Onneksi olin eilen tarpeeksi reippaalla tuulella ja päätin laittaa kertyneet ruusukkeet seinälle pois pöydiltä pyörimästä. Ja sen lisäksi päätin tyhjentää repun ja muovikansion, jossa Jomin paperit ovat. Muistilokeroissani oli tieto, että Jomi oli viimeksi käynyt lääkärissä lokakuussa. Avasin Jomin rokotuskirjan muuten vaan ja nähtyäni rabieksen voimassaolon umpeutumispäivän sydämeni hyppäsi kurkkuun. Sen jälkeen katoin muut rokotukset ja ne olivat voimassa 4.10. En siis ollut muistanut täysin väärin, mutta en ollut osannut muistaa sitä, että rabies annettiin eri aikaan kuin muut. Yleensähän kaikki on annettu kerralla mun koirille, mutta se, että Jomi tuotiin Suomeen vain paria päivää ennen 3 kk:n ikää, sekoitti normikäytäntöä.
 
Siinäpä sitten hetken mietin, että mitäs nyt? Rokotus vanhenee kolme päivää ennen näyttelyä. Ja oli vkl ja alkuviikko on yleensä kiireistä aikaa eläinlääkäreissä. Rokotukset tartti uusia, mutta ehtikö enää? Soitin päivystykseen ja kyselin asiasta. Ystävällinen nainen tuumasi, että rokotus on vain vartin juttu, että kyllä heiltä löytyi aika vaikka heti maanantaille. Otin heti ekan ajan. Sovittiin, että voisin vielä koittaa kysellä, josko saisin aikaa siitä lääkäristä, jossa yleensä käyn. Jos saisin, niin sitten vain peruisin tuon jo varatun ajan. No, johan helpotti!
 
Maanantain suunnitelmat olivat muuttuneet kertaheitolla. Oli aikainen herätys kun piti ensin lenkittää isoset ennen kuin lähdin Jomin kanssa. Sony taas nautti fleksin suomista lisämetreistä. Ihan kuin se ainakin alussa kuvittelisi olevansa vapaana kun vaan juoksee koko ajan :D
 
Niin, kun oon autoton, päätin lähteä Jomin kanssa kävelemään kohti Kaarinan lääkäriä. Täältä on kuitenkin sen verran matkaa ja huonot bussiyhteydet, että mun olisi ollut aika turhaa soittaa sinne kasilta kun silloin en välttämättä olisi ehtinyt paikalle riittävän ajoissa. Mikäs siinä oli kävellessä vilpoisassa loppukesän aamussa vanttuut kädessä. Kävelyn aikana näin, että vaikka Jomi on nyt turkkia vailla, niin kyllä se silti oli tarpeen pukea puku sille lauantaina. Ukkelin tassut olivat ihan mustat kun päästiin perille.
 
Lääkärillä näytti hiljaiselta. Vain muutamaa minsaa ennen kasia tuli yksi koira eikä muita näkynyt. Siispä vähän yllätyin, että ei löytynyt aikaa. Päivä oli kuulemma ihan täynnä. Tiistaille olisi ollut aika. Ehkä siellä oli sillä hetkellä vain yksi lääkäri kun odotushuoneen tyhjyys antoi ihan toisenlaisen kuvan, mitä vastaanottovirkailija. Samapa tuo, meillä oli jo aika. Punnasin Jomin ja vaaka näytti 14,5 kiloa hömppä-pömppää <3 Jos Tico painaa edelleen sen 15 kg, niin kohtahan Jomi saa Ticon kiinni painossa :D
 
Oli pari tuntia aikaa varattuun aikaan. Kun ei ollut hajua, että miten Kaarinan busseja menisi, niin päätin lähteä kävelemään. Vähän mua mietitytti, että ehdinkö kävellä, sillä yksi kyltti väitti Turkuun olevan 9 kilsaa. Oon siinä kuvitelmassa, että kävelisin joku 5 kilsaa tunnissa. Tein mielikuvakävelyä ja tuntui, ettei matkaan voi mennä kahta tuntia. Noh, ainakin Uudenmaantielle ehti hyvin kävelemään, joten päätin, että kattelen siellä miltä näytti. Uudenmaantiellä menee kivasti busseja, joten tarvittaessa pystyi vauhdittamaan matkaa hyppäämällä bussiin. Niin, sitten joskus kun siellä asti oli.
 
Ihan kuin olin arvellutkin, että matkaan ei voinut mennä kahta tuntia. Ei tarvinnut hypätä bussiin. Lääkäri on lähellä Linja-autoasemaa ja perillä oltiin klo 9.40, eli siis alle kaksi tuntia meni. Eli siis matka oli lyhyempi kuin vaikkapa kotoa rallyyn. Läntisenpitkänkadun numerointi on jotenkin outo. Toisella puolella on ihan loogisesti parilliset numerot, kuten 18, 16, 14, jne.. Kun taas toisella puolella parittomat numerot ovat kolmosella alkavia??? Oli 35 ja 33, ja tuntuikin ihan hassulta ajatukselta, että 17 ehtisi vielä tulla ennen linja-autoasemaa. Kyllä se tuli, vaikka mitään logiikkaa siinä ei ollut.
 
