Töissä on sujunut muutoin ihan ok, paitsi että oon tajuttoman hidas. Työnvaihdossa yhdeksi aikaa vieväksi kompastuskiveksi on osoittautunut alumiinin keskitys, joka on ihan arsiista edelliseen koneeseen verrattuna. Ite käämimisessä ei oo ongelmia, jos kone vaan toimii niin kuin pitää.
 
Viimeisenä yönä mulle tuli mahdollisuus lähteä töihin tuntia aiemmin. Tokihan sen mahdollisuuden hyödynsin kun se meinasi sitä, että pääsisi nukkumaan aikaisemmin ja näin saisin pikkuisen pidemmät unet ennen ohituskurssia. Matkalla töihin näin tähdenlennon. Tai niin ainakin oletan. En keksi mikä muukaan se olisi ollut. Pikaisesti ajattelin: lottovoitto. Tuo muuten ei ollut eka näkemäni tähdenlento. Kerran aikaisemminkin oon semmoisen bongannut ja silloinkin ajattelin samaa asiaa. Nyt seuraa paljastus... Silloin ei tullut lottovoittoa, mutta jotain, jota voisi omalla tavallaan niin ajatella. Näin tähdenlennon juuri ennen Seinäjokea, eli homma taisi olla tähtiin kirjoitettu ;) Nyt en ole menossa kehiin, joten josko nyt tulisi se lottovoitto. Niillä rahoilla voisi sitten vähän rempata möksää ja ostaa ainakin uus sohva ja mattoja keittiöön. Nuo kun ovat kokeneet kummallista raatelua. Kakkoskamera myöskin on ostoslistalla. Sitten voisi heittää lopullisesti tuon Olympuksen romun roskiin. Nyt on just tyrkyllä yks kamera joka kiinnostaa kovin. Ostovimmaa jarruttaa ainakin nyt se, että tiedä vaikka Sony hommaisi mulle sen kakkoskameran. Osallistuin kuvakisaan Sonyn kuvalla ja palkintona on kamera. Saapa nähdä päästäänkö me edes finaaliin. Sekin jo olisi hienoa jos pääsisi sillä kuvalla jo pelkkään äänestykseen. Mutta ei tuosta kisasta nyt sen enempää. Kakkoskamera on hyvä olla jo senkin vuoksi jos EJ vielä tulee Suomeen ;) Niin ja en mä sitä lottovoittoa kokonaan yksin käyttäis. Muutkin perheenjäsenet saisivat siitä osansa. Äippä sais maksaa autonsa pois, systeri lainan ja isä sekä veli saisivat muuten vaan parannusta talouteensa. On ne semmoisia summia, ettei niitä voi käsittää...
 
Ja takas töihin vielä. Vika yö alkoi hyvin. Sain jopa lisättyä vauhtia ja se tuntui kivalta :) Sitten yhden lopetuskiskon hitsauksen jälkeen kone hyytyi. Ihan sama mitä nappia painoi, niin ei tapahtunut mitään. Se kone on vähän “piece of junk” –maineessa, joten ajattelin, että voi vee kun piti käydä näin. Koitin vielä herätellä konetta, jottei tarttis purkaa käämiä. Sitten huomasin hitsatun kiskon liikkuneen taaksepäin. Vilkaisu alumiinirullaan ja johan oli kaikki selvää. Lattialla oli kasa alumiinia, huoh. Taas siis oli liimaantunut alumiinirulla. Sammutin koneen ja laitoin uudelleen päälle. Sitten menin selvittelemään alumiinisotkua. Harmitti, kun niin hyvin alkanut yö sai moisen käänteen. Harmitti myöskin siksi, että se sotku tiesi sitä, etten saisikaan tehtyä sarjaa valmiiksi niin nopeasti kuin olin kuvitellut. Alumiinia oli vielä jäljellä riittävästi, mutta kylmästi mä vaihdoin sen teippi-, eiku alumiinirullan toiseen. En todellakaan jaksanut alkaa tapella minkään liimaantuneen rullan kanssa! Vaihdettuani rullan päätin vielä koittaa tehdä mahdollisimman nopeasti siinä toivossa, että josko vielä kuitenkin ehtisin saada sen sarjan valmiiksi. Entisellä koneella se olisi ollut mahdollista, mutta nyt en siinä onnistunut. En osaa sanoa olisinko saanut sitä sarjaa valmiiksi viideksi ilman välikohtausta, mutta ei ainakaan niin pitkään olisi mennyt kuin lopulta meni. Vaikka menin töihin tuntia aiemmin, niin silti lähdin töistä normaaliin aikaan, joten se siitä pidemmästä unesta. En viittinyt jättää muutamaa pakkaa odottamaan, että seuraava käämii ne.
 
