Tätä yritettiin jo viikko sitten, mutta kun olin käymässä ulkona poikien kanssa ennen suunniteltua lähtöä (Ticon takia), niin tulin toisiin aatoksiin. Sää oli niin kuuma, että Sony ei olisi kai jaksanut tehdä mitään. Etenkin tunnin tassuttelun jälkeen. Mielessäni kirosin, että eikö nää helteet lopu ikinä?!?
 
Hieman viileämmästä säästä huolimatta koirakouluun meno ei ollut täysin varmaa tänäänkään. Aamupäivällä kun tuli välillä tosi rankkoja sadekuuroja. Onneksi kuurot kuitenkin loppui ja kun lähinnä Tico oli käytetty pikku lenkillä, lähdin Sonyn kanssa kohti koirakoulua.
 
Sony sai tassutella tunnin matkan fleksissä. Harvoin se siitä saa nauttia. Ticon kanssa Sonylla on, oliskohan se nyt puolentoista metrin pituinen hihna ja Ticolla 8 metrin fleksi. Se on vaan jotenkin jäänyt tälläiseksi asetelmaksi. Alunperinhän Tico sai mennä fleksissä siksi, kun pikku-Sony riippui, roikkui ja hyökki isukkinsa päälle. Tico sitten sai siten turvavälin kun meni fleksissä. Ja musta on helpompaa, että toisella on fleksi ja toisella tavallinen hihna. Silloin joskus kun molemmilla on tavallinen hihna, niin se on jotenkin hankalampaa.
 
Perillä oltiin hyvissä ajoin. Niin olin suunnitellutkin. Mentiin varjoisaan paikkaan istumaan keskelle nurmikkoa. Annoin Sonylle vettä ja sitten vaan oltiin. Jonkin aikaa Sony katseli hiljaisena treenaavaa koiraryhmää. Sitten jostain syystä se alkoi haukkua. En puuttunut siihen, sillä tiedän, ettei kieltäminen auta. Ainoastaan murinaan puutuin ja sen Sony lopettikin kun tein selväksi, ettei murista. Ei Sony paljoa murissut.
 
Luulin jo tulleeni turhaan paikalle, sillä vielä puoleltakaan ei näkynyt ketään muita kuin se treenaava ryhmä. Sitten yhtäkkiä jostain ilmestyi porukkaa. Ilmeisesti jako oli jo tehty kun siinä oli vain näyttelykoulutukseen tulleita. Ensin oli pujottelua. Sonylla oli vaikeuksia olla paikallaan kun muut meni ohi ja pujottelu Sonyn kanssa ei mennyt kovin hyvin. Se jumitti koirien kohdalla. Sitten ryhmä jaettiin isoihin ja pieniin. Isojakin oli mukavasti paikalla. Mentiin pari kertaa ympäri ja sitten kouluttaja alkoi tutkia koiria. Sillä välin kun yhtä tutkittiin, niin muut kiersi ympäri ja laittoivat sitten koiransa seisomaan. Tosi hienoa treeniä tuollainen! Kierrokset menivät vaihtelevasti. Välillä Sonyn piti yrittää kattella takana olevaa koiraa. Toisinaan taas Sony meni tosi hyvin.
 
Kun tuli Sonyn tutkimisvuoro, niin kouluttaja kysyi Sonyn nimeä. Kouluttaja ihasteli sitä, miten rauhallinen Sony oli kun teki tutkimiset. Sanoin, että kyllä se muuten on ihan hyvin, mutta tuo liikkuminen toisten koirien joukossa tuottaa vaikeuksia. Kouluttaja sanoi siihen, että tämä oli hyvä paikka harjoitella sitä. Sanoin, että sen vuoksi siellä oltiin. Kouluttaja ihasteli Sonyn ystävällisyyttä ja sanoi, että Sonylla oli ryhmän valkeimmat hampaat! Sony antoi hyvin tutkia, mutta kun kouluttaja jäi siihen vähäksi aikaa juttelemaan, niin sitten Sony alkoi pyrkiä kyykyssä olevan kouluttajan syliin.
 
Sonyn kävi tutkimassa toinenkin henkilö ja hyvinhän se meni. Sitten mentiin riviin ja sieltä jokainen vuorollaan kävi tekemässä kolmion (jee...) ja laittoi koiran seisomaan kouluttajan eteen. Kuvittelin, että mun hahmotus on tässä se suurin ongelma. Vaan eipä asia ollutkaan niin. Jo lähtöhetkellä Sony sai jonku ihmeen haukkukohtauksen. En lähtenyt liikkeelle ennen kuin Sony oli rauhoittunut. Sitten kun päästiin liikkeelle, niin äijän ketale nuuskutti maata! Seisominenkaan ei sujunut "kuin tuosta vaan". Kolmio meni miten sattuu, sillä en todellakaan palannut siihen mistä lähdin. Kouluttaja sanoi, että tuossa on koira, jonka pitäisi käydä täällä useasti, jotta tottuu muihin koiriin paremmin. Kuinka oikeassa hän onkaan...
 
