Viikon sisällä on tullut treenittyä niin paljon, että en välttämättä edes kaikkea muista! Mutta yritetään...
 
Viikko sitten la 7.5. käytiin pitkästä aikaa hallilla. Siinä kävi, kuten on käynyt monta kertaa aiemminkin; suunnitelmissa oli ollut tehdä ainakin vähän tokoa, mutta agi vei taas voiton. Niin siinä käy jos on lohko, jolla on numerot. Sitten alan kattoa, että keksisinkö jonkinlaista ohjausta radalle.
 
Kun aloin tätä tekstiä kirjoittamaan, niin en millään muistanut millaista rataa oltiin menty. Sitten muistin, että yksi tarkoitus oli treeniä sitä vastakäännöstä, jolloin pikku hiljaa aloin muistamaan radan kulun. Rata ei sitten ollutkaan pyyhkiytynyt vielä pois muistista.
 
Alkuun treenin vastakäännöstä kaikkien kanssa. Vk tuntui menevän ihan ok, mutta en ole varma, että teinkö jarrutuksen oikeassa paikassa. Sitten radan kimppuun: hyppy, hyppy, hyppy takaa kierrolla, putki, putki,aa, hyppy, kepit, putki, hyppy, hyppy tk, puomi, pituus, hyppy, hyppy, putki, hyppy tk ja hyppy.
 
Tokan hypyn jälkeen putki houkutteli väärälle radalle ja Tico meni sinne. Sen jälkeen meni hyvin, kunnes oltiin hypyllä, joka oli ennen toiseksi viimeistä putkea. Siinä olin viissiin liian hidas ja Tico meni putken sijasta hypylle.
 
Sonyn kanssa kompastuskivi oli kepit. Se ei vissiin ikinä opi niitä menemään... Käsiapua tarttee edelleen tai sitten herra ei mukamas osaa. Noh, eipä sillä sinänsä ole väliä kun vaan koto-ageilee, sillä tässä olisi pieni ongelma jos kisaisi. Sonykin on saanut käyttää niitä verkkopaloja silloin vielä kun jompukin niitä tartti – tosin ei se pitkään niitä tarvinnut kun jo pärjäsi ilmankin. Enhän mä laiskamato jaksanut niitä virittää sitten enää. Kermis olisi tarvinnut niitä pidempään. Ehkä se vielä joskus oppii kepit tekemään edes vähän itsenäisemmin.
 
Jomi ei langennut houkutuksiin ja joissakin kohtaa mulle tuli kiire. Just ja just ehdin kuitenkin... Kun otettiin rata toisen kerran, niin sain huomata yhden houkutuksen, jota en ollut osannut ajatella ennen sitä. Keppien jälkeisestä putkesta oli aivan täysin suora linja viimeiselle hypylle. Huomasin sen kun jompu meni sille. Tuossa kohtaa tuli tosi kiire ehtiä oikealle hypylle. En tiedä miten ehdin sinne ekalla kerralla : D
 
Paikkikset otin niin, että karvasammakot olivat palkintopallilla ja kermis seinässä olevassa koukussa. Ticokin oli koukussa. Jomi ei. Kermiksen makoilu oli taas ihan järkyttävää. Ei se pysy siinä asennossa kun sen laittaa. Pyörii ja hyörii – mutta tekee sen maaten.
 
Tarkoitus oli mennä hallille su, mutta en muista miksi ei sitten mentykään. Se olisi ollut kiva koiruuksien väsytyskeino ennen kuin ite lähdin lihoomaan – olihan äitienpäivä. Joo, ensin lihoin äipän luona mussuttaen kakkua, keksiä, pullaa, jotka huuhtelin kokiksella. Mummin luona oli tarjolla aika samaa settiä, paitsi nyt piti juoda jaffaa. Jaffasta en tykkää yhtään. Sen maku tuo mieleen ne ajat, jolloin äippä yritti parantaa mahataudista vedellä laimennetulla jaffalla. Maistui muuten aivvan järkyttävältä! Tätä ollaan vieläkin joskus kauhisteltu siskon kanssa. Mutta kun kerran jaffa oli kaadettu mun lasiin, lipitin sitä lasillisen nenä rypyssä.
 
