Nyt yritän muistella mitä muuta TIcon sairastumisen lisäksi on tapahtunut... Jutut voivat olla vähän sikinsokin, mutta koittakaa pysyä mukana ; )
 
Edellisen viikon perjantaista muistan vain sen, että olin iloinen kun onnistuin kuuntelemaan vkl:n avausohjelman ilman kikkailuja. Uusinnan kuuntelu ei sitten enää onnistunutkaan, joten taas tuhahdin koneelle ja laitoin sen kiinni. Kattelin sitten devareita.
 
Tämän viikon perjantain ekan lähetyksen kuulin ilman ongelmia, mutta tokasta ei tullut oikein mitään : / Nyt herra soitti taas uuden biisin. Montako biisiä tuolla lätyllä oikein on? Kaipa se joskus selviää...
 
Viime lauantai, lauantai... En ole voinut olla miettimättä, että oliko sillä jotain osuutta Ticon sairastumiseen...
 
Piiiiiitkästä aikaa mentiin aamulla hallille. Olin ottanut tötsät mukaan, jotta voidaan treeniä ruutua. Hallilla tarkistin, ja kuten olin olettanut, sieltäkin löytyi tötsiä, joten niitä ei enää tartte ite raahata.
 
Kun oli aikainen aamu, niin käveltiin oharin yli. Ylittäessäni tuota tietä huomasin tienreunassa kynttilöitä. Yleensä tienreunaan tuodaan kynttilöitä kun joku on menehtynyt liikenteessä. Se oli jotenkin pysäyttävä näky. Muistelin lukeneeni viikolla, että Liedossa oli tapahtunut jokin liikenneonnettomuus. En ollut lukenut juttua, ainoastaan otsikon. Mielessäni Lieto on kauempana kuin ohari, mutta oharikin on Liedossa. Jotenkaan en miellä sitä, että asun lähellä Lietoa. Mulle oli jäänyt muistiin sellainen fiilis, että siinä jutun onnettomuudessa olisi menehtynyt mies. En voinut hakea uutista sivustolta, jolla olin nähnyt sen, sillä ilmeisesti tuolla sivustolla ei ole enää arkistoa. ? Hain toiselta sivustolta uutisia liikenneonnettomuuksista ja sieltä löytyi hiljattain yksi oharilla tapahtunut onnettomuus. Tässä onnettomuudessa oli menehtynyt nainen. Joko Liedossa oli ollut viikolla kaksi ikävän lopun saanutta samankaltaista onnettomuutta tai sitten muistin väärin. Tässä on linkki onnettomuuteen, jonka lopputulos oli kynttilämeri http://www.ts.fi/uutiset/turun+seutu/846199/Nainen+kuoli+nokkakolarissa+Liedossa  
 
Hallilla heittelin hetken Jomin kanssa kapulaa. En muista teinkö muuta ennen kuin aloin ihmettelemään, että oliko numerot jätetty paikoilleen. Oli, joten pystyin alkaa ihmettelemään rataa. Radalla oli kolme hyppyä (ei peräkkäin), kepit, putki, keinu, putki, hyppy, hyppy, puomi, hyppy, aa, hyppy, putki, hyppy, rengas, putki ja hyppy x 2. Etenkin tuo toiseksi viimeisen putken jälkeiselle hypylle ohjaaminen mietitytti. Riskinä oli, että putkesta saattoi mennä suoraan toiseen putkeen tai keinulle. Siinä piti jotenkin saada nopeasti koiran huomio, jotta se ei menisi kumpaankaan noista vaan sivulla olevalle hypylle ja siitä eteenpäin.
 
Aikani pohdittua oli Ticon vuoro päästä radalle. En enää muista, että oliko isompia ongelmia, mutta viimeisen putken kohdalla piti mennä niin kovaa kuin vaan pääsin, jotta ohjaus hypylle onnistuisi. Mä yritin pinkoa minkä jaloistani pääsin, mutta silti olin myöhässä. Tätä kohtaa hinkattiin jonkin verran ja sitten rata uusiksi. Kermikselle kehuja siitä, että malttoi olla lähes hiljaa vaikka Tico haukkui : )
 
Sonyn kohdalla pudotin rimat ja aan korvasin kepeillä. Rata meni kivasti ja etenkin kepit olivat tosi hienot. Molemmilla kerroilla teki ne aika itsenäisesti. Toisella kertaa olin oikealla ja toisella kertaa vasemmalla puolella. Kun mentiin rata uudestaan, kepeissä oli takkua jonkin verran. Hmh, ilmeisesti pallukka ei opi ikinä menemään keppejä niin hyvin kuin karvasammakot.
 
