Pitkän harkinnan jälkeen päätin ottaa Sonynkin mukaan rokotusreissulle. Mulle helpompaa kun ei tarvinnut käyttää erikseen ulkona Sonya ennen lähtöä ja reissun jälkeen. Eikä tuo mokoma ole vieläkään täysin sinut sen yksinolon kanssa... Siis niin, että on ilman Ticoa.

Eli noin vartin yli ysi lähdettiin ja perillä oltiin reilu tunti lähdön jälkeen. Ylimääräistä aikaa jäi reilu puoli tuntia. Mulla on aina tapana laskea reilusti aikaa kun ei koskaan tiedä mitä matkan varrella tapahtuu. Odotellessamme juotin pojat ja sitten vaan oltiin.

Ilmoittautumisen jälkeen punnasin pojat. Se onnistui yllättävän hyvin, vaikka olinkin yksin liikenteessä. Ticon kohdalla vaaka ei koskaan täysin pysähtynyt. Iloinen hännänheilutus sai numerot pyörimään 14,55 kohdalla. Sony ensin meinasi, ettei mene koko vaa´alle, mutta sitten kun sille meni, niin istui kauniisti paikoillaan. Tämän herran kohdalla ei numerot pyörineet. Lukema oli 12,8 kg.

Odotellessamme pidin poikia maassa. Eihän ne koko aikaa siellä pysyneet, mutta aika hyvin kuitenkin. Yksi eläinlääkäri tuli kysymään olivatko molemmat islanninlammaskoiria. Myöntävän vastauksen jälkeen sanoi, ettei ole ennen nähnyt noin vaaleaa. Sonya siis tarkoitti. Kerroin sitten Sonyn hankalasti havaittavasta väristä, joka ei ole valkoinen, vaikka sellaiseksi on rankattu kerran näyttelyssäkin.

Sitten tuli Ticon vuoro. Lääkäri kysyi kumpi on Tico. Vastauksen jälkeen totesi, että Tico on juuri sen näköinen kuin islanninlammaskoirat ovat koirakirjoissa. Taas Sonyn vaaleutta ihmeteltiin. Taas selitys Sonyn väristä. Olin miettinyt, että mitä lääkäri mahtaa sanoa kun Sony on mukana "muuten vaan". Lääkäristä se oli hyvä asia. Sai koira huomata, ettei aina lääkärissä kopeloida ja pistellä. Lääkäri otti hihnan pois Sonylta. Sony tutkiskeli iloisena ympäristöä. Molemmat moikkailivat iloisina lääkäriä. Kun Tico nostettiin pöydälle, niin Sony hyppäsi katsomaan. Pienen etujalat ylsivät juuri ja juuri pöydän reunalle. Hetken aikaa katseli ja sitten meni taas ympäri lattioita. Tico aluksi ujosteli pöytää, mutta rentoutui kun huomasi, ettei se ollutkaan ihan kamala paikka. Lääkäri sanoi molempien olevan lihaksikkaassa kunnossa. Totesin siihen, että kyllähän ne aina välillä laittaa sammalta rullalle metsässä.

Tico tutkittiin. Katsottiin hampaat. Lääkäri kehui Ticon hampaita ja kysyi harjaanko niitä. Sanoin etten harjaa, mutta pojan hampaita pitäisi jo nyt kun on tullut hammaskiveä. Lääkäri siihen, että niin se on ihmisilläkin, että joillekin sitä tulee helpommin kuin toisille. Todettuaan Ticon olevan kunnossa lääkäri meni jääkaapille. Sony meni sinne myös kun kuuli oven avautuvan. Ja oli asemissa kun kuuli rapinaa. Lääkäri kysyi luvan, ennekuin antoi Sonylle herkkuja. Tico sai rokotuksensa ja oli oikein reipas. Lääkäri kysyi miten pojat tulivat toimeen. Kerroin sitten Sonyn pehmoisästä... Ja kun Tico laitettiin lattialle, niin lääkäri sai omin silmin todeta, ettei pehmo tehnyt mitään, vaikka poika tuli höykyttämään lattialle palannutta isäänsä. Poikien iloinen ja reipas olemus teki lääkäriin vaikutuksen.

Lääkärissä meni odotettua paremmin. Pari kertaa Sony rähjäsi, mutta muuten ei ollut mitään isompaa. Tosin oli käynyt sikälikin tuuri, että odotushuoneessa ei ollut paljon porukkaa.

Juotin pojat ennen paluumatkan alkua. Moni roska sai pienen matkan kyytiä Sonyn suussa. Äijä tykkää hirveesti kantaa kaikennäköistä. Kotona pojat laittoivat painiksi. Häh? Eivät muka olleet yhtään väsyneitä reissusta.

Tänään ovat saaneet liikuntaa ihan kivasti: aamulla juoksentelua metsässä, neljän tunnin lääkärireissu, josta reilut kaksi tuntia kävelyä ja tunnin iltalenkki. Lääkäri sanoi, että Tico olisi tänään tavallista väsyneempi, mutta eipä ole sellaista ilmiötä näkynyt. Ihan samanlainen menijä se on kuin muutenkin.