Toiset tykkää, ja toiset ei... Mä en hirveesti hihkunut, kun lämpöaalto saavutti meidät. Heti aloin odottamaan viileämpiä kelejä. Onneksi oli edes jonkin verran ihanaa tuulta tiputtamassa asteen tai pari. Maanantai 9.5. oli toistaiseksi kevään lämpimin päivä (jo kympiltä +18!). Ehkä treenittiin ruutua, en oo ihan varma. Mutta pihalla oltiin ja kuvia otin. Kun nyt oli ollut niin valoisaa, niin ajattelin kokeilla pidemmälle zoomaavaa putkea. Se ei oo läheskään niin valovoimainen kuin tuo, jota oon nyt käyttänyt, mutta kokeilla piti. Olihan putki ollut mun ainoa putki muutaman vuoden. Ainoa sen kameran mukana tulevan pikku nysän lisäksi.
 
Jaa-a. Joko rima kuvien laadun suhteen on noussut, tai sitten obiska ei oo niin hyvä kuin on ollut mielikuva. Enemmän vähemmän epätarkkoja tuli suurimmasta osasta kuvia. Toki voi olla, etteivät asetukset olleet kohdillaan. Sitäkin mietin, että olisikohan obiska jonkinlaisen huollon tarpeessa, se kun rahisee kun sillä zoomaa...
 
Kun oli niin tuhottoman lämmin, niin laitoin koirille vettä vatiin. Pari ekaa vadillista jompu kaapi tyhjäksi, ja sen jälkeen vain puolilleen. Ennenhän ei ole ollut mitään toivoa, että vesi pysyisi vadissa – ihan sama miten monta kertaa sen on täyttänyt. Mutta kiva, että ainakin osa tuosta hupsusta tavasta oli vielä tallella : ) Kuvat ovat Jomi-voittoisia kun herra oli touhukkain. Kaksi muuta lähinnä pötköttelivät varjossa.
 
 
             v2.jpg
                                            Vintiö viilentymässä.
 
 
             v1.jpg
                                               Loiskuttelutauko.
 
 
             v3.jpg
                                        "Nyt kuivattelukierrokselle!"
 
 
             v4.jpg
                                          "He-hei! Mäkin kastun!"
 
 
             v5.jpg
                                                    Nurtsikylpy.
 
 
             v6.jpg
                              Kuvassa on kolme koiraa. Hahmotatko?
 
 
             v7.jpg
                              Muuten kiva kuva, mutta varpaat puutuu...
 
 
 
             v9.jpg
                                                "Ääk! Se putosi!"
 
 
             v8.jpg
                               Tosi epätarkka, mutta tykkään kuvasta.
 
 
             v11.jpg
                                   No, niin nyt alkaa olla sitä mitä hain.
 
 
             v12.jpg
                                              Kelvollinen tämäkin.
 
 
             v10.jpg
                                   Karvasammakkojen vääntöä kepistä.
 
 
             v13.jpg
                                              Kermaa auringossa.
 
 
             v14.jpg
                                                     "Tullaan!"

        

Tiistaina tripleteltiin agiin. Saatiin taas olla hallin viileydessä. Käsittääkseni seuraavalla kerralla ollaan ulkona. Päh. En tykkää siitä. En, jos on kuumaa, enkä muutenkaan. Tänä vuonna näyttäisi, että vain yksi sivu on aidattu. Molemmat pää ovat auki ja tien puoleinen sivu myös. Toki siinä on se onneton “nurmiseinä” estämässä näkyvyyttä tielle. Onneksi Jomi ei oo enää hilpaissut radalta, että vissiin siihen voi luottaa ulkonakin...
 
Ei ollut mitään varsinaista aihetta – muistaakseni. Hyppy, hyppy, persjätöllä putkeen (oli kouluttajan toivomus), hyppy pakkovalssilla, aa, hyppy tk, hyppy, kepit, pj, hyppy, hyppy takaa kierrolla, putkijarrulla putkeen, hyppy, hyppy, putki, hyppy ja hyppy.
 
