Kyllä alkaa hymyilyttämään kun muistelen, millainen Jomi oli eilen tokossa : )
 
Koirakoita oli neljä. Aloitettiin seuraamisilla + paikkiksilla. Eli yksi suoritti seuruuta ja muut makoilivat. Alkuun siis kaikki laitettiin maahan. Ja taas tuo ukko teki sen, ettei mennyt heti maahan. Mistä se nyt on saanut päähänsä tuon? Muiden käskyihin ei tartte reagoida, mutta mun kyllä ;D
 
Paikkiksesta tuli pitkä. Ensin Jomi makoili “pitkän” ajan. Sitten aloin ite säätämään paikkista: välillä istutin ukkoa, välillä kierisin sen kun menin palkkaamaan, ja välillä kokeilin perusasennosta laittamista maahan. Nyt meni hyvin. Kerran kokeilin kaukoa tyyliin: asento + palkka, ja sama uusiksi. Kaiken kaikkiaan paikkikset menivät hyvin. Ite en päässyt kuin noin 5 metrin päähän, kun tilaa ei ollut enempää. Se, mikä oli kivointa, oli, ettei pikku-ukko nuuskutellut makoillessaan : )
 
Jomi oli kolmas seuraamisen suorittava koiruus. Kouluttaja käskytti. Jomilla oli taas huippuvire. Sen into tehdä näkyi kyllä kilometrinkin päähän, ja hyvä ettei se haljennut kun oli niin täpinöissään : D Ehkäpä jopa vähän liikaakin oli virettä kun käännöksessä vasemmalle jompu oli hieman edistänyt, joka vähän vaikeutti oikeaoppisen ja täpäkän käännöksen tekoa. Mutta hienoa menoa muuten : )
 
Seuraamiseen kuului myös yksi jäävä. Kouluttaja kysyi, että mikä on vaikein. Sanoin sen perusvastauksen, että kaikki. Päädyttiin istumiseen. Nyt tuli oikea asento : )
 
Sitten vielä paikkista yhden koiran ajan. Nyt makoilutin niin, että seisoin ite niin paljon selin, että pystyin vielä kuitenkin näkemään mitä ukkeli touhusi. Otin myös kiertämisiä ja sivulla maahan laittoa.
 
Seuraavaksi merkin kierto. Kouluttaja vähän vaikeutti tehtävää ripottelemalla muutamia hämäystötsiä. Ei ihan the merkin viereen, mutta niin kuitenkin, että koira pystyi ne nähdä. Tehtiin kierto kahdesti ja pojalla oli kivaa! Meininki oli sellaista, kuin se oli ollut siinä kokeessa. Täysillä alusta loppuun ja kiertovaiheessa vielä kiihdytti vauhtiaan. Ei ollut elettäkään lähteä väärille tötsille : )
 
Ulkona otettiin luoksari. Viimeksi herra taisi olla liinassa kun otettiin ulkona luoksari. Paljon on jompsi siitä edistynyt : )
 
Mitäpä siinä. Luoksari suoritettiin samalla vireellä kuin muutkin liikkeet. Taas sai filettä. Jomilla oli oikea filepäivä. En haluaisi käyttää sitä jatkuvana palkkana, vaan säilyttää sillä sellaisen ns. spessuaseman. Tänään kuitenkin pikku-ukko sai joka tehtävän jälkeen filettä. Oikeasta jäävästä totta kai piti antaa spessua, kuin myös astetta haasteellisemmasta merkin kierrosta ja ulkona koirien ympäröimästä luoksarista. Paikkisissa palkkasin napuilla vaikka olihan sekin vaativa kun oli niin pitkä.
 
Tavallaan tässä on itekin halkeamispisteessä. Pitkästä aikaa pääsin haastatteluun. Vasta eka kierros, kun nykyään suurin osa työpaikoista haetaan vuokrafirman kautta. Mutta sentään jostain vielä vastataan. Hakemuksen olin laittanut ma ja jo ti mulle soitettiin. Mies esitti muutamia kysymyksiä ja sitten sovittiin haastattelu eiliselle..
 
Kattelin TS:n sivuilta tuntikohtaisen sääennusteen ja sen mukaan lupailtiin poutaa. Sateen tod.näk. oli jotain 25%:n luokkaa. Ysin jälkeen alkoi satamaan. Oletin, että kyseessä olisi joku kuuro, mutta aikalailla koko ajan satoi aina kymppiin asti, jolloin mun oli määrä lähteä. Äh. Mä olin suunnitellut pukevani päälleni muuta kuin sadevermeet. Enkä kyllä halunnut mennä haastatteluun sellaisissa. Millaisen vaikutelman sellainenkin antaisi? Mutta sade ei näyttänyt loppuvan, joten mun oli laitettava sadevermeet. Silti en aikonut mennä haastatteluun niissä, joten tavallaan piti ottaa kahdet vaatteet mukaan...
 
Sadetta kesti jonkun vartin verran ja sitten se loppui. Rismalle tipautin muutaman plon ja kuoriuduin sadevermeistä. Kumpparit olin korvannut niillä hyvin vettä kestävillä lenkkareilla. Olin päättänyt, että saa vaikka sitten sukat kastua, mutta kumppareita en ota mukaan.
 
Rismalta jatkoin eteenpäin ja perillä olin jo tuntia ennen haastatteluaikaa. Kyllähän mä olin siihen varautunut kun en tiennyt, että kauanko matka kestää, ja onko vaikeuksia löytää paikka. Jätin pyörän paikan lähelle ja vaihdoin kengät.
 
Kun olin valmis menemään sisälle (noin kymmentä vaille), vippasin mukanani roikottamani muovikassin sellaiseen hiekkasäiliöön. En halunnut mennä haastatteluun kassialmana...
 
Haastatteluun meni noin 45 minsaa. Lopuksi oli vielä sorminäppäryystesti. Se oli helpompi kuin alkuun luulin ja loppujen lopuksi hauskakin. Muhun luvattiin ottaa yhteyttä joka tapauksessa. Se oli kiva kuulla. Ei sitten tartte miettiä ja odotella turhaan.
 
Näillä näkymin homma on määräaikainen, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka jatkoakin seuraisi. Kyllä tässä alkaa olla jo sen verran epätoivoinen olo työn löytymisen suhteen, että määräaikainenkin kelpaa. Olisi sitten edes kolmen kuukauden tauko lappujen täyttelystä. En tiedä onko se rahallisesti järkevää kun vissiin sitten 3 kk:n jälkeen alkaa työttömyys alusta omavastuineen sun muineen. Siis jos homma jää vain kolmen kuukauden kokeiluksi. Mutta niiden lappujen täyttäminen ahdistaa. Joka kerta on toivonut, että se olisi viimeinen, mutta niin ei ole käynyt...
 
Voi kuulemma mennä johonkin kuun puoleenväliinkin ennen kuin mitään kuuluu. Hakuaikaa tuohon hommaan on kuun loppuun asti.
 
Haastattelun jälkeen hoidin viikon kauppailun. Eikä muuten enää aamun jälkeen tarvinnut laittaa sadevermeitä päälle. Noh, tulipa sitten ulkoilutettua niitäkin...