Lääkärin luona jälleen kerran tuli vastaan maailman pienuus. Kävi ilmi, että Ticon toisen pentueen nartun omistaja työskenteli siellä :D Jomin rokotti ja tutki mukavanoloinen nuori naishenkilö. Piikki upposi pienen niskaan ongelmitta kun syötin sille nameja. Lääkäri kuunteli Jomin sydämen, kattoi korvat ja hampaat ja kaikki oli ok. Lääkäri sanoi Jomin olevan sopusuhtaisen, että ei ollut liikaa tai liian vähän painoa. Kysyin siinä samalla, että tekevätkö ne lonkka- yms. –tutkimuksia. Kaikki muut paitsi silmät pystyi siellä tutkimaan. Mulla ei oo mitään suunnitelmaa, että koska veisin Jomin, mutta kyselinpä asiasta muuten vaan. Kyllä mä sen aion tutkituttaa, mutta en vaan tiedä koska uskallan... Sonyn aiheuttama shokki on vieläkin muistissa. Sonyn kohdalla en ollut edes osannut ajatella moista tulosta (vaikka tietty olisi pitänyt). Jomin kohdalla oon varautunut kaikkeen...
 
Olin ajatellut, että oltais vielä kävelty takaisin, mutta kun lääkäri sanoi, että Jomia pitää tarkkailla tunnin ajan mahdollisten komplikaatioiden varalta. Erittäin harvinaisiahan ne ovat, mutta koskaan ei voi tietää, että osuuko harvinaisuuden salama juuri omaan koiraan. Sen takia tuumasin, että ehkä on parempi olla kävelemättä lämpöisessä säässä kahta tuntia. Kaiken kukkuraksi päätin, että mennään sillä bussilla, jolla pääsee lähemmäs, niin tulee vähemmän rasitusta.
 
Yllätyin kun linja-autoaseman viereisellä pysäkillä ei ollut kyseisen bussin aikataulua. Käsittääkseni bussin piti siitä mennä. Käveltiin sitten pysäkille, josta tiesin bussin menevän. Sielläkään ei ollut aikataulua? Mitäs tämmönen nyt on? Eikö aikataulua enää voi laittaa jos bussi ylittää Turun rajan? On se siellä ennen ollut. Ihme nipotusta. Jäätiin pysäkille odottamaan eikä ollut hajuakaan, että koska päästäisiin bussin kyytiin.
 
Miltei tunnin sai odotella ja tuona aikana meidät oli ohittanut neljä vakkelle menevää bussia. Vaikka mieli teki, niin en hypännyt sellaiseen. Loppujen lopuksi aikaa säästyi vain puoli tuntia siihen verrattuna jos oltais kävelty kotiin. Että joo, käyttäkää julkisia ja silleen...
 
Kotona käytin isoset lenkillä ja sitten olin niiden kanssa pihalla. Innostuin kampaamaan Sonya. Kyllä siitä jonkin verran lähti karvaa, mutta nekin vain koska kampasin sitä. Musta tuntuu, että Sony on niitä koiria, jotka vaihtavat turkkia oikeestaan koko ajan hiljaksiin. Sony ei oo koskaan ollut niin naku kuin Jomi on nyt. Kampasin Ticoakin, vaikka ei siinä mitään kammattavaa ollut. Herra halusi kampausta. Se tuli siihen häntää heiluttamaan kun kampasin Sonya. Hännän huiskutus vain kiihtyi kun aloin kammata Ticoa. Hassu :D
 
Hitsi, mun oli tarkoitus punnata isoset ennen ruokintaa kun kiinnosti, että miten lähellä Jomin paino on Ticon painoa. Arvatkaapa vaan muistinko? Enpä en...
 
Muistamisesta puheen ollen unohdin viimeksi kertoa, että kun kävin M&M:ssä, niin aikomus oli ostaa sitä punkkijauhetta. Sain kuulla, että tuote on väliaikaisesti vedetty pois markkinoilta kun rekkaamisessa on ollut jotain ongelmaa. Kuulemma tuotteessa ei oo mitään vikaa.
 
Ja vielä toinen unohdettu juttu. Siskon kahdella koiralla on ollut verikorva, jonka seurauksena toisen malin toisesta korvasta tuli luppa. Toisella malilla on sellainen “colliekorva”. Toinen sai verikorvan siitä, kun siskon muutaman kuukauden ikäinen poika oli lussuttanut malikan korvaa, jossa oli ollut pieni haava. Korvaan kertyi verta, joka piti tyhjentää ja ties mitä. Nyt tässä on ite vähän “hysteerinen” kun Sonylla on tapana lussuttaa muiden korvia. Pitäisköhän sille laittaa kuonokoppa, ettei se tekisi kahdesta muusta puoliluppia? ;D No, ei sentään, mutta ei oo kivaa, että blondiliini lussuttaa muiden korvia.
 
Oih ja voih, mä luulen, että mun sydän on Islannin muotoinen...