Jomi ei heti mennyt kepeille oikein. Putkijarrua en ehtinyt tekemään, mutta ei Jomi silti mennyt hypylle, joka oli putken jälkeen. Keppisähläys oli mun syytä. En ollut osannut ajatella koiran linjaa tk hypyn jälkeen. Tämä kohta korjattiin. Sitten kohta, joka oli ekan putken jälkeen. Jomi kyllä meni sen hypyn, mutta kouluttaja ehdotti pakkovalssia (ei siis ollut alunperin mun valinta), joka oli toimivampi. Putkijarrukohtaa treenittiin myös. Kun tehtiin korjauksia, kouluttaja korosti, etten ollut tehnyt mitään väärin. Tiesin sen enkä mä sen sanomisista mitenkään pahastunut. Mielenkiinnolla otin vastaan korjausehdotukset, jotka osoittautuivat paljon toimivimmiksi kuin omat suunnitelmat. Kepeillekin Jomi meni ilman ongelmia.
 
Toisella kertaa tehtiin nolla ; ) Sitten alkoi karvojen halkominen; pakkovalssin tein vähän liian aikaisin, putkijarrukohtaan tuli tosi kiire kun turhaan varmistelin. Samasta syystä tuli kiire kahdelle viimeiselle hypylle. Jäin ihan kattomaan, että meneekö Jomi putkeen, kun olisi vaan pitänyt mennä. Ihan aiheellista karvojen halkomista musta ; D Loppuun taas kouluttaja kysyi kisoista, johon sanoin, että pe on epikset, kelpaako? “Kelpaa”, oli vastaus.
 
Keskiviikkona sähkäriin kolahti varsin mielenkiintoista postia... En vielä kerro mitä. Joo, tiedetään, että oon inhottava, mutta muutaman viikon joudutte odottamaan ennen kuin kerron siitä enemmän. Ei ole mitään ikävää koiriin liittyen : )
 
To 12.5. aamulla puoli kuuden aikoihin lähdettiin kohti hallia. Asteita oli vain nolla. Ihanaa! Jäätiin hallin ulkopuolelle, jotta tuli varmasti treenittyä tokoa eikä kiinnostus selvittää agiradan kiemurat vesittänyt suunnitelmaa.
 
Käytin sitä isoa tötsää merkin kierrossa. Jomilla meni hyvin pitkän matkan päästä. Isosilla vaihtelevasti. Kermis etenkin oli sellainen tarra, jolle tuli epävarmuus kun tietyn matkan raja ylittyi. Lähti kyllä kohti tötsää, mutta teki ennen sitä uukkarin ja tuli mun luo kiertämättä tötsää. Juu, kyllä, katoan sillä välin kun kierrät tötsää, senkin hupsu ; D
 
Ruutua en sen kummemmin viritellyt vaan pojat saivat juosta syömään namialustalta. Lisäksi otin noutoa, seuraamista, kaukoja – siis toko-juttuja urakalla. Ainoastaan Jomin kanssa otin paikkiksen, sillä en uskaltanut laittaa isosia makoilemaan, kun pelkäsin, että joku voi tulla hallille. Samalla päätin, että seuraavana aamuna hallille täytyy tulla aikaisemmin, jotta voin ottaa rennommin isosten kanssa.
 
Kun tokoilu oli ohi, menin käymään hotelli helpotuksessa. Jah, en sitten voinut olla selvittämättä yhden numeroidun radan kulkua : D Johonkin 5-10 minsan välimaastoon menee se aika, jonka käytin ohjauksen suunnitteluun. Sitten hain Jomin. Radan alkua en enää muista vaikka miten pinnistelisin. 4 esteeltä eteenpäin vielä muistuu rata mieleen, joka meni näin: nelonen oli hyppy, hyppy, putki, keinu, rengas, hyppy, kepit, hyppy, hyppy... Tjaah, taas tuli bläkoutti : D Noh, muisti toimii taas aalta eteenpäin: aa, putki, putki, hyppy, putki, hyppy tk, puomi. Numerot loppuivat tuohon, joten siihen loppui meidän ratakin.
 
Oli kyllä hankaluuksia muistaa rata nyt, joten ei kai ihmekään, että ekalla kerralla unohdin radan kulun : D Jäi muutama este pois. Toisella kertaa hyppy tk ei onnistunut kun en ollut ajoissa. Siinä tuli tosi kiire ehtiä hypylle Jomin mennessä putkea. Ilmeisesti joku maksi oli treeninyt sitä rataa. Renkaan muistin kääntää, mutta hypyt jäivät 50 senttisiksi. Onneksi eivät olleet sen korkeammat. Hyvin Jomi hypyt hyppi, että ei siinä mitään.
 
