Viikolla ei tehty mitään ihmeellistä. Yksi aamu käytiin sittarin parkkiksella vähän leikkimässä ja tokoilemassa. Pojat väsähtivät touhuun melko nopeasti, sillä asteet mittarissa kohosivat nopeaan. Höh, vähempikin lämpö riittäisi... Onneksi iltaisin on ollut mukavan vilvoittava tuuli, niin on päässyt kunnon iltalenkin. Muutoin asetelma on ollut se, että mä oon palellut ja koirat läkähtyneet sisällä. Koirien takia onkin kattotuuletin pyörinyt ahkeraan ja siitä on tullut mulle vilunväristyksiä.
 
Yöksi jätin pojille mahdollisuuden päästä vessan viileyteen. Mulla oli siellä kuivumassa sellainen työnnettävä ruohonleikkuri ja eikös sekin sitten ollut pitänyt kaataa. Toivottavasti kumpikaan ei ollut jäänyt sen alle mitenkään! Ei ainakaan mitään näkyviä ruhjeita ole.
 
Näyttelyn tuomari oli vaihunut, joten mietin peruuttamista. En tuomarin takia vaan siksi, että sitten olisin saanut rahat takaisin. Juuri nyt sitä ei ole liikaa... Menin sitten kuitenkin näyttelyyn kun oli ollut puhetta parin nettitutun kanssa tapaamisesta. Ainahan se on mukava tavata livenä niitä, joiden kanssa höpöttelee netissä.
 
Lapuista kävi ilmi, että turistikoiria ei saanut viedä sisälle ja meidän kehä oli sisällä, joten herra haukkuneuvos sai jäädä kotiin miettimään kehäkäytöksen aakkosia. Onneksi kehä alkoi sen verran myöhään, että yksinolosta ei tullut mitään älyttömän pitkää.
 
Matkaan lähdettiin kymmenen aikaan. Tuntui oudolta ajatella, että kyydissä oli koira kun mitään ääntä ei kuulunut. Sony enimmäkseen istui ja katseli maisemia. Kerran se näki neljän mopon letkan ja siitä piti kertoa muillekin. Sitten herralla jäi vähän niinkuin levy päälle kun takapenkiltä kuului puhinaa vaikkei näkynyt muuta kuin peltoa pellon perään.
 
Oli mielenkiintoista nähdä alkaisiko Sony haukkua parkkipaikalla nyt kun Ticoa ei ollut mukana. Kyllä alkoi ja sitä jatkui jonkin aikaa auton ulkopuolellakin. Aikansa Sony ilmoitti saapuneensa näyttelypaikalle ja sitten se oli hiljaa. Muut koirat kyllä kiinnosti. Joten kai se vaan jatkossa täytyy olla noteeraamatta tuota haukkumista kun kuitenkin hiljenee.
 
Hallissa oli mukavan viileää. Sinänsä hyvä, että kehä oli hallissa, mutta huono Ticon kannalta. Hieman kyllä ihmettelin, että miten ne aikoivat valvoa sitä, ettei turistikoiria tuoda ulkoa sisälle. Ulos kun sai viedä turistikoiran. Kummallinen yhtälö...
 
Sony odotteli kiltisti vuoroaan. Välillä jopa makoili mökissään. Eikä se paljon mitään sanonut, vaikkei sitä ollut mitenkään peitetty. Sieltä se vaan katteli ohimeneviä koiria.
 
Hyvissä ajoin otin äijän ulos. Sony sai tutustua lähestulkoon saman ikäiseen tyttöön. Paremmalla tuurilla sillä tytön omistajalla olisi voinut olla Sonyn sisarus, sillä se oli kuulemma kysellyt näiden pentujen perään. Onneksi hän oli kuitenkin löytänyt nopeasti pennun toisaalta. Tällä tytöllä ja Sonylla on ikäeroa noin kuukausi.
 
Sony olisi halunnut leikkiä ja teki hauskoja ja sätkiviä liikkeitä liukkaalla lattialla saadakseen tytön leikkimään. Kehää seuranneet alkoivatkin katsella kahta leikkiä yrittävää koiruutta. Välillä Sony tutki sitä toistakin päätä, mutta se ei kuitenkaan ollut se pääasia - toisin kuin eräällä olisi ollut... Välillä Sony putsaili tytön korvia. Varsinainen flirttailija osaa kyllä olla! Tämähän oli mitä mainioin tapa purkaa turhaa energiaa ennen kehää, sillä kehässä Sony liikkui hyvin!
 
Ensin mentiin ympäri, sitten seisotus, jolloin tuomari tutki Sonyn. Sony selvisi tutkimisesta ilman apuja! En pitänyt kiinni yhtään. Sitten edestakaisin ja seisotus. Tässä seisotuksessa oli hieman levottomutta. Saatiin vaaleanpunainen ja punainen nauha.
 
Kun mentiin uudestaan kehään, niin tuomari laittoi toisen uroksen ennen meitä. Liekö jo silloin ollut lähestulkoon varma paremmasta? Eikös ne yleensä mene numerojärjestyksessä? Kiertäminen ei ihan mennyt nappiin, sillä Sony veti sen pojan perään. Oikea koira siis voitti. Sony sai sertin (en enää pysy laskuissa mukana siitä, että monesko oli) ja vara-cacibin. Ei siis tarvinnut jäädä odottelemaan loppukehää.
 
