Siinä on kalenterin lisäksi kaksi joulun hittilahjaa.
 
Päivät ovat jotakuinkin menneet samalla kaavalla, joten on vaikeaa erottaa niitä toisistaan. Pari poikkeustakin löytyy, mutta muuten se on ollut tyyliin triplettelyä aamuisin noin viiden aikoihin ja sitten joskus puolen päivän jälkeen pojat ovat käyneet pikaisesti pihalla. Sitten oon jättänyt isoset keskenään ja lähtenyt lenkille Jomin kanssa. Tuolla lenkillä oon vähän koulutellut jangsteria ja en voi vain kuin hämmästellä miten hyvä Jomsku on. Ei sille tartte montaakaan kertaa näyttää, että mitä siltä haluan, kun jo viesti on mennyt perille. Ollaan treenitty sivua, seuraamista, paikallaoloa i, m & s –muodoissa ja hyvin on mennyt. Avustusta Jomsku tietty tarttee ja paikallaan ollaan vain hetki, mutta joka kerta on ollut näkyvissä pientä edistystä. Ehkä kuulostan pissapäältä, mutta en varmaan kovin väärässä ole, jos väitän, että jos Jomia olisi koulutettu enemmän ja useammin, niin se varmaan jo osaisi melkein saman kuin isoset. Toisaalta on kivaa, kun on koira, jonka kanssa ei tartte vääntää asioita rautalangasta, mutta toisaalta taas ei. Nopeasti oppiva koira voi myös turhaantua helposti, jos omistaja ei kykene keksimään mitään uutta...
 
Tänään kouluttelin Jomia vähemmän ja käytiin mettäilemässä. Eipä ollut näkyvillä muiden jälkiä, joten kahlailla piti. Nyt on asteet plussan puolella, joten hanki on vähän tiivistynyt, mutta silti toisinaan oli siinä ja siinä, että riittikö kumpparinvarsi, ja välillä tuntui, miten kylmä lumi kasteli sukan sulaessaan saappaan sisällä. Jomi tuli välillä mun jälkiä pitkin ja välillä se loikki umpihangessa. Lenkin päämääräksi otin sen, että löydetään jokin kulkukelpoinen reitti alas ja sitten jatketaan vähän aikaa metikön läpi. Sen jälkeen tehtiin uukkari. Nyt kun on valmiit jäljet, niin seuraavalla kerralla on helpompi löytää se reitti, eikä tuhlaannu aikaa ja vaivaa sen ettimiseen. Sen sijaan päästään nopeemmin jatkamaan siitä, jossa käännyttiin takaisin.
 
Jomi pysytteli lähellä ja korvat toimivat. Tuli kutsuttaessa aina luo. Leikittiin raadolla vetoa ja vähän noutoa. Pari kertaa pääsin piiloutumaan Jomilta. Nopsaan se löysi mut. Yritin saada sitä haukkumaan, jotta se niin kuin jotenkin ilmaisisi, että on mun takana. Sehän jää vaan tuijottamaan hiljaisena. En saanut herraa haukkumaan. Sen sijaan Jomi innostui tökkäämään mua tassulla, joten se saa kelvata “kontaktin otoksi”. En oikein osaa sanoa, onko Jomi sieltä äänekkäimmästä päästä vaiko ei. Tällä hetkellä suurin mökäämisen syy on mörköily. Sitten jos siitä pääsee yli, niin sitten on varsin hiljainen herra? Toisinaan pihalla se menee lumikasan päälle ja haukkuu, vaikkei mitään missään olisikaan. Tuo on siitä huono juttu, että ei sitä sitten viitti päästää enää kovin myöhään pihalle. Liekö sitten tarttunut Sonylta tuo, kun Sonylla oli tuossa hetken aikaa sitä, että piti haukkua, kun pääsi pihalle. Ei auttanut kieltäminen, joten herra sai muutaman kerran mennä fleksin kanssa pihalle. Näin pystyin puuttumaan haukkumiseen heti. Nyt taas blondiliini menee pihalle hiljaa.
 
Kun Jomi oli kotiutunut lenkeiltä, niin sitten lähdin isosten kanssa useimmiten noin 1,5 tunnin lenkille. Kerran käytiin rismassa, kun tarttin riisejä, jotta sain tehtyä uuniriisipuuroa vanhenevasta maidosta. Muuten ollaan kävelty tiellä ja sitten menty kahlailemaan pellolle. Siellä oon heitellyt niille nappuja nuuskutettavaksi. Toisinaan oon treeninyt niiden kanssa lähinnä rt-juttuja. Niin kuin tänään, jolloin otin eteen ottamista ja siitä sitten peruuttamista eri pituisten askelsarjojen kera. Välillä ihan kävelin vaan taaksepäin. Sonylta tuo sujui paremmin kuin Ticolta. Tico on niin liimaantunut mun vasuriin, että!
 
