maassa. Siltä maisema näytti eilen kun heräsin. Jo aamulla oli viitteitä tähän mahdolliseen näkyyn kun loppu lenkistä alkoi sataa jotain valkoista. Oliko se räntää vaiko lunta, sitä en osaa sanoa. Kiva kyllä oli, että oli kuivempaa. Viikolla on satanut vettä useampana päivänä, mutta siitä huolimatta pojat ovat aitailleet joka päivä. Ei nyt sentään vesisateessa, vaan on sattunut niin hyvin, että kerran päivässä ollaan löydetty aitailurako! Piha kun ei ole kurainen vaikka märkä onkin. Sonylla on ollut takki päällä ja ei voi kuin ylistää tuota vaatekappaletta, sillä sen ansiosta pojilla on ollut mukavampi viikko. Takki peittää just sen mikä eniten suojaa kaipaakin. Kaikki näkyviin jäävä osuus on muutenkin sitä "uudelleen pestävää osuutta".
 
Eilen pojat pääsivät lenkin jälkeen aitailemaan. Menin kuvailemaan niitten touhuja, vaikka vähän olikin sellainen olo, että se on tyhmää. En oikein tykkää siitä, että koiralla on jotain vermeitä päällä. Ne jotenkin pilaavat kuvan. Mielellään ei edes pantaa vaan mahdollisimman naturelli on paras kuvauskohde. Kameran kanssa kuitenkin aitaukseen menin. Aattelin, että voin ainakin yrittää ottaa Ticosta kuvia. Se kun ei tartte niin minkäänlaista suojaa. Reilun tunnin poikia kuvailin ja sen jälkeen palelsi aina töihin asti. Ilokseni sain vihdoinkin kuvan, jollaista olen pitkään jo yrittänyt! Sonyn takki kyllä harmittaa, mutta ei voi mitään. Takki on nyt pakollinen.
 
Tosiaankin onnistuin jäädyttämään itteni pihalla. Palelsi, vaikka olin kahden peiton alla. Koitin nukkua pari tuntia, mutta kun ei väsyttänyt, päätin lähteä töihin aikaisemmin. Nyt on sellainen tilanne, että meidän koneella on vain kaksi henkilöä. Poissaolevan tilalle yritettiin opettaa uusi, mutta se ei vaan kerta kaikkiaan oppinut hommaa. En osaa sanoa oliko kyse motivaation puutteesta vai siitä, että se oli liian vaikeaa. Siis iltavuorossa ei ollut ketään ja kun aikaisemmin sai silloin mennä, niin menin. Töissä sitten tuli kuin tulikin lämmin.
 
Aamulla oli pakkasta -6. Olin unohtanut pipon kotiin ja muutenkin vaatetta olisi voinut olla enemmän päällä kun töistä tulin. Olin taas jäässä, joten aamulenkki jäi lyhyeksi. En vaan tarennut...
 
Päivälenkkinä oli se meitin perusympyrä ja sen jälkeen pojat pääsivät aitailemaan. Tällä hetkellä ne ovat olleet siellä nyt tunnin. Maa on kivasti kuurassa. Samalla kun kirjoitan tätä, kyttään äijiä ikkunasta. Jo siksikin, että maanantai aamuna ne pääsivät aitauksesta jotenkin pois!?!? Silloinkin pidin niitä silmällä, mutta se on vaikeaa kun ulkona on pimeää. Sitten kerran taas kun katsoin ikkunasta, näin Ticon aitauksen ulkopuolella! Menin äkkiä kutsumaan sen sisälle. Sitten lähdin katsomaan, että missä Sony oli. Se tassutteli tien reunaa. Pelästyin, sillä ei ollut pitkäkään aika kun naapuri oli juuri mennyt sitä pitkin autolla!!!!!! Silloin oli jo sen verran valoisaa, että pystyi näkemään hyvin paljaalla silmälläkin, mutta onneksi Sonyn takissa on heijastimet! Tapaus aiheutti tilapäisen masennuksen: mitä jos ne ei pysy aitauksessa? Sittenhän kaikki on ollut ihan turhaa... Paljon, paljon rahaa on mennyt hukkaan jos ne eivät siellä pysy? Ja entä kun aitaa lopun tontin? Uskaltaako ne päästää ulos??? : (  Kävin kiertämässä aitauksen etsien merkkejä pakopaikasta. Mikään kohta ei viitannut siihen, että siitä olisi päässyt pois. Mistään ei ollut kaivettu, aita on kiinni maassa lukuunottamatta 5 cm:n rakoa yhdessä kohtaa. Siitäkö? Siinä tapauksessa luulisi, että aitaverkko olisi edes vähän vääntynyt... Vaan se oli ihan suora. Jäljelle jää hyppääminen. Onhan se mahdollista, vaikka aita on 122 cm korkea. Tico ainakin voi pompata korkeitakin esteitä ilman vauhtia. Se nähtiin agiaikoina. Mutta myös Sony? Mulla on Sonysta aikas kömpelö mielikuva, joten siksi epäilen asiaa. Mutta tosiasiahan on se, että jostain ne pääsivät pois. Mystinen juttu.
 