Kello soi klo 13 ja juuri samalla hetkellä luuriini tuli viestiä päivän treeneistä... Taas Sonyn vuoro oli vasta 18.30, joten vielä pystyi jatkamaan nukkumista. Päätin, että lähtisin tuntia myöhempään kuin viimeksi. Sitten ei tarttis oottaa kauaa omaa vuoroaan ja Ticolla olisi lyhyempi yksinolo. Piti ja piti. Tuli joku laskuvirhe kuitenkin tehtyä, sillä tunti piti taas odottaa. Eipä liene ylläri matematiikalla, joka oli ysi kiepautettuna nurinpäin ;)
 
Sonylla oli parina uros. Koiraa en koskaan nähnyt, mutta nimestä päätellen se oli uros. Ensin kouluttaja kertoi illan meiningistä. Teemana oli operantti oppiminen (=omaehtoinen oppiminen). Koirakoiden piti mennä saman tien päihin hyvän välimatkan päähän toisistaan. Siitä sitten askel kerrallaan lähemmäs sitä sitä toista koirakkoa. Ensin kaksi askelta ja jos se sujui hyvin, niin sitten palkkalupaus (äänimerkki) ja uukkari. Vasta sitten alettiin kaivella nameja. Äänimerkkiä lukuun ottamatta koiralle ei sanottu muuta. Tarkoitus oli olla ikään kuin lenkillä. Kyse ei ollut seuraamisharjoituksesta. Mä olin huolissani, etten pääsisi yhtään askelta ilman, että Sony ei tuijottaisi toista. Siitäkin huolimatta, että se toinen koira olisi kaukana. Niin hyvin se on tuijotellut muita vaikka ties miten kaukaa. Onneksi olin väärässä ja me saatiin startattua treeni. Sony sikäli vesitti treenin, että piti sitä seuraamisharjoituksena. Se ei kävellyt niin kuin lenkillä vaan tuli “vieressä”. Noh, ainakin herra on oppinut sen ;) Kouluttaja kehotti mua palkkaamaan jos Sony haisteli. Koira sai tehdä kaikkea muuta, paitsi tuijottaa toista ja / tai haukkua. Muutama haistelu saatiin ja pääasiassa askelia sai lisättyä. Muutaman kerran oli tuijotteluelkeitä. Sitten vaan tehtiin uukkari mitään sanomatta ja koitettiin pienemmällä askelmäärällä uudelleen. Sitä en osaa sanoa, että oliko se toinen koira näkyvissä kun pystyi menemään yli kymmenen askelta. Mun katse oli Sonyssa, joten siitä toisesta en tiedä. Kouluttajan mukaan treeni meni hyvin, vaikka pojilla oli vähän äijäilyäkin ilmassa.
 
Sony matkusti nätisti ja ilmeisesti myös söpösti. Äijyli herätti taas huomiota. Menomatkalla yksi vanhempi nainen alkoi silitellä ja jutella Sonylle. Sanoi sen olevan nätti, ja että Sonylla oli hieno puku (sadepuku) ja hieno häntä. Se myös kysyi, että oliko Sony kokonaan valkoinen. Äääääääääähhh!!! ;) Sanoin, ettei se ole valkoinen vaan kermanvärinen ja aloin selittää, että ehkei se siinä valossa näkynyt, mutta Sonyn päässä on valkoinen viiru. Sitten se nainen alkoi nähdä Sonyn oikeasti valkoiset kohdat :D
 
Seuraava hurmaus tapahtui jo seuraavassa bussissa. Mentiin semmoiseen paikkaan, jossa oli vain yksi penkki ja se oli silleen sivuttain. Vastapäätä ollut nainen jutteli jotain Sonylle. Sitten se oli hiljaa jonkin aikaa, ennen kuin kysyi (niitä harvoja, jotka kysyneet), että saako Sonya taputtaa. Toki. Taputellessaan se nainen jutteli Sonylle, että Sony on nätti ja että hänellä oli kissa, joka eli 18 vuotiaaksi (!). Mua jotenkin huvitti se, ettei se nainen puhunut suoraan mulle vaan Sonyn kautta. Sony otti häntä heiluen vastaan taputukset. Sekin nainen kehui Sonyn sadepukua.
 