Jomin kanssa nostin rimat tekemällä jääviä. Ensin vuorottelin hieman istumista ja maata ja hyvin meni. Kun mukaan tuli seisominen, istuminen oli sitten seisomista. On tää aika hassua kun tavallaan Jomi osaa nämä kaikki, mutta silti tämä on aikamoista arpapeliä : D
 
Oon havainnut, että toisinaan Jomille on vaikeita hypyt, jotka ovat tietyssä kulmassa. Tulee olo, ettei se näe niitä hyppyjä. Radalla oli parissa kohtaa tuollaisia hyppyjä ja niissä oli vaikeuksia. Voi olla, etten ole tarpeeksi nopea herättämään Jomin huomiota ajoissa, mutta noita kohtia sai hinkata jonkin verran. Ticon kanssa ei tarvinnut. Jominkin kanssa olin auttamattoman hidas ja myöhässä sen viimeisen putken kohdalla. Luulen, että mun olisi pitänyt ohjata toiseksi viimeisen ja viimeisen putken väli toiselta puolelta, mutta en keksinyt miten estää koiraa menemästä toiseen putkeen tai keinulle ilman, että lähestulkoon seison sen putken suulla pysäyttämässä aikeet kohti vääriä esteitä. Rata vielä toisen kerran ja sitten oli taas Ticon vuoro.
 
Toiselle kentälle olin tehnyt ruudun, joten mentiin sitten sinne Ticon kanssa treenimään. Meni ihan hyvin, mutta sehän olikin sellaista, että vein namin ja näin. Ruudun lisäksi taisin ottaa jotain tokoakin, ehkä.
 
Sonyn kanssa sama juttu ja sitten oli Jomin vuoro. En ollut ehtinyt treenata pitkään kun halliin tuli porukkaa. Isoset nostivat mekkalan, joten tottakai Jomikin oli “alarmed” kun kaveritkin huusivat. Luulen, että jos Jomi olisi onnistunut, se olisi lähtenyt juoksemaan kohti tulijoita. Onnistuin estämään koiruuden aikeet ja sain herätettyä sen hälytystilasta kuuntelemaan mua. Jatkoin vähän treenaamista. Vaikka Jomi ei lähtenyt minnekään, ei edes yrittänyt, niin sillä oli vaikeuksia keskittyä. Just. Sen kerran kun saan aikaiseksi treeniä ruutua, niin käy sitten näin ;D
 
Kokeilin vähän kaukoja. Vaikka ne onnistui, niin Jomista näki, että tulijat kiinnostivat. Oli ihan hyvää häiriötreeniä, tosin luulen, että mun olisi kannattanut tehdä jotain, minkä se osaa, jotta Jomilla olisi ollut vähän helpompaa.
 
Päästin Ticon irti hihnasta ja katoin, että miten se käyttäytyi. Ei näyttänyt yrittävän lähteä minnekään, joten otin radan sen kanssa vielä kerran. Sitten treenin Sonyn kanssa keppejä ja hyvin sekin teki tulijoista huolimatta. En ole ihan varma, että otinko Jomin kanssa jotain. Ihan kuin olisin treeninyt noita vaikeita kulmia ja sitten päälle jotain iisiä tyyliin putkeen kirmailua.
 
Jätin tällä kertaa paikkikset tekemättä. Kun olin hotelli helpotuksen puolella, Sony alkoi mökätä, ja tietty se sai taustatukea. Jomilla ei ollut sitä pantaa, joten en voinut edes sen mölyämiseen puuttua. Olinpa tosi ylpeä mun kuorosta ; ) Tulin veskistä pois kun ukot lopettivat ja kohta menin sinne uudestaan ihan vaan treenimielessä. Tällä kertaa olivat hiljaa. Eivät nuo yleensä huuda kun käyn tuolla, mutta nyt vaikutti ne muut treenijät, niin, että Sonyn oli kommentoitava. Ja kun yksi on ääliö, se helposti kertaantuu. Kyllä, voin hyvin nyökytellä sanonnalle “joukossa tyhmyys tiivistyy” ; )
 