Sen jälkeen olen vahtinut äijiä ikkunasta kun ne ovat aitailleet. Ite kun en tarkene olla ulkona niin kauan kuin pojat. Lisäksi tilkitsin sen 5 cm:n raon. Hyvin ovat siellä pysyneet eikä ole pakoyrityksiä näkynyt. Mun teoria karkaamisen syyksi on seurallisuus. Ihan ekoina kertoina kun lähdin pois aitauksen luota, äijät alkoivat istua kököttää sen vieressä. Touhuilu loppui just. Lisäksi kuulin maanantai aamuna ovelta kolinaa. Aattelin tuulen vain heiluttavan ovea, mutta voihan se olla oven takana käynyt Ticokin kun sen äänen sai aikaan. Sillä ei siinä ollut pitkä väli kun taas aitaukseen vilkaisin sen kolinan jälkeen ja sitten näin Ticon. Kolinan takia en ulos katsonut. Nyt kai äijät alkavat pikkuhiljaa uskoa, että niitä ei ole hylätty vaikken aitauksen vieressä olekaan. Ne kun osaavat siellä liikkua ja touhuta, vaikka olisin sisällä. Jospa tuo karkaaminen jäisi ainutkertaiseksi.
 
Huomenna sitten Seinäjoelle blondin kanssa. Mulla on sellainen sotasuunnitelma, että aion mennä kolmen tunnin aamulenkin (jos sää sallii). Vähän väsyttää äijiä; Tico jää rauhallisimmin mielin yksin kun ei taatusti ole ihan heti hätää. Ja Sony ehkä malttaa käyttäytyä nätimmin? Matkasuunnitelmiin on tullut sellainen muutos, että autolla mennään koko matka ees taas. Alunperinhän mun piti mennä kyydillä Poriin ja sieltä loppu matka junalla. Täytyy kyllä sanoa, että oon pettynyt julkisiin kulkuneuvoihin. Niillä kun ei oikein pääse tai jos pääsee, niin sitten tosi huonosti ja hankalasti. Turusta Seinäjoelle ei olisi koskaan ehtinyt ajoissa. Kannustetaan käyttämään julkisia, mutta miten se onnistuu jos tarjonta on näin huonoa?
 
Hain äsken äijät sisälle. Puoltoista tuntia ne ulkona olivat. Tulipa tuossa mieleen, että eilen ne kaivelivat ylös pottuja. Ihmettelin, että mitä ne oikein syövät koko ajan. Sitten kun se selvisi mulle, hain pussin ja keräsin potut talteen. Keitettyäni totesin ne todella kitkerän makuisiksi, joten kompostiin vaan. Taisi jo olla niitten nostoaika ohi ; )
 
 
Tälläisestä kuvasta olen pitkään haaveillut. Yleensä vauhtikuvat ovat olleet sellaisia, että joko äijät ovat epäselvää suttua tai sitten liian pieniä. Nyt kuva on hyvä! Harmi tuo takki...