Ja muuta hässäkkää... Mutta ensin juttu otsikon takaa. Marraskuussa pistin menemään kolme isliskalenteritilausta. Jouluun mennessä niitä ei näkynyt tai kuulunut. Piti sitten pahoitella, että saavat myöhässä kalenterin. Kärsivällisesti odotin yli joulu- ja muiden pyhien, mutta ei tullut ei. Yhteydenoton jälkeen olin tietoinen, että miksi ei kalentereita ollut tullut. Syy siihen oli, että mun tilausta ei ollut koskaan nähty. Voi kökkö.
 
Tupla-kökkö siitä hyvästä, että kalenterit olivat liki loppuunmyytyjä. Yksi löytyi. Kolme olisin halunnut: yksi isälle, yksi Islantiin ja yksi mulle. Se oli selvä se, että ite en kalenteria saisi. Alkoi kova pähkäily, että kummalle lähetän tuon ainoan yksilön. Vähän oli oma lehmä ojassa kun ajattelin, että lähetän sen isälle, niin voisin sitten vuoden päätteeksi pyytää kalenterin itelleni ; ) Muuten niin olisin kai tehnyt, ellei meillä olisi tuota kalentereiden vaihtoperinnettä mrs:n kanssa.
 
Tavallaan Ifolor auttoi päättämään. Just noihin aikoihin sain sähkäriin mainoksen alennetuista kalentereiden hinnoista. Silloin syttyi lamppu valaisemaan nuppia, jonka myötä asia oli ratkennut. Isälle teetetty kalenteri ja Islantiin isliskalenteri.
 
Törkeen myöhään saivat kalenterinsa, mutta jo helmikuuta pystyivät seuraamaan kalentereista. Ikään kuin jo siinä, että kalentereissa kesti, ei olisi ollut tarpeeksi sählinkiä. Isän kalenterin tein kiireessä ja myöhemmin huomasin, ettei ajatukset olleet olleet ihan kohdillaan. Jotenkin oli mennyt A3 ja A4 sekaisin. Kalenterista tuli aikas iso. Isompi kuin olin ajatellut. A4 oli tarkoitus tilata, mutta tulikin A3. Siitä sitten tuli lisätyötä kun kalenteri ei mahtunut mun lootaan vaan se piti hakea postista. Paketin avattuani ja uudelleen pakattuani piti taas polkea postiin.
 
Niin, ja kun oli niin iso, niin ei se mahtunut isänkään laatikkoon. Mutta, ei se haitannut isää. Päinvastoin oli mielissään koosta.
 
Mä olin pelännyt vähän sitä, että kalenterista puuttuisi kuukausien nimet. Joka kuvan alla oli pieni tila, johon pystyi kirjoittamaan. Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että olisiko niihin pitänyt kirjoittaa kuukausien nimet? Olin ihmetellyt niitä tyhjiä tiloja. Enkä voinut olla varma, että kalenterista löytyy kuukaudet. Mielessäni kuvittelin tilannetta, jolloin näen kalenterin – eikä kuukausien nimiä missään. Posket punaisina häpeästä mielessäni kirjoitin kuukaudet tussilla. “Voi kökkö. Ensin pitää selittää, että ei ollut isliskalenteria. Sitten, että tuli vääränkokoinen. Ja lopuksi myöntää sähläys kuukausien kanssa”, ajattelin.
 
Vähän jänskätti kun pakettia avasin. Mutta kun näin, että kuukaudet löytyy kalenterista, olin helpottunut. Siis se pieni tila oli muistiinpanoille, yms.
 
Ou, ja jos jollakin on ollut tapana heittää kalenteri menemään kun se on vuoden seinällä roikkunut, niin tänne se kalenteri pääsisi viettämään eläkepäiviä ; )
 
Että tommonen hässäkkä kalentereista. Sitten on ollut koulutushässäkkääkin. Parit agi-tokotiistait on treenitty. Eka tuplatreenipäivä oli 27.1. En enää muista paljoa noista treeneistä. Niin paljon kaikkea muuta muistettavaa. Mutta, tärkeintä oli se, että hömpötti pysyi radalla. Kolmas kerta peräkkäin : ) Mitäs muuta... Parit okserit oli radassa. Kepit mentiin ilman ohjureita ja sirkustemppuja. Jotain tollasta.
 
Agista mentiin tokoon ja sekin treenituokio on aikamoisen muistiudun peitossa. Ainakin oli henkilöryhmää. Eli piti pujotella neljän seisoskelevan ihmisen ryhmän läpi ja silleen. Yllätyin siitä, miten se meni. Koiria ihmisillä ei ollut, joten oletin, että homma on helppo Jomille. Heh, vielä mitä. Vieläkin huvittaa kun muistan miten meitin pujottelu meni. Aina kun ihminen tuli kohdalle, hömpötti meni kohti ihmistä häntä heiluen. Mä yritin kävellä ja Jomi yritti moikata ihmisiä. Treeniä helpotettiin ja alkuun riitti, että mä kävelen kohti ihmisiä ja just ennen kuin ovat kohdalla, teen uukkarin. Muutama kerta noin ja sitten pari kertaa ryhmän läpi. Selvittiin tästä ilman ekstramoikkauksia.
 