Sitten vielä pari kertaa ympäri. Ja kun pikkukoiratkin oli taas samassa ryhmässä, niin ne olivat sisäringissä ja isot ulkona. Kierrokset menivät pääasiassa päin mäntyä. Niiden jälkeen tuskin kukaan olisi uskonut jos olisin sanonut, että tämä koira on ollut useammankin kerran ROP-kehässä...
 
Koulutus oli kyllä tosi hyvä ja intensiivinen. Sen jälkeen jäin istuksimaan kun kentällä oli vielä muita koiria. Siitä ohi meni schappendoes ja se alkoi nuuskia Sonya. Sony alkoi tehdä leikkieleitä. Pakko oli tarkistaa, että kumpi koira oli. Yllätyksekseni se oli poika! Sony käyttäytyi tosi nätisti eikä yhtään haukkunut tai murissut. Se oli todellakin positiivinen yllätys! Näin jälkeenpäin tuli mieleen, että olikohan se pentu? En älynnyt kysyä ikää.
 
Sony sai myös tutustua puolivuotiaaseen airis-tyttöön. Taas oli leikkiä virittelemässä. Tosi kivaa kun Sony sai vähän myös nuuskutella muita koiria. Näitä kokemuksia se tarttis rutkasti lisää!
 
Jäin seuraamaan paria koulutusryhmää, jotta Sony saisi ihmetellä koiria. Enemmän Sony tuijotteli lokkeja. Välillä haukkui niille oikein kunnolla. Pääasiassa katteli niitä hiljaisena poikana. Siinä sitä oltiin sellaiset puoltoista tuntia ylimääräistä. En puuttunut Sonyn äänenkäyttöön. Murinaan kyllä.
 
Kun sitten viimeinenkin ryhmä oli lopettanut, niin lähdettiin pois. Sain huomata, että ei Sonylla ihan turha nenä ole. Viimeinen ryhmä oli tehnyt nenänkäyttöharjoituksen. Olivat vähän tallanneet maata ja laittaneet nameja. Yksi koira ei ollut löytänyt kaikkia, sillä kun mentiin sen kohdan ohi, Sony yllättäen veti tieltä suoraan siihen kohtaan ja löysi nameja!!! Siis aatella, että jo tieltä haistoi ne! Mitä lie nameja olleet kun niin hyvin nenään osuivat. Hitsin vitsi kun joku jälkijuttu olis kyllä Sonylle omiaan. Kyllähän tuo on käynyt aiemminkin mielessä kun talvisin se seuraa nenä maassa jos puhtaassa lumessa on esim. pyörän tai traktorin jälki. Sitä en tiedä, että miten suuri osuus tässä on silmillä, mutta nenä on koko ajan maassa ja koiruus tekee just samat mutkat kuin jälkikin. Sitä on aika hauska kattoa.
 
Kotimatkalla Sony taas kanteli vaikka mitä. Hassuin oli miltei ittensä kokoinen styrox-pala. Välillä pala putosi suusta kokonsa vuoksi, mutta Sony tappeli sen takaisin suuhun ja matka taas jatkui.
 
Kotona oltiin kymmenen jälkeen, että reilut viisi tuntia Ticoli joutui olemaan yksin. Se ei ollut kiva juttu... Laitoin Ticolle muovipussin tassuun ja sitten lenkille.
 
Oli kyllä tosi kivaa päästä käymään koirakoulussa. Jo siksikin, että nyt makaa lattialla väsynyt koiruus ja se on hyvä. Lyhyet lenkit, joita Ticon vuoksi joudutaan nyt kestämään, saa välillä Sonyn ihan kierroksille. Kun sillä oikein alkaa keittämään pääkopassa, niin lelukorin sisältö leviää lattialle. Yllätinpä herran eilen matonkulma suussa. Ettäs kehtaa ihan silmien alla jyrsiä mattoa.
 
Ticon kynsi on parantunut uskomatonta vauhtia. Muistan kun siellä lääkärissä mietin hoito-ohjeet kuultuani, että riittääkö tosiaan se, että tassussa on tuppo vain kolme päivää? Kyllä vaan se riitti. Lääkkeet menivät alas tosi helposti ja ainoastaan silloin kerran ne tulivat ylös. Todennäköisesti just siks kun ei saanut heti perään ruokaa. Tiedänpähän tuon nyt sitten vastaisuuden varalle. Kauluria ei tarvittu tällä kertaa lainkaan. Siitä pointsit Ticolle!
 
Tämä koirakoulu on yksi syy myöhäiseen lomailuun. Se on mukavaa kun voi olla siellä ihan ajan kanssa eikä tartte kiirehtiä kotiin. Kyllä se harmittaa, että tuo yötyö rajoittaa harrastusmahdollisuuksia koiran kanssa. Muuten kyllä tykkään kovin työajastani.