkomaille jollekin biitsille kärventymään. Mieluummin sitä kiertelee ihmettelemässä erilaisia nähtävyyksiä ja silleen. Oi, ja Lapissa kans olisi kiva käydä. Talvella revontulien aikaan olisi tosi upeeta. Ja sitten voisi ajella koiravaljakolla.
 
3. Menisin Elton Johnin ulkomaan keikalle. Sinänsä sama mikä maa, mutta Englanti nyt on päällimmäisenä mielessä kun EJ on syntynyt siellä. Tai no, kun kerran on maailman Roope Ankka, niin miksei sitten kävisi useammallakin ulkomaan keikalla. Seuraisin EJ:a kuin hai laivaa ;D
 
4. Möksän sisustusta voisi uusia. Ja kodinkoneita.
 
5. “Ostaisin” läheisilleni helpomman elämän. Eli antaisin heille rahaa niin paljon, ettei heidän tarttis sen riittävyydestä enää huolehtia.
 
 
Tämmöstä tekisin jos rahaa olisi niin paljon, ettei sitä pystyisi käsittämään. Treenikamu, Sonyn velipoika, Leira, Henni ja Maisa saavat tämän haasteen seuraavaksi. Toki muutkin voivat ottaa haasteen vastaan. Ei nyt olla liian pikkumaisia asian suhteen, mutta nuo viisi nimesin sillä perusteella, että tiedän heidän bloggaavan ja kurkkivan mun blogia.