Tiistaina liukenin töistä tuntia aiemmin, jotta ehdin Ticon kanssa kouluun, ja jotta ehdin käyttää Sonya ulkona ennen lähtöä. Tällä kertaa oli liikkeestä istumista, seisomista ja maahanmenoa tasonsa mukaan. Kouluttaja kiersi katsomassa koirakon kerrallaan ja antoi ohjeita tarvittaessa. Sitten kun kouluttaja ehti meidän kohdalle, se kysyi mikä on Ticon vahvin liike. Maahan menohan se. Sen Tico oppi siellä toisessa tokokoulutuksessa, jossa käytiin hetken aikaa. Meidän piti sitten näyttää Ticon vahvuus. Siinähän kävi just niin kuin olin pelännyt: Tico ei mennyt maahan. Ennen kuin ehdin alkaa vakuuttelemaan kouluttajaa, että kyllä Tico on ennen mennyt, niin kouluttaja yllätti mut sanomalla, että se tietää Ticon osaavan liikkeen. Oli nähnyt kun oltiin touhuttu kahdestaan. Kouluttaja meinasi, että jos ollaan tokokokeeseen menossa, niin sitten kannattaa seuraavaksi panostaa seisomiseen. Noh, ei me siellä olla sen takia, että varsinaisesti tähdättäisiin tokokokeeseen. Mennään, jos alkaa näyttää siltä, että voisi jopa onnistua. Pääasiassa kuitenkin käyn tuolla, jotta voidaan vähän tehdä juttuja muiden koirien häslätessä ympärillä. Omissa treeneissä ei sitä häiriötä niinkään ole ollut.
 
Ticon seisomisen taso oli se, että kun se pysähtyi, työnsin namin heti kuonoon ja jatkoin ite matkaa. Kouluttaja käski koittaa ilman, että annan namin heti Ticolle. Eipä Tico pysähtynyt. Noh, sitten piti mennä toooodeeeeellaaaa hitaaaaallaaaa vauhdilla ja koittaa silleen pysäyttää Tico ilman namia. Muutaman epäonnistuneen kerran jälkeen homma alkoi luistaa ja kouluttaja antoi meille läksyksi treenata seisomista. Noni, eihän niitä läksyjä vielä tarpeeksi ollutkaan. Alkaa hyvin muistua mieleen miksei mua enää kiinnosta kuluttaa koulunpenkkejä ;) Ei vaan, eihän mua kukaan pakota tekemään yhtään mitään. Yhtä hyvin voin vaikka syleksiä kattoon viikon sen sijaan, että opettaisin pojille yhtään mitään. Mutta kun mä haluan tehdä nämä koiraläksyt, kun vaan löytyisi tarpeeksi aikaa kaikkeen.
 
Lopuksi kaikkien koirakoiden piti mennä riviin. Sitten koirat jätettiin istumaan muutaman askeleen päähän ja jokainen vuorollaan kutsui koiran luokseen. Tico tuli tosi nätisti sivulle. Okei, se oli hihnassa, mutta ei se välittänyt vieressä olleesta uroksesta tai nartusta. Harjoitus oli niin kiva, että pyynnöstä se uusittiin. Sitten jätettiin koirat maahan, mentiin muutama askel ja istuttiin ite maahan, jonka jälkeen palattiin koirien luo. Tico pysyi hyvin maassa :) Seuraavaksi koirat jätettiin taas maahan ja mentiin ite makaamaan muutaman askeleen päähän. Ei meitä omistajiakaan päästetty helpolla ;) Viimeisenä treeninä jätettiin koira, mentiin muutaman askeleen päähän ja haukuttiin :D  Tico se vaan makasi :) Ens kerralla kuulemma käydään koko BH-koe läpi. Toivottavasti ehdin olla paikalla niin kauan, että näen sen kokonaan. Oon näet taas ens viikosta eteenpäin yövuorossa.
 
Myönnän, että oli kivaa kun ei tarvinnut kiirehtiä kotiin. Se poikkeus sitten veikin sivupoluille paluumatkalla. Kotimatkan varressa on Hese ja piipahdin siellä... Ei ollut kuin pari jätkää ennen mua ja tekivät sitten tilauksen monen muunkin edestä. Tietty just silloin... Tilasivat pari minimega-ateriaa, neljä pelkkää minimegaa ja sitten ainakin vielä yhden salaatin. Kaikki nuo piti tehdä kun ei ollut varastossa. Odotellessa kävi kyllä mielessä, että vaan lähtisin pois. Huoletti, että ei sattuisi mitään Ticolle kun se venasi mua.
 
