Kun lauantaina aamulenkki oli päättynyt niin kökösti, niin lähdin illalla pelkästään Jomin kanssa metsästämään ohitettavia koiria. Piti selvittää, että mitä Jomi tuumasi vastaantulevista koirista. Sillähän oli pentuna sitä, että alkoi haukkua nähdessään koiran. Se ei ollut aggressiivista haukkua vaan pieni mörköili. Oliko tuo mörköily tehnyt paluun? Jos, oliko haukun sävy muuttunut? Kaikenlaisia kysymyksiä pyöri mielessä.
 
Mentiin sinne, jossa on joskus aiemminkin tehty ohittelutreeniä. Siellä menee melko varmasti koiria. Sahailin tiettyä pätkää edestakaisin. Siinä oli hyvä samalla treeniä, ettei hihnassa vedetä. Pääasiassa tuo hömpy jo kävelee ihan ok, mutta sitten aina välillä palaa pahaan tapaansa. Luulen sen johtuvan hajuista.
 
Saatiin kolme ohitusta ja ne menivät ilman mekkalaa. Tosin mulla oli ohituksessa kädessäni kuivattua naudan keuhkoa, josta hömpy oli tosi innoissaan. Kotiin mennessä saatiin vielä pari ohitusta ja nekin sujuivat samalla tavalla. Hienoa, ettei näemmä tullut mitään traumoja : )
 
Jomin kanssa meni pari tuntia ja sitten menin isosten kanssa tunnin lenkin. Siinä oli sitten ukkosten hyvä köllötellä aamuun.
 
Sunnuntain suunnitelmat menivät uusiksi kun herättyäni olin näkevinäni verhon takana jotain ihanaa. Verho ylös, ja sorry Sony, mutta me ei mentykään TKY:n koulutukseen. Sen sijaan pakkasin reppuun kameran ja suunnistin triplen kanssa yhteen metikköön. Maassa oli lunta ja sitä parhaillaan satoi, joten piti ainakin yrittää vähentää joulustressiä. Joulu on niin stressaavaa aikaa, että on hyvä alkaa valmistautua siihen hyvissä ajoin, sanoo nimimerkki “äipän joulupöytää verottava” ;D
 
 
                             pose1-normal.jpg
 
 
                             pose3-normal.jpg
 
 
                             pose2-normal.jpg
 
 
Metikössä sitten kokeilemaan, että saiskos otettua jonkinlaista lumikuvaa varastoon. Murmuti purnuti kun en opi kattomaan milloin kuva olisi hyvä jopa tietsikanruudulla : D Tällä kertaa niistä tuli astetta liian vaaleita. Eikä kuvasaalis nyt niin kovin kummoinen ollut. Tico oli taas aika helppo kuvattava. Yhteiskuvan jälkeen otin yksittäiskuvat. Sitten taas ettimään uutta triplekohdetta. Kun sellaista ei oikein tuntunut löytyvän, niin laitoin äijät kiinni puuhun ja aloin käydä läpi otettuja kuvia. Siinä katellessani huomasin, että triple oli taas tehnyt itekseen kivan sommitelman. Harmi, että ovat hihnoissa, mutta ilman niitä ne eivät todellakaan olisi olleet siinä vahtimassa mua, etten karkaa minnekään : D
 
 
             pose4-normal.jpg
 
 
Sitten löytyi yksi hyvältä vaikuttava kohta. Äijät siihen riviin ja zoomailemaan. Kotona huomasin jotain, mitä en silloin ollut huomannut: maa vietti hiukan alaspäin, joten ei hyvä. Tuolleen saatiin kulumaan kolme tuntia. Jokainen voi itekseen miettiä, että kannattiko reissu ; ) Lumisade oli jo muuttunut vesisateeksi. Höh, ei se lumi vaan näytä nyt yhtään pysyvän :/ Jäätiin vielä tunniksi pihalle nauttimaan lumesta kun sitä vielä oli...
 
 
             pose5-normal.jpg
                                         Valmiit-paikoillanne-hep!
 
 
             pose10-normal.jpg
                                   Tämä on kyllä ollut kestävä huivi!
 
 
             pose9-normal.jpg
                                             Päättömät hönöt :D
 
 
             pose11-normal.jpg
                                                   Että näin...
 
 
             pose6-normal.jpg
                     Onkos herra miehistynyt vai luoko kamera illuusion?
 
 
             pose7-normal.jpg
                                  Neitimäisesti pallonrohjon kimpussa.
 
 
             pose8-normal.jpg
                                                      Väsy iski.
 