Tuomarille ilmoittautumista oli myös. Jokainen vuorollaan laittoi koiran jonnekin ja meni sitten seisomaan keskelle ryhmää. Koirakko kerrallaan meni tuon seisoskelijan luo ja ihmiset tervehtivät + kättelivät. Koiran piti malttaa istua sivulla. En muista miten tuo meni. Ei siinä ollut mitään isoja ropleemoja, mutta malttoiko täysin olla turkissaan onkin jo toinen juttu.
 
Malttia tarvittiin kun koirakot kävelivät kohti ympyrän keskiötä ja sitten pysähtyivät hetkeksi. Koirien piti tietty istua sivulla kun ei liikuttu. Tuota tehtiin joitakin kertoja.
 
Makoiluakin oli. Kaiketi meni ihan ok.
 
Välissä ei ollut yhtään hallireissua. Ei vaan ehtinyt...
 
No niin ja sitten tuoreempiin treeneihin. Eli 10.2. taas ensin agiin ja sitten tokoon. Päivä oli lämmin (n.+8) ja tiet sulivat paljon. Sen takia laitoin Jomille varmuuden vuoksi puvun. Ei kuitenkaan ollut ihan niin kuraista kuin olin kuvitellut.
 
Ennen varsinaisia treenejä otin vähän keppejä. Meni ihan ok.
 
Nyt meillä oli ekaa kertaa se toinen kouluttaja. Tuota ryhmäähän vetää kaksi kouluttajaa vuorovuoroin. Kai se on joku kahden vk:n sykli tai jotain. En ole ihan perillä, että miten vuorot menee.
 
Radassa oli joku 20 estettä ja 5 minsaa aikaa tutustua rataan. Kun kerran oli noin kiire, niin jätin selvittämättä yhden kohdan. Ajattelin, että koitan katella miten muut sen tekee. Kattelin, mutta kun oma vuoro tuli, niin ei onnistunut. Kouluttaja oli vähän pahastunut kun en ollut selvittänyt asiaa rataan tutustuessani. Muisti, että Jomi oli se koira, joka pikkujouluissa meni aidan ali. Ripitti, että etenkin sellaisen koiran kanssa pitää olla tietoinen mitä tekee radalla. “Onko se vieläkin karkaillut?” “Ei ole sen jälkeen.”
 
Katottiin se kohta ja sitten uusi yritys. Kohdan lisäksi sain muutakin ohjetta. Neuvottiin, että miten pitää seistä. Vaikken ite sitä tajuaakaan, niin koiran kannalta sillä on väliä. Etenkin Jomin kanssa näyttää olevan niin, kuten myöhemmin tulee (taas) ilmi, että on lähestulkoon sama mitä sille huudan kun herra lukee mun vartalonkieltä.
 
Ekana kolmen hypyn suora –> käännös oikeaan ja mä valssasin Jomin hyppäämään hypyn takaa. Sitten pari hyppyä ja putki, jonka jälkeen oltiin taas tuossa kolmen hypyn suorassa. Kolmannen hypyn jälkeen oikealle päin putkeen ja keinuun. Sitten rata kaarsi oikealle kera hypyn ja taas oltiin tuolla kolmen hypyn suoralla. Ajatukset eivät pysyneet mukana vauhdissa ja olin ohjaamassa Jomia uudestaan putkeen, joka oli ennen keinua. Sinnehän ei pitänyt mennä. Kolmen hypyn suoran jälkeen piti ohjata koiruus vasemmalla olevalle renkaalle takaleikkauksella. Sitten vielä muuri ja vasemmalle kaartuva hyppy.
 
Takaleikkauskohtaa piti treeniä muutama kerta ennen kuin jatkettiin rata loppuun. Muurilta oli suora yhteys putkeen. Sinne meni koiruus. Ei ollut sen syy vaan kouluttajan mukaan mun vartalonkieli sanoi niin.
 
Jihhuu, se oli neljäs kerta putkeen kun koiruus pysyi radalla! Kouluttajan kommentit olivat, että Jomi irtoaa musta hyvin ja takaleikkaus meni hyvin ottaen huomioon miten vähän sitä on tehty. Takaleikkaus oli teemana. Alunperin kouluttaja oli ajatellut, että jokainen sijoittaisi radalle kaksi takaleikkausta. Ihan sama minne. Mutta kun tuli ilmi, että kaksi hitaamman koiran omistajaa eivät siinä onnistu (olivat juuri sitä kokeilleet jossain koulutuksessa) ja mullekin se oli aikamoinen kysymysmerkki, kouluttaja luopui vaatimuksesta.
 