Se viikko oli ollut aika lauha. Pikku pakkasta, joka tuulen vuoksi toisinaan tuntui vähän kylmemmältä kuin oli. Lauantaina asteet olivat pudonneet jopa –10 kun lähdettiin liikenteeseen. Oli oikein kiva ilma kävellä. Kun mua ei väsyttänyt, niin päätin lähteä kohti rismaa. Hallilla vissiin oli oltu se joku puolitoista tuntia. Tämä on vähän kyseenalaista, sillä vakken kohdalla kun oltiin, kello oli miltei ysi. Mentiin uutta reittiä vakkelle, mutta en silti jaksa uskoa, että hallilta vakkelle olisi kestänyt puolitoista tuntia! Enkä jaksa uskoa sitäkään, että oltais oltu hallilla 2,5 tuntia. Tiedä sitten mikä on totuus.
 
Sääennustukset olivat uhanneet talven loppuvan lauantaiaamun jälkeen. Vakken kohdalla sateli vähän lunta. Kävin rismassa vähän täyttämässä reppua ja sitten kohti kotia. Kotimatkalla sateli lunta enemmän. Mun mielestä oli kiva sää ja oli nautinto kävellä kun ei tullut hiki. Vaatetus oli siis osunut nappiin : )
 
Aina kun oon poikien kanssa liikenteessä mua vähän pelottaa tuon kotitien jatkeen alkupää. Siellähän on kolmesti hyökännyt mun koirien kimppuun se tun ärrieri. Pelkään, että törmään siihen kun meen siitä. Onneksi niin on käynyt harvoin, enkä itseasiassa muista koska viimeksi olisin törmännyt ennen viime lauantaita. Joka tapauksessa kertakin on liikaa tuon rakin kohdalla.
 
Näytti, että se rakki meni hyvän matkan päässä meidän edellä. Pidin niihin iiiiison välimatkan. Sitten yhtäkkiä näytti, että ne tekivät uukkarin. Olin vaan, että voi vee. Olin valmiina menemään pellolle kun huomasin, että sen rakin kanssa mentiin pellolle. Ilmeisesti meidät oli huomattu. Rakin kanssa mentiin tosi “syvälle” pellolle. Silti vaihdoin tien puolta, sillä kokemus on opettanut, että koskaan ei voi olla liian kaukana tuosta rakista. Niputin pojat mun viereen ja toivoin, että päästäisiin ohi ilman ongelmia. Tällä kertaa päästiin, onneksi.
 
Reissuun meni kuutisen tuntia. En koskaan ruoki koiriani heti puolta tuntia pidemmän lenkin jälkeen. Odotan vähintään puoli tuntia. Sitten kun ruokin koiruudet, kaikki söivät hyvällä ruokahalulla. Oli jotenkin hassua, että vaikka oltiin oltu niin monta tuntia liikenteessä, niin mulla ei ollut hiki. Jaloissa, etenkin reisissä tuntui, että jotain oli tehty. Tuntuma oli tullut jo hallilla kun siellä piti pinkoa niin kovin kuin vaan ikinä jaksoin.
 