 
Alkoivat puhaltaa muutoksen tuulet... Työkaveri oli laittanut mulle viestin (luuri ei ollut mukana), jossa kertoi olevansa saikulla. Hän olisi ollut aamussa. Hmmm... Rattaat raksuttivat ja päädyin toisaalta vähemmän mukavaan lopputulokseen: meen aamuun niin sitten Jomi pääsee agiin. Kai sitä voi yhden päivän verran venyä, vaikka se onkin mitä on.
 
Menin nukkumaan hyvissä ajoin, mutta puoliysin aikaan alkoi olla sellainen fiilis, että siinä olivat unet. Plääh. Sitten sain viestin. Se oli toiselta työkaverilta ja hän ilmoitti olevansa koko viikon aamussa. Mun sydän alkoi takoa ja naputtelin pikapikana kysymyksen, että eikö hän menekään yöhön. Hän ei vastannut yhtä pikapikana. Odottelin hetken vastausta ja sitten aloin toimia. Aloin valmistautua töihin, vaikken vielä ollutkaan satavarma, että olin sinne menossa.
 
Jonkin ajan päästä sain vastauksen ja, kyllä vaan hän ei ollut menossa yöhön. Ilmoitin, että sitten mä meen, niin pääsen agilityyn! Kysyin pomolta, että saisinko olla tulevan viikon yössä. Olin niksahtaa onnesta kun vastaus oli myöntävä. Aijaijaijaiiiiihhh! Kaksi yökköstä putkeen <3 Hetken elo on kuin silloin ennen... : )
 
Kiirehän siinä tuli ja ukkoset saivat hoitaa iltalenkkinsä pihailuna. Ehdin kuitenkin töihin ihan ajoissa nauttimaan tulevasta yöstä.
 
Kun mulle selvisi, että Jomi sittenkin pääsi agiin, niin mua vähän harmitti, että olin jättänyt TKY:n väliin. Sitten olisi tullut kolmen suora: su Sony, ma Jomi ja ti Tico. Kaikille olisi ollut jotain. Mutta lumi vei tällä kertaa voiton. On se ollut niin harvinainen näky tänä “talvena”. Kai sitten taas seuraavana talvena saan kasata pojille tähystyspaikan pihalleni?
 
Jo töihin lähtiessäni olin ollut tietoinen täysin väärästä vaatevalinnasta: toppatakki ja –popot. En jaksanut lähteä vaihtamaan niitä vaan poljin töihin toivoen sään muuttuvan aamuksi. Pah, kuten Sepe Susi sanoisi. Kotiutuminen tapahtui vesisateessa. Vettä tuli aika reippaasti ja vähän ihmettelin, että maassa oli lunta. Näköjään sitä oli yön aikana satanut.
 
Valkoista oli mun pihalla kun heräsin isosia lenkittämään. Teillä lumi ei ollut pysynyt, joten ne sitten olivat kuraiset. Pesu olisi ollut vääjäämätöntä, ellei laiska pesijä olisi mennyt yhdelle pellolle pyörimään poikien kanssa. Siellä oli pelkkää heinää, joten pojat pysyivät puhtaina.
 
Nyt laitoin Jomille normihihnan kun lähdettiin agiin. Vetisestä kelistä huolimatta meikä pukeutui toppatakkiin kun hallia ei ole lämmitetty.
 