Arvostelu oli kirjoitettu saksaksi. Sitä osaan ruotsiakin vähemmän, joten marssin käännöspalveluun. Siellä oli jonoa, mutta jonotusaika meni mukavasti kun se tytönkin omistaja tuli siihen. On kyllä hieno juttu tälläinen käännöspalvelu!
 
Jonossa oli myös mukana se koirakin. Ihailin sitä, miten rauhallisesti se vain makoili. Siihen ei pystyisi kumpikaan mun koirista. Sillä tytöllä on kuulemma samanlainen tapa saapua näyttelypaikalle kuin Sonylla. Se oli jotenkin helpottava ja mukavakin tieto.
 
Sitten kävin valkkaamassa yhden pokaalin ennen kuin laitettiin kamat kasaan ja palattiin autolle, josta olikin tullut muutamassa tunnissa sauna! Autoa piti viilennellä ennen liikkeelle lähtöä.
 
Kotona oltiin viiden aikaan. Tico ei ollut tehnyt mitään tuhoja ja sille oli kelvannut kuppiin jättämäni naudanrustoluunpala. Tico yritti nuuskia riehuvaa Sonya siinä samalla kun kävi välillä mua moikkaamassa. Sitten käytiin pikku lenkki ja tauon jälkeen pojat saivat ruokaa.
 
Näyttelyn jälkeen koitin käynnistää konetta puoli tuntia - tuloksetta. Menin nukkumaan muutamaksi tunniksi ja sitten sain koneen päälle neljännellä yrityksellä. Muutenkin oli viikolla sellainen olo, että tekniikka näytti mulle keskaria, sillä luurin sisään katkesi laturin osa! Kiva, kun laitteet alkaa temppuilla niin väärään aikaan... Onneksi kuitenkin liikkeessä se osa saatiin pois, joten ainakin toistaiseksi säästyin uuden luurin ostolta. Ja vieläpä oli ihan ilmainen toimenpide. Oli jotenkin outoa kävellä liikkeestä ulos kun ei ollut maksanut yhtikäs mitään.
 
Kohta lähdetään mettäilemään ja pojat pääsevät myös uimaan. Sitten pesen Sonyn. En ole täysin varma menenkö tuohon 11.7. olevaan näyttelyyn. Siinäkin on tullut tuomarinvaihdos, joten peruuttaminen olisi mahdollista... Harmittaa kyllä tuo tuomarinvaihdos. En yleensä välitä tuomareista, mutta tähän näyttelyyn ilmoitin Sonyn lähinnä tuomarin takia. Tässä näyttelyssä piti alunperin olla tuomarina se tuomari, joka antoi Sonylle ROPin pentuna (ja jonka palkintoja näyttelytonttu ei osannut hakea...). Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, että vieläkö se tuomari piti Sonysta. Niin ja on tuossa 11.7. olevassa näyttelyssä on sekin juttu, että työt odottavat sitten yöllä. En kehdannut pyytää pekkasta. Töissä on nyt niin kiire ja sattumuksien takia meidän koneella on lomalla kaksi henkilöä samaan aikaan. Siispä olen siellä kesätyöntekijän kanssa, joka kouluttaa siinä samalla meidän koneelle viikonlopputyöntekijää. Sille onkin tarvetta! Jos menen siihen näyttelyyn, niin yöstä tulee rankka...
 
Oli miten oli. Tämä näyttely on kuitenkin viimeinen näillä näkymin vähään aikaan. Ensin täytyy saada se yksi juttu päätökseen, ennenkuin elo voi taas kunnolla jatkua. Nyt kaikki on ihan pysähdyksissä ja tässä sitä vaan odotellaan ja toivotaan parasta...
 
Näin tuumaili tuomari:
 
Erinomainen yleisvaikutelma. Kauniin muotoinen pää, oikea otsapenger. Mantelinmuotoiset tummat silmät. Voimakas kauniisti kannettu niska. Korkea säkä ja tiivis selkä. Kantaa häntää oikein hyvin. Erinomainen rintakehä ja etuosa. Takaosassa oikeat kulmaukset, takaosassa hyvä työntö. Ovaalit hyvin sulkeutuneet käpälät. ERI1 PU2 SERT vara-CACIB (jotenkin noin se litania kai menee...)
 
Hyvä arvostelu, mutta en voi olla repeämättä kohdalle "korkea säkä" :D Joko tässä on käännösvirhe tai sitten Saksassa on mini-isliksiä ;)
 
Ai niin... Sony oli onnistunut hankkimaan päähän pihkaa. Kyselin ihmisiltä vinkkejä sen poistoon, mutta kukaan ei tiennyt. Kun se ei lähtenyt pesemällä eikä furmiksellakaan, niin tiistaina päätin tarttua saksiin. Onneksi se kolo vasemman silmän yläpuolella ei haitannut näyttelyssä. Siellä oli sellainen kellertävä valaistus, että ehkä jopa sekin häivytti sitä koloa.