Tein semmostakin, että käskin hetken seurata ja sitten vuoronperään käskin m, i tai s. Pysähtymisen jälkeen menin hihnanmitan päähän ja otin koiran eteen ja siitä sitten takaa kiertäen kohti uutta jäävää. Sonylta tämä sujui hyvin. Ticolta taas.. Noh, sen kanssa piti ottaa uusiksi ja lyhyemmillä matkoilla, kun se vasuri veti niin puoleensa.
 
Sormet oli jo melko jäässä, kun päätin vielä ottaa 360 vasuriin. Sonylta meni ihan ok. Vähän vielä tarttee hiomista. Ticon ongelmana oli se, että kun vauhti oli hidas, niin herra tuppasi laahaamaan arseaan. Koiranhan pitäisi seistä, kun tekee tuota käännöstä. Jahkaamalla Ticostakin saatiin irti pari onnistunutta suoritusta. Tuossa punaturkissa riittää intoa useammankin koiran edestä.
 
Toisinaan aamuruuan yhteydessä oon treeninyt sitä juttua. Sony & Jomi on jo aika jyvällä asian ytimestä. Tico taas tarjoaa sen oikean lisäksi miljoona muutakin vaihtoehtoa, joten nopea pitää olla, että saan palkattua sitä just oikeesta jutusta. Ehkä se vielä joskus hoksaa, että mistä se palkka oikein tuli.
 
Niin ne pari poikkeavaa kertaa kertaa. Toinen oli joulupäivä, jolloin kävin lihomassa äipän luona. Silloin poitsut saivat olla keskenään nelisen tuntia. Sitä ennen olivat olleet pihalla reilun tunnin. Aattona olivat saaneet mun kamulta vähän lahjoja (kiitos!). Paketeista kuoriutui herkkuja ja kolme lelua: semmoinen punottu narupallo, jossa on kätevä käsilenkki, pehmokoira ja vihreä pallo. Luulin, että pehmokoira olisi se suosikki. Wrrrrroooonng! Vihreä pallo sai etenkin Jomin sekaisin. Harvoin se on villiintynyt niin mistään lelusta kuin tuosta pallosta. Jomi vingutteli palloa innolla, kieriskeli sen kanssa ja heitteli sitä ja sitten hyökkäsi pallon kimppuun. Siis täysin villiintyi tuosta pallosta. Tico sai hetkittäin tuon pallon itelleen, mutta ilo jäi lyhyeksi, kun Jomi otti sen pois Ticolta. Ticolle kyllä kelpasi kaikki lelut. Tico harrasti kieriskelyä tuon pehmokoiran kanssa.
 
Sony katteli aikansa kahden muun sekoilua, ennen kuin alkoi itekin leikkiä. Sony testasi kaikkia leluja, mutta en nyt muista, oliko joku erityisemmin suosikki. Otin videoita noista leikkihetkistä. Olkkarissa kuvatuissa pätkät ovat vähän pimeitä, kun sen valaistus on aika himmeä. Videoissa on pari pätkää, joissa Jomi leikkii sillä pallolla. Yhdessä pätkässä Jomi vetää narupalloa Ticon kanssa hirrrrrmuisen äänitehosteen kera. Ja yhdestä pätkästä näkee, miten kävisi, jos neljäs koira tulisi ;)
 
 
 
Noissa kahdessa Jomi leikkii sen pallon kanssa.
 
youtu.be/GvKrcmEbkxo   vetämistä hirrrrrmuisen äänitehosteen kannsa.
 
youtu.be/kMUQVsODV70  neljännen koiran kohtalo? ;)
 
 
 
No niinh, mutta syy, miksi taas eksyin sivuraiteille lahjoista höpisten, oli se vihreä pallo. Kun se kerran oli niin huippuhauska Jomin mielestä, niin pakko oli kattoa, että saisinko jotain kuvia pallottelusta pihalla. Silloin sateli lunta aika reippaasti, mutta kyllä jotain kuviakin tuli. Se pallo lopetti aika nopsaan vinkumisen, ja luulin, että se oli hajonnut. Myöhemmin selvisi, että ei se ollut. Ilmeisesti se vinku ei kestä pakkasta, sillä kun se pallo oli ollut sisällä jonkin aikaa, niin ääntä taas lähti.
 
Tiistaina tosiaankin taas saatiin lunta joku 10 cm (?). Kun kotiuduin syömingeistä, niin aloin lumihommiin. Putsasin autokolon ja muut, paitsi sen suoran. Jätin sen traktorille kun johan se oli jo pari kertaa sen suoran vetänyt. Jaa-a, liekö traktorikuski vetäissyt herneen nenään, kun mä silloin kerran kolasin sen suoran ite? Ei meinaan ottanut lumia pois siitä, kun täälläpäin kävi! Kummaa touhua...
 