Päivän esteinä olivat putki, pussi ja takaakierto. Aloitettiin putkesta. Ensin kouluttaja piti koiraa ja omistaja meni lyhyen putken toiseen päähän kutsumaan. Tämä jätettiin Jomilta välistä kun kerroin kokeilleeni putkea edellisellä kerralla ja Jomi oli mennyt siitä. Lähettelin Jomia muutaman kerran namialustalle ja hyvin meni. Piti treeniä sellaista, että ohjaaja oli vähän niin kuin istuvan koiran takana lähettäessään koiraa putkeen. Tuota piti tehdä molemmilta puolilta. Kouluttaja jätti alottelijat treenimään ja meni ohjeistamaan jatkokurssilaisia.
 
Putkia oli kaksi, joten molemmille alokkaille riitti touhua. Mun piti valita, joten valitsin ensin treenattavaksi sitä, mitä jo oltiin kouluttajan kanssa tehty. Kerran hömpy meinasi juosta namialustalle suoraan, mutta muuten treenailu sujui ihan kivasti.
 
Toinen putki oli vähän taitettu toisesta päästä. Tätä treenittiin samalla tavalla eikä Jomia haitannut pieni mutka. Lähetinpä sen kummasta päästä tahansa.
 
Kouluttaja tuli neuvomaan takaa kiertotreeniä, jota tehtiin hyppyjen aitojen avulla. Sitä on vaikeaa selittää, että miten se tehtiin, mutta tässäkin käytettiin apuna namialustaa. Jomi oli heti mukana juonessa, vaikka mä en aina ollut. Oikeelta puolelta tämä ei aina sujunut niin kuin piti ja syy oli yksin mun : D
 
Vaihdettiin lohkoa kun kentälle tuli koira, joka otti häiriötä muista koirista. Siellä toisella lohkolla oli keinu ja ajattelin ajankuluksi treeniä sitä. Muutama hyvin sujunut ylämäkitreeni ja sitten aita pois pitämästä lautaa paikoillaan. Mä en ehtinyt Jomin mukaan ja se kipitti vauhdilla keinun toiseen päähän, jolloin keinu pamahti maahan. Olin niin kuin ei olisi sattunut mitään ja otettiin uusiksi. Jomia ei pelottanut tulla uudestaan keinulle. Nyt hidastin ukkelia namin kanssa, jotta sain laskettua hitaasti keinua alas Jomin painon myötä. Keinun mennessä alas syötin Jomia. Tehtiin tuota muutama kerta ja sitten vähän räminätreeniä. Ei Jomia haitannut hieman liikkuva ja vähän ääntä pitävä lauta.
 
Kouluttaja tuli opettamaan pussia. Mä pidin pussia auki kun se toinen aloittelija kutsui koiransa siitä läpi (kouluttaja piti koiraa). Kun oli todettu, ettei pussi pelota, niin pussista tehtiin vähän suljetumpi. Hyvin meni. Sama setti Jomin kanssa ja reippaasti Jomi sukelsi läpi pussin (ei siis ollut täysin suljettu).
 
Kouluttaja halusi nähdä, että miten takaa kierrot sujuivat. Meiltä meni muuten hyvin, mutta hihna oli kuulemma haitannut. Ei mulle ollut tullut mieleenkään irrottaa hihnaa kun ensin se oli näytetty hihnan kanssa. Kouluttaja kysyi, että enkö uskalla päästää Jomia irti. Vähän siinä kiemurtelin, etten tiedä lähtisikö se jonnekin. Kuulemma seuraavalla kerralla katotaan sitä. Kyllä mä oon aika varma, että Jomi pysyisi mun lähellä ilman hihnaa, mutta täysin varma en kuitenkaan ole. Kouluttajan mentyä kokeilin ilman hihnaa ja ei Jomi lähtenyt minnekään. Lopuksi kokeilin, että menikö Jomi u-putkesta. Ilman ongelmaa sujahti.
 