Ruokittuani koirat lähdin ostamaan ilmastointiteippiä. Olin yrittänyt ettiä sitä sittarista ja rismasta, mutten ollut löytänyt, joten piti sitten mennä K-rautaan. Sieltä menin m&m:iin kun siellä oli sapuska tarjouksessa. Sitä ei ollut hyllyssä, joten kysyin vielä myyjältä, että oliko se tosiaan loppunut. Myyjä naputteli hetken konetta ja totesi, että ruoka on loppunut. Sanoi, että sitä voidaan kyllä varata mulle sitten kun sitä tulee. Mietin hetken, että jaksaisinko lähteä uudestaan sitä hakemaan. Nytkin se oli ollut vastenhankaista. Tarjous kuitenkin oli sen verran hyvä, että varasin pari pussia. Myyjä sanoi, että siinä ylittyi joku raja, jolloin saisin ilmaisen kotiinkuljetuksen. Sepäs oli mukava uutinen! Maksoin sapuskat ja homma oli sillä klaari.
 
Kotona korjasin ruudun nauhat oikean mittaisiksi ilmastointiteipin avulla. Nyt sitten on ruutu treenikunnossa. Nauhat eivät olleet ihan metrin verran liian pitkiä. Lukema oli hassu 97 senttiä. Ei kai Ruotsissa nauhan pituus voi olla 3,97 m? Tai sitten se pituus ei oo niin sentin päälle. Kumma juttu kumminski.
 
Illemmalla sitten oli taas tokoilua. Muistin palauttaa varjon!
 
Treenittiin vain kahta juttua: tunnaria ja ohjattua noutoa. Kouluttaja antoi jokaiselle tunnarikapulan ja alkoi selittämään treenien kulkua. Tunnarissa oli neljä metalliastiaa väärinpäin. Astioiden päällä oli reikä. Parin piti viedä kapula ja nami yhden alle niin, että koira ei sitä nähnyt, mutta ohjaajan piti nähdä. Sitten päästettiin koira nuuskuttelemaan astioita ja löydöstä kehuttiin + annettiin lisää namia. Mulle tuli tenkkapoo, että mitä sanaa käyttäisin. Kouluttaja oli ehdottanut “näytä” ja “oma”. Oma olisi tosi kiva, jollen olisi jo keksinyt sille muuta merkitystä. “Oma” oon sanonut silloin kun pojat syövät luita ja joku koittaa tehdä vaihtokauppoja. Näytä ei ollut mun mieleen, mutta käytin sitä kun en muutakaan keksinyt. Jomi ei ollut ihan kartalla, että mitä tehdä – varmasti osin siksi, etten ollut mäkään. En ollut varma, että miten paljon sain avustaa koiraa. Ihan reippaasti sitä sai avustaa kun eka kerta oli kyseessä. Jomille vissiin tehtiin tuo kolme kertaa, ja kyllä se aina lopulta löysi palikan. Sitten mä laitoin pussin käteen, jottei palikkaan tulisi mun hajua, ja piilotin palikkaa.
 
Ohjattua on tehty tuolla aiemminkin ja silloin se on mennyt paremmin kuin nyt. En muista mitä sanaa / sanoja silloin käytin, mutta nyt olin “out of words” ja se aiheutti epävarmuutta mun tekemiseen. Tietty se näkyi koirassa. Oikean ja vasemman hylkäsin kun kouluttaja muistutti, että pitää huomioida, ettei tässä ole koiran ja ohjaajaan oikea ja vasen samat. Koira kun lähetetään noutoon selin. Halusin miettiä vielä sanaa, joten nyt käytin vaan käsimerkkiä ja sanoin “mene”. Meni vaihtelevasti. Treenin kulkuhan oli sellainen, että edessä oli pari kippoa, joista toiseen avustaja laittoi namin. Ohjaajan oli määrä lähettää koira namikipolle. Muistan, että jompulle tuota treeniä on otettu ihan kapulankin kanssa ja hyvin meni. Nyt ei oikein tuntunut keskittyvän. Ehkä se johtui mun epävarmasta olosta – tai sitten ei...
 
