Se mitä muuta me tehtiin maanantaina paljastuu seuraavaksi: Tkamu kokeili treeniä agia Jomin kanssa. Vajaat pari viikkoa sitten hän heitti ilmoille ajatuksen, että voisi kokeilla kisaamista Jomin kanssa. Mun mielestä idea ei ollut yhtään hassumpi, joten näytin vihreää valoa. Ite kun en todellakaan tunne olevani valmis kisaamaan.
 
Maanantain treeneissä jompulle tuli aina välillä mua ikävä. Jotain he saivat tehtyäkin, mutta ei ukkeli keskittynyt kunnolla. Silti tkamu oli sitä mieltä, että hän lähtisi kokeilemaan Jomin kanssa torstain epiksiin.
 
Jomilla oli pelkkää tylsää omien agitreenien jälkeen. Pääsi käymään vain pihalla eikä sitten muuta. Ajattelin, että josko tuo kasvattaisi tekemisen intoa niin paljon, että se malttaisi pysyä radalla paremmin. Jomi toi mulle leluja, mutta en alkanut leikkiä.
 
Tänään sitten oli the päivä. Mua ei ihmeemmin jännittänyt. Eihän mun tarvinnut mennä radalle. Siihen olin varautunut, että kisoista voi tulla pannukakku jos / kun koiruus ei malta pysyä radalla. Varmasti tkamukin oli tähän varautunut.
 
Tänään sitten viiden aikoihin hypättiin tkamun kyytiin ja huristeltiin ATT:n hallille. Ei ollut edes kotikisat... Käveltiin pieni lenkki koirien kanssa ja sitten tkamu ilmoittautui kolmeen kisaan. Jomin kanssa kaksi rataa ja jättiksen kanssa yksi. Jomi ilmottiin medeihin.
 
Tkamu teki vähän treeniä Jomin kanssa. Muutaman kerran koiruus kipitti kohti mua. Mä sanoin “hus, hus”, ja pikku-ukko teki uukkarin. Varmaan oli hämmentynyt kun omistaja silleen käyttäytyi, mutta ei tehnyt siitä itelleen maailmanloppua.
 
Rata oli aidattu, mutta halutessaan aitojen ali kyllä mahtui yksi pieni islis. Omassa hallissa on survoutunut pienemmästäkin raosta aidan väärälle puolelle.
 
Ensimmäinen yritys oli numerolla neljä. Vähän radalla oli haahuilua, mutta kuulemma se ei ollut syy hylkäykseen. Tkamun mukaan se johtui hänen ohjauksesta. Mutta hylkäyksestä huolimatta me oltiin tosi iloisia radan jälkeen, sillä Jomi oli PYSYNYT RADALLA! : ) Se oli todella hienoa!!! Alla linkki rataan.
 
 
Toinen yritys oli numerolla ysi. Tältä radalta tuli 10 arvosta virheitä. Jomi ei heti mennyt rengasta oikeasta raosta ja tästä tuli vitonen. Toinen vitonen tuli puomilta tullessa alas kun koiruus ei koskenut kontaktialueelle. Tämä virhe kai jäi tuomarilta huomioimatta. Mutta ihan sama, sillä me oltiin voittajia anyway. Miten upeeta, että jompu ei lähtenyt toiseltakaan radalta minnekään! : ) Olin positiivisesti yllättynyt. Ehkä herra nokkela hoksasi mun häätämisen tarkoituksen näin nopsaan? Tai sitten kanafile oli se juttu. Ainakin sen antaminen asetti sormet vaaraan kun jompu ihan hyökkäsi herkun kimppuun. Jomi on huono leikkimään leluilla, mutta ruualla kyllä leikki muuallakin kuin kotona. Vihjaisin tkamulle miten nami kannattaa Jomille antaa, niin sitten se tuntuu pojasta astetta mukavammalta. Vaan olipa asia miten hyvänsä, ihan mahtavaa kun pieni malttoi touhuta jonkun muunkin kanssa : )  Alla rata.
 
 
Jättis oli makseissa toisena numerolla 42. Heillä meni rata tosi kivasti, vaikka kepeiltä tulikin vitonen ja toinen vitonen kontaktilta. Muuten kyllä oli hieno meininki : )  Alla rata.
 
 
Käytiin vähän kävelyttämässä koiria ja sitten mä venasin koirien kanssa autossa kun tkamu haki poikien laput.
 
Reilun parin tunnin päästä oltiinkin jo kotona, joten isosten ei tarvinnut kovin kauaa olla möksävahteina.
 
Jomin debyytti meni sen verran hienosti, että tkamu suunnittelee jo seuraavia kisoja...
 
Hallilla tuli otettua muutama kuvakin. Vähän on pimeitä kun valoa ei sittenkään ollut riittävästi. Kameranruudussa kuvat näyttivät hyviltä. Pah.
 
Ja tänään ticoli on tasan 9,5 vuotta : ) Ajatella!