En jaksanut yrittää kuunnella radiota, joten loppupäivä meni devareiden merkeissä. Oon nyt innostunut kattelemaan Frendejä. joskus kaaaaaauaaaaaaan sitten tuli hommattua kaikki tuotantokaudet. Sarja on hauska. Näyttelijät ovat hyviä ja käsikirjoittaja on osannut kirjoittaa hyviä vitsejä. Tykkään. Mun mielestä sarjaa ei jatkettu liian pitkälle – toisin kuin X-files –sarjaa. Se on nyt taas tapetilla kun siihen on tehty uusia jaksoja. Ei oo ollut isompaa kiinnostusta sarjan suhteen, joten en ole nähnyt noita uusia jaksoja. Eikä oikeestaan olisi siihen mahdollisuuttakaan... Elkää nyt järkyttykö, mutta just nyt mulla ei oo mahdollisuutta kattoa töllöä kotona. Mulla ei oo ikinä ollut digiboksia. Tuo boksihan tuli pakolliseksi silloin kun tein yövuoroa. Noihin aikoihin mun töllön käyttö oli tosi vähäistä. Kun sitä ei enää voinut kattoa ilman lootaa, niin siihen tavallaan loppui mun töllöttely. Olin liian laiska ja haluton hommaamaan boksin. Ne ohjelmat, joita olin ennen boksi-aikaa kattonut, niitä oli jonkin aikaa ikävä, mutta kyllä se elämä sujui ilmankin niitä. Yövuoron loputtua olin jo päässyt hyvin irti töllöstä ja en nähnyt tarpeelliseksi hommata lootaa vaikka tavallaan olisi ollut enemmän aikaa kattoa sitä kun enää en ollut töissä öisin (nyyh). Oli jotenkin kiva ajatella, että ei tarvinnut koittaa suunnitella päiväänsä jonkun ohjelman mukaan. Tiedän, että ohjelmia voi tallentaa, mutta niiden kattomiseen taas tarttee oman aikansa... Nyt tietty aikaa olisi vieläkin enemmän kun sain monoa, mutta emmä tiiä, ei mulla oo ikävä töllöä. Ehkä joskus olisi kiva kattoa jokin leffa tai dokkari, mutta pärjään hyvin ilmankin. Jos jotain haluan kattoa, voin laittaa pyörimään devareita. Sitten näkee varmasti jotain, mistä tykkää ja vieläpä ilman ärrrsyttäviä mainoskatkoja. Ei mulla ole mitään ns. aattellista tämän takana. Varmaan kattoisin sitä jos homma toimisi niin, että vaan naps töllö päälle. Vaan kun sitä boksia ei ole, niin en voi mitään napsutella. On muka liian työlästä hommata mokoma loota ; ) Itseasiassa en edes tiedä onko tämä alue kaapeli- vai digiverkkoa. Tiijetään, mä oon weirdo ;D
 
Niin, tuosta syystä en oo nähnyt X-filesin uusimpia jaksoja. Mutta 9 tuotantokautta oli liikaa. Sarjasta meni maku jossain 6 ja 7 kausien välillä. Tiedä sitten onko nämä uudet jaksot sellaisia “vanhoja kunnon jaksoja” vaiko samaa settiä loppupään shitin kanssa. Ehkäpä se joskus selviää – tai sitten ei. Samapa tuo.
 
Mutta nyt pyörii Frendit ja mun mielestä sarjaa ei venytetty liian pitkäsi. Kattelen tuota sarjaa kera islanninkielisen tekstityksen. Ei, en paljoa ymmärrä, mutta hauskaa se on silti : ) Nyt sarjan katteluun on tullut useamman päivän tauko kun oon yrittänyt kuuklailla tietoa haimatulehduksesta. Nolona tunnustan, että samasta syystä en oo ehtinyt kuunnella söörin uusinta lättyä kertaakaan! : O Varsinainen fani, joo...
 
Nonnih, sitten takaisin raiteille. Sellainen oli mun edellinen lauantai. Ja tosiaan jossain vaiheessa päivää lumisade oli muuttunut vesisateeksi. Tuon havainnon tein kun tunteja kotiutumisen jälkeen päästin pojat pihalle ja huomasin, että ulkona satoi vettä :/
 
Vesisade teki teistä todella liukkaat, joten ei ajatustakaan lähteä sunnuntaina koulutukseen kera kaikkien äijien. Harkitsin, että olisin mennyt Jomin kanssa bussilla, mutta satoi sen verran paljon, jotta en sitten lähtenyt. Koulutus jäi sitten väliin...
 
Oon pohtinut, että olikohan tuolla lauantain pitkällä ulkoilulla jotain osuutta Ticon sairastumiseen? Hallilla se ei vaikuttanut mitenkään väsyneeltä vaan oli oma reipas ittensä ja se käveli kokoajan ihan normaalisti. Ruoka meni hyvin alas. Ticossa ei ollut havaittavissa mitään poikkeavaa ennen sunnuntain syömättömyyttä. Ja olihan se ihan hyvin jaksanut silloin, kun oli ollut mukana, kun karvapallot olivat treenineet. Loppu siitä päivästä meni nukkuessa, mutta niin meni muiltakin. Seuraavana päivänä Tico oli taas herra virtanen. En tiedä, tässä on vielä tavallaan silleen shokissa tuon sairauden suhteen, että oon miettinyt, että mitä Ticon kanssa voi vielä tehdä? Välillä on sellainen olo, että ei Ticon kanssa voisi enää mennä edes hallille, mutta toisaalta käsittääkseni haimatulehdus ei niinkään vaikuta tuollaiseen. Mutta ehkä ei enää mitään megalenkkejä Ticon kanssa? Kysymyksiä, kysymyksiä, niitä kyllä piisaa nyt enemmän kuin tarpeeksi!
 