Tunnarit saatiin omiksi. Kouluttaja ehdotti niiden piilottelua ympäri kämppää ja näin.
 
Kouluttaja taas heitti postareille. Matkalla puhuttiin kasvattajan arjesta kun on pentuja ja tokosta.
 
Perjantai ja 13. päivä ei jääty neljän seinän sisälle vaan uhmattiin kirousta ; ) Nyt lähdettiin liikenteeseen puoli viiden aikoihin. Hallilla taas tokoiltiin ulkona. Hyvä, että oltiin lähdetty aikaisin, sillä puoli seiskalta halliin tuli joku! Ehdin sitten hyvin tekemään isostenkin kanssa “pidemmän matkan jutut” ja seuruuttamaan ilman hihnaa. Tulokkaan jälkeen ei yksikään koiruus ollut ilman hihnaa.
 
Treenittiin siinä vielä hetki ja sitten aloin selvitellä ulkoradan kiemuroita. Olin huomannut, että numerot oli jätetty paikoilleen ja kun tiedossa oli ulkoratoja, joten piti koittaa häivyttää tuota mörköä. Nyt kellotin ajan, jonka käytin radan selvittämiseen. 9 minsaa siihen meni, mutta osa ajasta meni siihen kun etin numeroita. Eivät olleet mun mielestä loogisessa järjestyksessä ; )
 
Koekaniinina oli tietenkin jompu. Hyppy, hyppy, putki, hyppy, hyppy, hyppy, hyppy, putki, aa, rengas, kepit, hyppy, välistäveto, hyppy, vv, hyppy, puomi, hyppy, keinu, hyppy ja hyppy. Tokalle hypylle meno oli hankala. En tiedä miten kuvailisin sen. Putkensuu ja puomin alku olivat vierekkäin... En tiedä johtuiko se mun ohjauksesta vai vetikö vaan puomi enemmän puoleensa. Puomille meni. Otettiin alusta ja nyt vissiin meni putkeen (tai sitten kolmannella yrityksellä). Tässä kohtaa tuli kiire, jotta ehdin ohjaamaan putken jälkeiselle hypylle, joka tehtiin tk:lla. Kolmen hypyn jälkeen oli “pimeä putki”, mutta ei siinä ollut ongelmia. Aa, rengas ja sitten kepit. Tosi hankala keppikulma. Rengas ja kepit olivat menosuuntaan samassa linjassa, mutta kepit mentiin sitten “takaisinpäin”. Esteet olivat liki vierekkäin. Näppärintä olisi ollut, jos olisin pystynyt vaihtamaan puolta ennen keppejä, mutta se ei ollut helppoa. Yritin mennä toisella puolella, mutta Jomi ei kestänyt kun kiirehdin keppien päähän ja sitten lähdin sitä vähän niin kuin vastaan. Kiirehtimisen se kesti, mutta ei vastaantuloa. Tuolle puolelle mun oli päästävä, jotta onnistuin ohjaamaan välistäveto-hypyt.
 
Radan jälkeen hinkattiin tuota kohtaa. En keksinyt siihen muuta kuin jättää Jomi aan kontaktille ja otan sitten itelleni etumatkaa. Näin saatiin tuo kohta sujumaan.
 
Jomia vietiin taas illemmalla. Isoset jätin kotiin kun todennäköisesti ne olisivat mökänneet kopissa ja se olisi voinut vaikuttaa Jomin suoritukseen. Viiden jälkeen lähdettiin kohti hallia. Tällä kertaa oltiin menossa epiksiin. Myöhemminkin oltais voitu lähteä, sillä medit olivat viimeisiä. Mä kuitenkin halusin katella muilta ohjausvinkkejä.
 
Yllätyin kun näin kouluttajan hallilla. Hän oli siellä hommissa. Tarjoutui kuvaamaan mun radan – jos vaan ehti. Ilmoittaumisen jälkeen jäätiin hallin viileyteen siihen asti, kunnes maksit aloittivat ulkona. Sitten sai Jomi mennä koppiin kun aloin seurata kisaa. Hypyt 5 ja 6 kauhistuttivat. Lisäksi tk hyppy keppien jälkeen. Ja vähän yksi hankala putkikulma. Kun olin jonkin aikaa seurannut kisoja, niin eniten hirvitti hypyt 5 ja 6. Putken jälkeen tk hyppy, ja sitten välistäveto-hyppy. Kesti pitkään ennen kuin mä muistin miten päin hypyt piti mennä...
 