Koulutuspaikallakin Sony oli herättänyt tunteita. Meidät nähdessään kouluttaja sanoi, että Sonylla oli hyvät varusteet. Palaverin jälkeen meidän parin poikaystävä totesi suu hymyssä, että Sony oli hauska kun se jutteli yksikseen. Mulla kun ei ole autoa, niin Sony saa olla mukana palavereissa. Sony piti pientä puhinaa ja se oli sitä miestä huvittanut.
 
Koulutuksen jälkeen mentiin keskustaan bussilla, jossa oli kaiken kaikkiaan kolme koiraa! Vaihtobussissa särkyi sydämiä. Me oltiin taas semmoisessa “ykköspaikassa”. Vastapäätä tuli tummia tyttöjä. Ne alkoivat heti höpötellä Sonylle ja keskenään juttelivat miten nätti Sony on. Yksi ihasteli Sonyn silmiä. Toinen tykkäsi Sonyn nenästä. “Mutta kato noita silmiä”, kehotti edelleen Sonyn silmiin langennut. Multa kysyttiin kumpi Sony on. Kun sanoin, että poika, niin sitten tytöt sanoivat, ettei Sony ole nätti vaan komea. Ne ilmoittivat mulle, että kohta vievät mun koiran. Ja kun tuli heidän pysäkki, yksi sanoi, että tulee ikävä Sonya :D Että sitten kolme parikymppistä tyttöstä menivät sekaisin pikku blondista.
 
Kaikissa tapauksissa Sony otti rauhallisena häntä heiluen vastaan silitykset. Sonyssa olisi ainakin tuolta osin potentiaalia kaverikoirailuun. Katsoessani Sonyn rauhallisuutta väkisinkin tuli mieleen, että mitä jos siinä olisi Tico? Tuskin se olisi pystynyt samankaltaisella rauhallisuudella kohtaamaan ihmiset. Turkista tuo otus olisi varmaan hypännyt ulos – vähintäänkin ;)
 
On olemassa sanonta: “aikainen lintu madon nappaa”. Nyt sen voisi kääntää niin, että “aikainen mato linnun nappaa”, sillä se että, mulla on jo nyt kasassa joulukortit, on sen verran iso juttu! Ne tulivat keskiviikkona. Nyt sitten odottelen viimeistä postituspäivää. En tykkää lähettää niitä aikaisemmin kun muuten ne ovat mun mielestä liian aikaisin perillä. On ne kyllä nytkin, vaikka laittais viimeisenä päivänä. Ihanne olisi, että ne menisivät perille vasta jouluviikolla, mutta usein ne ovat jo päivän tai pari postituksen jälkeen.
 
Joululla jatketaan. Ne paholaisenpusut, joista jokin aika sitten höpisin, tekevät hyvin kauppaansa. Lava on huvennut kovaa vauhtia. Mahtaakohan olla vain yksi lavallinen niitä? Prisma on kyllä nyt mokannut kun siellä ei ole noita näkynyt.
 
Mistä tietää, että on vanha? No, kun jo kertaalleen markkinoilta poistunutta suklaata mainostetaan uutuutena :D Muistan, kun joskus kersana tuli hyvinkin tutuksi Royal suklaa. Nyt sitä saa taas. Onko ideat loppuneet vai miksi se tuotiin takas markkinoille? En sano, että se on pahaa. Ostin sitä aika innolla – muistaakseni. Ikävä ei kuitenkaan ole sitä ollut. Enkä nytkään hinkua ostaa sitä. Se on mulle vähän se ja sama -tapaus.
 