Jokaisella oli vain yksi kerta radalla... Tämän kouluttajan mielestä Jomi on medi. Toisen maksi. En tiedä miten meitin agin kanssa käy jos Jomi on maksi. Mua ei huvita hypyttää noin pientä niin korkeiden esteiden yli. Enkä tiedä jaksetaanko ryhmässä katella sellaista, joka ei kilpaile. Kun tuo ilmapiiri kisoja ajatellen on lievästi sanottuna painostava. Se suoraan sanottuna vituttaa. Muutenkin tämä ageilu tuntuu rahastukselta. Mutta, kun mun hömpötti niin lajista tykkää, niin siksi täytyy vaan koittaa niellä nuo ketutusten aiheet – ainakin toistaiseksi...
 
Toko aloitettiin luoksepäästävyydellä. Ensin Jomin luo tuli hlö, jota se ei ollut aiemmin nähnyt. Ei pysynyt turkissaan koiruus. Kouluttajan kohdalla hillintä kesti paremmin. Tähän voi olla olemassa 2,5 selitystä. 1. Jomi oli jo nollannut ittensä ekan jälkeen. 2. Kouluttaja on jo tuttu juttu. Ja se puolikas siitä, että ehkä herranen oli jopa oppinut malttia ihanien ihmisten edessä.
 
Kolme koirakkoa meni peilin eteen harjoittelemaan. Kaksi muuta saivat peruutella kasia törppöjen välistä. Jomi pakitti kyllä tosi hienosti. Peilitreenissä koiran piti istua sivulla kun omistaja piti namia koiran yläpuolella (ja vasemmalla). Koiran piti katella omistajaansa ennen kuin sai namin.
 
Sitten mentiin riviin. Koiran ei tarvinnut tehdä muuta kuin istua sivulla. Koiraa namitettiin. Kun kouluttaja sanoi “käsky”, koiraa palkattiin jos se pysyi vain istumassa. Toisella käskykerralla koirat piti laittaa maahan. Sitten taas yksi “käsky” ennen nostamista.
 
Vaihdettiin vähän paikkoja. Jomin toiselle puolelle tuli ryhmän ainoa narttu. Makoilua oli seuraavaksi. Koirat laitettiin maahan yksitellen. Kuulemma tulevan muutoksen myötä koirat laitetaan maahan yksitellen. Tuomari kävelee koirakoiden ohi sanoen jokaiselle erikseen “käsky”.
 
Näin Jomista, että parempi oli jäädä lähelle. Kyllä taas nousi herran kuono nuuskimaan ilmaa tytön suunnalta. Jonkin ajan päästä kävin palkkaamassa casanovan ja menin vähän kauemmas. Kun nenä alkoi mennä kohti lattiaa “selvitin kurkkua”.
 
Istumaan nostaminen tapahtuu samoin kuin maahan laitto. Jomi nousi ylös kun käskin. Lopuksi kouluttaja käveli kaikkien ohi sanoen pisteet ja mahdolliset kommentit. “Kymmenen pistettä. Vähän oli maan haistelua, mutta kymmenen pistettä”.
 
Ennen vauhdikasta loppua oli seuruuttamista koirakujan läpi. Jokainen vuorollaan meni edestakaisin kujan. Muut pitivät sillä välin koiriaan tietyissä asennoissa. Jomin piti istua kun seisoin sen edessä. Piti maata kun seisoin sen edessä. Nousta istumasta seisomaan ja seistä kun joku meni kujaa. Vielä taisi olla yksi, mutta en muista sitä. Ihan perus sivu?
 
Lopuksi vauhtiluoksari. Kouluttaja piti koirasta ja kun omistaja oli valmis kutsumaan, niin sitten päästi irti koirasta.
 
Kivaa taas oli : ) Ja ihan huippua oli sekin, että taas saatiin kyyti. Kiitos <3
 
Parisen viikkoa sitten tein parina päivänä lumitöitä. Ekan kerran tänä talvena. Jo ekan lumihommatuokion jälkeen pihalla oli mukavan kokoinen lumikasa poikien iloksi. Etenkin ticoliini oli kasasta innoissaan. Oli kuin mikäkin pentu kaivaessaan kasaa. Sitten sain seuraavanakin päivänä kasvatettua poikien ilonaihetta.
 
Tosiaan lunta saatiin useampana päivänä. Ei ollut mitään järjetöntä myräkkää missään vaiheessa. Kyllä taas maisemat olivat niin kauniita kun luonto puki päälleen talvipuvun <3 Mutta, niin kuin nyt tänä talvena näyttää olevan, että mikään säätila ei kestä muutamaa päivää pidempään, niin jo loppuviikosta oli kauneus poissa. Etenkin mieleen on jäänyt viime pe, jolloin puut suorastaan itkivät kun aurinko sulatti lumisia oksia.
 
Nyt sitten viime päivinä ei ole satanut mitään. Plussaa on ollut sen verran, että tiet alkavat olla jo paljaat.
 
Pistetään tämän kirjoitushässäkän loppuun vielä vähän kuvallistahässäkkää.
 
 
             dig8.jpg
 
 
 
             dig5.jpg
 
 
 
             dig3.jpg
 
 
 
             dig4.jpg
 
 
 
             dig1.jpg
 
 
 
             dig2.jpg
 
 
 
             dig7.jpg
 
 
 
             dig6.jpg