Välillä käytin Jomia kävelyllä ja sitten taas seurasin kisaa. Kun radan kulku oli jokseenkin selvillä, niin sitten jompu sai olla ulkona kopista, kun mun ei enää tarvinnut olla niin lähellä kenttää.
 
Lähtölistassa Jomi oli toiseksi viimeinen. Medejä näytti olevan joku toistakymmentä, mutta siitä jäi aika paljon pois. Ennen rataan tutustumisen alkamista kouluttaja tuli antamaan mulle ohjausvinkkejä kun siinä oli joku pieni tauko ennen tutustumista.
 
Vähän ennen meidän vuoroa kuulutettiin, että minit & medit tutustuisivat mölli-rataan yhdessä. Mä menin sanomaan kuuluttajalle, etten pääse siihen kun meen kohta radalle. Kuuluttaja kävi siitä sanomassa, mutta tutustuminen aloitettiin. Kuuluttaja sanoi, että voin mennä sinne sitten radan jälkeen.
 
Näytin Jomille filettä ja siinä ruualla leikkiessämme herra napsaisi mua kämmenestä. Kiva oli mennä vertavuotavana radalle... Lähdössä Jomi näytti kiinnostuneelta, jotain mitä sivussa oli. Vähän teki elettä, että lähtisi tutkimaan sitä. Sanoin painokkaasti “JOMI!”. Siihen loppui se kiinnostus. Kolme hyppyä ja putki. Kouluttaja oli neuvonut tekemään pakkovalssin, jotta saisin Jomin takaa kiertoon. Kiitti vinkistä, mutta ei onnistunut. Joko koiruus hyppäsi hypyn väärinpäin tai sitten se meni putkeen, joka oli lähellä. Mun mielestä se teki nuo molemmat, mutta en muista miten päin. Sitten jotenkin se välistäveto-hyppy, aa, putki, kepit, tk hyppy ei sujunut. En vissiin ilmoittanut tarpeeksi ajoissa kierrosta. Noh, sitten keinu, putki, hyppy x 3. Tämä kohta oli näyttänyt helpommalta radan laidalla. Jos olisin tiennyt, että se oli noin paha, niin olisin stressannut sitä enemmän. Toki julma totuus selvisi rataan tutustumisen aikana. Kaksi hyppyä oli suht samassa linjassa, mutta kolmas ei. Sen kyllä olin nähnyt laidalta, mutta sitä en, että noiden kahden hypyn jälkeen oli aika samassa linjassa kolmas hyppy. Siis paha ansa. Tähänkin kohtaan olin saanut kouluttajalta vinkkiä. Jomi kiihdytti vauhtia kun kai luuli, että nyt mennään vaan suoraan. Muistaakseni se ei mennyt tuolle kolmannelle hypylle, vaikka lähellä se oli. Olikohan siinä törmäysvaara tai jotain, mutta mä pysähdyin. Sitten mentiin se kolmas hyppy ja putkeen. Ukko meni putkeen, mutta kun en ollut älynnyt pitää minkäänlaista ääntä, niin se lähti sinnepäin, mistä oltiin tultu. Jomi selvästi suunnistaa muistinsa mukaan. Sitten mä luovutin. Rata oli tuntunut niin katastrofaaliselta, etten enää jaksanut säheltää. Aloin kävellä kohti maalia. Jomi jolkotteli mun vieressä oikealla puolella. En tiedä miksi kävelin kun olisin voinut juostakin. Tekemättä jäivät hyppy, puomi, rengas ja okseri. Näin jälkeenpäin luovuttaminen tuntuu tosi tyhmältä, mutta siinä tuli vaan niin epätoivoinen olo kun koko ajan meni metikköön. Onneksi muistin antaa Jomille fileen. Mä olin toivonut, että lämmin sää tekisi Jomista kävelyvauhtisen koiran, mutta ei. Ilmeisesti agiin ei vaikuta lämmin sää. Ehkä se on siitä, että agissa liikutaan koko ajan. Paikoillaan olo auringossa on jompulle myrkkyä. Tämä rata oli haasteellinen konkareillekin...
 