Maanantaina tuli edelleen kaatamalla vettä. Lumet alkoivat aikalailla olla jo historiaa. Kotitiekin oli lähes sulanut. Ainoastaan tuo eka mäki oli peiliä ja se johtuu siitä, että kersat laskevat siinä mäkeä. Silloinhan lumi tamppaantuu ja sulaminen kestää kauan. Se oli jäässä vielä tiistainakin kun lähdettiin agiin. Muuten tie oli ihan paljas, paitsi tuossa kohtaa piti mennä kävelemään pitkin ojaa, jotta pysyin pystyssä. Ja sen jälkeen oli ihan paljasta hallille asti.
 
Sadetta tuli kuurottain, että ei tuo mäki ollut ainoa syy kumppareihin. Voi olla, että olisin selvinnyt lenkkareillakin hallille, mutta päätin silti tunkea ne reppuun. Repusta tuli niin pinkeä, että sinne ei mahtunut postilaatikossa olleet kirjeet – puhumattakaan Ruotsista tulleesta rullasta. Pakko ne lenkkarit on koittaa ottaa mukaan, sillä treenaaminen kärsii jos yrittää juosta muilla kengillä. Oon liian hidas Jomin kanssa. Noh, eipä ne lenkkaritkaan tee musta tarpeeksi nopeaa, mutta helpompi niillä on juosta kuin kumilla tai topalla.
 
Agissa oli aiheena irtoaminen. Taas oli vain kolme koirakkoa ja ekalla kierroksella kaksi muuta koiraa saivat olla sidottuina odottamassa kun radalla tarvittiin palkkaajia. Viime aikoina meillä on mennyt agissa tosi vähän nameja. Pari fileenpalaa ja sitten jokunen nami päälle jos oon halunnut palkata kontaktista tai jotain. Sen takia en ollut viittinyt leikata Naturista, ja näin ollen mulla oli vähän nameja mukana. Mietitytti, että riittääköhän mun namit? Mulla oli fileitä ja sitten nappuja. En halunnut käyttää nappuja, joten silppusin fileitä, vaikka en olisi halunnut käyttää niitäkään. Niiden on tarkoitus olla ns. spessupalkka, joten mielelläni en käyttäisi niitä ihan pelkkään treenimiseen. Vaan kun toinen vaihtoehto oli naput, niin pakko oli käyttää fileitä. Voihan olla, että naput olisivat riittäneet ahmatille, mutta musta ne tuntuivat liian tylsiltä palkoista kyseiseen treeniin.
 
Hyppy, rengas, hyppy, muuri, hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy x 2, putki x 2, hyppy, puomi, putki, hyppy x 2, keinu ja hyppy x 2. Neljä ekaa estettä olivat peräkkäin ja muurin jälkeen oli palkkaaja. Muurin jälkeinen hyppy oli vinottain muurin vasemmalla puolella ja sinne piti koittaa ohjata koira mahdollisimman kaukaa. Sain ohjattua Jomin tuolle hypylle olemalla renkaan jälkeisellä hypyllä : ) Putkeen meno ei mennyt putkeen kun siinä oli puomin pää houkuttelevasti tyrkyllä. Sinnehän tuo meni. Kouluttajan mukaan syy oli mun, siis mukamas oikein ohjasin sen sinne ; ) Toisella yrityksellä taisi mennä putkeen. Putken jälkeiselle hypylle oli piiiitkä matka ja siellä oli seuraava palkkaaja. Sitten taas putkeen ja pari hyppyä – paitsi, että Jomi hyppäsi vain yhden hypyn ja meni aalle. Hypyt eivät olleet ihan suorassa linjassa, joten kouluttajasta oli ihan loogista, että Jomi meni sinne. Tarkoitus kuitenkin oli saada koira menemään ne kaksi hyppyä niin, että ohjaaja ei ohittaisi niitä hyppyjä lainkaan. Kyllähän se sitten jossain vaiheessa onnistui, kun ties miten monta kertaa herra oli mennyt aan : D Ihme, ettei edes noiden hyppyjen jälkeen ollut palkkaaja ollut Jomin mielestä tarpeeksi houkutteleva syy ohittaa aa. Noiden hyppyjen jälkeinen putki oli oikealla puolella ja sinne sain Jomin menemään ohjaamalla koiruuden olemalla ite hyppyjen takana. Siis varsin kaukaa. Sitten vielä yksi putki ja hyppy, jossa odotti palkkaaja. Ekan kierroksen rata loppui tuohon.
 