Perjantaina oli se toinen poikkeava kerta. Silloin tkamu haki mut ja Jomin mettäilemään sinne, missä oltiin kerran aiemmin ja Tico oli messissä. Oli kyllä ihana reissu! Siellä metikössä saa olla ihan rauhassa. Muiden jälkiä ei näkynyt, joten jos asuisin lähempänä, niin siellä kävisin useesti koko konkkaronkan kanssa ja kaikki olis irti. Uskoisin, että tuo metikkö on sen verran iso, ettei siellä ihan heti voi koira jäädä auton alle. Aattelin vaan tuota blondiliinia, jota nenä vie aika herkästi. Täälläpäin taas metiköt on semmosia, että tie tulee vastaan. Ei nyt heti, mutta jos koira lähtee omille teilleen, niin sitten...
 
Jomi oli oikein reipas poju. Välillä leikki jättiksen kanssa ja sitten taas meni omia polkujaan. Toisinaan jangsteri käytti hyväksi muiden jälkiä, mutta ei se kammonnut umpihankea. Yhdessä vaiheessa taisi bongata jotain kivaa, kun kaivoi ison kuopan. Sitä kuoppaa piti puolustaa muilta ja oli kyllä huvittavaa kuunnella miten se itekseen ärisi kuoppaa kaivaessaan. Tkamun koirat juoksivat keskenään ja haukkuivat. Yritin videoida tuota ärinää, mutta kameranmoottori peittää sen aika hyvin.
 
Kotona koitin kolata sitä traktorin jättämää suoraa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun asteet olivat vuoroin olleet plussaa ja miinusta ja sitten taas hieman miinuksen puolella.
 
Mä en kestänyt, vaan pistin tuossa päivänä eräänä keltsit pyörimään. Hyi hyi mua ;D Voihan ne sitten kattoa huomenna uuvestaan. Alusta kun meni kymmenen minsaa ohitte Jomin haukkuessa. En vissiin kattele tarpeeksi töllöä, kun pieni sai siitä semmoisen hepulin. Sinänsä en menettänyt mitään tärkeetä, sillä en oo koskaan tyksinyt niistä Halloween spessuista. Ne on liian yliampuvia. Mun puolesta Jomi olisi voinut vaikka koko sen jakson verran louskuttaa. Herralle riitti kymmenen minsaa ja sen jälkeen kommenttia tuli vain satunnaisesti. Keltsit oli siinä mielessä vähän pettymys, sillä luulin näkeväni vain uusia jaksoja. Mullahan ei oo ollut töllöä (tai no, on töllö, muttei sitä digiboksia) sen jälkeen, kun tuli tuo digimuutos. En vaan nähnyt kovin tarpeelliseksi boksin hommaamista, kun olin yöt töissä. Tokihan olisi voinut tallentaa ohjelmia, mutta sitten taas niiden kattelu olisi syönyt aikaa muusta. Tuota taustaa ajatellen luulin, että näkisin vain uusia jaksoja. Noh, jotenkin vaan nuokin oli jo miltei kaikki tullut nähtyä. Ehkäpä seuraava boksi olisi pelkästään vain uusia?
 
Kun kerran keltseistä oli Jomsku saanut hepulin, niin piti sitten jatkaa töllöttelyä. Seuraavana päivänä pistin pyörimään Aku Ankkoja. Näitä pätkiä ei pitänyt niin paljoa kommentoida. Innostuin sitten kattelemaan ne kaikki kolme devaria. Tai no, kolmas on nyt meneillään. Ekaa kertaa niitä en kato, mutta ilmeisesti ei oo aiemmin tullut katottua bonuksia. Devareissa on hyvät bonukset. On se vaan jotenkin hämmentävää kun pukuun pukeutunut mies, joka hetki sitten puhui ihan normaalilla äänellä, silmänräpäyksessä ääntelee kuin Aku Ankka. Jah, kerrotaan nyt vielä sekin, että oon katellut noita pätkiä islantilaisen tekstin kanssa. Enhän mä siitä mitään ymmärrä, mutta se vaan on ollut hauskaa koittaa lueskella sitä.
 
Luulitteko, että unohdin läppälapaset? Nou nou. Ihan tarkoituksella kerron niistä viimeisenä, sillä eikös sitä sanota, että “sokerina pohjalla”? Joo, siis sain aivvan ihanat lapaset mun siskolta. Ihan omin kätösin oli kutonut mulle harmaat lapaset, joissa on sormille oma paikka. Sormenpäät on auki ja siihen päälle voi vetäistä lapasen suojaksi. Kämmenselkään on kuvioitu beessin värillä seisovan isliksen profiili!!! Ihana, ihana, IHANA lahja <3 Nuo lapaset on kätevät esim. koiran palkkaamisessa. Ei tartte ottaa pois lapasia, vaan kääntää sen “lapasosan” pois sormien päältä ja puolipaljailla sormilla saa otettua hyvin namin käteen. Peukullekin on oma läppä, siis kaikkea on aateltu! Ja nuo lapaset on tosi kätevät myös kuvattaessa. On kyllä tosi mageet lapaset!!!
 
En pistäis pahaksi, vaikka huomenna tulisi vettä kaatamalla...