Hömpy taisi antaa kaikkensa agissa kun kotona oli riippuhäntäislis. Se on tosi harvoin kun näkee Jomin kuljeskelevan häntä alhaalla, mutta nyt ei tainnut riittää energiat pitämään kippuraa ylhäällä. Olipahan sitten ainakin yksi väsy dogi kun menin töihin. Oli ihana yö kun yöradiota juonsi lempparijuontaja ja kuulinpa yhden biisin The Union albumilta. Ihan ykköstä! : )
 
Olin mennyt töihin aikaisemmin, niin ehdin sitten ottaa pikanapsut ennen seuraavaa treeniä. Nyt oli vuorossa Tico ja rally. En vaatettanut Ticoa kun lähdettiin. Mielessä oli kyllä käynyt sekin vaihtoehto, mutta pohdin, että tulisiko Ticolle sitten kuuma jos kipittää verme päällään?
 
Jo ennen vakkea Ticon mahan oli MUSTA! Joskus kura on sen sorttista, ettei se lähde pois pyyhkimällä. Kuraa kertyi vaan lisää ja mietinkin, että jos olisin dipannut herran Aurajoessa. Jätin väliin ja toivoin, että saisin Ticosta hallikelpoisen pelkän pyyhkeen avulla. Se onnistui, huh huh. Ens kerralla täytyy kyllä laittaa verme jos on yhtä märkää & kuraista.
 
Oli juoksua, kastraatiota sun muuta, jotka olivat verottaneet ryhmää. Meidän lisäksi piti tulla yksi, mutta sekin perui tulonsa viime minuuteilla. Oltais oltu yksin, ellei siellä olisi ollut treenimässä yksi avustajakoiraksi opiskeleva. Ainoat rallyilijat oltiin, mutta onneksi kouluttajalla oli muutakin ohjeistettavaa.
 
Eteen, sivu, liikkeelle istumatta –> istu, seiso, maa –> 270 v –> sakukäännös –> käännös o –> askelsarja eteen –> istu, yhdessä täyskäännös o –> istu, yhdessä käännös v –> istu, yhdessä täyskäännös v –> käännös v –> istu, maa, koiran kierto –> 270 o –> spiraali v –> eteen, vasemmalta oikealle, liikkeelle istumatta –> puolenvaihto takana –> maali.
 
Alkuun Ticolla oli vähän haahuilua, mutta sitten meno oli ihan kivaa. Välillä kävelyssä tuli joku hajurako. Ticon käännökset olivat upeita! Siis sellaisia todella sotilaallisia, napakoita, nopeita ja tiiviitä. kouluttajakin kehui Ticon käännöksiä. Kun tein paikoillani käännöksen vasuriin, niin Tico suorastaan heitti takamuksensa liikahtaessaan. Sitten salama-istuminen siihen päälle, niin WOU!
 
Toinen rata alkoi ilman haahuilua ja käännökset pysyivät sotilaallisina. Hienoa Tico : )
 
Avustajakoiralle tehtiin häiriötreeniä ja mäkin kävin vähän häiriköimässä sitä. Oli ihan kivaa olla apuna. Mielenkiinnolla kuuntelin koirakon ohjeistusta. Kouluttaja antoi ajattelun aihetta yhteen asiaan. Se täytyy ottaa jatkossa huomioon. Kouluttaja tietää paljon koirista ja kouluttamisesta. Eikä ihmekään, sillä hän on tokon ylituomari. Jos nyt oikein muistan, mutta joku tuomari anyway.
 
Kotona menin lähipellolle pyörimään karvapallojen kanssa. Miksi sotkea koirat jos lenkistä voi selviytyä ilmankin pesua? ; ) Pojat olivat flekseissä. Toinen oli se fleksi, jota äippä oli käyttänyt, ja, jonka oli sitten jättänyt mulle kun ite ei tehnyt sillä mitään. Kyllä se on kuulkaas niin, että ihan pitäisi kieltää lailla leveänauhaiset fleksit. Niin ärsyttävää ja hankalaa kun se nauha menee laskoksille vähän väliä eikä sitten tietenkään kelaudu takaisin, ärh.