Jomilla oli virtaa ja intoa kuin pienessä kylässä. Meni muutaman ekstra putken ja puomillakin kävi itsenäisesti. Harvemmin se rallattelee esteitä itekseen. Kouluttaja oli vaan, että “wou, mikä vauhti ja into Jomilla on!”. Ja kehuja tuli hyvistä irtoamisista.
 
Toisella kertaa ei palkkaajia tarvittu vaan kouluttaja selvisi siitä yksin. Ensin otettiin loppurata ja sitten koko rata. Kouluttaja oli vähän muuttanut noiden kahden aan lähellä olevien hyppyjen linjaa ja nyt Jomi ei mennyt aalle. Ennen keinua olisi pitänyt tehdä japsi, mutta ei onnistunut. Tai niin luulin ja sanoinkin, että ei tullut tehtyä japsia. Vaan kävi sitten ilmi, että mä kuitenkin olin tehnyt japsin. Ihan kiva kun on niin tietoinen siitä, mitä radalla puuhaa ;D
 
Jomi ei olisi oikein malttanut odottaa lähtölupaa. Hmmm... välillä tuntuu, että tuosta ukosta tulee vaan kahjompi ja kahjompi vauhtihirmu kerta kerralta... Vähäisempikin vireystila riittäisi ; ) Toisaalta onhan se kivaa, että toisella on kivaa : )
 
Sen jo tiedättekin, että miten meni loppuviikko. Eilen kävin mummin luona huolehtimassa sokeritasapainosta ; ) Mummi oli ottanut pakkasesta kuivakakun, mutta parin piispanmunkin jälkeen mä en sellaista enää jaksanut. Eikä äippäkään kakkua ottanut, joten mummi laittoi kakun mun mukaan. Eikä tuo ole ainoa herkku, jonka eilen sain. Äippä toi mulle vuosittaisen lohipiirakan (NAM) ja loput Aku Ankat kun pyysin. Paraisten reissun jälkeen huomasin, että äippä oli piilottanut Akujen mukaan sipsejä, kokista, suklaata ja paksun Akun taskarin! Voe mahoton! Mitäpä tuossa voisi muuta sanoa?!?
 
Reissun jälkeen kotona mun silmä vältti sen verran, että karvasammakot ehtivät tunkea päänsä kassiin, jossa mummin kakku oli. Molemmat ehtivät vähän jyrsiä sitä. Ei siinä muuta, mutta Ticohan ei saisi sellaisia syödä. Ei sille näyttänyt siitä mitään tulevan – onneksi. Oon tuossa miettinyt, että onkohan sille tullut jotain himoja rasvaisempaa sapuskaa kohtaan kun nyt saa niin vähärasvaista? Tiedättekö, kun vaikkapa laihduttajille tulee noita erilaisia himoja, niin sellaista ajoin nyt takaa. Mutta koira kun ei voi ite päättää mitä se syö ja milloin syö, niin sen on silleen helpompi noudattaa tiettyä ruokavaliota. Jos vaan omistaja kykenee siihen. Onhan tässä pitänyt jonkun verran muistutella itteään, että “älä enää tee noin”. Kun leikkasin lohipiirakkaa, niin Ticoa itketti. Ei auttanut, sillä lohi on tosi rasvaista ja siihen päälle muut ainekset, niin ei ole haimatulehduspotilaan safkaa. Kun päästän koirat ulos, nyt se täytyy tehdä kahden eri napun voimin. Heittelen nappuja rapuille koirien odottaessa kuistilla. Luvan kanssa ovat saaneet lähteä ettimään niitä. Tälleen ukot saa hiljaisesti ulos. Jos oven vaan avaa ja antaa mennä, niin se tietää melua. Edelleen pudotan rapuille muutaman napun ja Ticolle annan kädestä sen omaa nappua. Jo ennen sairastumista annoin Ticolle muutaman napun kädestä, sillä rassulla ei ollut tsäänssejä löytää nappuja kun kaksi ahmattia imuroivat ne niin nopeasti. Jotta Ticokin sai jotain, niin piti antaa kädestä. Tähän rituaaliin ei siis ole tullut muuta muutosta kuin, että Ticon naput on nyt eri sorttia. Mutta enää en voi vaan heitellä nappuja etittäväksi. Ulkoruokinta on siis pannassa. Että kaikkea pientä tässä nyt joutuu muuttamaan ja muistamaan.
 