Kotona sitten söin aterian ennen kuin lähdin Sonyn kanssa ulos. Sonyn edellisestä ulkoilusta oli sen verran vähän aikaa, että ei ollut mikään tulipalokiire ulos. Upotettuani itteeni mega-aterian, olinkin valmis lenkuralle. Ateria oli ihan hyvä, mutta vähän oon sitä mieltä, että mun olisi Hesen sijasta pitänyt sortua sunnuntaina bussia odotellessa subin antimiin.
 
 
 
Kurssi-informaatiota sain luuriini siinä puolen päivän aikaan. Enpä sano tuohon mittään... Se kyllä oli tositosi kiva, että se tuli tekstarina. Ilmeisesti kouluttaja halusi varmistaa, etten enää turhaan mene koulutuspaikalle. Sonyn vuoro olikin vasta puol seiskan aikaan. Työviikko oli päättynyt jo edellisenä iltana. Otin perjantain pekkaseksi. Siinä sitten ehti vielä ottaa parin tunnin nokoset ennen lähtöä.
 
Jälleen kerran Tico sai nappunsa kun me Sonyn kanssa häivyttiin ovesta ulos. Bussi oli aika täysi, mut niinhän nuo Vakken autot on aina. Enää ei mennyt siihen aikaan sitä suoraa linjaa. Piti vaihtaa bussia keskustassa. Jäi sitten vielä tunti tyhjää aikaa. Sen pystyi ottamaan vaikka odottelutreeninä, joka meni ihan kivasti. Sony ei paljoa puhissut.
 
Kurssilla jatkettiin edestakaisin kävelyä. Sonylla oli parina narttuwipukka. Ensin molemmilla oli oma tie. Muutaman kerran jälkeen wipukka laitettiin kävelemään “autotien” reunaa. Ja jonkin ajan päästä Sony sinne toiselle reunalle. Molemmilla meni hyvin treeni. Välimatkaa pienennettiin ja kun sekin sujui hyvin, niin lopulta molemmat koirakot laitettiin kävelemään yhdelle kävelytielle. Toinen toisesta suunnasta ja toinen toisesta. Hyvin meni sekin. Yhden kerran koirat rähähtivät toisilleen, mutta vähän epäilen sen johtuvan paikalle ilmaantuneesta ulkopuolisesta koirasta. Makupalojen käyttöä piti koittaa asteittain vähentää ja lopulta Sony saikin pärjätä yhdellä namilla per suunta. Silloin piti tehdä niin, että kun oltiin ohitettu se toinen koira, tehtiin se äänimerkki ja muutaman askeleen päässä vasta annettiin nami. Hyvin se Sony pärjäsi yhdelläkin namilla. Lopuksi oli pieni palaveri. Kouluttaja kehui molempien koiria ja arveli hyvin sujuneen treenin salaisuuden olevan se, että molemmilla koirilla on seuraaminen niin hyvää. Saatiin kotiläksyksi koittaa selvittää, että miten kauan koira kestää seurata ilman palkkaa. Siis ihan pitää laskea askelia. Kouluttaja neuvoi antamaan kaiken ruuan treenien yhteydessä, mutta niinhän me ollaan jo tehtykin. Kerroin kouluttajalle, että oon opettanut molemmille puolille omat käskyt ja kotitie mennään aina käskyn alaisena. Oli kuulemma hyvä juttu. Semmoinen tunnin treeni oli tällä kertaa.
 
Ehdin antaa Sonylle vettä ennen kuin bussi tuli. Keskustassa oli taas vaihto ja ne muutamat minsat kun piti sitä toista autoa odottaa, Sony hurmasi neljä ihmistä. Ihan hiljaa se tervehti kaikkia. Ticooooooo.... Yhtä paria Sony hurmasi kun odoteltiin suurimman väkijoukon menoa bussiin. Nainen puhui miehelle enkkua ja sanoi “oh, he likes me!” Sony oli just heittäytymässä selälleen kun tuli tilaa päästä sisälle bussiin. Nyt jäi äijän masu ilman rapsuja. Sony matkasi molempiin suuntiin nätisti.
 
Kotona oltiin puoli kympin aikaan. Laitoin Sonyn eteiseen ja kuppiin muutaman napun. Kuuntelin jonkin aikaa ja hiljaista oli :) En enää muista mikä päivä se oli kun olin laittanut Sonyn eteiseen ja jäin kuuntelemaan. Pari haukahdusta kuului. Molemmilla kerroilla kenkäsin ulko-ovea mitään sanomatta. Sitten tuli hiljaista. Torstaina ei enää kuulunut mitään. Jännä, että Sony ei syö nappuja lattialta vaan ne muutamat hassut naput pitää laittaa kuppiin. Sitten kelpaa.
 