Vein koiruuden koppiin ja sitten kipitin sisälle mölliin. Pujahdin tutustujien joukkoon. Mulle oli sanottu, että saan kyllä tutustua rataan ihan rauhassa. Siinä välissä pidettiin palkintojen jako. Ihan riittävästi sain aikaa tutustua. En tiedä kauanko siellä pyörin, mutta mua ei koskaan käsketty sieltä pois vaan ite lähdin. Tämä oli eka rata, johon en ollut voinut tutustua ennakkoon. Ei vaikuttanut pahalta radalta. Alku tuntui vähän hankalalta, mutta muuten ei hankala.
 
Alun kaksi hyppyä oli aseteltu vähän hankalasti. Niiden jälkeen oli putki. Yritin sitten ohjata jotenkin niin, ettei Jomi menisi putkeen väärästä päästä. Ei ollut nättiä, mutta selvittiin ilman virheitä neloselle, joka oli hyppy. Sitten putki, hyppy x 3, putki, aa, putki, hyppy, aa, putki, hyppy x 2 putki, puomi ja hyppy. Kouluttaja tuli sanomaan, että se oli nollarata! Sekin oli sitä mieltä, että alku oli vähän epävarmaa. Hän oli kuvannut meidän molemmat radat. Ulkoradan videosta ei nähnyt mitään vastavalon vuoksi. Video oli niin tumma, ettei siitä mitään nähnyt. Vitsailin kouluttajalle, että luurikin halusi sensuroida meidän radan ; D Sisällä kuvaaminen onnistui paremmin, joten tätä rataa ei sensuroitu ; ) Varmaan jossain vaiheessa saan jotain videota radasta...
 
Yllätyin, kun voiton yhteydessä ilmoitettiin, että kisan voitti ainoan nollan saanut islanninlammaskoira...! Oli siellä toinenkin nolla, mutta se oli ulkopuolinen koira. Vaikka ei olisi ollut, niin Jomi olisi silti voittanut. Oli muutaman sekunnin nopeampi. Ja vähän nopeampi olisi ollut muutenkin, jollen olisi hidastuttanut sitä kontakteilla. Ja taas unohdin kehua! :/ Pussi rc:a saatiin. Sen takia jompun ei tartte poseerata kuvaa varten. Tällä kertaa palkintokuvan korvaa luurilla otetut kuvat tuloslistasta. Koko listasta en saanut kuvaa kun meni tosi epäselväksi (johan nuokin ovat...). Toisaalta ei mua haittaa, ettei mun nimeä nyt näy näissä tuloksissa. Rotulistan laitoin kun joskus multa kysytään mitä rotuja kisassa oli. Jomin rivi on tietty ylin ; ) Ihanneaika oli 63 s. 
 
 
                              Kuva0267.jpg
 
 
 
                              Kuva0270.jpg
 
 
Ennen kotimatkaa halusin vielä kokeilla avointa rataa. Ei se 5 ja 6 hypyn kohta onnistunut vieläkään. Kouluttajan mukaan mun olisi pitänyt kääntyä enemmän vastasuuntaan tehdessäni pakkovalssia. En sitten tehnyt niin vieläkään. Joo, niin, pitäisi sen kaiken muun lisäksi muistaa koiran linjat... Ehkä kolmannella se kohta sujui. Sitten vissiin selvittiin ilman ongelmia aina sille ansa-hyppysuoralle. Tämä vissiin onnistui ihan hyvin, mutta en muistanut pitää meteliä putkella, joten taas Jomi lähti väärään suuntaan. Radan jälkeen halusin vielä hinkata tuota kohtaa ennen kuin aloitettiin kotimatka.
 
Oli jotenkin painostava ilma. Sadettahan olikin luvattu yöksi. Tuuli oli laantunut ja kävellessä tuli kunnolla kuuma. Ei ollut tarvetta lapasille, jotka olin ottanut mukaan just in case.
 
Kotona oltiin puoli kympiltä. Siinä kun isoset pihailivat, istuin viilentymässä portailla. Kun katselin maisemaa, tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt. Puissa ei näkynyt pienintään eloa vaan ne olivat paikoillaan. Jossain puiden takana pilkisteli laskeva aurinko. Ajattelin, että miten upea näky olisi jos saisi puut siitä veks... Hektisen päivän jälkeen tuntui euforiselta istua pysähtyneessä maailmassa kun ötökätkään eivät kiusanneet.
 