Perjantaina saatiin taas lunta! Kaikki lumet olivat sulaneet kaatosateiden myötä. Ainoastaan lumikasa oli muistuttamassa, että lunta oli kyllä tänä talvena joskus ollut. Mun mielestä vielä alkuviikolla puhuttiin, että vettä kyllä riittää jatkossakin eikä talvisempaa keliä ole näkyvissä. Samaa sanoi yks meitin agiryhmäläinen kun puhuttiin säästä. Vaan kuinkas sitten kävikään? Sää viileni vähän ja saatiin taas lunta! Ilmeisesti eivät ole kovin luotettavia sääennustukset, jotka ulottuvat muutamaa päivää pidemmälle. Samoinhan kävi kesällä. Surkuteltiin, ettei ole tiedossa helteitä ja yhtäkkiä kärsittiin helteestä.
 
Mutta nyt on ollut silleen “hauskasti”, että joka toinen viikko on ollut talvi ja joka toinen viikko on satanut vettä. Nyt sitten taitaa olla talven vuoro ennen vesiviikkoa. Katotaan, oliskos mussa meteorologin aineksia ; )
 
Perjantaisen lumisateen vuoksi äippä vähän jännitti, että miten pääsee mun pihaan. Mä olin tehnyt lumihommat omalta osalta. Tokihan lumivuorta piti hoivata ; ) Tico joutui olemaan sisällä sen aikaa... Lumi oli tosi märkää ja raskasta. Tuntui, että kola tuli täyteen miltei heti kun sen oli tökännyt lumeen.
 
Mutta, siis, joo, oma alue oli puhdistettu lumesta, mutta kotitietä ei. Vielä la aamulla puoli kympin aikoihin ei auraajaa ollut näkynyt. Äippä on autostaan tarkka ja pitää sitä kuin kukkaa kämmenellä. Lohipiirakan vuoksi sen oli pakko ajaa mun pihaan, jotta sain laitettua herkun jääkaappiin. Kuulemma jonkin verran jäinen lumi oli raapinut pohjaa. Eihän sellainen oo hyväksi autolle. Ilman piirakkaa olisin voinut mennä vastaan vaikka mutkaan tai jotain.
 
Kun tultiin takaisin, kotitie oli aurattu eikä tarvinnut murehtia autonpohjasta : )
 
Ainiin joo juu... Tokoon tuli taas lentävä lähtö (moni jälkimmäiseen ryhmään kuuluva oli peruuttanut). Tällä kertaa vielä lentävämpi kuin edellisellä kerralla. Nyt viesti tuli noin 17.45, joten ei ollut tsäänssejä ehtiä tokoon klo 18.30. Viestin saamisesta menee noin 10-15 min ennen kuin oon lähtövalmis. Ja kävelyyn sitten se 45 min jos on hyvä sää eikä liukasta. Viestissä olin sanonut, että semmonen vartti myöhästytään ja aloin sitten valmistella lähtöä. Myöhemmin huomasin, että mulle oli laitettu asiasta sähkäriä klo 17 aikoihin. Mulla ei oo kone kokoajan auki eikä mun luurissa oo nettiä, joten kiireellisissä tapauksissa tekstari / soitto on paras tapa tavoittaa mut. Laitoinkin tuon tiedon kouluttajalle, että tietää sitten mahdollisella seuraavalla kerralla laittaa heti tekstaria.
 
