Aitauksessa vesikuppina olleessa vadissa oli irrallinen jääkimpale. Sehän oli tietty tullut siitä kun ensin vesi oli jäätynyt ja sitten alkanut sulamaan. On kyllä ihailtavaa miten pienestä koirat tulevat iloisiksi! Tämä jääkimpale oli hetken aikaa parrasvaloissa. Seuraavana kuvia siitä.

    

 

 

Sony tappeli kimpaleen kanssa niin, että lopulta uuvahti. Mutta pienen koiran iso ego heräsi kun...

 

   

...Tico kiinnostui siitä. Kauaa ei Ticon tarvinnut sovittaa kimpaletta suuhunsa, sillä....

 

   

...paikalle purjehti Sony ilmoittamaan kenelle aarre oikeasti kuuluu.

 

   

Sony saa poskeensa Ticon kuutosista. Ja toisessa kuvassa pikkuinen näyttää toooosi isolta (ja likaiselta).

 

 

Tällä viikolla ei olla lainkaan prismailtu. On KoToilutu, jotta Sony saa muistutusta yksinolosta. Ensin oon mennyt Sonyn kanssa ja ihan kivasti se on ollut messissä kun oon kouluttanut. MUTTA kun äijä on vapautettu, niin samantien alkaa lankojen kyttäily ja näkymättömien lintujen haukkuminen. Me kotoillaan radan vieressä menevällä tiellä. Se on oikeastaan ainoa mahdollinen paikka täälläpäin. Radan yläpuolella olevista langoista on tullut Sonylle oikea silmätikku. Samoin kuin myös kotitiellä menevistä langoista. Äijyli käy ihan vauhkona. Mun puolesta se vois haukkua, mutta kun ei sentään asuta niin korvessa, etteikö olisi naapureita, niin sitten on vaan yritettävä pitää kuono solmulla. Naapurit tuskin kamalasti ilahtuvat jos Sony ottaa kukon paikan ja herättää ne aikaisin aamulla omalla kieunnallaan. Ihan pelottaa, että miten kunnialla selviydyn lenkeille kun aamut ovat aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin valoisia... Pimeällä Sony ei hauku.
 
Eilen saatiin taas luntakin tänne. Ja johan oli lunta! Tällä viikolla yksi meidän koneelta on ollut talvilomalla ja mulla on ollut mahdollisuus mennä töihin aikaisemmin. Tokihan mä menin viimeisenä iltana normaalia aikaisemmin. Se oli hyvä ratkaisu jo siksikin kun työssäolon aikana oli satanut lunta muutama sentti. Märkää sohjolunta. Se oli just niin kivaa, että kun rengas kerran pyörähti, niin johan oli renkaat jumissa. Lumi takertui samantien kiinni. Vaikka oli mennyt hieman ylitöiksi, niin siltikin lähdin töistä sen verran aikaisin, ettei siihen aikaan ollut juuri lainkaan liikennettä. Ajelin sitten autoteitä pitkin niin paljon kuin mahdollista. Niissä oli renkaiden tekemiä uria. Koko matkaa en tietenkään päässyt noin helpolla ja loppu matka piti pyörä raahata kotiin. Se oli raskasta. Pyörä oli aikas kivan näköinen... Pyörä menetti valkoisen kuorrutuksensa ollessaan sulamassa saunassa lämmityksen ajan. Saunomisen jälkeen pesin Sonyn. Se oli likainen, mutta siltikin mietin, että onko järkeä pestä sitä nyt kun kurakelit kurkkaa nurkan takana? Täälläpäin lunta on kuitenkin vielä sen verran, että ei kai poju ihan heti muutu mustaksi. Jos lähtee kauemmas, niin sitten pitää laittaa puku. Koskaan ennen ei ole pyyhe ollut yhtä kuiva koiran pesun jälkeen. Kun olin pessyt Sonyn, niin laitoin sen hetkeksi istumaan lauteille. Sieltä sitten aitaukseen ihan pieneksi hetkeksi. Pojat vetivät muutaman rundin ja sitten sisälle. Kun sitten kuivasin Sonya pyyhkeellä, niin eipä pyyhe paljoa kastunut. Pyyhin myös Ticoa kun se tuli siihen häntä heiluen sen näköisenä, että “mä myös” :D Sitten piti harjailla Sonya vähän väliä, jottei turkki kuivu ihan mihin sattuu muotoon. En käytä fööniä. Tico tuli hakemaan osansa myös karstanvedoista. Heh, huomiota hinnalla millä hyvänsä :)
 
On välillä mennyt ylitöiksi tällä viikolla. En vaan oo viittinyt lähteä töistä jos työ on ollut viittä vaille valmis. Siis ihan omasta tahdosta oon jäänyt yliaikaa. Ja saahan sen sitten rahana tai voi laittaa aikapankkiin odottelemaan hiljaisempia aikoja, jolloin sen voi hyödyntää. Sony on napottanut ikkunassa kun oon tullut kotiin töistä. Liekö se sitten kuulee kun ajan pyörällä vai sanooko joku sisäinen kello, että ulos pitäisi päästä? Kohta mulla on kai kotiintuloajat ja jos en noudata niitä, niin vastassa on kaks koiraa luiden kanssa. Hui ;D
 
 
Vahdit paikallaan (ja sekuntikello tassussa? ;) )
 
Jaiksis, Hundurin ilmestyminen lähestyy! Jännitän lehden ilmestymistä kun se sisältää omaa höpinää. Ehdottomasti kiertopalkintojen kurjin puoli oli tuo kirjoittaminen ;) Jotenkin “noloa” (en keksinyt oikeaa sanaa) kirjoittaa tuolleen julkisesti... Niin, eihän se oo ollenkaan julkista touhua kirjoittaa blogia nettiin, jossa sitä voi lukea kuka vaan. En sitä silleen ajattele tai edes muista, että joku muukin saattaa nähdä mun riipustukset. Sitten jos tulee kommentti, niin se on ikään kuin herätys, että joku saattaa lukeakin. Kummallista ajattelua :D Toisaalta mitä nopeemmin se lehti ilmestyy, niin sitä nopeemmin se on ohi ja unohdettu :)
 
Täytyy taas höpistä Seinäjoesta. Se on ollut mielessä taas viime aikoina. Kahdesta syystä. Yksi on jo (onneksi) loppuneet hiihtokisat. En perusta urheilusta, mutta sitä tulee töissä väkisin kuunneltua uutisten muodossa. Kyllä täytyy sanoa, että pystyin hyvin eläytymään niiden voittajien tuntemuksiin. Ymmärsin hyvin mitä miesten kultaa voittanut hiihtäjä meinasi ilmaisulla “oli ihan pöljä päivä”. Se oli pöljä viikonloppu – todellakin. Seinäjoella tulee aina olemaan erityinen merkitys mulle. Sen oon huomannut kun nyt radiossa mainostetaan Seinäjoen Tangomarkkinoiden esikarsintoja (tässä se toinen syy). Aina kun kuulen sanan “Seinäjoki”, niin hyvä, etten hyytelöksi muutu kun se vetää niin “heikoksi”. Miten voi olla, että juuri mun pikkuinen teki historiaa??? Maailmassa moontaa on ihmeellistä asiaa...
 
Sainpa tuossa viikolla tietää, että Ticon yksi tytär (Sonyn puolisisko) oli saanut ekasta virallisesta näyttelystä sertin ROPin kera :) Onnea! Kivat uutiset on aina mukavia :)