Ennen klo 23 sade sitten alkoi.
 
Joku piikkipeppu oli tehnyt kaksi pesää mun postilaatikkoon viime viikolla. Ne olivat sellaisia pingispallon kokoisia tekeleitä. Ekan poistin tiistaina ja tokan keskiviikkona. Tosi nopsaan semmonen pallo pyöräytetään: noin päivässä. Tiistaina kun avasin lootan, niin sieltä lensi pois piikkipeppu. Ei ollut ampparin värinen, että vissiin mehiläinen (ampparihan on sellainen kirkkaankeltainen?). Tokan kerran kun huomasin pesän, niin silloin lootassa ei ollut ketään – eikä pesässä. Pesä oli ollut tyhjä ekallakin kerralla. Tämän ärsyttävän yllärin jälkeen oon kurkkinut mun lootaan aina kun oon mennyt sen ohi. Mitään ei ole näkynyt – onneksi. Toivottavasti ei tulekaan. Ajatella, jos olisin ollut reissussa nyt, niin olisinko tullessani löytänyt pörräävän postilootan?!
 
Pe matkahuolto lähetti tekstaria, jotta voidaan sopia toimitusaika. Se kuulosti paremmalta kuin oli, sillä en niinkään sanoisi sopimiseksi sellaista, että vaan ilmoitetaan joku aika ja kysytään, että onko se ok. Oletin, että olisi vähintäänkin sama meininki kuin rc:n toimittajalla, mutta ei. Lisäksi luurin toisessa päässä ollut mies kuulosti todella kyllästyneeltä. Taisi vaan odottaa, että pääsisi viettämään vkl:a. Ei jäänyt kovin hyvä mielikuva tästä toimitustavasta. Toki se on näppärää jos ei tartte ite hakea ruokaa, mutta mitä sitten jos aika ei millään sovi?
 
Eilen ennusteet väittivät, että sataa – ja paljon. Vaan eipä satanut. Jonkin verran kyllä, mutta se oli enemmänkin kuuroluonteista. Me treenittiin juttuja sisällä. Osan ruuastaan joutuivat koiruudet ansaitsemaan ; )
 
Tänään sitten on tullut vettä isolla veellä. Piha suurinpiirtein lainehtii. Noh, tänäänkin treenittiin sisällä samalla meiningillä kuin eilenkin. Kun en treeninyt, lueskelin. Varsin rattoisaa sadepäivän viettoa. Sateiden alettua luumupuu suorastaan räjähti kukkaan. Eli ilmeisesti kompostille on tiedossa ruokaa myöhemmin kesällä...
 
Tico on nyt syönyt tiistaista eteenpäin närästyslääkettä. Tuntuu, että nuoleskelu olisi vähentynyt. Ja ti & ke näin herran sammakkona kerran. Mietin sitten, että johtuiko kadonnut sammakkoasento närästyksestä? Nyt tiedän, että se on varsin ikävä vaiva. Silloin ei sisällä tunnu kivalta. Mutta jos se johtuu närästyksestä, voinko olettaa, että Ticoa närästää koko ajan? Jos näin on, niin eihän sitten kaikki voi olla ok...?  Niin, ja tänään iltatreenin jälkeen bongasin ukkelin sammakkona – pikaisesti tosin.
 
6.5. näin ekat voikkarit. Nythän niitä on taas niin, että ei voi olla huomaamatta. Piti kuitenkin mainita tuo kun voikkarit ovat viimeiset kukat, jotka jaksan bongata. Vuokot, leskenlehdet ja voikkarit ovat mainitsemisen arvoisia. En tiedä miksi. Sen jälkeen on ihan sama kukkiiko rentukka, esikko, kielo...
 
Ah, vielä on pakko pulista, että pe vkl:n avausohjelma tuli tunnin aiemmin kuin yleensä. Eikä se ollut ainoa yllättävä poikkeus totuttuun, sillä la tuli ihan eri ohjelma kuin pe! Ovatkohan nämä vaan poikkeuksia vaiko peräti muutoksia?