Liukasta ei enää ollut eikä satanut, joten suht kevyellä varustuksella päästiin hallille. Siellä oli menossa peilin edessä treenailu. Piti treeniä seuraamista peilin edessä. Ei vaan kuin joukkoon mukaan. Eipä tässä ollut isompaa ongelmaa.
 
Sitten laitettiin kolme koiraa kiinni seinään, kaksi valmistautui ja yksi teki. Seinässä olevien koirien omistajat seisoivat häiriönä kun yhtä koirakkoa seuruutettiin. Seuraamisen jälkeen piti tehdä vaikein jäävä.
 
Tuskin olin ehtinyt selkääni kääntämään kun lyhyellä hihnalla seinässä ollut Jomi oli kääntänyt kuonon kohti vieressä ollut urossakua ja heilutti sille häntäänsä. Saku kurotteli kohti Jomia ja me omistajat laitettiin koiramme ruotuun. Riitti, että sanoin vaan “Jooom” ja sitten ukko alkoi istua. Sivusilmällä seurasin, että mitä koiruus teki. Eikä se tehnyt mitään ennen kuin sen viereen tuli bortsuneito. Sitten taas piti sanoa “Jooom”, jotta ukko malttaisi jättää neidon rauhaan.
 
Kun oli tullut lentävä lähtö, en ollut ehtinyt pilkkoa mukaan Naturista (just olin ollut aikeissa). Taas oli vähän huonosti nameja mukana. Jonkin verran oli jäljellä edellisen viikon tokoilusta jääneitä nameja, ja niiden lisäksi nappuja ja fileitä.
 
Valmistautumisen aikana otin vähän maata. Siis niin, että ite olin paikoillani ja siitä sitten käskin maahan. Ehkä se oli tavallaan virhe.
 
Seuraaminen meni tosi hyvin. Jomi malttoi ohittaa ihmiset ja piti hyvää kontaktia. Kun tuli aika valita jäävä, sanoin, etten tiedä mikä meille on vaikein. Välillä sujuu kaikki ja välillä taas joku jää päälle ja sitten sitä tarjotaan kokoajan. Kouluttaja valitsi meille istumisen. Jomin jäävä oli upea ja nopea – paitsi, että se meni maahan : D Kokeilin sanoa käskyä eri tavalla, mutta maahan ukko päjähti. Kouluttaja kehui, että joo, upeaa on, mutta... : D Jomille oli jäänyt päälle maahan meno. Kun käytin käsiapua, sain herralta oikean asennon. Toistettiin tuo muutama kerta. Kun Jomi istui, heitin sen taakse namin. Yksi saku otti lämpöä siitä kun Jomi kirmaili. Jomin osuuden oltua ohi, Jomi oli hetken aikaa treeniapuna kun tuolle sakulle kerrottiin, että ei saa ottaa lämpöä vaikka joku juoksee. Jomi ei sakun touhuista välittänyt pätkääkään. Se meni syömään namin ja tuli sitten mun luo kun kutsuin sitä. Ei edes vilkaissut sakua. Hieno ukko : )
 
Loppuun otettiin paikkikset. Jomi istui. Sen vieressä oli saku, joka ei pysynyt maassa, joten herra sai kunnon häiriötreeniä. Pysyi paikoillaan. Kun olin varma, että ainakin minsa oli kulunut, niin kävin palkkaamassa pienen. Sen jälkeen paikkis ei enää kauaa kestänytkään.
 
Kouluttajan kyydillä postareille. Matkalla kysyin, että tiesikö se jotain haimatulehduksesta. Se tiesi joitakin koiria, joilla se oli, mutta tieto, jota sain, oli sellaista, jonka jo tiesin. Ei siis mitään uutta.
 
Tico on taas Tico. Jälleen täällä vastataan puhelimeen näin: mun nimi, Tico: “hau”, mä: “Tico!” : D En tiedä miksi sen pitää haukkua kun vastaan puhelimeen, mutta nyt se oli vaan mukava juttu, kun parina päivänä puhelimeen vastaaminen ei ollut tuottanut minkäänlaista kommenttia Ticolta.
 
Eilen muistin punnata Ticon ja paino oli 15,8 kg. Siis sama kuin keskiviikkona lääkärissä.