Se ja sama ei ollut eilen huomata, että taas oli pistetty yhtä mettää urakalla matalaksi. Toivottavasti kyse on vain metänhoidollisesta toimenpiteestä eikä mistään rakentamisesta. Ei nyt joka mettää tarttis rakentaa täyteen taloja. Oli aikas karmivaa kävellä siitä ohi ja huomata, että kohta, jossa otin alla olevan kuvan, näkyi nyt miltei tielle :(
 
                                                  
                                                   Partacollie Sessi 19.4.1993-21.4.2006 & monirotu Nippe 24.2.1992-14.12.2005
 
 
Rakentamisesta voidaan taas rakentaa uusi aasinsilta tätä kirjoitusta pidentämään. Sainpa tuossa postia Kaarinan kaupungilta. Kaavoitusosastolta tuli luonnos suunnitelmista. Omalle alueelle ei näy olevan tulossa muutoksia (vielä. En jaksa uskoa, että tämä alue säilyisi tämmöisenä iäti), mutta tuon tien viereen suunnitellaan kevyenliikenteenväylää. Se on pääasiassa hyvä juttu. Kyllä tuon tien vieressä saa aika sydän syrjällään kävellä. Siinä on pari mutkaa, joista ei näe onko joku tulossa. Jalankulkija kyllä kuulee autot, mutta auto, joka vetää kaasu pohjassa ei välttis pysty reagoimaan tarpeeksi nopsaan... Että sikäli kyllä olisi se kävelytie tervetullut. MUTTA jos semmoinen tulee, niin se meinaa sitä, että muutaman talon on luovuttava palasta pihaansa. Ne muutamat kun ovat tosi lähellä tuota tietä ja jos siihen joku kävelytie vedetään, niin pala pihaa lähtee. Aika karmivaa, että tosta vaan voidaan viedä toisen aluetta...
 
Siitä kaavaluonnoksesta huomasin, että tässä lähellä on jopa kaksi metikköä, jotka on suojeltu liito-oravien vuoksi. Kiva tietää, ettei niitä metiköitä olla ainakaan ihan heti hävittämässä :)
 
Nyt ei ole tarvetta löhölauantaille. Liekö se sitten johtuu siitä, että sai taas olla yöt töissä? Tai sitten sitä on vaan muuten energisempi. Sinänsä ei oo hyvä juttu, jos en osaa elää muutoin kuin tuota yötyörytmiä. Joku päivä kun se on ohi. Puhetta on ollut kahteen vuoroon menosta ja sen takia oonkin nyt varsin yllättynyt, että pääsin vielä yöhön. Kuvittelin, että sen koneen lähdön myötä siirryttäisiin samalla kahteen vuoroon, mutta ei. Ei se mua haittaa. Nautin yövuoroista niin kauan kuin se on mahdollista :)
 
Ja sinä siellä Islannissa revontulien loimussa: viikon odotetuin sähkäri on Farm Life Stories From Iceland. Kiitos, että jaksat niitä lähettää :)
 
 
Ja niin kuin otsikossa luvattiin, tässä tulee niitä kuvia. Ensin päivitetään poikien passikuvat, josta tulikin mieleen, että miksen tajunnut tilata semmoisia oikeasti kun tein sen kuvatilauksen? Olisihan se ihan kiva, jos noiden passeissa olisi kuvat. Tai no, Ticolla kyllä on, mutta pentukuva.
 
                                             
 
                                             
 
 
Sitten kuvia kun Tico leikkii...
 
                                                 
                                                  Venkulana...
 
                                                 
                                                 Sammakkona...
 
                                                
                                                 Selällään...
 
                                               
                                                Ja istuallaan.
 
                                              
                                               Ou, ja joskus myös normaalisti.
 
 
 
Tico isän roolissa
 
 
                                              
                                               "Tuus nyt kakara sieltä!"
 
                                             
                                              "Kato, mä talutan jätkää."
 
                                            
                                             "Jätkä hei, sä painat enemmän ku mä!"
 
                                           
                                            "Täytyy juoksuttaa sitä, jottei se painaisi niin paljon."
 
 
 
Sokerina pohjalla tämän kuvan myötä isänpäivänmuisku kaikille isille