Tiistain jälkeen olin treenaillut Ticon kanssa seisomista ja edistystä oli tapahtunut. Nyt kokeilin vielä nopeammalla vauhdilla ja WOW, Tico jäi seisomaan! Siis näinkö nopsaan edistyttiin noin paljon tiistaista??? Kerta toisensa jälkeen Tico jäi seisomaan kun käskin. Namin annoin vasta, kun tulin takaisin ja senkin tein niin, että vähän niin kuin alakautta työnsin sen Ticon suuhun. Ticolla kun tuppaa olemaan sitä, että se tulee vastaan palkkaa. Nyt sitten palkkasin Ticoa niin, että ennemminkin vähän työnsin sitä takaisinpäin. Näin sitten ehkä saa vältettyä sitä, että Tico liikkuisi eteenpäin. Tehtiin sitten Ticon läksyä. Olisi kivaa tehdä tuota myös Sonynkin kanssa, mutta mutta, Sonylla on omat läksynsä.
 
Huh, kyllä vähän jänskättää sunnuntai. Ollaan vähän niin kuin testissä molemmat; Sony koulutuksessa ja mä ekan kerran yksin toisella koneella. Mitenköhän Sonyn sunnuntaikoulutus menee???
 
Loppuun vielä vähän kulkusten kilinää. Niin, se on taas joulu tulossa. Mä tein jotain ennen kuulumatonta. Meikä tilasi joulukortit perjantaina!!! Aina ennen ne on tilattu “viime tingassa”. Osittain kyllä siksi, että oon odottanut hyvää kuvaa. Olisihan sitä voinut nytkin jäädä odottelemaan parempaa kuvaa kuin, joka mulla nyt kortteihin tuli. Toisaalta se kuva on otettu ihan joulukorttia ajatellen. En asetellut koiria mitenkään. Annoin niiden touhuta ja kun linssin läpi näytti hyvältä, pysäytin äijät. Näpsäisyn jälkeen totesin, että jos ei muuta kuvaa tule, niin siinä oli ehdokas joulukortteihin. Sitä ehdokasta nyt käytin kun tuli joulukorttitarjous sähkäriin. Sitten kun löytyi kiva korttipohja, niin mun tilaus oli sinetöity. Samalla tilasin muutaman kuvan, niin saa sitten tehtyä ne kiertopalkintokirjaset Sonyn osalta. En osaa mitään tietsikkaviritelmiä tehdä, joten ihan perinteisiä paperikuvia niihin lättään. Tuossa kun kerran esittelin kiertopalkintoja eräälle uteliaalle, niin samalla huomasin sen kellon olevan rikki. Tosi tyhmä juttu. Toivottavasti siitä ei syytetä mua, sillä se oli eka kerta kun siihen kassiin tarkemmin katoin. Sitä ennen olin ottanut siitä ne kirjaset ja sitten laittanut kassin paikkaan, jonne ei koirat pääse.
 
Tuloillaan oleva joulu on tuonut kappoihin taas joulukarkit. Nyt on tullut tosi mielenkiintoisia uutuuksia tyrkylle. Tämä sokerihiiri kuolaa mustikkasuklaita ja konvehtirasiaa, jossa on mustikka- lakka- ja mansikkakonvehteja. Vähän kyllä epäilyttää se, että se täyte on marmeladimuodossa. Olisin tyksinyt enemmän nestemäisemmästä. Ja sen mansikan olisi voinut korvata puolukalla tai karpalolla. Lakkaa ja mustikkaa löytyy Suomen metiköistä, mutta ei mansikkaa. Mettämansikkaa kyl, mutta se ei oo mettämansikkaa. Siksi puolukka tai karpalo olisi sopinut rasiaan paremmin. Noihin uutuuksiin täytyy kyllä vielä tutustua.
 
Yhteen uutuuteen oon jo langennut. Brunbergin mansikkasuukot on ihania. Nyt se ilkimys on tuonut markkinoille joulusuukon. Mä kun näin, että täyte on puolukkaa ja karpaloa, niin pakkohan se oli ottaa yks sikspäkki koriin. Ja nyt oon niihin niin koukussa, että jo nyt murehdin sitä, miten mahdan selvitä joulunjälkeisestä ajasta, jolloin niitä tuskin enää saa. Jos tuotteen nimi on “joulusuukko”, niin on lienee ihan turhaa koittaa ettiä niitä heinäkuun helteillä. Oih, jääkaappikylmä joulusuukko, jonka suklaakuorrutus rasahtaa kun puraisu paljastaa puolukka-karpalovaahdon, täältä tullaan!